We love hummus, especially The Meat Eater I’m living with. Since chickpeas or any other legumes or beans are not really paleo, I made my own favourite! The recipe’s the same old same old from Monkeyfood, but in case some of you may have missed the early days of this animal kitchen here it is.

This “eggplant hummus” has many names: moutabbel, mutabel, baba ghanoush… Give it your own!

Mutabel

• 1 large or two smaller eggplants
• 1-2 Tbsp tahini
• lime or lemon juice
• 1-2 cloves of garlic
• salt

Put the oven on for 250 degrees. Lay the whole eggplants on an oven tray and let them bake for an hour. Take out and let cool. When cooled, cut open and scrape all the eggplant flesh into a mixer. Purée with other ingredients and adjust taste to suit your tastebuds: add garlic if you love it, use more tahini if you like it softer, add tangy with the citrus and don’t forget the salt. Damn good! Try it with different veggies or a sandwich, in case you eat some.

Not. Joulu meni jo ja aikomukseni oli toivotella teille hyvää sellaista kera yhden UUDEN OHJEEN (!!), mutta niinhän se sujahti jo alta. Tämä ohje kannattaa silti tarkata huolella: esimerkiksi venäläistyyppisiin uuden vuoden kekkereihin merkillisen mainio kaveri blinille. Itse tein tämän pyynnöstä perinteiseen aatonaaton venäläiseen iltaan, jossa votkun lisäksi nautitaan myös erinomaisia ruokia… Inspiraatiota ja bliniohjeen voip hakea täältä.

Sillikaviaari

• 150g purkki tillisilliä
• 200 g creme fraichéa
• 1 iso punasipuli
• 2 keitettyä luomumunaa
• 1 rkl sinappia
• (tuoretta tilliä)

Hakkeloi sipuli, silli ja munat, sekoita kaik. Syö saman päivän aikana keitetyn perunan tai sen linnin kanssa. Parempaa kuin luulet!

Ja täten vielä uusi essu edessäin toivotan teille huomattavan onnellista loppuvuotta 2009!

Je suis chien! …ja takaisin Ranskasta ja lomalta ja töissä taas, mutta niin kovin loman laiskistama, että Monkey on saanut maata kyljellään. Nytkään minulla ei ole tarjota edes tuon aiemman Teneriffan herkun ohjetta enkä saa itsestäni irti kaivaa esiin muitakaan ohjeita, puhumattakaan kuvista. Ryhdistäytynen piahkosti. Ehkä.

Äsken söin iltapalaksi suikaloitua kesäkurpitsaa, porkkanaa ja varsiselleriä, joita dippasin seuraavista aineista sotkettuun seokseen:

Le Díp Japonais

• luomujogurttia
• luomusoijakastiketta
• wasabia

Délicieux! Delisiöösiä oli myös raakasuklaa, jonka kyllästin manteleilla ja mantelilastuilla.

Herkuista ei ollut pulaa Ranskan maaseudullakaan, jossa neljän hengen seurueemme valmisti ilta illan perään päätähuimaavampia atrioita: ranskalainen sipulikeitto, jänispata, suklaamousse, simpukat, omenapiiras oman puutarhan omenoista, luumuhillo oman puutarhan luumuista noin kahdenkymmenen erilaisen juuston kanssa nautittuna, viini, vesimeloni, aamuisin boulangerista noudetut flútet ja leivonnaiset… Paljon on virrannut alas kurkuistamme ja kaikki se pääomaksemme laskettakoon. Lemmikkilepakkoa unohtamatta, joka ei tietenkään päätynyt pataan saakka vaan jatkaa samettiturkkina eloaan ilman minua. Sniff.

Ai niin! Tärkein meinasi unohtua. SYÖKÄÄ SITÄ KALAÖLJYÄ! Pourquoi? Katso nämä (tai edes se fish oil):

Diet, Inflammation and Disease, Parts 1-3

Diet, Inflammation and Disease, Part 4 (Fish Oil)

Herra Ramsay eli tuttavallisemmin Gordon esiintyy oikein edukseen Kurjissa kuppiloissa, joskaan ohjelman laatu ei juuri kärsisi kiroilun karsimisesta. Mutta so fucking what, toimii se näinkin. Well, kun G pistää kuppiloiden listoja uusiksi, hän tuntuu vannovan tuoreiden raaka-aineiden, paikallisuuden ja yksinkertaisuuden nimiin. Paha pistää hanttiin. Gordonin ansiota ja aihetta on, että tunnen jatkuvaa himonkaltaista tunnetta syödä simppeliä paistettua valkoista kalaa ja tätä himoani sitten toteutankin. Esimerkiksi näin kuhan kera, joka vonkale oli kyllä aivan vitun kallis. (Anteeksi, kokeilin sanan verran olla Gordon, ei skulaa.)

Hurjan kallis kala siis paistui ja seurakseen sai bataattimuussia ja kermaviilikastiketta.

Paistettu kuha

• kuhafile
• suolaa, pippuria
• sitruunaa

Housuta kuha eli poista ruotorivistö leikkaamalla kuhalle haaroväli. Housutus-termi on käsittääkseni Polkkapossulta lähtöisin ja häneltä olen minäkin oppini saanut. Helppoa. Paista kuha rasvassa pannulla kypsäksi, älä yli-. Mausta suolalla ja pippurilla, sitruunaakin sopii puristaa päälle.

[Housutettu ja sen housut.]

Kermaviilikasti

• 2 dl kermaviiliä (3,5% käy oikein hyvin)
• valkosipulinkynsi
• sitruunamehua tuoreesta sitruunasta
• suolaa
• pippuria

Sekoita silputtu valkosipuli ja muut aineet kermikseen ja säädä sopivaksi. Jätä jääkaappiin maustumaan, kunnes ruoka on valmis. Syö loput seuraavana päivänä dippinä porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa.

Bataatti-vihannesmuussi

• bataattia
• sipulia
• peruna
• kukkakaalia
• maitoa

Kuori juurekset ja keitä kypsiksi. Muussaa nuijalla tai sähkövatkaimella, notkista maidolla. Mausta suolalla.
Ps. Ethän ole unohtanut mainiota uunibroileria? Puolen kilon voikeittiöstä napattu

Ennen kuin pääsen itse ohjeeseen, minun on tunnustettava jotain. Olen nimittäin NOLANNUT yhden kiintoartikkeleistani ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää. Sain minä aikaiseksi kaksi kunnon limppuakin, ja jos muffinssien ulkonäkö onkin kökkö, maku muistuttaa sitä tuttua ihanaa.

Ja mitä sen tutun ihanan päälle olisikaan parempi voidella kuin itsetehtyä maksapateeta! Ehkä voita, mutta vaihtelunhaluisille patée on varteenotettava vaihtoehto. Resepti on peräisin siltä samalta potilaani vaimolta, jonka ohjeen perusteella pakersin mieletöntä jahnia. Luottoa löytyy. Eikä suotta, broilerinmaksapatee oli maukasta ja teki kauppansa paitsi ihmisväelle, myös strutsikoiralle (joka tosin ei ole turhan nuuka jos totta puhutaan). Oma makuaistini vielä totuttelee maksaan ja jälkimaku oli ehkä hivenen maksaisa, vaan maksanystävät ja oikeastaan entiset epäystävätkin kehuivat tuotetta kovin. Ohje on kuulemma alkuperäisin Napan Katilta, ilmeisesti pienen tuunauksin. Tässä sellaisena kuin minä sen tein, sympaattisen käsinkirjoitetun reseptin mukaisesti.

(Ja jos joku haluaisi selventää, kaipaisin kirkkautta patéen, maksamakkaran ja muiden läästittävien maksatuotteiden eroihin. Kunnes toisin todistetaan, kutsun tätä patéeksi.)

[Patéesta on olemassa kuvia, mutta lepäävät vielä Päämajan kamerassa. Eikä se patée sitä paitsi kovin kummoiselta näytä. Ruskeaa laastia.]

Broilerinmaksapatée

•  250-300 g broilerimaksaa (ostin pakkasesta paketin)
• 1 pieni sipuli
• 2-3 rkl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
• 2 tl puolukka-, pihjalanmarja- tai karpalohyytelöä (mitä sillä loppupurkillisella tehdään?)
• 50 g voita
• suolaa, pippuria

Ota voi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkele maksat sopiviksi paloiksi tai paista sellaisinaan öljytilkassa, pakkaspaketista löytyivät valmiiksi sopivan pieninä. Äläkä paista ylikypsiksi, tämä lienee ajan kanssa opittava taito, itse kyselin puolen minuutin välein Lihansyöjältä, joko. Silppua sipuli ja lisää pannulle. Kun valmista, jätä maksat jäähtymään.

Siirrä kuuliintuneet maksat sipuleineen tehosekoittimeen, lisää likööri, hyytelö ja mausteet ja surauta massaksi. Lisää lopuksi piruetinnotkea voi ja anna koneen vielä käydä. Painele patée tarjoiluastiaan ja säilö jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ps. Mikä on koiralle sama kuin saaristolaisleivälle muffinsseiksi leipominen? Vaatteet! Jossei ole pakko pukea, anna koirasi kulkea naturistina.

En ole aikoihin osallistunut kuukauden ruokahaasteisiin ja ajattelin, että lokakuun kohdalla otan itseäni niskasta kiinni ja pistän taas kapuloita haasterattaisiin. Vaan kuten saatettiin todeta jo tuoreimman haasteen alkumetreillä, meitä ei oltu luotu yhteen. Itse itseäni lainaten, olen kommentoinut haastetta houstaavan Kulinaarimurun postaukseen 2.10.08 klo 6.33 paljon puhuvasti: “Nöyyyyyy….. Mul jää nyt kaik haasteet ihan käyttämäti “. Luuserihenkeä, tässä burrossa.

Ja siihen se olisi jäänytkin, ellen olisi torstaina kohdannut vahvaa tukijoukkoani, joka kannusti ja korvensi koettamaan silakkaa. Ohjeeksi sain ostaa silakkafileitä ja niistä sitten pitäisi pakertaa jotakin. Koska olen kuitenkin kuuliainen muuli, säestin eilistä hallista ostamaani tonnikalaa läjällä silakkafileitä. Kalafile kuin kalafile, tuumin. Väärin luulin. Eilen illalla tartuin silakkahaastetta hanurista ja heivasin pannulle. Seuraksi surautin uusinta uutta, innovaatiota nimeltä hasselpähkinä-päärynä-pesto. Oheen vielä kukkakaali-porkkana-pyree ja siinä se annos nökötti.

Maistoin. Pesto oli hyvää. Sose oli hyvää. Puolukkasose oli äs gud äs evör. Mutta silakka se vaan ei  mene muulin kurkusta alas, pienine ruotoineen, makuineen ja olemuksineen. Siinä se siis on, heikko kohtani. Heivasin halvat silakat bioon ja nyt mietin kuumeisesti, kelle lykkään jääkaapin jämäfileet. Että ei tästä nyt mitään tullut kuin uskonvahvistusta omaan rakkaimpaan inhokkiin. Jos tästä mitään kostuttiin, niin ehkä tämän paahteisen ja hiukan makean peston ohjeen kehtaan laittaa. Anteeksi, Välispiikki. :-/

Hasselpähkinä-päärynä-pesto

• pala päärynää
• kourallinen hasselpähkinöitä
• valkosipulinkynsi
• parmesania raastettuna
• reilusti rypsiöljyä
• suolaa

Paahda pähkinät kuumalla ja kuivalla pannulla, iske blenderiin. Perään muut ainekset ja öljyä riittävästi niin, että muodostuu pestomainen kastike. Maistele suola ja parmesaani kohdilleen ja keksi käyttökohde.

Eihän kukaan sattumalta ole nähnyt Studio Pasilan veret seisauttavan suvereenia esitystä Kiviä taskussa? Jossei, otsikko saattaa jäädä hämärän peittoon. Itse olen nähnyt sen ainakin kahdesti.

Onhan otsikossa sentään viittaus myös reseptiin, joka on -tadaa!- terveellisempi (?) versio cole slawsta. Kaipasin hieman vaihtelua mule sloohon, jota olen haukannut napaani hurjan määrän viime päivinä. Ja jotta joka päivälle olisi oma sloonsa, kannattaa vierailla myös Uneliaan kokin tykönä maistamassa thai slawta. Cole slawn fanina perustanen pian myös Sloo Food -liikkeen! Stay tuned.

Tofu slaw

• porkkanaa
• kaalia

Raasta porkkana ja suikaloi kaali vaikka juustohöylällä. Valmista seuraavaksi tofumajoneesi.
Tofu-majoneesi (n. 3dl valmista majoa)

•  vajaa 300 g tofua (silkeniä tai esim. Unicurdin Firm Tofua, joka on mielestäni parempaa kuin Silken Tofu ja tähän tarkoitukseen pehmeämpää kuin Tahoe)
• 3 tl dijon-sinappia
• 2 tl siideri- tai riisiviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä (ekstra vöözin)
• 2 tl hunajaa
• mausteita: itse käytin currya, mustapippuria, chiliä ja suolaa

Sekoita tasaiseksi, sauvalla saanee parhaan tuloksen. Varusta porkkana-kaalisalaattia sopivalla määrällä majoa ja varastoi loput jääkaappiin. Maukasta.

(Bubblin’ Under) Mule sloo

• kaalia
• porkkanaa
• puolukkaa
• oliiviöljyä
• suolaa

Raasta porkkana, suikaloi kaali, sekoita joukkoon puolukkaa. Lorauta pieni suiku öljyä ja suolaa hyvin kevyesti. Mmmmmrrr.

(Ja kuten huomaatte, heti kun uhkailin itseäni Monkeyn lopettamisella, aloin postata kuin pieni eläin. Niiiin lajityypillistä.)

 Jottei synny sitä väärää käsitystä, että elän ihan viljapellossa kun postailen leipomuksia niin paljon (jonoksi asti edelleen), tähän väliin suolaista suupalaa. Kardemumma sopii nimittäin muuhunkin kuin pannariin ja raparperista saa piirastakin parempaa. Tai ainakin pääruokaisempaa. Nämä lisukkeet hutaisin napaani hetki sitten onnellisesti uuden vahakankaan äärellä kalkkunafileen ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

[Etualalla hapanimelät raparperilinssit. Hurmaavan värinen lisuke!]

Ai niin, en tiedä olenko mainostanut, mutta päätin pari kuukautta sitten etten enää osta broileria kotiin. Heti en uskaltanut aiheesta huudellakaan kun en arvannut, pitääkö päätös, mutta on se pitänyt, ainakin toistaiseksi, eikä tee tiukkaa. Tosin olen pari kertaa syönyt broileria ravintolassa ja kotiin ostan edelleen kalkkunaa, mikä lienee kaksinaismoralistia kukkua. Elän kuitenkin pää pensaassa siinä uskossa, etteivät kalkkunaparat asu aivan yhtä ahtaasti kuin tehobroilerit.

Ohjeet tässä kokonaisina, suunnilleen puolitin molemmat ja melkein sain kaiken syödyksi. Mutta olenkin hyvä syömään! Treenaus tekee mestarin.

Kardemummainen kantarellikastike (ohje Ruokalasta tehtynä ilman jauhelihaa valkosipulilla lisättynä)

• 1 litra kantarelleja
•  1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl vehnäjauhoa
• 1 dl vettä
• suolaa, pippuria
• 0,5 rkl kardemummaa
• 2 dl ruokakermaa (5% soijaruokakerma vörkkii kuin Anelma-Unelma Pelle Hermannille)

Pilko sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää joukkoon hieman pienityt kantarellit. Sekoita jauhot veteen ja kaada pannulle, sitten mausta. Anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi ruokakerma.

Kardemumma sopii kermaiseen kantarellikastikkeeseen käsittämättömän hyvin! Suosittelen. Ja kantarellikastike on ylipäänsä hyvää, vaikken kastikkeista todella niin piittaa. Mutta joskus sitä heikompikin sortuu, terveisiä sikalaan. Tämä seuraava ohje on lainaresepti sekin, sen kollegani, jonka ohjeilla aikaansain (toim. huom. suom. raisk.) mm. taivaallista parsapiirakkaa, bongaama Elle-lehdestä. Very chic, siis.

Ellen hapanimelät raparperilinssit

• 2 dl punaisia linssejä
• 1 punasipuli
• 1 raparperin varsi
• 0,5 dl punaviinietikkaa
• 0,5 dl hunajaa
• suolaa, pippuria

Keitä linssit ohjeen mukaan kypsiksi, mutta yritä pitää ne irtonaisia. (Onnea matkaan sen irtonaisuuden kanssa, mun mielestä ne on irtonaisia vielä raakoja ja juuri kypsinä alkavat jo muusautua. Maku ei siitä kärsi.) Jätä jäähtymään. Viipaloi punasipuli tai tavallinen ohuiksi viipaleiksi ja kuulota voissa pannulla. Kiekota ruburberin varsi ja lisää pannulla, samoin voit tuikata sinne etikan ja hunajan. Anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää linssit joukkoon ja mausta suolalla&pepalla. Tätä suositeltiin Ellessä lampaan entrecoten ja perunagratiinin kera, että silvuplee. Oikein maukasta, minkä kanssa sitten nautitkin. Ja vaihtelua ainakin omalle lautaselleni.

Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.

Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.

Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)

• 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
• 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
• 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
• (1-2 rkl vettä)

Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.

PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.

Nyt aletaan päästä pikkuhiljaa taas asiaan. Ensimmäisenä Thaimaan saaliista tänne Monkeyyn päätyy vihreä curry-tahna eli green curry paste, sillä valmistin sitä eilen viemisiksi fondue-illan emännälle. Ko. tahnaa voi siis käytellä samoin kuin kaupassa myytäviä versioita, mutta hieman reilummalla kädellä. Tuotos on tuoreeltaan mahtavan tuoksuista ja säilyy jääkaapissa kuukauden. Kurssilla siitä kokattiin ihan peruscurrya, käsittämättömän hyvää! Se seuraa pian perässä.

Green curry paste

• 20 pientä vihreää chiliä
• 1 tl galangal-juurta (inkiväärillä voi tarvittaessa korvata)
• 3 rkl sitruunaruohoa
• 3 kaffir-limetin lehteä (usein pakasteena aasialaisissa kaupoissa)
• 2 rkl valkosipulia
• 3 rkl shalottisipulia (mieluiten thai-shalottia)
• 1 tl suolaa
• 2 rkl öljyä (mahd. mietoa)
• kourallinen thai-basilikan lehtiä (thai sweet basil)

Jos käytät morttelia, pieni raaka-aineet melko hyvin ja mäiski niitä hyvä tovi  ennen kuin lisäät lopuksi öljyn. Varo ettet saa chiliroiskeita silmiisi. Mikäli käytät sähköistä blenderiä kuten itse tein, aineet voi vain raffisti paloitella ja hurauttaa sekaisin. Ja se on sitten siinä. Suurin aika meni ainakin minulta kuoriessa tuotteita, tietysti myös raaka-aineiden hankinta voi olla oma seikkailunsa, jossei asu ihan näin apajilla. Mutta vaiva kannattaa nähdä! Tästä Puffkin olisi iloinen.

Ja jos tunnustat ennemmin punaista kuin vihreää, voit tehdä red curry pastea korvaamalla vihreät chilit punaisilla, jättämällä basilikan pois ja korvaamalla öljyn chiliöljyllä. Jos tämäkään ei vielä riitä, voit tuunata punaisesta tahnasta penang curry pastea lisäämällä siihen vielä kolme ruokalusikallista murskattuja maapähkinöitä. Joko valuu kuola?