Pidän kovasti matkustamisesta, siitä, että näkee uusia paikkoja, tapaa ihmisiä, kokee hajuja, makuja ja tunnelmia, nauttii auringosta tai juoksee raekuuroja karkuun, törmää toisenlaisiin treenikulttuureihin, alistuu suurkaupungin metrojen kiireeseen,  puhuu vieraita kieliä, tuntee hetkittäisiä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita, kaipaa kotiin, juhlii eksoottisilla tavoilla ja elää muiden arkea. Vieraissa maissa on toisaalta niin vierasta ja toisaalta taas kaikki on ihan samoin, ihmiset kun on ihmisiä kaikkialla.

Ja koska ihmisten kaikkialla täytyy myös syödä, aitoa elämää on helposti tarjolla ruokakaupoissa. Paitsi elävänä, myös kaupan hyllyillä vieraina tuotteina, kummallisina punnitsemiskulttuureina ja hämmästyttävinä yhtäläisyyksinä. Kuten loppukesän Ahvenanmaan fillarireissu osoitti, niinkin läheltä löytyy ihan erilaisia asioita ja sellaisia, jotka pitäisi täälläkin saada kauppaan. Brittein quornia oli ainakin hetkelliset suursuunnitelmat alkaa maahantuoda ja Maarianhaminan Robert’s Coffeen lime-rooibos-teetäkin haikaan edelleen eikä sitä täällä mistään saa. Ja sitten taas pikkuisen thaimaalaisen Phi Phi -saaren Kavlin valkosipulilehtileipä osoittaa, että maailma on niin pieni (ja söpö).

Englannista roudasin kotiin parin agave-nektarin ja sen yhden agave-siirapin lisäksi mielettömän hyviä vegesipsejä (niin, onhan perunakin vegeä, mut ohan nää nyt enempi, ei saivarrella siellä!) ja Green&Black’sin suklaita. Kirsikkasuklaata maistoin jo paikan päällä ja sen ihastuttava happamuus sai kiintymään tuotteeseen pala palalta niin, ettei ilman ollut kotiin tulemista. Että laukussa ei varsinaisesti ollut loppujen lopuksi piimää tai leipääkään, vaikka suklaahan on sorkkaeläimen käntty

Ja koska Polkkis on juuri harjoitellut valmistamaan pottulastui, laitan listalle seuraavaksi palsternakka-, porkkana- ja punajuurisipsit, pliis pyytää muuli!

Sitten jotain ihan muuta: Foodyn uusimpien postauksien listausta koskien sain aamulla s-postia, jossa kerrottiin ongelmien olevan tiedossa ja toivottavasti helpottavan, kun loppuviikosta julkaistaan Foodyn uusi versio. Sitä odotellessa, siis. Tuoretta toiminnallisuuttakin luvassa.

…kuten Thaimaassa sanotaan. Hottia, humidia, hienoa, hauskaa, herkullista ja hakellyttavan hilpeaa piisaa! Ylimuulinne maailmalla on tehnyt tarkastuksia mm. kalliokiipeilyn, merimelonnan, thai-hieronnan, kokkikurssin, erinaisten ravintoloiden ja lomakirjojen parissa ja lahtee parin paivan paasta Amazing Racelle kohti kotimaata tuomaan henkisia tuliaisia. Siihen saakka siis, ystavat, ja aperitiiviksi pieni helteen sumentaman mielen tuottama runo:

Hamahakkiapina

adrenaliinista epavarma

tuumaa jokaisen liikkeensa

Ylhaalle paastyaan ei katso

maisemaa

(Runo on, kuten saatatte arvata, herkka ja henkilokohtainen kuvaus korkeanpaikankammosta karsivan Apinamuulin kiipimisesta ylos jyrkkaa kallionseinamaa.)

Hehehehe, todellisuus ei kylla oikein vastaa otsikkoa, se vaan kuulosti niin kivalta. Eli  terveisia Thaimaan hurmaavan auringon alta! Matka tanne kulki halki Ranskan hirvittavan Charles de Gaullen, Hong Kongin modernin kentan ja Phuketin pikkuruisen aseman lapi. Phuketissa nukuttiin myos ensimmainen yo jetlagia pois, josta aamulla varhain matkasimme lautalla Phi Phi -saarelle. Ehdin jo kommeltaakin, Phuketin hotlan aamupalalla tuijotin frittitaikinan vaivaajaa niin kiinteasti, etta kaaduin portaisiin. Nyt jalkapoyta on lahinna enaa ruma, ei juuri kipea. Mutta eiks tallasesta syysta kompuroinnin voi laskea ruokablogaajalle lahinna vahvuudeks?

Lentsikkaruoat oli ihmeen hyvia, erityisesti kun olin autuaasti unohtanut varata maidottomat atriat. Eika se pisin lennoista, 12h, saanut hyppimaan seinille, vaan ihan okei oli. Viimeisella lennolla paasin jopa laajentamaan kulinaarista reviriiani; kiinalainen dim sum on hyvaa! Mutta vahan otti koville jattaa se Haegn Datz syomatta.

Phi Philla sain heti aluksi nopean painonpudotushaasteen, kun elimisto otti yhteen paikallisen bakteerikannan kanssa. Etta biitsikunto on tiukka Johtuen kropan herkistelysta tilasin sitten toissa iltana thai-ruoan sijaan jotakin ennenkuulumatonta, juustohampurilaisen Lienee eka hamppari moneen vuoteen eika nytkaan olis nakojaan kannattanut, silla heti ohi kavellyt kaveri kommentoi valintaani: “Cheese burger - traditional thai food.” Heti vittuillaan kun vahan laskee suojauksia. Mutta maha tykkas, sita hellikaamme. Ja Lihansyojaa naurattaa edelleen… Muuten ruokakokemukset on hyvia ja hairiintymattomia. Ja olihan se sallikin ihan symppis.

Merta taytyy hehkuttaa, kun se on niin valtavan ihana! Virkistaa, mutta sallii oleilla loputtomiin. Suolainen vesi kannattelee kevyesti ja hillittomat sateenkaarikalat tulee tutustumaan. Biitsin edessa on suuri riutta, jota voi tarkkailla ja tutkia loputtomiin…

Matkalukemistona on Sabine Kueglerin Viidakkolapsi, jonka haukkasin jo tulomatkalla, ja sen lisaksi Tuulen varjo ja The Kite Runner. Parhaimpana kaikista kuitenkin Richard Dawkinsin The God Delusion (Cheers Ari), joka on tajuttoman hyva. Tekee mieli siteerata koko ajan aaneen ja milloin Lihansyoja malttaa keskeyttaa oman audiokirjansa, niin teenkin. Kehoitan: lukekaa.

Mita viela? Illalla uuden vuoden gaala, aamulla kaytiin pyrahtamassa biitsi paasta paahan. Bungalow on siisti ja kotoisa, unet pitkia ja autuaita. Eilisoinen paluu keskustasta syomasta long boatilla pimean meren poikki oli satumainen. Ai niin se hikka, se tulee kun torjuu nestehukkaa ja juo liian kylmaa vetta. Ja lamminkin on, sateista ei tietoakaan. Kevyt puolipilvi tekee onnelliseksi, kuten maisematkin.

Alkusyksyn Euroopan turneeni eli hienommin International Course on Health Care Issues -opintojaksolla seikkailin kolme viikkoa Briteissä Bournemouthissa ja Belgian Brüggessä ja Dworpissa. Seuraa oli ainakin kymmenestä eri Euroopan maasta ja kulttuurien sekamelska melkoinen. Brittein yhteiskokkaukset toivat paloja mm. Pakistanin ja Portugalin ruokakulttuurista, dhalia ensimmäisestä ja jälkiruokana tarjottua makeaa riisipuuroa toisesta.

Belgiassa ruoat olivat talon puolesta ja kokkailut vaihtuivat kulinaarisiin keskusteluihin. Erityisen paljon pulisimme resepteistä portugalilaisen Carlosin kanssa, joka suhtautui sekä ruokaan että treenaamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Eräänä iltana, kun meitä ei ollut enää montaa viinilasillisella tokenemassa päivän tuiskeista, opin myös portugalilaisen lausahduksen poucos mas bons [pokus mas boons], joka tarkoittaa suurin piirtein vähän mutta hyvää ja käytetään yleensä ihmisistä.

Vähän, mutta hyvää on keskusteluiden saldoksi jäänyt sitruunapiirakan ohje. Vähän, koska se on niin överimakea, ja hyvää, koska sitä se on! Kyseessä on Carlosin bravuuri, jota hänellä kuulema oli eväänä vielä reissun alussa. Eli vähän Uneliaan kokin idean tapaan, makumatka Portugaliin alkakoon. Olkaa hyvät, kiinnittäkää turvavyöt ja nostakaa istuimet pystyasentoon. Tämä matka ei vie edes petrolia.

Carlos eli superhyvä sitruunapiiras

Pohja

• n. 40 marie-keksiä (Kulta-Mariesta jää vielä muutama yli nostalgisointiin)
• munan keltuainen
• voita (laitoin ehkä 100 g)

Pura angstit murskaamalla keksit esim. muovipussissa kaulimella mäiskien (Nigella style), blenderissä tai kourin murtamalla (Monkey style). Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita, sulata sitten voi ja lisää se jäähtyneenä seokseen. Määrä on tosiaan hieman epämääräinen, koska Carlos ei siitä ohjeessaan mitään lausunut, mutta tarkoitus on saada aikaan massa, joka on mahdollista painella piirasvuoan pohjalle. Nyt voit sitten painella sen massan piirakkavuoan pohjalle ja siirtää astian massoineen jääkaappiin asettumaan.

Täyte

• purkki maitotiivistettä (condensed milk)
• 2 keltuaista (säästä valkuaiset!)
• sitruunan mehu ja kuori
• (2 rkl sokeria)

Maitotiiviste on siis maitoa, josta vesi on poistettu ja siihen on lisätty sokeria. Tuote säilyy huoneenlämmössä avaamattomana ilmeisesti lähes ikuisesti. Melkein ikuisesti se kaapissani odottelekin. Tämä johdatus on sikäli olennainen, etten itse ollut rekisteröinyt tuotteen makeutta ja lykkäsin sokerin joukkoon maistamatta. Suosittelen harkintaa sokerin lisäämisen kohdalla, vaikka oma makuni onkin ehkä tavallista vähemmän makeaa sietävä.

Käytit lisäsukkeria tai et, iske kaikki ainekset vesihaudekattilaan ja sekoittele, kunnes seos paksunee sopivaksi. Maistele ja säädä sitruunaisuutta. Alun perin ohjeessa oli vain puolen sitruunan mehu, mutta omaan makuuni se kesti hyvin toisenkin puolen mehusta sekä kuoren.

Kun seos on valmis, ota pohja jääkaapista ja levitä seos sille. Valmista marenki.

Marenki

• 2 munanvalkuaista
• sokeria tai tomusokeria

Säädä uuni ehkä pariinsataan asteeseen tai 175. Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja pursota piiras sillä. Yhtä hyvin voit läästiä marenkiseoksen piiraalle ihan lusikalle. Itse harjoittelin ensin pursottamista ja sain aikaan peace-merkin, mutta sitten symppasin liikaa niitä syöjiä, jotka saavat palansa ilman marenkia ja tasoittelin marengin koko piiraan päälle. Oikea ratkaisu, vaikkei niin dramaattinen.

Paista uunissa hetken verran, niin että marenki saa vähän väriä. Varo ettet polta! Tarjoile rinta rottingilla ja vaivu eteläeurooppalaiseen tunnelmaan… Itseni lisäksi piirasta nauttivat Lihansyöjä sekä perheeni. Lihansyöjä oli makeusasteesta samaa mieltä kuin olin itsekin, eli että se oli hivenen liiallinen (ainakin kun syö kunnonkokoisen siivun), mutta perheeni oli siihen täysin tyytyväinen ja etenkin isäni ihmetteli sokeripökerrysvaroituksiani. Ristimme tortun tietysti Carlokseksi ja äitini kuvaili kohtaamista seuraavasti: “Carlos oli meille kuin piipahdus eteläeurooppalaisessa kahvilassa: runsas, makea herkku, joka yhdistää ystäviä!”

Carlos säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee vanhetessaan.

Aluksi vielä yksi tuliainen, joka löytyi siis Brittein maalta. Nimittäin suklaalaksatiivi, Ex-Lax. Hellään, tehokkaaseen helpotukseen. Overnight relief. Koska on ummetuksen hoito ollut näin söpöä?

Vegemisiä-blogin Nuori Nainen haastoi minut listaamaan kahdeksan asiaa, jotka
tekevät minut onnelliseksi. Tämän hetken fiilis:

1. Kotiinpaluu
2. Suuresti ihailemani henkilön lämpimät sanat (reissun kohokohta)
3. Hyvät kirjat: Sarasvatin hiekkaa, lukekaa! (paraikaa menossa suosikkini Zadie Smithin On Beauty sekä Sofi Oksasen Stalinin lehmät)
4. Ihmiset, jotka ovat samalla aaltopituudella
5. Oivallukset syistä ja seurauksista
6. Oma aika ja ajatukset urheillessa, kokatessa, blogatessa, lukiessa, lööbatessa, lentokentillä, öisissä busseissa vieraalla maalla ainutlaatuisten kuskien kyydissä ipod korvissa
7. Dynaamisuus (bounce!)
8. Kesä, raikkaat syyspäivät, joulu, talvinen aurinko, kevään sulat, kesäkesäkesä!

Nyt palaan taas normaaliin päiväjärjestykseen eli ruokaan, eilen jo pistin leipoen! Siitä lisää myöhemmin tänään.

Koska keskityn matkoilla kuvatessani ihmisten lisäksi lähinnä ruokaan, reissukuvat on kornia katsottavaa. Olen tosin ylilaiska kuvaaja muutenkin, en millään jaksa kantaa kameraa mukana ja mieluummin koen ja muistan tilanteet kuin tallennan ne linssin läpi. Tässä valikoima “matka”-kuvia Briteistä, Belgiassa kameran akku loppui enkä jaksanut ladata sitä

Aluksi paljon keskustelua herättänyt sieniproteiinituote quorn eli korni. Surprisingly Hearty Sausages, mmm… Harmaat lenkit ennen kypsennystä eivät nosta vettä kielelle, mutta valmiina kyllä maistuvat. Mukana kimarassa myös ravintoarvot.

Kornin ja muutkin ruokani Briteissä, jossa siis oli yhteiskeittiö käytössä, maustoin useasti sämplepulloilla sscchhh-kastiketta.

Vegeteemalla mennään, saanko esitellä, vegetaristien pekoni! Tätä en shopannut joten ei aavistustakaan mausta, piti vain tallentaa epelin olemassaolo.

Ja edelleen, vegesipsejä, punajuurta, palsternakkaa ja porkkanaa. Tosin kuten Possu huomautti, ei se perunakaan ihan lihaa ole, mutta enempi tärkkelystä kuitenkin kuin nämä kaverit.

Väliin kuva Bathin erikoisesta rakennuksesta, joka yhdistelee sujuvasti kaikki kolme pylvästyyppiä, doorilaisen, joonialaisen ja korinttilaisen.

Koska reissussa tulee tietysti aina nälkä, nauttikaamme väliin pikapala sushia. Ja ettei mene ihan halvalla, kuva myös aiemmin mainitusta Funki Sushista, hinnakkaampi menu siellä.

Välipalaa sai toki muualtakin. Matkalla Bathiin pysähdyimme taukopaikalla, jossa purtavaa oli tarjolla snacks-bussissa.

Meillä kävi erityinen tuuri, kun siirtymistämme edeltävä sunnuntaina Bournemouthissa oli ranskalaisten markkinat. Kojuissa oli niitä jo mainittuja turkish delighteja, juustoja, kaikenmoisia ranskalaisia kulinaarisia herkkuja. Myös näitä kummallisia hedelmiä ja marjoja, joista en ymmärrä, kuinka ne on käsitelty.

Tuliaisia ei laukkuihini juuri mahtunut, muutama levy ihanaa tummaa pähkinäsuklaata sentään. Onnistuin kuitenkin löytämään reilun vuoden etsiskelyn jälkeen vihdoin Oolong-teetä, joka on pehmeän makuista, mustan ja vihreän teen suloinen välimuoto.

Ja hei, kaiken tämän ruoan jälkeen, palataan vielä nopeasti sinne Bournemouthin biitsille. Pysyy joku roti. Lisää kuvia mahdollisesti kun saan niitä matkatovereiltani, mm. ainutkertaisesta esiintymisestäni päätösillallisella; lauloin Maamme-lauloin yksin yli sadalle hengelle. Oli aika JÄNNÄÄ

Palasin eilen vihdoin kotimaani kamaralle kolmen viikon reissusta. Matka oli mieletön, mutta kyllä kotiinpaluu on aina ihanaa! Jahka kokoan rippeeni taas kekoon, kerron lisää. Tai kokkaan, eläköön oma keittiö Kuvat Bournemouthin biitsiltä, jossa juoksin aamuisin ensimmäisellä viikolla. Omat lenkit nousevat arvoon arvaamattomaan kun tutustuu kolmen viikon aikana melkein sataan uuteen ihmiseen ja ohjelma on nasakka. Nyt koiran kanssa kävelylle ja vanhemmille kylään!

Paivat ovat taysia ja intensiivisia, ruoka on ilahduttavan kelvollista ja aamuiset lenkit ympari jarven ja poikki peltojen koukuttavia, mutta nain ruokablogimielessa raportoitavaa ei oikein ole. Eilen teimme illalla visiitin alas kylaan valtavaan supermarkettiin, jossa toki on belgialaisia erikoisuuksia vohveleista suklaisiin ja kirsikkaolueen. Mukaan tarttui kuitenkin lahinna normikamaa. Tosin mainittakoon, etta ostin pitkasta, pitkasta aikaa macademia-pahkinoita, valtavan hyvia! Tietty myos tummaa pahkinasuklaata kotiin tuotavaksi.

Huomenna siirrymme ensin Gentiin ja sielta edelleen Brüggeen, josta palaan perjantaina takaisin Suomeen. Pidan muulinsilmat edelleen aamollaan ruokaspesialiteetteja varten. Quornia saa muuten taaltakin, Suomi on niin jalkijunassa sieniproden kans. Ja kaipaan suunnattomasti hyvaa teeta, johon Briteissa paasi mukavasti tottumaan… Taalla asiat ovat kehnolla tolalla tea-wise. Litkikaa sita siis minunkin edestani!

Sori taa ameriikan jauhaminen, se vaan punkee ulos kun taalla operoidaan koko ajan englanniksi ja ainoa maanmiehenikin on nainen ja Keniasta. Hurmaava henkilo, muuten, tarttuva nauru!

Eilinen vierahti upeassa Bathissa, jossa vierailin mm. ilmeisesti alunperin amerikkalaisessa health food store -ketjussa Julian Gravesissa. Terveysruoka tarkoitti paitsi pahkinoita, kuivattuja hedelmia, kokojyvaviljoja, puhdistavia teelaatuja ja vegesipseja (punajuurta, palsternakkaa ja porkkanaa! Mahtava idea ja kutsuva pussi, kuva seuraa kunhan paasen kotimaahan.) myos karkkia. Ostin mielenkiintoisen makuisia Goji-marjoja, jotka muistuttavat hieman karpaloa. Kunhan olen kookkini aaressa jalleen, niista syntynee mita hulppeampia herkkuja.

Eilen soin iltapalaksi vihdoin Quornia, makkaranmuodossa. Olin aika iloisesti yllattynyt, ravintoarvot olivat erinomaiset ja maku… Ihan okei. Taytyy kai itse ruveta maahantuojaksi Suomeen, ettei jaada ihan paitsioon.

Tanaan suunnitelma oli otsikon shoppailu ja sushi, joka toteutuikin todella tyydyttavasti. Uusi paita, uudet farkut, suklaalaksatiivia (vain uteliaisuudesta, en aio kokeilla, ainakaan taalla :-D) ja ihana Funki Sushin chef’s platter kymmenine herkullisine sushi-paloineen. Ai autuutta, sushi on jotenkin ylitse muiden! Tuuriksemme kuun ensimmaisena sunnuntaina Bournemouthissa on myos ranskalaisten markkinat, ja tarjolla oli hurmaavia valikoimia kuivattuja hedelmia, tuoreita leivonnaisia (madeleinet!), erimakuisia Turkish Delighteja (joita ostinkin), makkaroita, juustoja ja ties mita herkkuja.

Ja koska elama ei ole pelkkaa ruokaa ja health promotionia, kerron vain, etta aamupaivalla koetin kovasti paasta punttikselle treenaamaan. Se vain ei nakojaan ole mahdollista ilman jasenyytta ja inductionia, ei, vaikka olisi kuinka kokenut ja vain kaksi paivaa paikkakunnalla. Kavin kahdella salilla ja kavelin puolitoista tuntia, kahdesti harhaan, ja lopulta seka nauratti etta itketti samaan aikaan. Huokaus. Onneksi ovat aamulenkit ja huonejumppa, siella ahisen keskenani kokolattiamatolla, todella koomisena. Mut hei, tulee hyva olo ja mieli, toivottavasti teillekin

Supermarketissa on kasittamaton maara LEIPAA. Vaaleaa leipaa joka muodossa ja mallissa kymmenia hyllymetreja. Sen sijaan jauhoja tai kaurahiutaleita en loytanyt. Terveelliset ruoat on merkitty osastoihin ja tuotteissa on todella kiitettavasti, nykyaan jopa etupuolella, niiden ravintosisalto ja infoa kuiduista, erityisruokavalioihin sopivuudesta jne.

Tietty hyllysta loytyy kaikkea herrrkullista kuten spamia ja ties mita rasvassa uitettua vehnasta, mutta vihannesvalikoimakin on hyva. Lisaksi on kovasti erilaisia pikkupusseja hedelmia ja kasviksia joita on helppo ostaa valipalaksi. Myos luomua ja light-tuotteita piisaa, Weight Watchersia myoten. Joka on mun mielesta kylla ihan humpuukia

Ravintoloita on joka kulttuurikelkkaan intialaisesta italialaiseen, kiinalaiseen, kebabiin ja peribrittilaiseen. Take away ja sandwichit on kova sana. Ja flapjackit, ja tee, ja leipa, ja leipa, ja leipa… Olen kuitenkin luovinut tieni leipamyrskyn lapi hienosti ja syonyt ehka vain palan. Paras loytoni olivat supermarketin tiskista ostettavat Jumbo Satay Chicken Skewersit eli kanavartaat, edullista ja hyvelii. Mmm mmm. Jeps mut nyt kampille niin jaksaa illaksi viela regeebileisiin! Yamma yamma folks!