MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

4.5.2010

Paleo Casserole (makaroonilaatikko)

In Finland we’ve got this hugely popular and loved dish called makaroonilaatikko. It’s something every kid eats and all adults take a ton when it’s served in the lunch restaurants. In English it would be something like macaroni (pasta) and minced meat casserole so yeah, it’s not quite paleo. Since there’s no brilliant equivalent for macaroni in paleo diet (such as cauliflower rice which isn’t that ricy either imo) I had to come up with a little different solution. The result is somewhat of an application of the paleo loaf and tastes… Yes, GOOD! May be altered with different meats, why not make it veggie sometime as well?

paleopie

Monkey Pie goes Paleo

  • couple of onions
  • 400 g canned meat (sikanauta! may also use minced meat)
  • mushrooms
  • approx. 3 dl coconut milk
  • 3 organic eggs
  • salt, pepper
  • coconut flour and nutritional yeast for crust

Cut onions into stripes and cook in butter on a pan. Add minced meat/canned meat and mushroom and cook until done (the meat cooked and the mushrooms lost a bit of their moisture). Pour into an oven casserole. Mix coconut milk with eggs in a separate bowl. Season with salt and pepper, pour into casserole. If you want a crisp, salty crust on the top such as is in the original makaroonilaatikko, put some two teaspoons or so coconut flour and nutritional yeast on the top. Bake about 40 minutes in 220 degrees. Enjoy food and childhood memories!

2.12.2009

Makea kookos, suolainen suppilovahvero

Herkku ja Koukku -blogin kätköistä löytyi innovatiivisen oloinen kookos-seesamivanukas, jota piti tietysti hiukan käpälöiden käsitellä omiin tarpeisiin. Tuloksena lähes-paleo vaniljakastike! …joka vain paranee seuraavaan (ja sitä seuraavaan) päivään jääkaapin kylmässä. Jos jaksaisi opetella suurustusta purble corn -superfoodilla, joka on siis maissijauhoa myös, kastike olisi vielä hyperimpi.

kookosvanilja

Kookosvaniljakastike

  •  2,5 dl (kevyt-)kookosmaitoa (8%, sattui olemaan kaapissa)
  • n. 1,5 rkl luomutahinia
  • n. 1 rkl Maizenaa
  • vanilja-steviaa makeutukseen
  • luonnonvaniljauutetta

Kaada kookosmaito kattilaan ja sekoita siihen maissijauho sekä tahini. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja hämmentele koko ajan. Anna kiehua ainakin kolmen minuutin ajan, jotta kastike saostuu. Mausta stevialla ja vaniljalla tai vaikka kanelilla, kardemummalla, agavella… Jätä jäähtymään.

Tarjoa esim. uunituotteiden kanssa, vaikka näin:

  • 3 luomuomenaa
  • 2 luomuporkkanaa
  • rusinoita, auringonkukansiemeniä, kanelia
  • voita

Pilko omenat, raasta porkkana, sekoita uunivuokaan ja joukkoon rusinaa, siemeniä, pähkinää, mausteita. Päälle muutama nokare luomu- tai ranskalaista voita. Nuketusta uunissa n. 200 asteessa sopivan verran, ehkä 40min.

Kookoskastike on VIELÄ parempaa seuraavana päivänä, jos sitä on annostellut ylijäämäuunihedelmien päälle annoskuppeihin ja antanut ässehtiä. Vähän kuin joku pannacotta.

Ps. Kutsun tätä kastikkeeksi, sillä sekä sana vanukas että sana kiisseli tappavat ruokahaluni, vaikka kyseessä olisi hyväkin tuote (esim. lapsena vaaleansininen Jacky-makupala. Makupala-nimitys on muuten erinomaista markkinointia; paljon parempaa kuin kokkareinen ja liejuinen giisseli (-i paa nigamiin onnellinen sugulagu oon).

suppiksia

Suolaiset suppilot (eli neopaleo- tai vähähiilarinen sienipata)

  • pari litraa suppilovahveroita
  • purjo
  • 200 g Keso-raejuustoa
  • 2 luomumunaa
  • pippuria, suolaa
  • emmentaltyyppistä juustoa

Kaada sienet uunivuokaan ja pilko purjo joukkoon. Sekoita erillisessä astiassa munat, raejuusto ja mausta seos, kaada suppisten joukkoon ja sekoita vielä nekin. Raasta päälle reilusti emmentaltyyppistä juustoa. Paistele uunissa reilussa 200 asteessa pitkähkösti, ehkä siis 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki jotta asettuu. Sit vaan naamariin!

18.10.2009

Alakarpin peruna lypsää kermaa

Filed under: Alakarppi,paleo,Side order,Sieniä — Meri @ 19.09

Koska nykyään ei riitä, että viisveisaa hiilareista, vaan on pyrittävä mahdollisimman autenttiseen kivikauden ihmisen ruokavalion jäljittelyyn, kukkakaali, tuo alakarpin armoitettu peruna, paljastaa itsestään jälleen uuden puolen. Muussin lisäksi kukkakaali nimittäin lypsää kermaa! Ai kuinka? Utareet hellalle ja kokeilemaan. En tiedä, asettiko idean päähäni Johan af Gran vai onko se omaa apinainkierouttani, mutta se toimii.

Kivikautinen sienipaistos

  • kukkakaalia
  • luomumunia
  • litra suppilovahveroita
  • herkullista juustoa

Keitä kukkakaalin kukinnot pehmeiksi maustatussa vedessä. Esimerkiksi nautriumglutamaatiton kanaliemikuutio maustoi mainiosti. Soseuta melko löysäksi, enempi keitoksi kuin muusiksi. Lapa sienet uunipannuun. Sekoita n. 4 desiin sakeaa kukkakaalisoppaa kolme munaa ja mausta vielä suolalla, jos tarpeen. Kaada sienten ylle ja raasta päälle reilusti maukasta juustoa. Mustakuorinen Pyreneiden tomme on mieletöntä. Tyrkkää uuniin ehkä 40 minuutiksi (reilu 200 astetta?) ja anna jäähtyä ennen kuin isket kiinni. Kermainen lisäke on primitiivisesti sanoen perkeleen hyvää.

Kokonainen kukkakaali tuottaa soppaa melko lailla suuren määrän, mutta onpahan alkukeitto valmiina. Seuraavassa jaksossa keitämme kukkakaalikermasta kaakaota.

26.9.2009

Nälkään voi luottaa

Filed under: Alakarppi,paleo,Sallad,Side order,Sieniä — Meri @ 7.42

Se palaa aina.

suppikset

Suppilovahveropaistos

  • 2 litraa suppilovahveroita
  • 2 dl luomukermaa
  • 2 luomumunaa
  • juustoa raastettuna
  • suolaa, pippuria

Uuni n. 200, suppikset uunivuokaan, munat, suola, pippuri ja juustoraaste kermaan, munamaito suppiksille. Uuniin, ehkä nelkyt minsaa, poista, anna asettua, asettele mahaan. Hyvää ja yksinkertaista.

salaat

Burrito(?)-salaatti

  • kypsä avokado
  • kypsä papaija
  • iso punainen tai keltainen paprika
  • kurkku
  • tuoretta pinaattia

Kastike

  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl shoyu-soijakastiketta
  • chipotletabascoa
  • pienitty valkosipulinkynsi
  • n. 3-5 rkl hummusta (eilisen jämät, toimi tässä hiton hyvin)

Pilko vihannekset, itse valelen aina avokadon heti pilkottuani sitruuna- tai limenmehulla ettei pääse ruostumaan. Sekoita. Miksaa kastike ja sekoita se salaattiin. Mahtava elämys. Syötiin uunilohen kanssa.

patu

Ja mikä ihme siinä on, että aina silloin tällöin kokeilen valmistaa itse proteiinipatukoita. En edes syö niitä koskaan, valmiitakaan. Kuten kuvasta näkyy, idea on aina yhtä huono.

17.7.2008

Suolapalaa

Filed under: Kevyt,laktoositon,Leivonta,Optimoidut,Piiraat,Sieniä,Vege — Meri @ 20.37

fetapannari

Koska pannarit on selkeesti tän kesän teema, pistin taas tuulemaan ja tuunasin suolaisia versioita koekappaleina ensi viikonlopun juhlamuonitusta varten. Erinomaisen helppoa ja erinomaista. Tein kolmasosaversioita, ettei pannukakkua tulisi ihan Apinakeittiön ovista ja ikkunoista, mutta onnistuin jo ihan omin nokkineni tuhoamaan niistä suurimman osan. En oo mikään turha muuli! 😉 Ja pannarihan on erinomainen piiraan korvike, vähempi rasvaa ja hiilareita.

Laitan ohjeesta pellillisen version, osittakaa itse jos haluatte. Kolmasosataikinan paistoin pienehkössä uunivuoassa, leivinpaperilla vuorasin senkin. Sienipannarin resepti pomppasi silmille vanhasta Maku-lehdestä, jahka olin päätynyt pannaritarjoiluun. Ja feta-pinaattitäytteen keksin IHAN ITSE! Anpiliivipöl. Ohessa oli ohjeistettu myös mahtava raejuusto-munavoi, joka sopii tämän sienipannarin kanssa kuin nakutettu. Nakua naamaan!

(Luitteko muuten Melukyliä? Nakusta tuli mieleen. “-Pam! Ruoka on korissa.” on perheemme lentäviä lauseita ja asuessamme Sepänkadulla aikoinaan R-kioskin yläkerrassa haaveilin aina samanlaisesta koritilaussysteemistä. Ai mikä? Katsokaa Melukylästä! Toinen ruokaan liityvä muisto ko. kirjoista on lasten siinä valmistama Hobbelbobbel eli vaahdotettu sokeri ja kananmuna, sokerikaakun esiaste siis. Sitä joskus tehtiin mekin ja syötiin, hulluilla on halavat huvit!)

sienipannari

Suolainen pannari (pellillinen)

  • 5 dl maitoa
  • 3 luomumunaa
  • 2,5 dl hiivaleipäjauhoa tai spelttiä (käytin jälkimmäistä)

Lisää ylläolevaan ohjeeseen esimerkiksi jompi kumpi näistä täytteistä.

Sienitäyte

  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
  • 0,5 litraa tuoreita sieniä tai 200g pakkasesta, esim. kantarelli, keltavahvero tai jopa herkut käyvät, niistä itse tein, tuoreista
  • suolaa, pippuria

Kuullosta sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää pienityt sienet ja paistele niistä neste pois. Mausta reilusti pippurilla ja etenkin suolalla. Sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen ja kaada pellille. Paista 225 asteessa (kaasusäätö 5+) n. 25 minuuttia tai kunnes kauniin kukertava. Ohjetta voi tuunata lisäämällä tuoretta basilikaa taikinaan, kuten Makun reseptissä. Tämän kanssa ehdottomasti kannattaa tarjota raejuusto-munavoita!

Feta-pinaattitäyte

  • 150 g tuoretta pinaattia
  • reilusti, ehkä n. 150 g fetaa (laitoin fiilispohjalta, sellai tasaisesti)
  • suolaa, pippuria

Höyrytä pinaatti pehmeäksi ja purista siitä ylimääräinen neste. Pieni kypsä pinaatti ja sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen, mausta taikina kevyesti suolalla ja reilummin pippurilla. Kaada vuokaan ja levitä feta pannarille, paista 225, n. 25min. Ohjetta voi tuunata esim. lisäämällä tuoretta minttua.

sienipannari2
Raejuusto-munavoi

  • 1 keitetty muna
  • 100 g raejuustoa
  • n. 50 g voita tai margariinia
  • suolaa, (valkopippuria)
  • (0,5 dl tuoretta basilikaa, persiljaa tms.)

Pieni muna ja sekoita siihen voi ja raikku, silppua yrtti ja mausta sillä ja suolalla, ehkä valkopepallakin. Kasaa keko sienipannaripalan päälle ja ota hyvä kirja käteen. Tai santsaa nyt ensin ja ota se kirja vasta sitten, ei siitä lukemisesta kuitenkaan heti mitään tule. (Jos on seuraa, älä lue tai ainakaan iltalehtiä.)

13.7.2008

Hapanimeliä paljastuksia

Filed under: Arkiruoka,Kalkkuna,laktoositon,Side order,Sieniä,Soosit,Vege — Meri @ 19.00

 Jottei synny sitä väärää käsitystä, että elän ihan viljapellossa kun postailen leipomuksia niin paljon (jonoksi asti edelleen), tähän väliin suolaista suupalaa. Kardemumma sopii nimittäin muuhunkin kuin pannariin ja raparperista saa piirastakin parempaa. Tai ainakin pääruokaisempaa. Nämä lisukkeet hutaisin napaani hetki sitten onnellisesti uuden vahakankaan äärellä kalkkunafileen ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

ruburberi

[Etualalla hapanimelät raparperilinssit. Hurmaavan värinen lisuke!]

Ai niin, en tiedä olenko mainostanut, mutta päätin pari kuukautta sitten etten enää osta broileria kotiin. Heti en uskaltanut aiheesta huudellakaan kun en arvannut, pitääkö päätös, mutta on se pitänyt, ainakin toistaiseksi, eikä tee tiukkaa. Tosin olen pari kertaa syönyt broileria ravintolassa ja kotiin ostan edelleen kalkkunaa, mikä lienee kaksinaismoralistia kukkua. Elän kuitenkin pää pensaassa siinä uskossa, etteivät kalkkunaparat asu aivan yhtä ahtaasti kuin tehobroilerit.

Ohjeet tässä kokonaisina, suunnilleen puolitin molemmat ja melkein sain kaiken syödyksi. Mutta olenkin hyvä syömään! Treenaus tekee mestarin.

Kardemummainen kantarellikastike (ohje Ruokalasta tehtynä ilman jauhelihaa valkosipulilla lisättynä)

  • 1 litra kantarelleja
  •  1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl vehnäjauhoa
  • 1 dl vettä
  • suolaa, pippuria
  • 0,5 rkl kardemummaa
  • 2 dl ruokakermaa (5% soijaruokakerma vörkkii kuin Anelma-Unelma Pelle Hermannille)

Pilko sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää joukkoon hieman pienityt kantarellit. Sekoita jauhot veteen ja kaada pannulle, sitten mausta. Anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi ruokakerma.

kantarelli

Kardemumma sopii kermaiseen kantarellikastikkeeseen käsittämättömän hyvin! Suosittelen. Ja kantarellikastike on ylipäänsä hyvää, vaikken kastikkeista todella niin piittaa. Mutta joskus sitä heikompikin sortuu, terveisiä sikalaan. Tämä seuraava ohje on lainaresepti sekin, sen kollegani, jonka ohjeilla aikaansain (toim. huom. suom. raisk.) mm. taivaallista parsapiirakkaa, bongaama Elle-lehdestä. Very chic, siis.

Ellen hapanimelät raparperilinssit

  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1 punasipuli
  • 1 raparperin varsi
  • 0,5 dl punaviinietikkaa
  • 0,5 dl hunajaa
  • suolaa, pippuria

Keitä linssit ohjeen mukaan kypsiksi, mutta yritä pitää ne irtonaisia. (Onnea matkaan sen irtonaisuuden kanssa, mun mielestä ne on irtonaisia vielä raakoja ja juuri kypsinä alkavat jo muusautua. Maku ei siitä kärsi.) Jätä jäähtymään. Viipaloi punasipuli tai tavallinen ohuiksi viipaleiksi ja kuulota voissa pannulla. Kiekota ruburberin varsi ja lisää pannulla, samoin voit tuikata sinne etikan ja hunajan. Anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää linssit joukkoon ja mausta suolalla&pepalla. Tätä suositeltiin Ellessä lampaan entrecoten ja perunagratiinin kera, että silvuplee. Oikein maukasta, minkä kanssa sitten nautitkin. Ja vaihtelua ainakin omalle lautaselleni.

15.6.2008

Kaasua, komisario Muuli

Filed under: Alakarppi,Lihaa,paleo,Side order,Sieniä,Uunista — Meri @ 18.19

Yksityisetsivä Ylimuulin toimistosta nousee sankka savu, kun suurmuuli pää kuumana nuuskii tietoonsa kaasu-uunin salat. Onneksi 2000-luvun vilkkaassa Hakaniemessä on moderni uutuus, Internet, jonka avulla salapoliisi ei iske kavioitaan kiveen vaan kultasuoneen. Mehumuuli on jo aivan arvoituksen ratkaisun äärellä, kun kaikki vihdoin loksahtaa kohdilleen; Internetistä löytyy Gorenjen kaasu-uunin käyttöohje! Jälleen kerran haiseviin pulmiin erikoistunut etsivätoimisto lyö viimeisen naulan arkkuun ja järjestää loppunäytöksen. Case closed. Kaasu-uuni on ja pysyy.

kreikkalaiset

Otin siis kruunupää-Veeran rohkaisusta vaarin ja läksin tutkimusmatkalle kaasu-uunin maailmaan. Kaasuhellankin kanssa olen tullut tutuiksi vasta viikon päivät, mutta niin hyvin tuloksin, että elinikäinen oppimismatka jatkuu itsepäisen muulin itsevarmuudella. Ja mitä sanotte, tähän mennessä uuni on palvellut ruokavieraillemme jo kaksi erää täytettyjä paprikoita, monta pellillistä kreikkalaisia lihapullia ja omena-ahomansikka-paistoksen. Go Gorenje!

Paprikat syntyivät helposti halkaisemalla seitsemän paprikaa kahtia ja putsaamalla sisukset. Täytteeksi paistelin pannulla sipulia, läpäpäin tuoreita herkkusieniä ja hieman valkosipulia. Täyte maustui yllättäen Polarin 9%-savulohisulatejuustolla (laktoositon) sekä mustapippurilla. Päälle runsaasti emmental-raastetta. Uuni helli paprikoita puolisen tuntia kaasusäädöllä 6 (220 astetta) ja sitten me hellimme niillä makunystyröitämme tyytyväisinä. Myös kaikki kahdeksan paprikoita nauttinutta vierastamme mieltyivät lajikkeeseen.

Lihapullerot valmistin poikkeuksellisesti naudan jauhelihasta, sillä kalkkunaa ei kaupassa ollut. Ohjeeseen hain potkua Kotikokin sivuilta, jossa nimimerkki Mailo oli valmistanut pyöryköitä. Seurasin jälkiä sinne päin, kas näin.

Kreikkalaiset lihapullat (kolme pellillistä)

  • 1,100 g naudan jauhelihaa
  • 2 pkt Apetinan fetaa
  • n. 2 dl tomaattipyrettä
  • 6 kynttä valkosipulia
  • 3 luomumunaa
  • muutama aurinkokuivattu tomaatti
  • loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
  • timjamia, mustapippuria

Murenna feta, saksi tomaatit ja murskaa/pieni valkosipulit. Sekoita kaikki aineet taikinaksi ja maistele ja mausta sopivaksi, varo ettet yliannostele timjamia. Pyörittele taikina pieniksi pulliksi ja paista uunissa kaasusäädöllä 5 (200 astetta) n. 20 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjoile täytettyjen paprikoiden ja Aarresalaatin kanssa. Käytä uunia edelleen hyväksesi ja lykkää sinne etukäteen valmistelemasi Kullanmuru, tällä kertaa omenasta ja ahomansikoista. Sille seuraksi ehdottomasti jäätelöä!

30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

21.4.2008

Ou mään, wii niid sam roumääns!

Filed under: Alakarppi,Kalkkuna,Optimoidut,Side order,Sieniä — Meri @ 16.59

tramp

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

kulkurinkalkkunapullat

Kulkurin kalkkunapallerot

  • 400 g kalkkunan jauhelihaa
  • 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
  • pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
  • sipuli
  • luomumuna
  • cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • valkosipulia
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

viinillä

20.1.2008

Annos thai-arkea

Filed under: Eksotiikkaa,Kana,Nuts!,Sieniä,Thai — Meri @ 21.05

phadthai

Thaimaassa on useita perusruokia, joita saa kaikkialta. Pienimmässäkin puljussa (joista muuten yleensä saa maukkaimmat ruoat ja hui miten edulliseen hintaan) on kuitenkin tarjolla ainakin näitä kahta; paistettua riisiä eli khao padia ja paistettua nuudelia eli phad thaita. Nämä mättösetit voi valmistaa varmaan yhtä monella tapaa kuin maailmassa on maita, mutta perusajatus säilyy. Khao padiin en ole vielä itse ryhtynyt kun pidän enemmän phad thaista. Olen myös onnistunut käännyttämään Lihansyöjän ikiaikaisesta khao pad -uskollisuudesta phad thain puoleen…

Yksi aines, joka jakaa phad thai -kokkeja kahtia, on ketsuppi, joka värjää annoksen punertavaksi. Turha ehkä mainostaakaan, että olen ominut ketsuppityylin omaan köökkiini, sen verran lienen punaisesta rakkaudestani elämöinyt. Tässä versioni phad thaista, tai se, miksikä se on näin alustavasti muokkautunut.

Monkey Phad Thai (yhdelle)

  • soba-nuudeleita (tai riisi-)
  • pieni kourallinen katkarapuja
  • kourallinen vihreitä papuja
  • thai-shalottisipuli
  • kanaa
  • (sokeriherneitä, minimaisseja, sieniä)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl soijaa
  • 1 rkl ketsuppia
  • öljyä

Päälle

  • pähkinöitä
  • ituja
  • limeviipale

Laita nuudelit pehmenemään kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Valmistele vihannekset pilkkomalla shalotti ja hakkeloimalla valkosipuli. Mikäli lisäät sokeriherneitä, minimaisseja ja sieniä, nekin voi paloitella muutamaan osaan suupalan kokoisiksi. Sekoita kipossa sitruunamehu, soija, sokeri ja ketsuppi.

Kiehauta vettä kattilassa ja kasta nuudeleita siellä n. viiden sekunnin ajan, ei pidempään! Laita nuudelit sivuun ja lykkää veteen vuorostaan kasvikset ja katkaravut, anna kypsennellä ihan hetki ja kaada vesi pois. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai wokissa ja iske siihen valkosipuli. Lisää hetken päästä kasvikset, katkaravut, kana ja kastikeseos.

Pyörittele aineksia pannulla hetkinen ja tarkista maku. Kun se tyydyttää, siirrä pläjäys lautaselle, murskaa päälle pähkinöitä ja koristele iduilla. Jos lisäät viereen vielä limeviipaleen, saat aidon autenttisen makukokemuksen! Ja limehän ei ole pelkästään koriste, vaan siitä kannattaa puristaa mehu annoksen päälle.

Nuudeleiden määrää voi säädellä oman maun mukaan, itse tykkään painottaa vihanneksiin ja jättää hiilarit sivuosaan. Monissa versioissa on mukana myös kananmunaa ja ties mitä muuta. Tämä kuitenkin pitää minut (ja Lihansyöjän) tällä haavaa tyytyväisenä, toivottavasti teidätkin. Ja mättöruoasta puheenollen, mätön ja miesruoan eroja pohditaan DI:n koekeittiössä kiinnostavasti. Pistä lusikkasi soppaan! 😀

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress