Aika on vähissä blogaamiseen, mutta tästä pienet teistit viime aikojen parhaimmistosta. Lämpimästi suosittelen marraskuun tummanvioletteihin iltoihin, joissa apina on kuin kotonaan, olkoonkin, että on valon lapsi.

Frutti di Terra

• erilaisia juureksia, kuten lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, juuriselleriä, punajuurta, bataattia
• sipulia
• vahvaa juustoa raasteena (tai vaikka goudan ja kermajuuston sekoitusta)
• luomumunia
• pippuria, suolaa

Kuori ja pilko juurekset ja sipulit, kaada uunivuokaan. Raasta juusto ja sekoita raaste kolmen kananmunan kanssa, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos juuresten päälle. Uuniin reilu 200 astetta ja 40 minuutista tuntiin.

Muna-juustoseokseen voi lisätä myös paloja pekonia, kermaa, muita mausteita, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja… Ilmankin erinomaista.

Tämä seuraava syntyi toissaviikonlopun Tahkon reissulla, jossa oli äitini, isäni ja siskoni hyvässä seurassa. Koska harrastan ties monettako vuotta perheeni viherpesua ja hiilareiden heivausta ja siskoni all time favourite -pitsa on tonnikala-ananas, tuloksena oli tällaista. Saamarin hyvää ja paikkaa pitsanmentävän aukon, jos sellaisia on.

Juuri di Mare

• erilaisia juureksia ja kasviksia
• vahvaa juustoa
• luomumunia
• tonnikalaa
• purkkiananasta
• oreganoa, suolaa, pippuria
• (ketsuppia)

Kuori ja pilko juurekset ja kasvikset, kaada öljyttyyn uunivuokaan. Sekoita raastettua juustoa ja munia, mausta seos oreganolla, suolalla ja pippurilla ja kaada se juureksiin, sekoita. Levitä päälle kaksi purkkia tonnikalaa ja purkillinen purkkiananasta. Päälle vielä loput juustot. (Jos tykkäät, ketsuppia voi levitellä hiukan juuresten päälle tunan alle, lisää pitsamaista tunnelmaa. Saa käyttää tomaattikastikettakin, omalla vastuulla. O_o). Uuniin, reilu 200 astetta ja 40 minuuttia - tunti. Anna hiukan jäähtyä.

Lihakeitto/lihapata

• keittolihaa eli naudan lapaa tms. Hakkaraiselta
• porkkanaa, juuriselleriä, lanttua, naurista, palsternakkaa, sipulia
• laakerinlehtiä
• mauste- ja mustapippureita
• sinapinsiemeniä
• suolaa

1. Keitto: keitä lihoja ja pilkottuja kasviksia puolitoista tuntia, pari tuntia miedolla lämmöllä, mausteiden kera. Kuori vaahto päältä pois. Jossain vaiheessa nosta lihat pois ja paloittele, lisää takaisin. Luut voi jättää pois sopasta. Keitto on valmista, kun liha on mureaa ja liemi maukasta. Paranee vielä seuraavaan päivään, vaan tuskin sitä sinne saakka riittää.

2. Pata: paloittele kasvikset uunivuokaan, samoin liha. Lisää mausteet. Kaada päälle kuumaa vettä sopivasti, lisää mausteet. Päälle foolio. Uuniin 200 tai vähän alle asteeseen muutamaksi tunniksi. Välillä voit ottaa padan ulos ja kauhua seosta sekaisin, saavat kaikki osansa. Järettömän hyvää. Seuraksi sopii puolukkasurvos.

Parasta juuri nyt (juurten ja lihojen lisäksi):

• Maraboun 70% minttusuklaa
• Hakaniemen hallin chorizo
• iHerbin Vanilla Stevia

Ei voi ees lähtee kertoo, koska niin hauskaa ja ihanaa ja hillittömän hurjaa oli. Myös ruoka oli hyvää, ohjeet ylös, note to self.

Johannan fab kesäkurpitsakeitto

• sipulia
• kesäkurpitsaa
• kasvisliemikuutio
• mustaa koskenlaskijaa

Pilko sipuli, raaste kesäkurpitsa. Kuullosta öljyssä kattilan pohjalla. Lisää vesi ja liemikuutio, keittele. Lopuksi lisää reilu annos koskenlaskijaa. Makua ei puutu!

Muulin paras mustikkapiirakka

• 2,5 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• (ainakin) 2 tl kardemummaa
• 7-8dl vehnäjauhoa
• 50 g voita
• (täyte: runsaasti mustikoita, hiukan perunajauhoa ja sopivasti sokeria)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Alusta jauhot joukkoon vähitellen. Joka lisäyksen jälkeen sekoittele ja sommittele hyvä tovi ensin lientä ja sitten sitä liejua, miksikä se muuttuu. Jätä melko löysäksi, mutta vaivaa sellaiseksi, että irtoaa reunoista.Lisää lopuksi pehmeä rasva. Anna kohota kaksinkertaiseksi leivinliinan alla lämpimässä paikassa.

Kun taikina on kohonnut, pistä uuni päälle 200 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Levitä ja kaaviloi taikina sille, reunat vähän ylimittaisiksi. Levitä täytteeksi valtava määrä juuri poimittuja mustikoita ja sekoita niihin ehkä 1-2 rkl perunajauhoa. Kääntele taikinan reunat parin sentin leveydeltä mustikoiden päälle peitoksi kaikilta neljältä sivulta. Sokeroi vielä mustikoita sopivasti ja voitele pullareunat munalla. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja anna jäähtyä valmiina.

Maku on mahtavan mustikkainen ja ihanasti hapan (paitsi jos juhlit sokerin kanssa), maistuu sellaisenaan tai jäätelön seurassa. TÄLLAISTA mustikkapiirakan pitää olla! Ohje kesäkuun Yhteishyvästä vuodelta 2008.

Pirun hyvä helppo jauheliha (esim. fajitaksiin)

• jauhelihaa
• sipulia
• valkosipulia
• porkkanaa
• soijakastiketta
• Heinzin ketsuppia
• punaviinietikkaa
• mustapippuria
• sokeria
• suolaa
• kanelia

Pilko sipulit ja siipaloi porkkana ohuiksi lanteiksi. Kuullota pannulla reilussa öljyssä pehmeiksi. Lisää jauheliha. Vahvista hyvällä lorauksella soijakastiketta ja Heinzia, lisää hiukan kanelia, mausta pippurilla ja suolalla, pehmennä maku sokerilla, terävöitä tilkalla etikkaa, maistele kohdalleen. Tarjoile fajitasten täytteenä, salaatissa, nachojen päällä juuston kanssa uunissa käytettynä, miten haluat.
KIITOS Kiikala, kiitos Maija, kiitos Vappu ja Johanna, kiitos musta huumori. Me palaamme!

Joulu lähestyy! Ja minä kuuntelen Celine Dionin joululevyä ja polttelen TUOKSUkynttilää. Kiitos, olen jo nurkassa häpeämässä. Celinestä ihan pidän, mutta tuoksukynttilä oli täysi erhe, joka pääsi syntymään jokin aika sitten turhan nostalgisen tuoksun vuoksi. Voiko lapsuuden tuoksukumien (ei NIIDEN kumien) haiskahdusta vastustaa? Luulin olevani vahvempi, mutta ei. Nyt olen. Poltettuna tuoksu on ällö. Elävä tuli onneksi kotoisa.

Glooriaa joulun lisäksi tälle Glorian ruoka&viini -lehden sopalle. Ne kyllä osaa. Ja saavat kukkakaalin maistumaan paatuneimmallekin caccacuulan kammoiselle (en minä muul. huom.). Lehdessä on myös hyvä idea keiton lisäämisestä kalalla tai muulla. Itse käytin, arvaattehan se, tofua. Lämmöllä suositan, kuten lähes kaikkia keitoksiani, olen kiitollisin yleisöni. Eilen meni tosin pahasti metsään, mutta paljastelen myöhemmin. Nyt kaalit sobbaan ja sobat gorffan.

Italialainen kukkakaali-parmesaanikeitto

• iso sipuli
• iso kukkakaali tai kaksi pientä
• 2 perunaa
• 2 rkl voita
• 9 dl kasvislientä
• 1 dl parmesania raasteena
• 200 g maustamatonta sulatejuustoa (lehdessä ehdotellaan Philadelphiaa, mutta minä muuli se uskollisena tuuppasin Polar 9% -paketista)
• (mustapippuria, oliiviöljyä)

Hienonna sipuli, paloittele kukkis ja perunat. Kuullota sipulia kattilassa voissa muutama minuutti. Lisää kaali, perunat ja kasvisliemi. Keittele kannen alla vartin verran. Soseuta. Lisää parmigiano ja sulatejuusto, sekoittele sulaksi joukkoon. Anna vetäytyä hetki. Lisää pippuria ja pari tippaa oliiviöljyä pinnalle jos haluat, itse pidin parempana ilman.

Tofuvahvistus

• 500 g tofua (Super Tahoe)
• soijaa

Uuni kuumenemaan n. 250/kaasu 6. Paloittele soija pieniksi kuutioiksi. Levitä tasaisesti uunipellille ja roiski hiukan soijaa paloille, sekoittele vielä, että on tasaisesti. Varo liikaa soijaa, ettei tule turhan suolaista. Keitto on myös suolainen. Kuumenna uunissa ehkä vartti. Nauti keiton seassa tai vaikka salaatissa, katoavat myös napoina ihan näinkin.

Ja heti tööttään ulos sitä peruskauraa eli terveellistä kasvisruokaa, itsepähän halusitte Resepti on peräisin parin vuoden takaiselta harjoittelujaksoltani, jossa tutustuin työyhteisön jäseniin laajemminkin. Kyseessä on erään Erkin poikkeuksellinen linssikeitto-ohje, joka on poikkeuksellinen ainakin minulle, sillä toinen klassikko-ohjeeni on Vapun, joka on tomaattipohjainen ja ihana sekin. Tähän käytetään mieluiten vihreitä linssejä ja maku muistuttaa hiukan hernekeittoa (ehdottomasti hyvällä tavalla), mutta on hienostuneempi ja köh… voisko sanoa rikkaampi?

Soppa sopii syksyisiin iltoihin ja keltaiseen ruskaan paremmin kuin hyvin ja lisäkseni siitä pitää suuresti myös Lihansyöjä (jonka nimi pitää ehkä kohta muuttaa, kun olen pitänyt niin kaidalla kasvislinjalla, vaikka tänään tuo alkukantainen atleetti aikoo toteuttaa jälleen luontoaan ja suuntaa hallin lihatiskille). Lämmittämiskertojen myötä vain paranee uuniruokien tapaan. Vihreissä linsseissä taitaa muuten olla vähemmän tärkkelystä kuin punaisissa, sillä keitto ei mene samalla tavalla puuromaiseksi kuin punaisten kanssa, vaan linssit säilyttävät muotonsa. Ja linsseissähän prodea piisaa!

Erkin linssikeitto

• 1 porkkana
• 1 suurensuuri tai 2 pienempää sipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 dl vihreitä linssejä
• 1 litra kasvislientä (vaikka vain kuutioista, 2/litra)
• 2 tl (dijonin) sinappia
• 1 tl paprikajauhetta
• 0,5 dl sitruunamehua (käytin siciliaa)
• 1 tl hunajaa
• suolaa
• (nippu tuoretta persiljaa tai kirveliä)
• loraus soijakermaa (lightkin käy)

Paloittele porkkana ja silppua sibulit, myös kynsilaukka. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullottele siinä vihanneksia muutama minuutti. Huuhtele linssit ja valmista kasvisliemi, lisää kattilaan. Keittele ja hauduttele puolisen tuntia ja lisää sitten mausteet. Kun keitto on muuten valmis, lisää hyvä tilkka soijakermaa. Anna hiukan jäähtyä ennen kuin käyt kimppuun. Tämän kanssa sopivat sohva ja villasukat vaikka sitten on hyvä varautua hikoilemaan.

Kokeilin eilen myös Satu Silvon kikhernepihvejä, jotka tosin valmistin uunissa, niitä on kokeiltu Piparminttulassakin. Paistaminen tuonee lisämakua, mutta jotenkin eivät olleet meidän suuhumme. Niistä tosin syntyi idea hummuspihveistä, että pian taas tavataan, kikhernehyllyllä. Jälkkärikin oli Mintun käsialaa eli rahkapaistos (alunperin Kotikokki.netistä). Oma versioni oli näin:

• 1 prk (250 g) maitorahkaa
• 1 luomumuna
• 1 dl spelttihiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• vaniljasokeria
• runsaasti kardemummaa
• sopivasti sokeria tai makeutusainetta

Sekoita (ja anna vaikka hetki turvota), kaada jauhotettuun pieneen vuokaan (tai suuremman vuoan keskelle, pitää hyvin muotonsa) ja paista 175 (kaasu 4) asteessa puolisen tuntia. Oikein hyvää puolukkasurvoksen kanssa, maistuu rahkapannarille.

Homejuusto on perinteisesti hankalassa maineessa sikäli, että vaikka jotkut ihmiset ovat siihen äärettömän ihastuneita, moni vihaa jo sen hajuakin. Lipstikalla puolestaan on yrttimaailmassa samanlainen, hieman kyseenalainen maine vahvan makunsa vuoksi. Ehkä näistä aineksista voisi sanoa samoin kuin jotkut ihmiset sanovat toisistaan tai jopa itsestään; ne ovat vaikeita.

Minun mielestäni ihmiset eivät kylläkään ole vaikeita tai helppoja, paremminkin ihmisten tapa toimia voi olla monimutkaisempi tai suoraviivaisempi. Sitä paitsi ihmisen määrittely helpoksi kuulostaa vähättelyltä ja yksinkertaistamiselta (enkä puhu nyt siitä helppoudesta). Ihan kuin olisi kiinnostavampaa olla vaikea. Kaikenlainen luokittelu katsoo ihmisiä yleensäkin aina jostain näkökulmasta, joka ei suinkaan aina ole se ihaileva ja vähintäänkin melko kapea.

Nojoo, nojoo, muulinlätinää, mutta näistä vaikeista aineksista sain sitten aikaan taas keiton, erään toisen kollegani Tiinan summittaisen ohjeen ja sen saman Mallan lipstikkasadon pohjalta. Väli-inspiraatiota katsastin Uneliaan kokin köökistä, jossa on valmistettu Prinsessakeittiön lipstikkakeittoa. Ja ehkä teillä muillakin on nyt silmät ja suut täynnä lipstikkaa, kun kerran Mallankin maalla rehottaa. Resepti on sinne päin, sen mukaan mitä kaapista löytyi, mutta tulos oli ehtaa tavaraa, maukasta mielihyvää.

Ystävyyssoppa yhdelle

• iso sipuli
• pala fenkolia
• 1 valkosipulinkynsi
• kourallinen lipstikkaa
• puolikas kanaliemikuutio
• pieni pala (kevyt-)Aura-juustoa

Laita veset tulelle ja pilko sinne sipuli ja fenkoli. Lisää joukkoon kourallinen tuoretta lipstikkaa ja kuorittu valkosipulinkynsi. Heitä vielä puolikas liemikuutio ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla reilu vartti. Soseuta soppa ja lisää Aura-juusto. Surauta sekin vielä soseeksi muun sopan kanssa ja tarjoile.

Jos haluat lisätä annokseen proteiinia, se onnistuu helposti perinteisen raejuuston avulla tai, kuten itse tänään tein, ropsauttamalla joukkoon reilusti soijarouhetta. Soijarouhe myös ikään kuin suurustaa keiton, jos siitä on tullut melko liemimäistä.

PS. Nimi voi kuulostaa lällyltä, mutta kiitos tämän keiton minä olen nykyään ystävä Lipstikan ja Sinihomeen kera.

PPS. Edessäni ei ole loistavaa tulevaisuutta keittojen valokuvaajana.

Sain ihanan ja kokkaamisesta kanssani yhtä innostuneen työkaverini toisenkin bravuurireseptin kokeiluun. Ensimmäisestähän olikin jo aivan yliveto kokemus piiraan muodossa. Tämä toinen sisältää joidenkin mielestä hyvin kyseenalaista herkkua, Aura-juustoa. Itsekin olen vasta vähitellen pääsemässä sinihomeiden makuun, mutta koska Lihansyöjä ei ole vielä aivan yhtä pitkällä makumaratonillaan, testasin ohjetta aluksi vuohenjuustolla. Ja sehän toimi oikein hyvin sekin, testijoukkueena olleet Lihansyöjä vanhempineen ainakin pistelivät alkukeittona toimineen sopan poskiinsa oikein kiltisti. Pehmyt ja hienostunut, tekee kesäkurpitsalle kunniaa, toisin kuin kuvansa.

Omassa kaapissani on jo Auraa (laktoositonta, oletteko huomanneet!) odottamassa, mutten enää malta pantata helppoa ja hyvää ohjetta salonkikelpoiseen keittoon. Käytin kevytvuohenjuustoa, jonka maku on täysrasvaista miedompi, joten laitoin juustoa reilummin. Kannattaa siis käyttää sitä rasvaisempaa versiota oli kyseessä sitten Aura tai vuohi, ja maistella maku kohdilleen.

Mallan kelpo kurpitsakeitto (neljälle)

• 1 iso tai 2 pienempää kesäkurpitsaa
• 1-2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• kasvisliemikuutio
• 1 dl valkoviiniä
• 100 g Aura- tai vuohenjuustoa
• n. 1 tl kuivattua rakuunaa
• suolaa, sokeria
• (persiljaa)

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia kattilanpohjalla öljyssä. Pilko samalla kesäkurpitsat karkeiksi kuutioiksi ja lisää kuullotuksen loppupuolella. Anna kuullottua hetki ja lisää kattilaan sitten vettä sen verran, että kasvikset melkein peittyvät. Lisää myös valkosipuli, valkoviini ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua parisenkymmentä minuuttia ja lisää sitten juustoa pilkottuna. Anna kiehautella vielä 10 minuuttia, soseuta ja mausta. Suurusta pienellä keitetyllä perunalla, jos tarvis. Tuskin on, kunhan laitat vettä alussa kevyellä kädellä. Maista ja säädä kohdilleen, silppua päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile lämpimänä esimerkiksi alkukeittona.

Olimme viikonloppuna häissä, joissa pääsin mm. tantsuamaan humppaa! Ja minkä biisin tahtiin; mahtava peräsin ja pulleat purjeet… Hyppivästä hyörinnästä on jopa video. Sitä ei tosin YouTubessa nähdä.

Häissä toteutui myös yllättävä diilauskeikka, sain nimittäin aika läjän tuoretta, ilmeisesti lohjanjärveläistä(?) haukea. Viime päivät on siis menty hyvässä kalassa ja hauesta on viritelty muutamankin sortin eväs. Aluksi armas Lihansyöjä valmisti haukimureketta ja paistoi vielä voissa fileitä seuraksi. Aterialta jääneitä fileitä olen sitten soveltanut monenlaiseen purtavaan, parhaalla menestyksellä kalasoppaan.

Murekkeen ohje on Ruokalan luottokamaa, maku oli hyvä, mutta koostumus on todella täyttävä. Semminkin, kun samaan syssyyn nauttii niitä paistettuja fileksiä. Murekkeen ohje on tässä kokonaisuudessa, vaikka siitä tehtiin pienempi versio. Kerma korvattiin Monkeyssa kevyella ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla.

Kalamureke (hauesta)

• 1 kg haukifileetä
• 8 dl kermaa
• 4 munaa
• suolaa
• valkopippuria
• muskottia
• raastettu sitruunan kuori
• cayennepippuria

Jauha kala lihamyllyssä kolmesti tai sauvasekoittimella hienoksi. Suolaa massa ja anna lepäillä puolisen tuntia. Lykkää uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kalamassaa taas tehosekoittimessa ja lisää siihen munat yksitellen. Lisää lopuksi kerma ohuena nauhana. Mausta massa ja kaada terriinivuokaan (käytimme tavallista leipävuokaa) ja anna paistella uunissa tunti-puolitoista, vesihauteessa. Massan maku kannattaa tarkastaa ennen uuniin laittoa.

Perunat olisivat varmaan sopineet murekkeen kera. Nyt mureketta syötiin marinoitujen herkkusienien (timjami-rosmariini, pelittää!) ja huvipuistosalaatin kanssa. Maku oli mukavan sitruunainen ja kotoisa. En kyllä ymmärrä miksi kotoisa, kun ei lapsuudenkodissani juuri haukea ole näkynyt eikä hirveästi kaloja muutenkaan. Omassa kodissanikin hauki on vieraillut vain kerran, jossei Ultra Bran Haukea lasketa. Silti.

Paistetut haukifileet

• haukifileitä
• voita
• suolaa

Suolaa fileet. Voita pannuun ja paistoon! Tarkista jälleen suola ja syö.

Haukisoppa syntyi vanhaan hyväksihavaittuun malliin tomaattimurskapohjaan, johon lisäsin kalan ohella kasviksia, katkarapuja ja maustoin yksinkertaisesti kalafondilla. Sopat sopii syksyyn ja talveen. Ja suuhun.

Ruokien kuvaaminen oli taas haasteellista haasteellisempaa, mutta saanette idean. Apinanruokakeittiö lähettää suurterveiset kalastajille ja kiittää saaliista! Hmm, vielä tunnustan, että ainoastaan Lihansyöjä ei ollut häissä lihapatojen äärellä, vaan minäkin. Kasvisruoka kun sisälsi maitoa. Eikä se lihapata hullumpaa ollut Sääli, että ne hiukopalaksi aiotut karjalanpiiraat jäivät maistamatta. Josta tuleekin mieleeni, että supikkaita voisi taas sommitella. Ja mustikkakukkoa!

Punajuurikeitto on sellaista perusruokaa, jota kelpaa varioida vihanneksin ja juureksin, maustein ja kermoin/tuorejuustoin/nestein. Itse olen nautiskellut viime aikoina mm. ISÄNI valmistamasta punajuurikeitosta, joka oli erinomaista. Tässä ko. ohje ja lisäksi toinen, joka sisältää perunaa, muttei maitotuotteita. Ja kyllä, siitä on vain hetki, kun valmistin edellisen kerran samanväristä soppaa.

Punajuurikeitto

• 600 g punajuuria
• 2 reilunkokoista sipulia
• 6 dl vettä
• 150 g maustamatonta tuorejuustoa
• suolaa, oreganoa

Kuori ja viipaloi punajuuret, pilko sipuli. Kuullota punajuuria ja sipulia pienessä tilkassa öljyä kattilan pohjalla. Lisää vesi ja anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsät. Soseuta sauvalla ja lisää tuorejuusto. Mausta suolalla ja oreganolla. Syö sellaisenaan, alkupalana tai höystä raejuustolla, silputulla kalkkunaleikkeellä, savutofulla tai vaikka kinkulla.

Helinän punajuurisosekeitto (ohje perhetutulta)

• runsas 0,5 l punajuurta
• runsas 0,5 l perunaa
• 1 palsternakka
• 1 sipuli
• 1 l kasvislientä
• suolaa
• 1 tl timjamia

Kuori ja paloittele punajuuri, palsternakka ja perunat. Silppua sipuli. Keitä kypsiksi kasvisliemessä ja soseuta, mausta. Tarjoa smetanan kera.

Olen jo tovin lueskellut kaikenlaisia borssiohjeita, mutta toteutus on jäänyt uupumaan. Niin nytkin. Sain kuitenkin punajuurista aikaiseksi erinomaisen sopan, jota palvikinkkujen ja nakkien sijaan maustaa ennenkin hehkuttamani kylmäsavutofu. Yksinkertaista ja kaunista, annoksesta riittää kahdelle alkuun tai yhdelle ruoaksi.

Punajuurisoppa tofusattumin

• 2 punajuurta
• porkkana
• sipuli
• suolaa, maustepippureita
• 2 rkl kookoshiutaleita
• kolmannes kylmäsavutofua (pkt 270g)
• loraus soijamaitoa

Kuori ja pilko punajuuret, sipuli ja porkkana. Viskaa kattilaan maustepippuriarmeijan kera ja keitä melko pehmeiksi, älä kuitenkaan ihan hajoamispisteeseen. Kaada neste talteen ja poista pippurit. Veivaa vihannekset sauvasekoittimella soseeksi ja ohenna liemellä, kunnes koostumus on mielestäsi sopivan soppaisaa. Lisää vielä loraus maitoa. Mausta suolalla ja parilla lusikallisella kookoshiutaleita. Pilko tofu pieniksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Kyllä sitä syksyä kelpaa tällä vietellä.

Eilen vihdoin pääsin tyyppaamaan kesän lopulla Kalasatamaan avattua uudenlaista treenisalia, GPP Gymiä. Ajoittain olen hikoillut kyllä amerikkalaisen Crossfitin tahtiin, mutta nyt on oikeanlaiset vermeet ja joukkotreenit. Seura pieksää tietysti aina kovempiin suorituksiin, mikä on mahtavaa.

Kotona odotti maustamattoman tofun jämä, joista piti viritellä jotain iltapalaa. Selailin joskus parjaamaanikin Tofu-keittokirjaa ja bongasin mainion reseptin, sillä kaapista löytyi kaikkea tai ainakin kaikelle korvike. Laitan ohjeen sellaisenaan kuin se kirjassa on, mutta itse käytin ihan normikaalia ja tavan sipulia.

Savoijinkaalikeitto

• 1 pkt maustamatonta tofua (270g)
• 500 g savoijinkaalia
• 3 salottisipulia
• 3 rkl wasabia
• 3 rkl raastettua inkivääriä
• 2 rkl misoa
• 7 dl kasvislientä
• seesamiöljyä
• (suolaa)

Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi, suikaloi kaali ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Paista tofukuutioita kattilassa seesamöljyssä viitisen minuuttia ja lisää sitten kaali, sipuli ja raastettu inkivääri. Kuullottele hetki. Lisää kasvisliemi ja mausta misolla ja wasabilla. Lisäsuola oli mielestäni tarpeeton kasvisliemikuution ja mison lisänä, mutta maistamallahan se selviää. Anna kiehua vartin verran, niin että kaali pehmenee. Nauti hieman jäähtyneenä.

Keitto oli juuri sellaista kuin kaipasin, lämmintä, maukasta eikä liian monimutkaista. Wasabi ja miso ovat täydellisiä yhdessä. Silkka keeper, kuten Tofu-kirjakin.