This stuff I just made for us for dinner is thee best paleo side order ever! So if you’re having a feast or a special occasion or you want to show off some paleo luxury for your friends, take this on the menu. Can’tgo wrong. Unless your friends are vegetarian. Works also as a main course, especially if you add some fresh vegetables.

Chorizo Heaven

• skinny Chorizos (the Spanish sausage, bought from Roiniset, by skinny I mean their appearance)
• Savoy cabbage
• swede/rutabaga (lanttu!)
• onion

Chop onion, rutabaga and Savoy cabbage into an oven casserole. Chop chorizos (I used four) and mix them in. Bake in 225 until the veggies are cooked. I like to put a tin foil over the casserole at first and then take it off and let it still bake 5 to 10 more minutes for some crispiness. The result is perfectly chorizogrease-seasoned veggies that are tender, salt and spicy chorizo and rutabaga adding some sweetness. Sigh. As I said, can’t go wrong. I’m loving it.

Herkku ja Koukku -blogin kätköistä löytyi innovatiivisen oloinen kookos-seesamivanukas, jota piti tietysti hiukan käpälöiden käsitellä omiin tarpeisiin. Tuloksena lähes-paleo vaniljakastike! …joka vain paranee seuraavaan (ja sitä seuraavaan) päivään jääkaapin kylmässä. Jos jaksaisi opetella suurustusta purble corn -superfoodilla, joka on siis maissijauhoa myös, kastike olisi vielä hyperimpi.

Kookosvaniljakastike

•  2,5 dl (kevyt-)kookosmaitoa (8%, sattui olemaan kaapissa)
• n. 1,5 rkl luomutahinia
• n. 1 rkl Maizenaa
• vanilja-steviaa makeutukseen
• luonnonvaniljauutetta

Kaada kookosmaito kattilaan ja sekoita siihen maissijauho sekä tahini. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja hämmentele koko ajan. Anna kiehua ainakin kolmen minuutin ajan, jotta kastike saostuu. Mausta stevialla ja vaniljalla tai vaikka kanelilla, kardemummalla, agavella… Jätä jäähtymään.

Tarjoa esim. uunituotteiden kanssa, vaikka näin:

• 3 luomuomenaa
• 2 luomuporkkanaa
• rusinoita, auringonkukansiemeniä, kanelia
• voita

Pilko omenat, raasta porkkana, sekoita uunivuokaan ja joukkoon rusinaa, siemeniä, pähkinää, mausteita. Päälle muutama nokare luomu- tai ranskalaista voita. Nuketusta uunissa n. 200 asteessa sopivan verran, ehkä 40min.

Kookoskastike on VIELÄ parempaa seuraavana päivänä, jos sitä on annostellut ylijäämäuunihedelmien päälle annoskuppeihin ja antanut ässehtiä. Vähän kuin joku pannacotta.

Ps. Kutsun tätä kastikkeeksi, sillä sekä sana vanukas että sana kiisseli tappavat ruokahaluni, vaikka kyseessä olisi hyväkin tuote (esim. lapsena vaaleansininen Jacky-makupala. Makupala-nimitys on muuten erinomaista markkinointia; paljon parempaa kuin kokkareinen ja liejuinen giisseli (-i paa nigamiin onnellinen sugulagu oon).

Suolaiset suppilot (eli neopaleo- tai vähähiilarinen sienipata)

• pari litraa suppilovahveroita
• purjo
• 200 g Keso-raejuustoa
• 2 luomumunaa
• pippuria, suolaa
• emmentaltyyppistä juustoa

Kaada sienet uunivuokaan ja pilko purjo joukkoon. Sekoita erillisessä astiassa munat, raejuusto ja mausta seos, kaada suppisten joukkoon ja sekoita vielä nekin. Raasta päälle reilusti emmentaltyyppistä juustoa. Paistele uunissa reilussa 200 asteessa pitkähkösti, ehkä siis 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki jotta asettuu. Sit vaan naamariin!

Aika on vähissä blogaamiseen, mutta tästä pienet teistit viime aikojen parhaimmistosta. Lämpimästi suosittelen marraskuun tummanvioletteihin iltoihin, joissa apina on kuin kotonaan, olkoonkin, että on valon lapsi.

Frutti di Terra

• erilaisia juureksia, kuten lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, juuriselleriä, punajuurta, bataattia
• sipulia
• vahvaa juustoa raasteena (tai vaikka goudan ja kermajuuston sekoitusta)
• luomumunia
• pippuria, suolaa

Kuori ja pilko juurekset ja sipulit, kaada uunivuokaan. Raasta juusto ja sekoita raaste kolmen kananmunan kanssa, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos juuresten päälle. Uuniin reilu 200 astetta ja 40 minuutista tuntiin.

Muna-juustoseokseen voi lisätä myös paloja pekonia, kermaa, muita mausteita, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja… Ilmankin erinomaista.

Tämä seuraava syntyi toissaviikonlopun Tahkon reissulla, jossa oli äitini, isäni ja siskoni hyvässä seurassa. Koska harrastan ties monettako vuotta perheeni viherpesua ja hiilareiden heivausta ja siskoni all time favourite -pitsa on tonnikala-ananas, tuloksena oli tällaista. Saamarin hyvää ja paikkaa pitsanmentävän aukon, jos sellaisia on.

Juuri di Mare

• erilaisia juureksia ja kasviksia
• vahvaa juustoa
• luomumunia
• tonnikalaa
• purkkiananasta
• oreganoa, suolaa, pippuria
• (ketsuppia)

Kuori ja pilko juurekset ja kasvikset, kaada öljyttyyn uunivuokaan. Sekoita raastettua juustoa ja munia, mausta seos oreganolla, suolalla ja pippurilla ja kaada se juureksiin, sekoita. Levitä päälle kaksi purkkia tonnikalaa ja purkillinen purkkiananasta. Päälle vielä loput juustot. (Jos tykkäät, ketsuppia voi levitellä hiukan juuresten päälle tunan alle, lisää pitsamaista tunnelmaa. Saa käyttää tomaattikastikettakin, omalla vastuulla. O_o). Uuniin, reilu 200 astetta ja 40 minuuttia - tunti. Anna hiukan jäähtyä.

Lihakeitto/lihapata

• keittolihaa eli naudan lapaa tms. Hakkaraiselta
• porkkanaa, juuriselleriä, lanttua, naurista, palsternakkaa, sipulia
• laakerinlehtiä
• mauste- ja mustapippureita
• sinapinsiemeniä
• suolaa

1. Keitto: keitä lihoja ja pilkottuja kasviksia puolitoista tuntia, pari tuntia miedolla lämmöllä, mausteiden kera. Kuori vaahto päältä pois. Jossain vaiheessa nosta lihat pois ja paloittele, lisää takaisin. Luut voi jättää pois sopasta. Keitto on valmista, kun liha on mureaa ja liemi maukasta. Paranee vielä seuraavaan päivään, vaan tuskin sitä sinne saakka riittää.

2. Pata: paloittele kasvikset uunivuokaan, samoin liha. Lisää mausteet. Kaada päälle kuumaa vettä sopivasti, lisää mausteet. Päälle foolio. Uuniin 200 tai vähän alle asteeseen muutamaksi tunniksi. Välillä voit ottaa padan ulos ja kauhua seosta sekaisin, saavat kaikki osansa. Järettömän hyvää. Seuraksi sopii puolukkasurvos.

Parasta juuri nyt (juurten ja lihojen lisäksi):

• Maraboun 70% minttusuklaa
• Hakaniemen hallin chorizo
• iHerbin Vanilla Stevia

Koska nykyään ei riitä, että viisveisaa hiilareista, vaan on pyrittävä mahdollisimman autenttiseen kivikauden ihmisen ruokavalion jäljittelyyn, kukkakaali, tuo alakarpin armoitettu peruna, paljastaa itsestään jälleen uuden puolen. Muussin lisäksi kukkakaali nimittäin lypsää kermaa! Ai kuinka? Utareet hellalle ja kokeilemaan. En tiedä, asettiko idean päähäni Johan af Gran vai onko se omaa apinainkierouttani, mutta se toimii.

Kivikautinen sienipaistos

• kukkakaalia
• luomumunia
• litra suppilovahveroita
• herkullista juustoa

Keitä kukkakaalin kukinnot pehmeiksi maustatussa vedessä. Esimerkiksi nautriumglutamaatiton kanaliemikuutio maustoi mainiosti. Soseuta melko löysäksi, enempi keitoksi kuin muusiksi. Lapa sienet uunipannuun. Sekoita n. 4 desiin sakeaa kukkakaalisoppaa kolme munaa ja mausta vielä suolalla, jos tarpeen. Kaada sienten ylle ja raasta päälle reilusti maukasta juustoa. Mustakuorinen Pyreneiden tomme on mieletöntä. Tyrkkää uuniin ehkä 40 minuutiksi (reilu 200 astetta?) ja anna jäähtyä ennen kuin isket kiinni. Kermainen lisäke on primitiivisesti sanoen perkeleen hyvää.

Kokonainen kukkakaali tuottaa soppaa melko lailla suuren määrän, mutta onpahan alkukeitto valmiina. Seuraavassa jaksossa keitämme kukkakaalikermasta kaakaota.

Thaimaalaiseen tyyliin preparoitu papaijasalaatti sai innoituksensa Vii voanista, jossa myytiin aivan kokolailla erinäköisiä papaijoita kuin perusmarketissa. Vihreitä, suuren kesäkurpitsan muotoisia mötkyjä. Päättelin, että sellaista papaijaa se niissä thaisalaateissakin on ja tein näin. Hyvää.

Papaijasalaatti

• 1 vihreä pitkä papaija
• porkkanaa (laitoin kaalia kun oli luomuporkkanat kaapista loppu (itse olin käynyt syömässä))
• 2 rkl limenmehua (purkista, shame!)
• 1 rkl hunajaa
• 2 vihreää pientä chiliä
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl kalakastiketta
• 2 rkl seesaminsiemeniä

Raasta kaali/porkkana. Vuole juureskuorimella ensin papaijan vihreä kuori pois ja jatka sitten suikalointia juureskuorimella niin kauan kuin tuotetta riittää. Sekoita kastikeainekset kattilaan (silppua valkosippe ja chili), lämmitä sen verran että hunaja sulaa joukkoon. Kaada vihanneksille ja sekoita, siirrä jääkaappiin tekeytymään. Sitten syö.

Papaijasalaatin kanssa hyvältä maistui karitsanjauheliha (lähituotantoa) ja munakoisokuutiot, jotka kimpassa kävivät pannulla. Primal ballerina kiittää. Kuvan aploudin myöhemmin, jos hotsittaa. Ei se niin nättiä ehkä ollut ees?

(Ei paha tuunaus oli lisätä vielä loppusatsiin lautaselle luomujogurttia, johon olin sekoittanut hieman luomu-Heinzia. Tuo dippikastikkeiden paronitar!)

Se palaa aina.

Suppilovahveropaistos

• 2 litraa suppilovahveroita
• 2 dl luomukermaa
• 2 luomumunaa
• juustoa raastettuna
• suolaa, pippuria

Uuni n. 200, suppikset uunivuokaan, munat, suola, pippuri ja juustoraaste kermaan, munamaito suppiksille. Uuniin, ehkä nelkyt minsaa, poista, anna asettua, asettele mahaan. Hyvää ja yksinkertaista.

Burrito(?)-salaatti

• kypsä avokado
• kypsä papaija
• iso punainen tai keltainen paprika
• kurkku
• tuoretta pinaattia

Kastike

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl shoyu-soijakastiketta
• chipotletabascoa
• pienitty valkosipulinkynsi
• n. 3-5 rkl hummusta (eilisen jämät, toimi tässä hiton hyvin)

Pilko vihannekset, itse valelen aina avokadon heti pilkottuani sitruuna- tai limenmehulla ettei pääse ruostumaan. Sekoita. Miksaa kastike ja sekoita se salaattiin. Mahtava elämys. Syötiin uunilohen kanssa.

Ja mikä ihme siinä on, että aina silloin tällöin kokeilen valmistaa itse proteiinipatukoita. En edes syö niitä koskaan, valmiitakaan. Kuten kuvasta näkyy, idea on aina yhtä huono.

Herra Ramsay eli tuttavallisemmin Gordon esiintyy oikein edukseen Kurjissa kuppiloissa, joskaan ohjelman laatu ei juuri kärsisi kiroilun karsimisesta. Mutta so fucking what, toimii se näinkin. Well, kun G pistää kuppiloiden listoja uusiksi, hän tuntuu vannovan tuoreiden raaka-aineiden, paikallisuuden ja yksinkertaisuuden nimiin. Paha pistää hanttiin. Gordonin ansiota ja aihetta on, että tunnen jatkuvaa himonkaltaista tunnetta syödä simppeliä paistettua valkoista kalaa ja tätä himoani sitten toteutankin. Esimerkiksi näin kuhan kera, joka vonkale oli kyllä aivan vitun kallis. (Anteeksi, kokeilin sanan verran olla Gordon, ei skulaa.)

Hurjan kallis kala siis paistui ja seurakseen sai bataattimuussia ja kermaviilikastiketta.

Paistettu kuha

• kuhafile
• suolaa, pippuria
• sitruunaa

Housuta kuha eli poista ruotorivistö leikkaamalla kuhalle haaroväli. Housutus-termi on käsittääkseni Polkkapossulta lähtöisin ja häneltä olen minäkin oppini saanut. Helppoa. Paista kuha rasvassa pannulla kypsäksi, älä yli-. Mausta suolalla ja pippurilla, sitruunaakin sopii puristaa päälle.

[Housutettu ja sen housut.]

Kermaviilikasti

• 2 dl kermaviiliä (3,5% käy oikein hyvin)
• valkosipulinkynsi
• sitruunamehua tuoreesta sitruunasta
• suolaa
• pippuria

Sekoita silputtu valkosipuli ja muut aineet kermikseen ja säädä sopivaksi. Jätä jääkaappiin maustumaan, kunnes ruoka on valmis. Syö loput seuraavana päivänä dippinä porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa.

Bataatti-vihannesmuussi

• bataattia
• sipulia
• peruna
• kukkakaalia
• maitoa

Kuori juurekset ja keitä kypsiksi. Muussaa nuijalla tai sähkövatkaimella, notkista maidolla. Mausta suolalla.
Ps. Ethän ole unohtanut mainiota uunibroileria? Puolen kilon voikeittiöstä napattu

Tein dijonlohta välittömästi uudestaan kun odottava ystäväni tuli kylään ja sushi oli siis poissa luvuista. Aion tehdä lohta myös tänään illalla. Niin hyvää ja helppoa se on! Nyt vihdoin kuvakin, kun joku sitä kyseli.

Lohta peesaamassa muhevan herkullinen oheke eli oheistuote, bataattia ja linssiä. Mainio yhdistelmä, jos vain vatsa kestää paputuotteita. Omani ei taida ikinä tottua niihin. Ohje on raffisti mukailtu yhden työkaverin kertomasta.

Leenan linssibataattimuhennos

• sipulia
• valkosipulia
• bataattia
• linssejä (vihreitä tai punaisia)
• suolaa tai kasvislientä
• juustokuminaa

Pilko sipuli ja kuullota sitä hiukan pannulla, lisää pienitty valkosipuli. Kuutioi oranssi peruna ja lisää pannulle. Lisää liedelle kasvislientä (tai vettä ja suolaa) sopivasti ja sitten linssit. Keittele keitosta vähän risoton tapaan, lientä aina tarvittaessa lisäten, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta ennemmin tai myöhemmin reilulla juustokuminalla. Tarjoa lämpimänä.

Höyhenenkevyt herkku

• 2 dl rasvatonta maitoa
• 2 dl rasvatonta tai muuta jogurttia
• loraus sokeritonta makusiirappia (esim. karamelli)
• kourallinen murskattuja branflakeseja

Vatkaa maito ja jugu kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ja makeuta siirapilla. Iske jäätelökoneeseen ja anna käydä, hyhmiintymisvaiheessa lisää branit. Tuloksena kuohkea kylmä herkku, joka rapisee hampaissa!

Variaatio

• 2 dl rasvatonta maitoa
• 2 dl mustikkavanillajogurttia
• mustikkasosetta purkista
• puolukkasurvosta
• ruokosokeria

Vatkaa maito ja jugu vaahdoksi, makeuta sokerilla. Massa jäätelökoneeseen, anna käydä kunnes hyhmiintyy, lisää mustikkasose- ja puolukkasurvossattumia. Tuloksena tästäkin kylmää ihanaa vaahtoa, ei siis varsinaista jäätelöä. Kun massan vatkaa vaahdoksi, se käyttäytyy koneessa vähän eri tapaan kuin “perinteinen” jäätelömassa ja jää siis vaahtomaiseksi. Sanon vaan, ettette sitten pety. Vaikka tähän on vaikea pettyä, niin ihanaa jäärahkaa

Ja jos herkutteluhammasta oikein kolottaa, valmista seuraksi vaikka isoa plättyä ja ota purkista Lihansyöjän äidin MAAILMAN PARASTA mansikkahilloa! Party, party, partyyyy!

Plättyjä (kolme isoa eli kahdelle)

•  luomumuna
• 2,5 dl maitoa
• 1,25 dl jauhoa
• ripaus suolaa
• 0,5 tl vaniljasokeria
• 1,5 rkl sokeria tai makeutusjauhetta
• 1-2 rkl öljyä tai sulaa voita

Kopsauta muna kulhoon, riko rakenne. Vatkaa sekaan muut ainekset. Anna turvota ainakin puolisen tuntia. Paista sitten kolmeksi suureksi tai lukuisammiksi pieniksi räiskäleiksi. Jäätelökone vaivaa samalla jäden sopivaksi ja kaapista saa hilloa, kun ottaa vaan olkaa hyvät.

Ruokaohjelma, jota itse en ole koskaan nähnyt, mutta joka on jättänyt jälkensä keittokirjastoomme, inspiroi eilen helppoon ja herkulliseen kotiruokaan. Sen verran vakuuttavalta maistui tulos meidän ja vieraidemme suissa, että selkeitä keepereitä molemmat. Mustapippurilla on muutenkin hiukan historiallinen merkitys kodissamme: Lihansyöjä on aikoinaan tehostanut viehätysvoimaansa ruokkimalla minut kirjan ohjeen mukaisella kanarisotolla, joka siis on naurettavan hyvää. Nyt kuitenkin lohta ja palsternakkaa tai parsnippiä, kuten lontoolaistuneet ystävämme kutsuivat.

Parsnippiä gratiinissa

• palsternakkaa
• ruokakermaa (edes 4% Kevyt ja paksu ei voi tätä pilata)
• siirappia
• suolaa, pippuria
• rakuunaa tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Kuori  ja viipaloi palsternakat ohuehkoiksi kiekoiksi, laita uunivuokaan. Mausta kerma lorauksella siirappia, pippurilla ja suolalla, kiehauta kattilassa. Lisää tuore ruohosipuli tai kuivattu rakuuna. Kaada parsnipin päälle ja tyrkkää vuoka uuniin, kunnes kypsää.
Lohta

• lohifilee
• dijonin sinappia
• parmesania tai pecorinoa

Valmista parsnipille seuralainen eli ota loheen väri pannulla. Siirrä omaan uunivuokaansa ja sivele pintaan ohut kerros Dijonia. Raasta päälle reilusti pecorinoa ja tuuppaa sinne samaan uuniin parsnipin kanssa. Kun molemmat ovat kypsyneet, nauti esimerkiksi mäntyisen raikkaan Retsinan kanssa ja maadoitu maailmaan.

Jälkiruoaksi valmistimme luonnollisesti jäätelöä. Ohjeena toimi vieraiden viesti, joka oli vastaus kysymykseemme, mitä makua saisi olla: “Uuh, niin vaikee valinta… Mango tulee eka mieleen tai turkinpippuri tai kirsikka olis kyl paras tai suklaa tai mansikka tai sekoitus ois kyl kaikista paras tai…” Selvä pyy! Itsestäänselvä valinta oli seuraava.

Vappujäätelö

• 3 dl kulutusmaitoa
• 3 dl (rasvatonta kevyt-) vaniljajogurttia
• 3 keltuaista
• 0,5 dl ruokosokeria
• reilusti taloussuklaata
• Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta mansikkahilloa
• hillottuja kirsikoita eli coctail-kauhistuksia

Sekoita maito, jogurtti, keltuaiset ja sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sokerin määrää kannattaa säädellä omaan makuun sopivaksi ja muistaa, että kylmä karsii makeutta. Eli jos litku on juuri sopivaa, kannattaa lisätä vielä hiukan. Kaada seos jäätelökoneeseen. Kun seos alkaa (kohtuupian) hyhmiintyä, lisää joukkoon pilkottu suklaa, mansikkamöllöt ja kirsikat. Anna koneen käydä, kunnes jäätelö vaikuttaa valmiilta (n. 30-40 minuuttia) ja nauti heti tai siirrä pakkaseen odottamaan.

Jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan suoraan koneesta nautittuna, sillä pakkanen kovettaa sitä hiukan liikaa, mutta saavutti tämä erinomaisen suosion myös sellaisena. Kastikkeeksi jäätelölle valmistin koeluontoisesti samasta pohjaseoksesta turkinpippurisoosia lisäämällä siihen yksinkertaisesti runsaasti murskattuja peppereitä.

Suussasulavaa… Well, alankin tässä valmistella dagen efter -tötteröä. So long!

Olen ollut laiska. Siksi pääsette kuulemaan mielenterveysmenusta vasta nyt, vaikka pekonimunkit paistuivat jo viikko sitten. Pekonimunkeista on tosin ollut puhe aikaa sitten: legendaarinen idea perverssin vastustamattomasta yhdistelmästä syntyi vuoden 2008 huhtikuussa, kun valmistin haasteruoaksi parsamunkkeja (muistakaa mm. unohtumaton ja ylväs parsajoutsen). Kunnia ajatuksen ääneenlausumisesta kuuluu tutkijaystävälleni Tarulle, jonka tarunhohtoinen keksintö näki päivänvalon vihdoin viiden ahnaan ruokailijan silmäin alla tammikuun kunniaksi.

Jotta muodollisuudet on hoidettu alta pois, totean sen heti. PEKONIMUNKIT MAISTUVAT. Hyviltä, rasvaisilta, kosteilta. Suolaisilta. Siis todella. Jottei uppopaistorasva olisi kuumennut turhan takia, kokeilin samaan syssyyn laittaa rahkamunkkitaikinaan pekonin sijaan myös sinihomejuustoa. Niin, julmetun hyvä ajatus sekin, vaikka itse sanon. Myös vieraat olivat parasta a-luokkaa. Jossette usko munkkien maistuneen, suosittelen tiedustamaan Kulinaariselta Yli-Murulta tai Pastanjauhajien kommentointi-Emmalta, kuinka oli asianlaita. Todistajainaitiossa myös Lihansyöjä.

Kokonaisuudessaan menu näytti tältä, edistäen siten erinomaisesti nauttijoidensa juhlatunnelmaa ja mielenterveyttä. Natriumin yliannostusta unohtamatta.

Mielenterveysmenu

• alkupalaksi popcornia
• pekonimunkkeja, sinihomejuustopalleroita
• sivusalaattia
• pyhäpäivän suolapalaa (juusto-pekoni-aurinkokuivattu tomaatti -mureketta)
• jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja mangosorbettia
• turkinpippureita ja mantelikeksejä Hong Kongista
• australialaista strutsiviiniä Strutsikoiran kunniaksi

Tiedän, kysytte: missä suklaa? Puolustukseni on heikko, mutta totta. Tammikuu on liian pian joulun jälkeen, jotta suklaat voisi kaivaa esiin. Helmikuussa se jo käy. Pekonimunkit sen sijaan ovat selkeää sesonkiruokaa.

Pekonimunkit

• paketti Amerikan pekonia (n. 10 strippiä)
• 250 g rahkaa (mielellään Ehrmannia)
• 1 luomumuna
• reilu 2,5 dl vehnäjauhoa
• 1 tl soodaa
• suolaa, pippuria
• (pecorinoa)

Paista pekonit miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi, vie hyvän tovin. Saksi sopiviksi suupaloiksi ja sekoita taikinan muut ainekset pekonien joukkoon,  mausta. Uppopaista n. ruokalusikallisen kokoisia mykyjä kuumassa öljyssä sammutuspeitteen ja kattilankannen kanssa varautuneena. Raasta munkkien päälle runsaasti suolaista pecorino-juustoa.

Jos haluat valmistaa Aurapalloja, korvaa rapeiksi paistetut pekonit murustetulla sinihomejuustolla ja unohda pecorino. Suklaa ihanasti taikinaan ja suussa. Mielenterveys - mikä ihana tekosyy. Kuvat kertonevat, että kuvaamisen sijaan syöminen ja säpinä olivat pääroolissa tuona iltana.