Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

• pieniä bataatteja
• foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

• keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
• rasvaista luomujauhelihaa
• suolaa
• (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)

Koska joulu on jo melkein täällä, voi jouluruokien makuun alkaa totuttautua. Näin vältetään suuremmat kriisit aattona ruokapöydän ääressä ja suolisto pysyy juhlissa mukana!

Paleojouluun kuuluu luonnollisesti luomukinkku. Kalat, perunat, laatikot, tortut, käntyt, korput, konvehdit, kuulat, tryffelit, rosollit, piparkakut, kotikaljat, glögit, pähkinät, luumukiisselit ja muut särpimet voi sitten sovelta kukin kuten haluaa. Itse otin varaslähdön jouluun rosollintapaisen atrian kera. Vaikka perunaakin taas silloin tällöin syön, tähän kuutioin tilalle lanttua. Joissakin ohjeissa rosolliin näkee laitettavan myös suolasilliä, mikä maistuisi minullekin! Sellaista ei kuitenkaan ollut kaapissa. Ohje ei ole kummoinen, lähinnä laitan tämän ilmoille kuvan vuoksi.

Rosolli

• etikka- tai keitettyä punajuurta
• etikkakurkkua
• omenaa
• porkkanaa
• perunaa/lanttua
• (sipulia)

Sienisalaatin voi valmistaa maituotteiden sijaan hyvin myös majoneesipohjaisena, which is nice. Suolasieniä saa paitsi sukulaisilta tai kaupasta, myös joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla järjestettäviltä markkinoilta. Sieltä kerään oman suolasienisatoni.

Sienisalaatti

• suolasieniä
• majoneesia
• sipulia

Liota suolasieniä sopivasti, jotta pahin suolaisuus talttuu. Riippuu täysin lähtökohtaisesta suolatasosta kauanko kannattaa liottaa. Silppua sieniä ja vähän sipulia. Lisää joukkoon reilusti hyvää majoneesia ja tarkistele maku ja tasapaino kohdalleen. Mustapippuria jotkut ehdottelevat joukkoon, kokeilla voi. Sienisalaatti vain paranee päivien mittaan… Tee siis suurempi satsi.

Olen joksikin aikaa unohtanut pekonin olemassaolon ja siis myös käytön ruoanvalmistuksessa. Ylipäänsä olen yleensä valmistanut pekonin erikseen tai osana louffia. Vasta nyt ymmärsin sen potentiaalin minkä tahansa ruoan mausteena. Enää meitä ei erota mikään <3 Nyt on pelti kii otan pekonii (PMMP).

Pretty in pink.

Pekonoiduttu liha

• naudanpaistia
• paketti pekonia
• voita

Kuutioi nauta (tai vaikka possu) pieniksi kuutioiksi ja paista reilussa voissa kypsäksi ja hauduttele mureaksi. Lisää joukkoon palasiksi saksittu paketillinen pekonia ja paistele vielä. Das ist das! Kinderleicht.

Lihalle kaveriksi sopii erinomaisesti hieman makea juuresmuusi, jonka punajuuri värjää kauniiksi. Hyvää kylmänä ja kuumana.

Pinkit juurekset

• punajuuri
• suurehko lanttu
• porkkana
• loraus kookosmaitoa
• voita
• suolaa

Kuori ja paloittele punajuuri, lanttu ja porkkana. Paista vähässä vedessä kypsäksi. Soseuta ja lisää noppi voita. Lorauta joukkoon kookosmaitoa ja tarkista vielä maku, lisää suola. Tarjoile lihan kanssa, myös hapankaali sopii tähän komboon.

Nyt sitä saa, nyt sitä saa! En ole koskaan aiemmin valmistanut perisuomalaista ja perin jouluista lanttulaatikkoa. Johtunee siitä, etten ole koskaan ollut jouluruokien ystävä. Viime vuosina, lihansyönnin myötä ja muutenkin, olen alkanut osoittaa merkkejä jouluruoille lämpeämisestä. Ensin aloin nähdä hieman laajemmin ja jouluruokiimme liittyivät graavisiika ja -lohi, sitten miellyin kinkkuun ja lopulta rosolliin. Ja laatikot taas ovat paleoitsijalle erittäin hyvä vaihtoehto, semminkin, kun siirapit ja riisit voi jättää pois. Eläköön joulu!

Lanttulaatikko joutui tiukan raadin eteen heti valmistuttuaan: Lihansyöjä suhtautui epäillen yritykseen, luultavasti suojellakseen itseään pettymykseltä. Vaan lanttulaatikosta tuli IHANAA! Kookosmaito ei maistu lopputuloksessa ja siirapin poisjättö vain tekee laatikosta hieman vähemmän makeaa, mikä sai minustakin lanttiksen ystävän. Silti lantun luontainen makeus tiivistyy keitettäessä ja uunissa sopivaksi, ja maku on pehmeä ja juureva, täydellinen lihan kaveri.

Luola-apinan lanttuloora (loora on aika kamala sana O_O)

• n. 1 kg lanttua
• 1,5 dl kookosmaitoa
• 2 munaa
• 3 rkl voita
• suolaa
• valkopippuria
• (+ekstravoita päälle)

Kuori ja pilko lantut ja keitä ne kypsiksi. Kaada vesi pois ja survo ne muusiksi. Lisää sekaan muut ainekset ja aja seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja kevyesti valkopippurilla. Rasvaa uunivuoka ja kaasa seos siihen. Vuole päälle jääkaappikylmästä voista muutamia voilastuja ja paista n. 175 asteessa 69-90 minuuttia.

Seuralaiseksi lanttulooralle kelpaa vaikka paneroitu possu! Aivan piruksen hyvin kelpaakin. Eilinen ateria sai minut taas ylistämään ääneen, lukuisia kertoja, omia kokkaustaitoja. Täydellinen ateria! Makeahkoa lanttista ja suolaista, rapeaa porsasta. Elämä on ihanaa.

Paneroitu possunfilee

• porsaan ulkofilepihvejä
• muna
• kookosjauhoa
• suolaa
• voita paistamiseen

Suolaa pihvit. Riko kananmuna lautasella ja kaada toiselle lautaselle kookosjauhoa. Kierittele pihvit kananmunassa ja sitten kookosjauhossa. Paista voissa kullanruskeiksi ja rapeiksi. Vesi tulee kielelle jo kirjoittaessa. Kyllä porsas on hieno eläin.

There were some interesting traditional recipes in the national newspaper the other week. One of them was called the carrot pudding. For me a pudding is not something appealing but apparently the word may be used very liberally. This is more like a carrot casserole to me, resembles quite a lot the traditional Finnish Christmas course porkkanalaatikko. Thanks to the grating of the semi-cooked carrots the consistency is surprisingly grainy and almost brings a porridge in mind. Not in a bad way, unless you’re my mom who loathes porridge.

I liked this a lot and it was also good cold. It may be seasoned in different ways. I would’ve used nutmeg like in the original recipe but I was out of that so I replaced it with something bit more exotic. Cardamom, tarragon or curry powder might also work.

Carrots the old way

Beta Carotene Pudding

• 500 g organic carrots
• 3 organic eggs
• 2 Tbsp coconut flour
• 2 Tbsp butter
• 3 dl coconut milk
• 1,5 tsp salt
• nutmeg/jeera/curry powder/tarragon/cardamom – choose one

Boil or steam the carrots so that they soften a bit but indeed won’t get all mushy! Grate the carrots and mix them with coconut milk, coconut flour, eggs, melted butter and spices. Pour into a silicon mould (or a normal one buttered and floured) and bake in 175 (or more!) for until the pudding settles. Maybe 40 minutes?

For added taste sprinkle first coconut flour on the top of the pudding and then nutritional yeast. After oven this has formed the cheesy topping. In the original recipe from 1910 they also suggest to “form wavelike figures on the top” but I just skipped that. Lazy me.

Phew, just checked and there’s almost 600 posts in Monkeyfood and over 4000 comments! Not bad for a kinky kitchen monkey ey. Keep on commenting and discussing, let’s keep paleo alive. And thank you for your attention so far, there wouldn’t be Monkeyfood without you :’) Getting all sentimental here, X-mas is obviously coming.

In the cosy deep darkness of November there are some especially comforting foods. One of them is parsnip, which turns into a beautiful buttery mashed parsnip! Credits go to Kulinaarimuru, the culinary treasure of the Finnish food blog world. This has been tested by our non-paleo friends as well, at least they claimed they liked it. I did.

Mashed Parsnip

• a huge parsnip (or a smaller one, depends on how many eaters)
• enough butter (50 g for a big batch, aka 300 g)
• (a little water if needed)
• salt

Peel and chop the parsnip. Boil/steam until soft and tender. Pour away the water but leave some in a different bowl, you might need it. Mush the parsnip with a potato masher (not in a blender) and add the butter, let melt. Check the taste and add salt accordingly. If the consistency is too thick, add a little water. Serve with fish fillets or meat and wolf down!

A simple yet charming addition to any meal are marinated courgettes aka zucchinis. These green babies were from Carnivore’s mom’s sisters’ and were huge, fresh and absolutely free of chemicals. I love courgettes in any form but these are particularly delish. Piquant, even.

Courgettes Royal (marinated zucchinis)

• a huge zucchini or couple of smaller ones

Cut the zucchini into 0,5 cm thick discs.  Place on an oven tray and pour some nice olive oil on them. Bake in approx. 200 degrees for about half an hour, until the slices soften a bit and maybe get some color. Let them cool. Once cooled (just a bit, no need them to turn cold), transfer into a jar. Prepare the following “stock”.

• olive oil
• vinegar (1/3 from the amount of oil)
• a little salt
• dried oregano, plentiful!
• freshly ground black pepper

Pour the mixture over the zucchinis in the jar and put the lid on. The mixture doesn’t have to cover the courgettes. Just gently turn the jar around to let all the courgettes have their share. Let sit in the fridge a couple of hours or until the next day (or longer). Enjoy as a side dish to meat, fish, salad… Whatever you’re having.

This idea I got from a wonderful (or should I say dejligt?) Danish cook’s Camilla Plom’s tv show. She made some kimchi and sauerkraut out of this but it’s also possible to just use this method to get the juices flowing when preparing cabbage salad.

Salad Pizzeria revisited

• white cabbage
• coarse sea salt
• (red bell pepper)
• (oregano, vinegar, olive oil)

Chop cabbage into thin slices and put into a large bowl. Start crunching the cabbage slices with your hands. After awhile add a generous pinch of coarse sea salt and continue crunching until the cabbage starts to get moist and juicy. Keep on going until the cabbage is moist enough for your purposes (doesn’t take too long altogether). There you have it. If it’s too salty, just rinse it with cold water in a colander.

If you want to prepare the entré salad famous from pizzerias, add thinly sliced red bell pepper, oregano, olive oil and a little vinegar. And if you wanna be as mad as the monkey, eat your salad by adding it into a bowl of pureéd veggie soup! Exotic isn’t it. But I’m loving it.

Ps. I’m also loving Camilla Plom. Her laid back Danish and attitude make me miss my staying in Denmark so much… Have to go back!

This is a simple and satisfying side order to go with some smoked salmon or maybe organic chicken. In my mind (and in my mouth to be exact) this tastes like pizza so it does makes me happy… In a way that no pizza would do. Anyway, I’m too coward to promise you a definate pizza experience but even as what it is – veggies seasoned with oregano – it’s delicious. Nothing too fancy but oh so satiating. Eggplant works the best sucking all the flavours in!

Pizza Vegetariana

• half of an large eggplant
• half of an large zucchini
• 2 carrots
• 2 dl pureed tomato (or crushed tomato) in a can
• 2-3 Tbs nutritional yeast
• dried oregano
• butter, salt, water

Chop the veggies into generous bites, carrots more thinly. Fry the veggies in a heavy amount of butter on a large skillet. Add the canned tomato and a little water. Season with oregano, salt and nutritional yest. Let it cook up until it’s more like a stew than a sauce and so that the tomato loses its bitterness. There you go. Uno Pizza Vegetariana, por favor.