…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

• paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
• öljyä
• mausteita

Olenko todella niin kammottava sienirihmastoineni? Onko se kalvakka värini, joka karkoittaa ystävät? Tiivis muotoni, jota ihmiset eivät osaa käsitellä? Eksoottinen persoonallisuuteni, joka on temperamentiltaan Pohjoiselle vieras? Haluaisin niin kovasti tutustua täkäläisiin ja lopulta liueta osaksi heidän kulttuuriaan, mutta kontaktin saaminen on hankalaa. Nekin harvat, joiden kanssa olen päässyt puheisiin, eivät ota uudestaan yhteyttä. Pahinta kaikessa on, että olen kuullu tminusta levitettävän juttua, jonka mukaan olen epäilyttävä ja mauton! Eikö näillä ihmisillä ole tapoja.

Jos en olisi äidiltäni oppinut Schopenhauerin viisasta ajatusta, lienisin jo luovuttanut ja palannut kotimaahani. Minua kuitenkin lohduttavat Arthurin sanat: “Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin niitä pilkataan. Sitten niitä vastustetaan kiivaasti. Lopulta ne hyväksytään itsestään selvinä.”

Se mielessäni ja toivo rihmaisessa sydämessäni yritän vielä kerran rakentaa siltaa näihin muukalaisiin ja kestää kiirastulen, kuten Schopenhauerin totuus. Toivottavasti tämä on se kieli, jota he ja heidän makunystyränsä ymmärtävät.

Yksinäisen tempehin sydänmuru

• 200 g tempehiä (eli puolet aasialaisissa kaupoissa myytävästä paketista)
• 2-4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl oreganoa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl meiramia
• 2 tl kuivattua ruohosipulia
• 1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Leikkaa tempeh ohuiksi siivuiksi ja siipaloi edelleen suikaleiksi. Kuutioi vielä suikaleet niin, että tuloksena on melkoista tempeh-murua. Siirrä tempehit astiaan ja lorottele päälle öljyä. Mausta reilusti ja maista hieman. Levitä seos uunipellille tasaisesti ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Tuloksena rapea ja maukas suolainen tempehmuru, jonka seuralaiseksi käy hyvin esimerkiksi edellisessä postauksessa mainittu uunipaistettu kaali ja punasipuli. Hyvin mahtuvat samaan uuniin ja valmistuvat kätevästi kerralla.

Temppelipekoni

• 200 g tempehiä
• chiliöljyä
• rypsiöljyä
• suolaa

Siivuta tempeh ohuiksi suikaleiksi. Kaada pannulle reilu loraus rypsiöljyä ja mausta se chiliöljyllä. Paista tempehviipaleita molemmin puolin, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita, oikein hyvä tovi siis. Mausta suolalla. Tarjoile vaikkapa leivän päällä. Käänt pii bääd.

Uskollisesti sinun,

Tempeh

Joulu lähestyy! Ja minä kuuntelen Celine Dionin joululevyä ja polttelen TUOKSUkynttilää. Kiitos, olen jo nurkassa häpeämässä. Celinestä ihan pidän, mutta tuoksukynttilä oli täysi erhe, joka pääsi syntymään jokin aika sitten turhan nostalgisen tuoksun vuoksi. Voiko lapsuuden tuoksukumien (ei NIIDEN kumien) haiskahdusta vastustaa? Luulin olevani vahvempi, mutta ei. Nyt olen. Poltettuna tuoksu on ällö. Elävä tuli onneksi kotoisa.

Glooriaa joulun lisäksi tälle Glorian ruoka&viini -lehden sopalle. Ne kyllä osaa. Ja saavat kukkakaalin maistumaan paatuneimmallekin caccacuulan kammoiselle (en minä muul. huom.). Lehdessä on myös hyvä idea keiton lisäämisestä kalalla tai muulla. Itse käytin, arvaattehan se, tofua. Lämmöllä suositan, kuten lähes kaikkia keitoksiani, olen kiitollisin yleisöni. Eilen meni tosin pahasti metsään, mutta paljastelen myöhemmin. Nyt kaalit sobbaan ja sobat gorffan.

Italialainen kukkakaali-parmesaanikeitto

• iso sipuli
• iso kukkakaali tai kaksi pientä
• 2 perunaa
• 2 rkl voita
• 9 dl kasvislientä
• 1 dl parmesania raasteena
• 200 g maustamatonta sulatejuustoa (lehdessä ehdotellaan Philadelphiaa, mutta minä muuli se uskollisena tuuppasin Polar 9% -paketista)
• (mustapippuria, oliiviöljyä)

Hienonna sipuli, paloittele kukkis ja perunat. Kuullota sipulia kattilassa voissa muutama minuutti. Lisää kaali, perunat ja kasvisliemi. Keittele kannen alla vartin verran. Soseuta. Lisää parmigiano ja sulatejuusto, sekoittele sulaksi joukkoon. Anna vetäytyä hetki. Lisää pippuria ja pari tippaa oliiviöljyä pinnalle jos haluat, itse pidin parempana ilman.

Tofuvahvistus

• 500 g tofua (Super Tahoe)
• soijaa

Uuni kuumenemaan n. 250/kaasu 6. Paloittele soija pieniksi kuutioiksi. Levitä tasaisesti uunipellille ja roiski hiukan soijaa paloille, sekoittele vielä, että on tasaisesti. Varo liikaa soijaa, ettei tule turhan suolaista. Keitto on myös suolainen. Kuumenna uunissa ehkä vartti. Nauti keiton seassa tai vaikka salaatissa, katoavat myös napoina ihan näinkin.

Ouyyyyyyyeeaaaahhh. Tofupihvit jotka saivat Lihansyöjän huutamaan lisää. Tässä ne ovat, kaikessa universaalisessa (tietääkö joku mitä tämä tarkoittaa?) yksinkertaisuudessaan.

Tofu Steaks (5 kpl)

• 500 g pakettia kiinteää tofua (eli Super Tahoeta)
• soijakastiketta
• paahdettua sipulia

Säädä uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen. Leikkaa tofu viideksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille. Roiski päälle soijakastiketta, melko reilusti, mutta jos et pidä kovin suolaisesta, hiukan varovaisemmin. Nostele tofuille vielä hyppysellinen paahdettua sipulia kullekin ja sitten uuniin. 20-25 minuutin kuluttua voit poistaa pihvit kuumasta ja asetella lautaselle.

Kuumuus tavallaan polttaa maun kiinni tofuihin, jolloin pitkää marinointia ei tarvita. Uunikuumennus myös muuttaa tofun rakennetta “kuivemmaksi”, mikä on selvästi miellyttävää. Erinomaisia myös kylmänä. Seuraksi vaikka vegetaristin kanasalaattia (Cheers, Yealian!).

Mock Chicken Salad

• pari varsisellerin vartta
• puolikas punasipuli
• purkki kikherneitä tai kikherne-papusekoitusta
• paprika
• reilu 1 dl tofumajoa
• suolaa, pippuria

Kuutioi selleri ja paprika, hakkeloi sipuli, huuhtele syömävalmiit kikit tai pavut, sekoita tofumajoon. Mausta reilusti pippurilla, iisimmin suolalla. Anna asettua jääkaapissa kunnes oppii olemaan eli ehkä puolisen tuntia. Syö tofupihvien seurana tai voileipien välissä.

Te olette tehneet tällaista salaattia varmaan since day one, mutta itse keksin tämän vasta eilen. Inspiraationa ihan ensimmäisen kerran valmistamani puolukkasurvos/-sose, jota syön tällä hetkellä tasan kaiken kanssa (käy muuten ökyhyvin mm. lasagnen kanssa eikä lassen tarvitse edes olla pyöreä). Salaatti maistui puolukkaa inhoavalle Lihansyöjällekin, että näin se homma etenee.

Puolukkasurvos salaatissa

• kaalia
• porkkanaa
• hapukurkua eli hapankurkkuja
• puolukkasurvosta
• oliiviöljyä, suolaa

Veistele juustohöylällä kaali suikaleiksi ja samoin porkkana. Pilko hapukurk ja sekoita joukkoon. Mausta reilusti puolukkasurvoksella ja pehmennä tilkalla öljyä, hiven suolaa ei tee koskaan hallaa. Talleta mahaan esim. tofuruoan seurana.

Oma settini haki vaikutteita Kulinaarimurun sairaspastasta, jossa tofun tilalla kylläkin oli kana ja tosiaan myös sitä pastaa. Vaan siis sinappi toimii tofun kanssa kuin tau-tau-taunopalo!

Doufu Dijon

• punasipulia
• tofua
• dijonin sinappia
• parman juustoa

Pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Kuutioi tofu ja lykkää sipulin seuraksi. Kun tofu on saanut hieman väriä, lisää tilkka vettä (tai kermaa) ja mausta dijonin sinapilla, yhden hengen annokseen teelusikallinen on sopiva. Hauduttele hetki ja raasta joukkoon parman juustoa. Nauti puolukkasalaatin ja pakastevihannesten kera. Saa seura olla hienompaankin, tofu ei pistä pahakseen.

Eikö ole uskomattomat värit pakastevihanneksissa?! Kuten myös Suomen syksyssä juuri nyt. Pakahdun. Läähätän ja läkähdyn.

Lauantai 6.9.08: mielettömän kaunista ja hyvää ruokaa, erinomaiset tilat Helsingin kattojen yllä ökyhyvällä paikalla, kauniita ja hyviä ihmisiä, erinomaisen hauska ilta ökyhyvällä pössiksellä. Ruokablogaajamiittiin kannattaa lähteä aina. Suurkiitokset illan emännälle Jennille ja isännälle Nirsolle sekä koko poppoolle, ei mennyt viikonloppu hukkaan.

Reseptisatokin on messevä ja aloitettava on tästä illan juoneen kuuluvasta, jossa siis piti kirjoittaa suosikkiruokalajikkeensa ohje ylös sellaisena kuin sen kuvitteli olevan tehtyä ja sitten kokata se. Kokkasin! Ja meni se sinne päin, onneksi Satujatar paljasti jo Totuuden. Mutta  minun lapussani tuolta lauantaiyöltä siis lukee näin:

Intialainen tofu

• porkkanaa
• herne sipuli
• tofua
• kookosm.
• inkivääri
• v-sippe
• öljy
• jeera
• chili
• korianteri (tämä lukee todella vinossa)

Paista tofu, v-sippe, ink. –> porkkanat, pavut –> + kookosmaito

Kun eilen aloin miettiä tarkemmin, muistin, että Satujatarella on tapanaan marinoida tofu. Lipesin yöllisen lapun ulkopuolelle ja marinoin öljyllä, viinietikalla, soijalla, hunajalla ja curry-tahnalla. Tofuna oli Hakaniemen tuoreimmasta aasialaisesta kaupasta saatavaa tofua, joka oli erinomainen kokemus! Rakenne pehmeämpi ja “tuoreempi” kuin Tahoen, samanlaista kuin esim. ravintoloiden misokeitoissa.

Ja näin siis tein sanoi lappu mitä tahansa: muutaman tunnin marinoinnin jälkeen paistoin öljyssä valkosipulia, inkivääriä ja jeeraa, lisäsin punasipulia, sitten tofut ja lopulta aasialaiskaupasta satsattua pakastevihannessekoitusta (joskus ei vaan jaksa pilkkoa). Ja chiliä. Lopuksi (kevyt-)kookosmaito ja vettä, huolellinen poristelu pitkän aikaa. Tarjoilu kananmakuista pikanuudelien kera (QUE?!) ja törkeen hyvää. Ei kuitenkaan yhtä auvoisaa kuin lauantaina, mutta onneksi Satujatar postasi on autenttisen versionsa. Ja HUOM! Tätä ruokaa luultiin lauantain myös KANAKSI!

Ja minähän otin tästä kyllä kuvia mutta näköjään olen poistanut ne. Kai sen pitkään valvotun (ainakin kahteentoista) lauantain jossain täytyy näkyä. Heippa.

Ikään kuin välihuomautuksena, tofusta saa aikaan erinomaisen maistuvan thaimaalaisen larp-salaatin (Olen muuten nähnyt englanninkielisissä maissa myös muotoa larb? En vielä jaksanut kuukkeloida, mikä olisi autenttinen nimi. Ja väliäkö sillä, kun maistaa hyvältä.) Käsittele tofu samoin kuin jauheliha, mutta suikaloi ensin aivan ohuiksi levyiksi, sitten suikaleiksi ja lopulta pienenpieniksi paloiksi. Kunnon nuketus pannulla ja avot. Lihansyöjä piti valtavasti. Ainoa oma lisäykseni reseptiin oli ehkä n. 1 rkl sokeria, joka mielestäni pyöristää maun täydelliseksi.

Larp-salaatin ohje löytyy huomionarvoista Fuusiokeittiöstä.

Josset ennestään piittaa tofusta tai olet epäonnistunut tuon valkean möhkön kanssa kerta toisensa jälkeen, anna toufulle vielä mahdollisuus ja tee edes tämä. Helppo, arkinen, maukas. Muulin suussa ainakin. Tarjolle minkä kanssa tahdot, itse höyrytin kasviksia seuraksi. Pavut voi jättää pois, josseivät maistu. Huom. Kyseessä ei ole kurmee, vaan mättö.(Mutta eiks ne on arkinälkään parhaita?)

Tavan toufu (kahdelle)

• n. 250 g maustamatonta tofua (miel. Super Tahoe)
• prk papusekoitusta (kartonkipurkki on hyvä ja kiertää)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• loraus soijaa
• 1-2 rkl ketsuppia
• reilusti ituja

Pieni valkosipuli ja pyörittele sitä pannulla kuumassa öljyssä. Viipaloi tofu ohuiksi levyiksi, edelleen suikaleiksi ja sitten vielä pienenpieniksi kuutioiksi. Lisää pannulle. Paistele valkosipulin kanssa sopiva tovi ja lisää sitten loraus soijaa, maista, tuliko sopivasti (varo ylenmääräistä soijaa, ettei suolaisuus käy kestämättömäksi). Lisää joukkoon huuhdotut pavut ja ketsuppi, anna niiden lämmetä kunnolla. Lisää lopuksi vielä hyvä nippu rapeita ituja ja sitten vain siirrät lautaselle lisukkeineen. Öky-yksinkertaista ja hyvää.

Tempeh on tofun tapaan siinä mielessä kinkkinen raaka-aine, että se itsessään ei ole maultaan erityisen vetoava. Sen sijaan oikealla käsittelyllä ja sopivalla maustamisella se on mielettömiä mahdollisuuksia tarjoava terveellinen, proteiinipitoinen ja kasvisperäinen tuote. Olen kokannut tempehiä vain kerran aiemmin eikä voi sanoa, että kokeilu olisi ollut erityinen suksee. Jo toisella kerralla pääsin kuitenkin suorastaan hurmaavaan lopputulokseen.

Hauskinta oli, että reseptin kaivoi minulle netin syövereistä Lihansyöjä, tuo vähintäänkin sarkastisesti soijatuotteisiin suhtautuva (giorgio) armaani. Muokkailin ohjetta matkan varrella ja tällaisenaan ruoka hujahti mielihyvällä molempien vatsaan. Ei sentään kaikki kerralla, annoksesta riittää neljällekin.

Tempehin salaisuus (3-4 hlölle)

• 1 pkt tempehiä (lieneekö noin 400g aasialaiskauppojen valikoimista poimittuna)
• sipuli
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 prk kokonaisia tomaatteja
• 1 prk kidneypapuja
• 1-2 paprikaa
• (toisen paprikan tilalle esim. kesäkurpitsaa tms. jos maistuu)
• 1-2 tuoretta chiliä
• 1 rkl jeeraa eli juustokuminaa
• reilu 1 dl tuoretta korianteria
• suolaa, sokeria, öljyä
• (päälle itse idätettyjä mung-pavun ituja)

Kuutioi paprika(t) ja kesäkurpitsa pieneksi, samoin sipuli, valkosipuli ja chilit. Pilko myös tempeh siten, että viipaloit sen aivan ohuiksi levyiksi, ne edelleen ohuiksi suikaleiksi ja suikaleet paloiksi, tuloksena siis tempeh-”jauhelihaa”. Kuumenna öljyä suuressa paistinpannussa tai kasarissa ja paistele vihanneksia, sipuleita, chiliä ja tempehiä jonkin aikaa. Lisää jeera ja suola sekä tomaatit, kidneypavut ja silppua tuore korianteri joukkoon. Maista ja lisää sopivasti sokeria pyöristämään makua, itse laitoin ehkä ruokalusikallisen (?). Anna keitoksen haudutella ainakin puolisen tuntia, mieluummin pidempäänkin. Maista vielä, lisää suolaa tai sokeria jos tarvis ja annostele lautasille. Anna hieman jäähtyä ennen kimppuun käymistä ja sitten anna palaa!

Lihansyöjä ei erityisesti pidä korianterista ja kuten sanottu, harrastaa soijan ivaamista, mutta santsasi tätä silti. Ja ihte oon ihan lovena tempehiin. Töttöröö! t. One dummy mule

Ps. Tofun syömisestä on ollut muistaakseni Sillä sipulin kommenttilootassa keskustelua, jossa on esitetty mm. näkemys, että mikä järki on syödä itsessään mautonta mötikkää, vaikka se maustamisella paranisikin. Minusta siinä on paljonkin järkeä ja palaan aiheeseen pian kunnon postauksella. Sitä paitsi Sammakko on kertonut, että Japanissa tofukin on HYVÄÄ!

Homejuusto on perinteisesti hankalassa maineessa sikäli, että vaikka jotkut ihmiset ovat siihen äärettömän ihastuneita, moni vihaa jo sen hajuakin. Lipstikalla puolestaan on yrttimaailmassa samanlainen, hieman kyseenalainen maine vahvan makunsa vuoksi. Ehkä näistä aineksista voisi sanoa samoin kuin jotkut ihmiset sanovat toisistaan tai jopa itsestään; ne ovat vaikeita.

Minun mielestäni ihmiset eivät kylläkään ole vaikeita tai helppoja, paremminkin ihmisten tapa toimia voi olla monimutkaisempi tai suoraviivaisempi. Sitä paitsi ihmisen määrittely helpoksi kuulostaa vähättelyltä ja yksinkertaistamiselta (enkä puhu nyt siitä helppoudesta). Ihan kuin olisi kiinnostavampaa olla vaikea. Kaikenlainen luokittelu katsoo ihmisiä yleensäkin aina jostain näkökulmasta, joka ei suinkaan aina ole se ihaileva ja vähintäänkin melko kapea.

Nojoo, nojoo, muulinlätinää, mutta näistä vaikeista aineksista sain sitten aikaan taas keiton, erään toisen kollegani Tiinan summittaisen ohjeen ja sen saman Mallan lipstikkasadon pohjalta. Väli-inspiraatiota katsastin Uneliaan kokin köökistä, jossa on valmistettu Prinsessakeittiön lipstikkakeittoa. Ja ehkä teillä muillakin on nyt silmät ja suut täynnä lipstikkaa, kun kerran Mallankin maalla rehottaa. Resepti on sinne päin, sen mukaan mitä kaapista löytyi, mutta tulos oli ehtaa tavaraa, maukasta mielihyvää.

Ystävyyssoppa yhdelle

• iso sipuli
• pala fenkolia
• 1 valkosipulinkynsi
• kourallinen lipstikkaa
• puolikas kanaliemikuutio
• pieni pala (kevyt-)Aura-juustoa

Laita veset tulelle ja pilko sinne sipuli ja fenkoli. Lisää joukkoon kourallinen tuoretta lipstikkaa ja kuorittu valkosipulinkynsi. Heitä vielä puolikas liemikuutio ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla reilu vartti. Soseuta soppa ja lisää Aura-juusto. Surauta sekin vielä soseeksi muun sopan kanssa ja tarjoile.

Jos haluat lisätä annokseen proteiinia, se onnistuu helposti perinteisen raejuuston avulla tai, kuten itse tänään tein, ropsauttamalla joukkoon reilusti soijarouhetta. Soijarouhe myös ikään kuin suurustaa keiton, jos siitä on tullut melko liemimäistä.

PS. Nimi voi kuulostaa lällyltä, mutta kiitos tämän keiton minä olen nykyään ystävä Lipstikan ja Sinihomeen kera.

PPS. Edessäni ei ole loistavaa tulevaisuutta keittojen valokuvaajana.