In Finland we’ve got this hugely popular and loved dish called makaroonilaatikko. It’s something every kid eats and all adults take a ton when it’s served in the lunch restaurants. In English it would be something like macaroni (pasta) and minced meat casserole so yeah, it’s not quite paleo. Since there’s no brilliant equivalent for macaroni in paleo diet (such as cauliflower rice which isn’t that ricy either imo) I had to come up with a little different solution. The result is somewhat of an application of the paleo loaf and tastes… Yes, GOOD! May be altered with different meats, why not make it veggie sometime as well?

Monkey Pie goes Paleo

• couple of onions
• 400 g canned meat (sikanauta! may also use minced meat)
• mushrooms
• approx. 3 dl coconut milk
• 3 organic eggs
• salt, pepper
• coconut flour and nutritional yeast for crust

Cut onions into stripes and cook in butter on a pan. Add minced meat/canned meat and mushroom and cook until done (the meat cooked and the mushrooms lost a bit of their moisture). Pour into an oven casserole. Mix coconut milk with eggs in a separate bowl. Season with salt and pepper, pour into casserole. If you want a crisp, salty crust on the top such as is in the original makaroonilaatikko, put some two teaspoons or so coconut flour and nutritional yeast on the top. Bake about 40 minutes in 220 degrees. Enjoy food and childhood memories!

This loaf is gonna knock you out! That’s how delish it is. I’ve posted in before as a neopaleo version (just change the flour into nut flour) and in a “normal” version with the flour and all, but now I also omitted the cheese. Did it matter? Not really. Still takes your breath away.

Here you go, ladies and gentleman, Pyhäpäivän paras pala, Paleo Loaf to savour!

[Sorry about the messy photo. Still, it’s divine.]

Salty and Savory Paleo Loaf (good enuf to serve demanding guests not on a paleo diet)

•  3 organic eggs
• 100 g butter
• 55 g almond flour
• 1 Tbsp baking powder
• 3 Tbsp coconut milk/cream
• 20 (or more) piripiri olives (spicy olives!)
• at least 5 strips of bacon (or pork cheek fat, excellent stuff, so so tasty! And do more than 5 strips!)
• 5-1 sun-dried tomatoes (optional)

Melt the butter, let cool a little, chop the other ingredients (bake bacon first!) and add them to the butter. Mix well with a fork or so. Let stay still for awhile to swell up a little. Grease a loaf tin carefully (butter!) and flour it with sesame or linseeds. Pour in the mixture and bake in 200 degrees for half an hour. Take out and let cool before trying to turn the loaf tin.

This paleo version is a bit more breakable than the one with cheese, but if you let it cool properly, not so much. And it’s totally worth it, crumbled or whole! Eat like bread just biting it away or add some salad to be posh. You’re gonna eat it all anyway. If you want to go neopaleo, just add 100 g crumbled or grated strong cheese (such as cheddar or whatever you prefer) to the mixture ( and you may also change the coconut cream into cow’s cream) and that’s it!

…on her plate!

This is the most simple recipe and thee most delicious! Gotta post it again in English so to enable all the English readers to prepare it as well.

Thee Bää-äääst Cabbage Dish

• 500+ g minced meat (lamb/mutton or else)
• small cabbage
• salt

Cook the minced meat on a pan until browned. Take out an oven tray. Chop the cabbage into relatively think slices and spread onto the tray. Cover with cooked minced meat and place a tin foil over the whole thing, doesn’t have to be tight. Bake in an oven for at least an hour, in 200 degrees, then remove the tin foil and bake half an hour more. Season with salt and soy sauce if you tolerate that, ketchup goes also well with this (but has sugar :-/). Brilliantly delish and tender, makes an excellent meal and is easy to take the leftovers to work the next day.

Ruokaohjelma, jota itse en ole koskaan nähnyt, mutta joka on jättänyt jälkensä keittokirjastoomme, inspiroi eilen helppoon ja herkulliseen kotiruokaan. Sen verran vakuuttavalta maistui tulos meidän ja vieraidemme suissa, että selkeitä keepereitä molemmat. Mustapippurilla on muutenkin hiukan historiallinen merkitys kodissamme: Lihansyöjä on aikoinaan tehostanut viehätysvoimaansa ruokkimalla minut kirjan ohjeen mukaisella kanarisotolla, joka siis on naurettavan hyvää. Nyt kuitenkin lohta ja palsternakkaa tai parsnippiä, kuten lontoolaistuneet ystävämme kutsuivat.

Parsnippiä gratiinissa

• palsternakkaa
• ruokakermaa (edes 4% Kevyt ja paksu ei voi tätä pilata)
• siirappia
• suolaa, pippuria
• rakuunaa tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Kuori  ja viipaloi palsternakat ohuehkoiksi kiekoiksi, laita uunivuokaan. Mausta kerma lorauksella siirappia, pippurilla ja suolalla, kiehauta kattilassa. Lisää tuore ruohosipuli tai kuivattu rakuuna. Kaada parsnipin päälle ja tyrkkää vuoka uuniin, kunnes kypsää.
Lohta

• lohifilee
• dijonin sinappia
• parmesania tai pecorinoa

Valmista parsnipille seuralainen eli ota loheen väri pannulla. Siirrä omaan uunivuokaansa ja sivele pintaan ohut kerros Dijonia. Raasta päälle reilusti pecorinoa ja tuuppaa sinne samaan uuniin parsnipin kanssa. Kun molemmat ovat kypsyneet, nauti esimerkiksi mäntyisen raikkaan Retsinan kanssa ja maadoitu maailmaan.

Jälkiruoaksi valmistimme luonnollisesti jäätelöä. Ohjeena toimi vieraiden viesti, joka oli vastaus kysymykseemme, mitä makua saisi olla: “Uuh, niin vaikee valinta… Mango tulee eka mieleen tai turkinpippuri tai kirsikka olis kyl paras tai suklaa tai mansikka tai sekoitus ois kyl kaikista paras tai…” Selvä pyy! Itsestäänselvä valinta oli seuraava.

Vappujäätelö

• 3 dl kulutusmaitoa
• 3 dl (rasvatonta kevyt-) vaniljajogurttia
• 3 keltuaista
• 0,5 dl ruokosokeria
• reilusti taloussuklaata
• Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta mansikkahilloa
• hillottuja kirsikoita eli coctail-kauhistuksia

Sekoita maito, jogurtti, keltuaiset ja sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sokerin määrää kannattaa säädellä omaan makuun sopivaksi ja muistaa, että kylmä karsii makeutta. Eli jos litku on juuri sopivaa, kannattaa lisätä vielä hiukan. Kaada seos jäätelökoneeseen. Kun seos alkaa (kohtuupian) hyhmiintyä, lisää joukkoon pilkottu suklaa, mansikkamöllöt ja kirsikat. Anna koneen käydä, kunnes jäätelö vaikuttaa valmiilta (n. 30-40 minuuttia) ja nauti heti tai siirrä pakkaseen odottamaan.

Jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan suoraan koneesta nautittuna, sillä pakkanen kovettaa sitä hiukan liikaa, mutta saavutti tämä erinomaisen suosion myös sellaisena. Kastikkeeksi jäätelölle valmistin koeluontoisesti samasta pohjaseoksesta turkinpippurisoosia lisäämällä siihen yksinkertaisesti runsaasti murskattuja peppereitä.

Suussasulavaa… Well, alankin tässä valmistella dagen efter -tötteröä. So long!

Nimittäin pohjatonta piirakkaa. Nämä tuuppaukset ovat perushyvää arkimättöä, jossa on roheiinit kohdillaan ja tilkka vihreääkin. Jos siis elät karpin elämää, tässä pari iisiä.

Ensimmäinen sai vaikutteensa Essu ja lusikka -blogin spanakopitasta eli pinaattijuustopiiraasta. Tarjosin ystävilleni viritystä, joka on muuten sama piiras mutta ilman piiraspohjaa. Kovin pitivät, vaikkeivät karpista tiedä muuta kuin että on kala. Kuvaa ei ole, kuvitelkaa.

Karpin spanakopita

• 1 pss tuoretta pinaattia
• 3,5 dl raejuustoa (käytännössä se 400 g)
• 2 luomumunaa
• suolaa

Huuhtele pinaatti ja kuivaa. Silppua kappaleiksi. Mausta suolalla. Sekoita joukkoon raikku ja munat ja kaada koko komeus uunivuokaan. Paista kuumahkon uunin alakerrassa n. 45 minuuttia tai kunnes hyytynyt. Tarjoa esim. aplaritofun kanssa.

Tämä toinen on vielä täyttävämpi ja näytteli tänään pääraaka-ainetta eli hyvää eli proteiinia eli lihaa lautasillamme. Seurana hunajaiset uunijuurekset, Nauris ja Punajuuri.

Karpin tunalooda

• 2 prk tonnikalaa (laitoin toisen öljyssä, toisen vedessä, molemmat valutettu)
• 200 g raejuustoa
• 2 dl maitoa
• 2 luomumunaa
• 1 pss pakastepinaattia
• pippuria
• juustoa

Sekoita tuna, pakastepinaatti ja raikku uunivuoassa. Sotke munat maitoon, mausta pippurilla ja kaada vuokaan. Raasta päälle juustoa. Samoin kuin edellinen, ehkä 45 minuuttia kuumassa uunissa tai kunnes paistos on hyytynyt.

…päkäpää, päkäpäkäpäkäpää, paistaa sain, karitsain… Näin hilpeissä tunnelmissa olemme mestanneet marraskuun ruokahaasteen edellyttämän raaka-aineen, lampaan lapsen eli karitsan. Jotta asia pysyisi yksinkertaisena, otamme karitsan kaveriksi pässin vaaliman kaalinpään ja hiukan mausteita. Ja hoplaa, enää tarvitaan vain uunia ja aikaa!

Peltikaritsa (kahdelle)

• 400 g karitsan jauhelihaa
• pieni kaali tai kaksi kolmannesta isommasta
• soijakastiketta
• Heinzin ketsuppia

Uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista jauheliha. Samalla, kun liha ruskistuu, suikaloi kaali kauniiksi siipaleiksi. Se käy helposti juustöhöylällä tai veitsellä. Levitä epäilyttävän runsas määrä kaalisiipaleita leivinpaperoidulle pellille ja kaalipedin ylle karitsa. Suojaa mussukat fooliolla ja iske uuniin ainakin tunniksi. Jos olet kiireessä, 40 minuuttiakin riittää. Kokeilin kun olin.

Ota pelti uunista ja poista foolio. Annostele lautasille ja mausta soijakastikkeella ja sopivasti ketsupilla. Halpaa kuin hullun huvit ja herkullista kuin härrojen härkut. Kaiken lisäksi karppia. Joskus karitsan uhraus kannattaa.

Tämä on myös niin edullinen ja nopea, että ehditte mainiosti kokeilla vielä ennen äänestystä. No? No? Are we there yet?

Makaronilaatikko, tuo muussin ohella ikiaikaisin lohturuoka ja turvasaareke, tuottaa päänvaivaa karppaaville kaipaajilleen. Vaan eipä huolta! Tällä loodalla murheet kaikkoavat ja lohtu täyttää vatsasi terveellisesti ja tutun makuisesti. Kyseessä makaronilaatikko ilman makaronia, jota Lihansyöjä yltyi ylistämään perinteistä makaronilaatikkoakin pehmoisemman makuiseksi. Ruoka on valmistettu nyt kahdesti ja tarjoiltu Lihansyöjän ja itseni ohella myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka vaikuttivat myös mieltyneiltä.

Ota riski ja rakastu raejuustoon, makaronit mäkkyyn! Tällaisia paistoksiahan muuten nimitetään Brittein maalla usein nimellä pie, mikä ei lainkaan siis viittaan meille tuttuun piirakkaan vaan esimerkiksi Puolen kilon voikeittiön hiljattain valmistamaan kala-muusivuokaan. Samanlaista lohturuokaa kuin meidän lihaperunasoselaatikkomme. Omassa kategoriassani yhtä kuin tämä, siis.

[Kuva olis kiva, mutta kamala.]

Muheva monkeypie (kahdelle tai useammalle)

• 400 g (lampaan) jauhelihaa
• 400 g raejuustoa
• 2 dl (kasvis)kermaa (tai maitoa)
• 2 luomumunaa
• iso sipuli
• (porkkana, pala palsternakkaa)
• sinappia, suolaa, pippuria, muskottipähkinää
• pala voimakkaanmakuista juustoa (kuten gouda tai emmental)

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Ruskista jauheliha ja sen joukossa silputtu sipuli. Raasta halutessasi porkkana ja pala palsternakkaa karkeaksi raasteeksi, muutkin juurekset käyvät. Sekoita raejuusto ja raasteet uunivuokaan. Mausta jauheliha-sipuliseos sinapilla, suolalla ja pippurilla, lisää vuokaan ja sekoita. Valmista munamaito sekoittamalla munat kermaan/maitoon ja mausta vielä sekin suolalla, pippurilla ja vaikka hivenellä muskottipähkinää. Kaada vuokaan tasaisesti. Raasta voimakkaanmakuista juustoa suuri keko ja kuorruta ruoka sillä. Uuniin ja n. 30-40 minuuttia, anna jäähtyä ja vetäytyä rauhassa.

Nautiskele makaronilaatikon tavoin vaikka Heinzin, etikkakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa tai sitten vain raikkaan salaatin. Ruoassa on niin paljon proteiinia, että se täyttää yllättävästi, mutta maku on niin samettisen herkku, ettei syödyn ruoan määrää ihan vähäiseksi voi jättää. Pyryttäköön lunta ja pisaroikoon ikkunat, sisällä (vatsassa) on turvallinen rauha!

Ps. Koska ruokaan ei tule lainkaan jauhoja tms. kosteutta imevää, valmiissa laatikossa saattaa olla jonkin verran erittynyttä nestettä. Jos se vaivaa sinua, lisää hiukan jotakin korjaamaan asia tai odota aina riittävän kauan ruoan vetäytymiseksi mahdollisimman “kuivaksi”.

Nyt on pistelty niin paljon makeaa, että massut jo varmaan halkeavat pullasta ja minttumoussesta. On siis aika sivaltaa väliin hiukan suolaista. Ja hiukan tarkoittaa määrää, sillä tuote on seriöösisti suolaista. Ja aivan tajuttoman maukasta! Kuten ennen puustienpupellustakin, olin eilen ollut hyvin vähällä ruoalla kuvausten vuoksi ja tällä louffilla oli mahtavaa palkita itseään. Sataprosenttinen tyydytys taattu. Pekonikin meni kurkustani alas mukisematta, kuten vihreät oliivit Lihansyöjän.

Ohjeesta on kiittäminen Patalintua, joka on puolivahingossa (luulivat tätä ensin limpuksi!) muninut kultamunan! Louffia voinee varioida erilaisilla suolaisilla makuaineilla ja lihan voi huoletta unohtaa pois. Tuloksena on ruokainen tapasmainen pala, kuten Lihansyöjä kommentoi, joka sopisi erinomaisesti vaikka illanistujaisiin janoa luomaan. Kaveriksi mielellään raikkaita tuotteita kuten Patalintukin suosittelee.

Ohje toimi samalla Allerum 17% -juuston koestuksena ruoanlaitossa, Glorian ruoka&viinikin mainitsee sen olevan enemmin maistelu- ja ruoanlaittojuusto kuin leivän päälle. Aivan tolkuttoman maukas vähärasvaiseksi, omiaan juuri tähän. Menisi myös murusteltuna salaatissa ja meneekin, sitähän kaapissa piisaa. Ohje kuten Patalinnussa, hyvin hienoisin entrauksin.

Muhkea mureke

• 3 luomumunaa
• 100 g voita
• 55 g (speltti-)jauhoja (eli  n. 9 rkl)
• 1 rkl leivinjauhetta
• 3 rkl (soija-)maitoa
• 100 g Allerum 17% -juustoa
• 20 vihreää piripiri-oliivia (Cheers, Satujatar!)
• 5-15 aurinkokuivattua tomaattia
• 5 siivua pekonia

Sulata voi, raasta juusto ja sekoita munat, jauhot, maito ja leivinjauhe niihin. Jätä olemaan n. tunniksi, ei ole kamalan tarkkaa. Kuutioi pekoni ja paista hitaasti miedolla lämmöllä rapeiksi, kuivaa talouspaperilla turhat rasvat pois. Pilko oliivit ja saksi aurinkokuivatut tomaatit, sekoita keskenään ja pekonin kanssa. Voitele leipävuoka ja jauhota jollain. Kuumenna uuni 200 asteeseen (kaasu 5+). Sekoita sattumat taikinaan ja kaada vuokaan, paista n. puoli tuntia tai kunnes näyttää kauniilta.

Kumoa ja anna jäähtyä. Leikkaa paksuja viipaleita ja antaudu paheen valtaan. Miedonna pahetta salaatilla ja vaikka etikkapunajuurilla. Kyllä voi on hyvää. Oma murekkeeni jäi kiinni vuokaan, vaikka yritin “jauhottaa” sen mustilla seesaminsiemenillä. Vuoka on vain jo niin ruvella, että uusi on hankinnassa. Toisaalta ilman kattoa näkee kauniimmin murekkeen koostumuksen. Skool! Lasi on puoliksi täysi

Tuliset piripirioliivit sopivat tähän muuten todella hyvin, tuli potkua kaikkeen rapeuteen ja rasvaisuuteen. Kylmänäkin maistuu, vaikka silloin suolaisuus lyö melko hyvin läpi, eli vain erityisen pieninä annoksina. Tapastyyliin, kuinkas muuten.

Ps. Tulossa lisää makeaa, tosin melko katastrofaalisin tuloksin When keeping it real goes terribly wrong: palkintosonnikakun nousu ja tuho!

Jos pullaa pitää joskus syödä, niin sen on parasta olla korvapuusti. Eikä mikä tahansa käntty, vaan joko kahvipullaa tai sitten käsittämättömän herkullinen autuus, samanlainen kosteatahmea ihanuus kuin kahviloiden, mm. Korkeavuorenkadun Successin tai Cafe Esplanadin, megapuustit. Ensiksimainitun puustien parissa olen kasvanut ja nyt, viimein, olen ratkaissut niiden arvoituksen.

Koodin murtamisessa minua auttoi kädestä pitäen Myllyn Paras ohjeellaan, jota seurasin pilkulleen. Voit ja sokerit pistin täysimääräisinä ja voin vannoa, että nämä puustit häviävät käsistä hetkessä. Jos siis aiot puustimetsään, tässä kartta.

Unelmien korvapuustit (16 jättimäistä tai läjä pienempiä)

• 0,5 l maitoa (soijamaitoa)
• 50 g hiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 dl sokeria
• reilu 1 rkl kardemummaa
• luomumuna
• n. 14 dl luomuvehnäjauhoa
• 100 g voita

Ota voi huoneenlämpöön, myös täytteeksi tuleva eli yht. 200g. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja muna. Sekoita. Lisäile jauhot vähän kerrassaan, alussa vatkaa vaikka ihan vispilällä niin että muodostuu hyvä sitko. Jatka lisäilemistä ensin desin vauhtia ja sitten puolen desin, loppuvaiheessa lisää voi. Alusta hyvin vaivaten ja muista, että kaikkia 14 desiä jauhoa ei ole pakko ahtaa taikinaan! Itselläni jäi ainakin hiukan vajaaksi. Kuohkean pullan salaisuus on mahdollisimman löysä, mutta silti kiinteä taikina. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla tunti, esim. uunissa (älä laita uunia päälle muul. huom.)

Väliin

• 100 voita
• 2 dl fariinisokeria (TÄÄ ON SE JUTTU!)
• 2 rkl kanelia

Ota paisunut taikina esiin ja jaa kahteen osaan. Nujerra ensin toisesta osasta ilmat pois ja kaaviloi n. 50×50cm levyksi. Levitä levylle pehmeä voi ja sokeri, mausta reilulla kanelilla. Kieri rullaksi saumapuoli alaspäin ja leikkaa osiin. Nosta rullat pellille ja paina keskelle kuoppa niin, että korvapuustille muodostuvat korvat. Jätä liinan alle tunniksi kohoamaan. Toista toiselle taikinanpuolikkaalle.

Päälle

• luomumuna
• raesokeria
• hasselpähkinärouhetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele ensimmäisen pellin pullat munalla ja sadeta päälle raesokeria ja hasselrouhetta. Paista uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes valmiit. Toista, kunnes pullallisia peltejä ei enää näy.

Syö pullat tuoreena tai kolme päivää vanhoina, joka tapauksessa vievät haju- ja makuaistisi mennessään. Rahtaa ystäville, perheenjäsenille ja kaikille, joita rakastat. Ole onnellinen pullistasi. Äläkä enää koskaan kadehdi kahviloiden täydellisiä puusteja; nyt tiedät niiden salaisuuden.

Ps. Kaasu-uuni on suoriutunut värittämisestä hienosti!

Ouyyyyyyyeeaaaahhh. Tofupihvit jotka saivat Lihansyöjän huutamaan lisää. Tässä ne ovat, kaikessa universaalisessa (tietääkö joku mitä tämä tarkoittaa?) yksinkertaisuudessaan.

Tofu Steaks (5 kpl)

• 500 g pakettia kiinteää tofua (eli Super Tahoeta)
• soijakastiketta
• paahdettua sipulia

Säädä uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen. Leikkaa tofu viideksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille. Roiski päälle soijakastiketta, melko reilusti, mutta jos et pidä kovin suolaisesta, hiukan varovaisemmin. Nostele tofuille vielä hyppysellinen paahdettua sipulia kullekin ja sitten uuniin. 20-25 minuutin kuluttua voit poistaa pihvit kuumasta ja asetella lautaselle.

Kuumuus tavallaan polttaa maun kiinni tofuihin, jolloin pitkää marinointia ei tarvita. Uunikuumennus myös muuttaa tofun rakennetta “kuivemmaksi”, mikä on selvästi miellyttävää. Erinomaisia myös kylmänä. Seuraksi vaikka vegetaristin kanasalaattia (Cheers, Yealian!).

Mock Chicken Salad

• pari varsisellerin vartta
• puolikas punasipuli
• purkki kikherneitä tai kikherne-papusekoitusta
• paprika
• reilu 1 dl tofumajoa
• suolaa, pippuria

Kuutioi selleri ja paprika, hakkeloi sipuli, huuhtele syömävalmiit kikit tai pavut, sekoita tofumajoon. Mausta reilusti pippurilla, iisimmin suolalla. Anna asettua jääkaapissa kunnes oppii olemaan eli ehkä puolisen tuntia. Syö tofupihvien seurana tai voileipien välissä.