MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

23.11.2008

Törkyhyvä looda karpeille ja kulinaristeille

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,lammas,Lihaa,Optimoidut,Terveys,Uunista — Meri @ 17.27

Makaronilaatikko, tuo muussin ohella ikiaikaisin lohturuoka ja turvasaareke, tuottaa päänvaivaa karppaaville kaipaajilleen. Vaan eipä huolta! Tällä loodalla murheet kaikkoavat ja lohtu täyttää vatsasi terveellisesti ja tutun makuisesti. Kyseessä makaronilaatikko ilman makaronia, jota Lihansyöjä yltyi ylistämään perinteistä makaronilaatikkoakin pehmoisemman makuiseksi. Ruoka on valmistettu nyt kahdesti ja tarjoiltu Lihansyöjän ja itseni ohella myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka vaikuttivat myös mieltyneiltä.

Ota riski ja rakastu raejuustoon, makaronit mäkkyyn! Tällaisia paistoksiahan muuten nimitetään Brittein maalla usein nimellä pie, mikä ei lainkaan siis viittaan meille tuttuun piirakkaan vaan esimerkiksi Puolen kilon voikeittiön hiljattain valmistamaan kala-muusivuokaan. Samanlaista lohturuokaa kuin meidän lihaperunasoselaatikkomme. Omassa kategoriassani yhtä kuin tämä, siis.

loota

[Kuva olis kiva, mutta kamala.]

Muheva monkeypie (kahdelle tai useammalle)

  • 400 g (lampaan) jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • 2 dl (kasvis)kermaa (tai maitoa)
  • 2 luomumunaa
  • iso sipuli
  • (porkkana, pala palsternakkaa)
  • sinappia, suolaa, pippuria, muskottipähkinää
  • pala voimakkaanmakuista juustoa (kuten gouda tai emmental)

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Ruskista jauheliha ja sen joukossa silputtu sipuli. Raasta halutessasi porkkana ja pala palsternakkaa karkeaksi raasteeksi, muutkin juurekset käyvät. Sekoita raejuusto ja raasteet uunivuokaan. Mausta jauheliha-sipuliseos sinapilla, suolalla ja pippurilla, lisää vuokaan ja sekoita. Valmista munamaito sekoittamalla munat kermaan/maitoon ja mausta vielä sekin suolalla, pippurilla ja vaikka hivenellä muskottipähkinää. Kaada vuokaan tasaisesti. Raasta voimakkaanmakuista juustoa suuri keko ja kuorruta ruoka sillä. Uuniin ja n. 30-40 minuuttia, anna jäähtyä ja vetäytyä rauhassa.

Nautiskele makaronilaatikon tavoin vaikka Heinzin, etikkakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa tai sitten vain raikkaan salaatin. Ruoassa on niin paljon proteiinia, että se täyttää yllättävästi, mutta maku on niin samettisen herkku, ettei syödyn ruoan määrää ihan vähäiseksi voi jättää. Pyryttäköön lunta ja pisaroikoon ikkunat, sisällä (vatsassa) on turvallinen rauha!

Ps. Koska ruokaan ei tule lainkaan jauhoja tms. kosteutta imevää, valmiissa laatikossa saattaa olla jonkin verran erittynyttä nestettä. Jos se vaivaa sinua, lisää hiukan jotakin korjaamaan asia tai odota aina riittävän kauan ruoan vetäytymiseksi mahdollisimman “kuivaksi”.

2.11.2008

Pyhäpäivän paras pala (janottaa)

Filed under: Alakarppi,Överi,Lihaa,Uunista — Meri @ 12.36

Nyt on pistelty niin paljon makeaa, että massut jo varmaan halkeavat pullasta ja minttumoussesta. On siis aika sivaltaa väliin hiukan suolaista. Ja hiukan tarkoittaa määrää, sillä tuote on seriöösisti suolaista. Ja aivan tajuttoman maukasta! Kuten ennen puustienpupellustakin, olin eilen ollut hyvin vähällä ruoalla kuvausten vuoksi ja tällä louffilla oli mahtavaa palkita itseään. Sataprosenttinen tyydytys taattu. Pekonikin meni kurkustani alas mukisematta, kuten vihreät oliivit Lihansyöjän.

mureke

Ohjeesta on kiittäminen Patalintua, joka on puolivahingossa (luulivat tätä ensin limpuksi!) muninut kultamunan! Louffia voinee varioida erilaisilla suolaisilla makuaineilla ja lihan voi huoletta unohtaa pois. Tuloksena on ruokainen tapasmainen pala, kuten Lihansyöjä kommentoi, joka sopisi erinomaisesti vaikka illanistujaisiin janoa luomaan. Kaveriksi mielellään raikkaita tuotteita kuten Patalintukin suosittelee.

Ohje toimi samalla Allerum 17% -juuston koestuksena ruoanlaitossa, Glorian ruoka&viinikin mainitsee sen olevan enemmin maistelu- ja ruoanlaittojuusto kuin leivän päälle. Aivan tolkuttoman maukas vähärasvaiseksi, omiaan juuri tähän. Menisi myös murusteltuna salaatissa ja meneekin, sitähän kaapissa piisaa. Ohje kuten Patalinnussa, hyvin hienoisin entrauksin.

mureke2

Muhkea mureke

  • 3 luomumunaa
  • 100 g voita
  • 55 g (speltti-)jauhoja (eli  n. 9 rkl)
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 3 rkl (soija-)maitoa
  • 100 g Allerum 17% -juustoa
  • 20 vihreää piripiri-oliivia (Cheers, Satujatar!)
  • 5-15 aurinkokuivattua tomaattia
  • 5 siivua pekonia

Sulata voi, raasta juusto ja sekoita munat, jauhot, maito ja leivinjauhe niihin. Jätä olemaan n. tunniksi, ei ole kamalan tarkkaa. Kuutioi pekoni ja paista hitaasti miedolla lämmöllä rapeiksi, kuivaa talouspaperilla turhat rasvat pois. Pilko oliivit ja saksi aurinkokuivatut tomaatit, sekoita keskenään ja pekonin kanssa. Voitele leipävuoka ja jauhota jollain. Kuumenna uuni 200 asteeseen (kaasu 5+). Sekoita sattumat taikinaan ja kaada vuokaan, paista n. puoli tuntia tai kunnes näyttää kauniilta.

Kumoa ja anna jäähtyä. Leikkaa paksuja viipaleita ja antaudu paheen valtaan. Miedonna pahetta salaatilla ja vaikka etikkapunajuurilla. Kyllä voi on hyvää. Oma murekkeeni jäi kiinni vuokaan, vaikka yritin “jauhottaa” sen mustilla seesaminsiemenillä. Vuoka on vain jo niin ruvella, että uusi on hankinnassa. Toisaalta ilman kattoa näkee kauniimmin murekkeen koostumuksen. Skool! Lasi on puoliksi täysi 😉

Tuliset piripirioliivit sopivat tähän muuten todella hyvin, tuli potkua kaikkeen rapeuteen ja rasvaisuuteen. Kylmänäkin maistuu, vaikka silloin suolaisuus lyö melko hyvin läpi, eli vain erityisen pieninä annoksina. Tapastyyliin, kuinkas muuten.

Ps. Tulossa lisää makeaa, tosin melko katastrofaalisin tuloksin 😀 When keeping it real goes terribly wrong: palkintosonnikakun nousu ja tuho!

30.10.2008

Lopultakin! Puustiverho raottuu.

Filed under: Överi,laktoositon,Leivonta,Uunista — Meri @ 20.09

puusti

Jos pullaa pitää joskus syödä, niin sen on parasta olla korvapuusti. Eikä mikä tahansa käntty, vaan joko kahvipullaa tai sitten käsittämättömän herkullinen autuus, samanlainen kosteatahmea ihanuus kuin kahviloiden, mm. Korkeavuorenkadun Successin tai Cafe Esplanadin, megapuustit. Ensiksimainitun puustien parissa olen kasvanut ja nyt, viimein, olen ratkaissut niiden arvoituksen.

Koodin murtamisessa minua auttoi kädestä pitäen Myllyn Paras ohjeellaan, jota seurasin pilkulleen. Voit ja sokerit pistin täysimääräisinä ja voin vannoa, että nämä puustit häviävät käsistä hetkessä. Jos siis aiot puustimetsään, tässä kartta.

Unelmien korvapuustit (16 jättimäistä tai läjä pienempiä)

  • 0,5 l maitoa (soijamaitoa)
  • 50 g hiivaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 dl sokeria
  • reilu 1 rkl kardemummaa
  • luomumuna
  • n. 14 dl luomuvehnäjauhoa
  • 100 g voita

Ota voi huoneenlämpöön, myös täytteeksi tuleva eli yht. 200g. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja muna. Sekoita. Lisäile jauhot vähän kerrassaan, alussa vatkaa vaikka ihan vispilällä niin että muodostuu hyvä sitko. Jatka lisäilemistä ensin desin vauhtia ja sitten puolen desin, loppuvaiheessa lisää voi. Alusta hyvin vaivaten ja muista, että kaikkia 14 desiä jauhoa ei ole pakko ahtaa taikinaan! Itselläni jäi ainakin hiukan vajaaksi. Kuohkean pullan salaisuus on mahdollisimman löysä, mutta silti kiinteä taikina. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla tunti, esim. uunissa (älä laita uunia päälle muul. huom.)

puusti2

Väliin

  • 100 voita
  • 2 dl fariinisokeria (TÄÄ ON SE JUTTU!)
  • 2 rkl kanelia

Ota paisunut taikina esiin ja jaa kahteen osaan. Nujerra ensin toisesta osasta ilmat pois ja kaaviloi n. 50x50cm levyksi. Levitä levylle pehmeä voi ja sokeri, mausta reilulla kanelilla. Kieri rullaksi saumapuoli alaspäin ja leikkaa osiin. Nosta rullat pellille ja paina keskelle kuoppa niin, että korvapuustille muodostuvat korvat. Jätä liinan alle tunniksi kohoamaan. Toista toiselle taikinanpuolikkaalle.

Päälle

  • luomumuna
  • raesokeria
  • hasselpähkinärouhetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele ensimmäisen pellin pullat munalla ja sadeta päälle raesokeria ja hasselrouhetta. Paista uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes valmiit. Toista, kunnes pullallisia peltejä ei enää näy.

Syö pullat tuoreena tai kolme päivää vanhoina, joka tapauksessa vievät haju- ja makuaistisi mennessään. Rahtaa ystäville, perheenjäsenille ja kaikille, joita rakastat. Ole onnellinen pullistasi. Äläkä enää koskaan kadehdi kahviloiden täydellisiä puusteja; nyt tiedät niiden salaisuuden.

Ps. Kaasu-uuni on suoriutunut värittämisestä hienosti!

16.10.2008

Tofu Steak House Rules

Filed under: Alakarppi,Kevyt,laktoositon,Maidoton,Optimoidut,Sallad,Side order,Soija,Uunista,Vegan — Meri @ 18.34

Ouyyyyyyyeeaaaahhh. Tofupihvit jotka saivat Lihansyöjän huutamaan lisää. Tässä ne ovat, kaikessa universaalisessa (tietääkö joku mitä tämä tarkoittaa?) yksinkertaisuudessaan.

tofusteak

Tofu Steaks (5 kpl)

  • 500 g pakettia kiinteää tofua (eli Super Tahoeta)
  • soijakastiketta
  • paahdettua sipulia

Säädä uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen. Leikkaa tofu viideksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille. Roiski päälle soijakastiketta, melko reilusti, mutta jos et pidä kovin suolaisesta, hiukan varovaisemmin. Nostele tofuille vielä hyppysellinen paahdettua sipulia kullekin ja sitten uuniin. 20-25 minuutin kuluttua voit poistaa pihvit kuumasta ja asetella lautaselle.

Kuumuus tavallaan polttaa maun kiinni tofuihin, jolloin pitkää marinointia ei tarvita. Uunikuumennus myös muuttaa tofun rakennetta “kuivemmaksi”, mikä on selvästi miellyttävää. Erinomaisia myös kylmänä. Seuraksi vaikka vegetaristin kanasalaattia (Cheers, Yealian!).

mock

Mock Chicken Salad

  • pari varsisellerin vartta
  • puolikas punasipuli
  • purkki kikherneitä tai kikherne-papusekoitusta
  • paprika
  • reilu 1 dl tofumajoa
  • suolaa, pippuria

Kuutioi selleri ja paprika, hakkeloi sipuli, huuhtele syömävalmiit kikit tai pavut, sekoita tofumajoon. Mausta reilusti pippurilla, iisimmin suolalla. Anna asettua jääkaapissa kunnes oppii olemaan eli ehkä puolisen tuntia. Syö tofupihvien seurana tai voileipien välissä.

14.10.2008

Karpin kasvissyöjän lammaspähkinäpullat

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,lammas,Nuts!,Optimoidut,Uunista — Meri @ 5.40

Kasvissyöjän sikäli, että lampaan ruokailu silloin tällöin on hivenen eettisempää kuin possun tai lehmukan, sillä päkäpäät saavat kasvaa nummella, laumassaan määkien ja törmäillen, kuten lajilleen ominaista. Ohje on Karpit.netin antia, joka löytyy nykyään myös paperipainoksena kirjakaupoista. Itse luotan edelleen erinomaiseen verkkopalveluun ja haeskelen sieltä itselleni sopivia ideoita.

Lammaslihapullat olivat herkullisia ja pähkinä toi tosiaan hauskaa purutuntumaa, ja kuten huomaatte, sipulia saa olla kunnolla! Ehkä omalaatuinen yhdistelmä syödä lammaspullia bujabeesin ohessa, mutta omalaatuisuus voi olla plussaakin, vähän kuten jäätelö ja ranskalaiset.

lampo

Mirabellan lammasbullat

  • 500 g lampaan jauhelihaa
  • iso punasipuli
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • luomumuna
  • kourallinen saksanpähkinöitä
  • 1 tl tai reilummin juustokuminaa
  • 0,5 tl kanelia
  • mustapippuria
  • cayennepippuria
  • suolaa
  • (kuivattua tai tuoretta persiljaa)

Uuni 200 asteeseen. Silppua sipuli ja pieni pähkinät veitsellä tai morttelissa. Sekoita ainekset ja mausta sopivaksi. Muotoile lihapulliksi tai pihveiksi ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjolle ehdotetaan esim. jogurttikastiketta, olis varmaan buenoo. Kylmänä menee myös.

Samalla kuin bujabeesiä tai pullia tarjoiltiin myös brandy-pähkinäjuustoa, joka tuoksuu pekaaniselle ja taivaalliselle ja maistuu hurjan hyvältä.

10.10.2008

Apina vai pannukakku

Filed under: laktoositon,Maidoton,Uunista,Välipalaa — Meri @ 14.28

Olen tässä syksyn mittaan fundeerannut, että jaksanko vielä säveltää juttuja tänne Monkeyyn vai pitäisikö se päästää päiviltä. Elämässä on niin paljon asioita, että aika ei tunnu riittävän tänne saakka ja aina ei inspiraatiokaan. Sitten kuitenkin tulee päiviä, että ajatus kulkee ja siirtyy näppärästi näppikselle. Ruokaa laitan edelleen ahkerasti, mutta aterioita tuntuu kertyvän hyvää tahtia varastoon eikä kaikkia ehdi postata koskaan. Eipä sekään ole vakavaa, mutta toisinaan tuntuu niin etäiseltä.

Ruokablogaajien ja niiden kommentoijien mieletön yhteisö ja yhteisöllisyys pitää silti otteessaan enkä kykene ainakaan toistaiseksi hylkäämään armasta apinaa. Lisäksi käytän Monkeya todella paljon sen alkuperäisessä tarkoituksessa: omana keittokirjanani. Mitähän kulinaarisesta elämästä tulisikaan ilman sitä? Pelkkää potaskaa!

Että en tiedä tuleeko tästä blogista nyt apina vai pannukakku, mutta tässä taas yksi nopea ja arkinen viritys, maidoton ja munaton pannari, josta voi valmistaa vaikka puolikkaan. Ohje on lähes uskollinen Reformi Soyan versiolle.

pannari

Kakkua pannuun ja naamariin

  • 6 dl soijamaitoa (sokeritonta)
  • 1,5 dl soijajauhoa
  • 1 dl tattarijauhoa
  • 1 dl sämpyläjauhoa
  • 1 tl suolaa
  • sokeria n. puolikas desi tai riittävästi makeutusainetta
  • kardemummaa reilusti

Sekoita jauhot maitoon ja lisää sitten sokeri ja suola. Anna turvota vartin verran ja iske uuni 225 asteeseen. Jahka pannarin naama on turvonnut, paista puolisen tuntia. Pistele poskeen itsetehdyn vaapukkahillon kanssa.

Pannukakku on tavallista hiukan tiiviimpää, mutta minun suuhuni maukkaampaa. Maistuu hyvin kunnolla jäähtyneenä.

1.10.2008

World Premiere: pyöreä lasagne!

Filed under: Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Pasta,Uunista,Vege — Meri @ 19.17

Niin sitä vaan taas saa ruksia yhden klassikon lisää pois kokemattomien annosten listalta, kun suoriuduin vihdoin lasagnen valmistuksesta. Eilen uunissa porisi Satujataren suomalainen sienilasse ja tänään sovelsin tomaattista papulasagnea ihan omaan muulimalliin. Töykeen hyvää. Uuniruoat on.

Tässä summittainen ohje omaan Apinan papupatalasagneen, Satujataren hurmaava versio löytyy täältä. Siihen suolsin itse pakkasesta viimeiset korvasienet ja lisäsin tuoreilla herkkusienillä. Tämä oma settini valmistui ihan ilman kermaa, mutta eipä sitä olisi kaivannutkaan. Melko kevyt versio, jos lasagnesta nyt voi sellaisen saada. Mausteet selkeästi Satujataren käsialaa, pikkuisin höystein.

lasse

lasse2

Apinan papulasagne

  • tuorepastaa lasagnelevyjen muodossa
  • sipuli
  • currya
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • tölkki kidney-papuja
  • muutama kukinto kukkakaalia
  • 370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
  • timjamia, rakuunaa
  • n. 1,5 dl 10% Västan -juustoa raasteena
  • vettä
  • suolaa, sokeria, chiliä
  • oreganoa
  • (parmesania)

Laita uuni lämpeämään reiluun 200 asteeseen. Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää valkosipuli ja curry. Raasta porkkanat ja kukkakaali karkeaksi raasteeksi, pannulle vaan ja pavut myös. Lisää paseerattu tomaatti ja ehkä purkillinen, pari vettä. Lisää timjamia, rakuunaa ja suolaa sekä chiliä. Keittele sopivasti ja suurusta, jos uhkaa jäädä turhan vetiseksi. Lisää juustoraaste, ropsaus sokeria ja maistele, lopuksi oregano.

Kasaa vuokaan aluksi kastiketta, sitten lasagnelevyt, kastiketta, levyt ja päälle vielä kastiketta ja kaiken kruunuksi toki Parmanjuustoa raasteena. Uuniin, ja sitten niin kauan kuin hermot kestää, ainakin 40min., mielellään melkein tunti. Ota jäähtymään ja anna jäähdytellä huolella. Kun lohkaiset lautaselle, niin puhaltele vielä silloinkin: lasagnen maut pääsevät parhaiten esiin kun ruoka on sopivan lämmintä, ei kuumaa. Seuraksi puolukkasurvosta, maustekurkkua, etikkapunajuuria… Mitä te nyt lassen kanssa syötte? Kuunnelkaa ainakin Maria Gasolinaa.

14.9.2008

Uunijäätelö jää mieleen (ja syksyn soundtrack)

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,laktoositon,Uunista — Meri @ 18.51

Tämä pläjäys on niin helppo ja kaikkien makuun, että harvaa jälkkäriä on näin palkitseva tehdä. Maistui yhtä hyvin nirsolle isoveljelle, kolmivuotiaalle tulevalle palotytölle, hyvin tietyistä ruoista nauttivalle kollegalleni, enemmän suolaisen perään olevalle Lihansyöjälle, monimutkaisia ruokia kaihtavalle äidilleni, herkkujen ylimmälle ystävälle isälleni, taitavalle kokkisiskolleni, kulinaristiselle strutsikoiralle kuin vaativalle itsellenikin.

uunistaulos

Muistan syöneeni uunijäätelöä kahdesti aiemmin; lapsena Saslikissa Neitsytpolulla ja ehkä vuosi, pari sitten ystävien keskuudessa Pihlan ja Antin valmistamana. Tästä eteenpäin se tullee kuulumaan osaksi sunnuntaisia perhelounaitamme erottamattomana osana, variaatioita onneksi riittää.

Muulin uunijäätelö (tai Hans Välimäen mutta tuskin Hans suuttuu?)

Pohja

  • 2 luomumunaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl jauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl (n. 30g) voita

Sulata voi. Uuni 200, kaasu-uuni 4-5. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää kuivat aineet ja sula voi, sekoita. Kaada pellille ja levitä hieman suorakaiteen malliseksi. Paista n. 10 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kullankeltainen. Jätä jäähtymään.

Täyte

  • litra jäätelöä
  • reilu 1 dl marja- tai hedelmäsosetta

Varaa pakkaseen litra hyvää jädeä, esim. vaniljaa ja jääkaappiin n. 1 dl hedelmä- tai marjasosetta. Kun tarjoiluhetki lähestyy, lämmitä uuni 225-250 asteeseen ja valmista marenki.

Marenki

  •  3-4 valkuaista
  • 2,2 dl tomusokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl sitruunamehua

Kaik kulhoon ja sitten vatkaamaan, kunnes seos muodostuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi. Nyt on aika koota kaakku. Leikkaa sokerikakkupohjasta pari senttiä joka reunalta jäätelölitraa suurempi suorakaide. Levitä marja- tai hedelmäsose (itsetehty omenasose määrää) pohjalle ja nosta päälle jäätelölitra. Kaavi päälle marenki ja levitä niin, että se peittää koko jäätelön alas kakkupohjaan saakka niin, ettei jäätelölle jää yhtään koloa, josta pääsisi kuuman ilman kanssa kosketuksiin. Uuniin ehkä viideksi minuutiksi jotta marenki saa väriä ja sitten jo syöjien ahnaiden silmien eteen. Pistelkää poskeenne komeus, ennen kuin jäde on ihan sula. Astian voi antaa koiralle nuoltavaksi, ei ole karvakavereidenkaan suut tuohesta.

uunistaulos2

Ja Tantsuporson musahaaste, ennen kuin unohdan. Saa vapaasti nauraa, mutta nämä seuraavat kappaleet edustakoot syksyni soundtrackiä. Nauran kanssanne!

  • Kylie Minogue: Especially for You. Olkoonkin cheesy slovari, minä pidän tästä. Kylien ensimmäinen levy oli myös minun ensimmäiseni, joten aishudbiisoulakit osaan kyllä. Koska Kylien ääniala on sopiva myös itselleni ja käy siksi Singstariin, lämpeän kuvankauniille miniatyyri-aussille edelleen. iPodillani soi Kylien live-levy Sydneyn keikalta, jossa Kylie omistaa tämän kappaleen yleisön joukossa olevalle isälleen. Minä omistan saman kappaleen nyt ja tässä omalle isälleni. Ole hyvä.
  • Volbeat: Rock the Rebel. Popahtavaa räimettä koko levy, valmistaa hyvin treeneihin ja saa elinvoiman kattoon.
  • Jean Sibelius: Finlandia. Ei sille mitään voi, että tämä biisi vaaditaan, jotta elämän pakahduttavat tunteet tulevat tulkituiksi. Parhaimmillaan vaikka juoksulenkillä saavuttaa elämää suuremman kokemuksen, kun askel kulkee ja patarummut pauhaavat. Suomi on hieno. Myös Jussi Björlingin O Helga Natt saa vilunväreet selkään.
  • Flogging Molly: Drunken Lullabies. Hyvin potkii tämäkin platta ja pitää liikkeessä. Tanssimaan! Where’s me Leo.
  • Ratatat: LP/3. Tämäkin koko levy. Uusin löytö ja aivan ykkönen. Fiiliksiä ja jotain ihan muuta. Sopii automatkailuun ja ajatteluun, myös kirjoittamisen taustalle. Kuunnelkaa vaikka.

15.6.2008

Kaasua, komisario Muuli

Filed under: Alakarppi,Lihaa,paleo,Side order,Sieniä,Uunista — Meri @ 18.19

Yksityisetsivä Ylimuulin toimistosta nousee sankka savu, kun suurmuuli pää kuumana nuuskii tietoonsa kaasu-uunin salat. Onneksi 2000-luvun vilkkaassa Hakaniemessä on moderni uutuus, Internet, jonka avulla salapoliisi ei iske kavioitaan kiveen vaan kultasuoneen. Mehumuuli on jo aivan arvoituksen ratkaisun äärellä, kun kaikki vihdoin loksahtaa kohdilleen; Internetistä löytyy Gorenjen kaasu-uunin käyttöohje! Jälleen kerran haiseviin pulmiin erikoistunut etsivätoimisto lyö viimeisen naulan arkkuun ja järjestää loppunäytöksen. Case closed. Kaasu-uuni on ja pysyy.

kreikkalaiset

Otin siis kruunupää-Veeran rohkaisusta vaarin ja läksin tutkimusmatkalle kaasu-uunin maailmaan. Kaasuhellankin kanssa olen tullut tutuiksi vasta viikon päivät, mutta niin hyvin tuloksin, että elinikäinen oppimismatka jatkuu itsepäisen muulin itsevarmuudella. Ja mitä sanotte, tähän mennessä uuni on palvellut ruokavieraillemme jo kaksi erää täytettyjä paprikoita, monta pellillistä kreikkalaisia lihapullia ja omena-ahomansikka-paistoksen. Go Gorenje!

Paprikat syntyivät helposti halkaisemalla seitsemän paprikaa kahtia ja putsaamalla sisukset. Täytteeksi paistelin pannulla sipulia, läpäpäin tuoreita herkkusieniä ja hieman valkosipulia. Täyte maustui yllättäen Polarin 9%-savulohisulatejuustolla (laktoositon) sekä mustapippurilla. Päälle runsaasti emmental-raastetta. Uuni helli paprikoita puolisen tuntia kaasusäädöllä 6 (220 astetta) ja sitten me hellimme niillä makunystyröitämme tyytyväisinä. Myös kaikki kahdeksan paprikoita nauttinutta vierastamme mieltyivät lajikkeeseen.

Lihapullerot valmistin poikkeuksellisesti naudan jauhelihasta, sillä kalkkunaa ei kaupassa ollut. Ohjeeseen hain potkua Kotikokin sivuilta, jossa nimimerkki Mailo oli valmistanut pyöryköitä. Seurasin jälkiä sinne päin, kas näin.

Kreikkalaiset lihapullat (kolme pellillistä)

  • 1,100 g naudan jauhelihaa
  • 2 pkt Apetinan fetaa
  • n. 2 dl tomaattipyrettä
  • 6 kynttä valkosipulia
  • 3 luomumunaa
  • muutama aurinkokuivattu tomaatti
  • loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
  • timjamia, mustapippuria

Murenna feta, saksi tomaatit ja murskaa/pieni valkosipulit. Sekoita kaikki aineet taikinaksi ja maistele ja mausta sopivaksi, varo ettet yliannostele timjamia. Pyörittele taikina pieniksi pulliksi ja paista uunissa kaasusäädöllä 5 (200 astetta) n. 20 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjoile täytettyjen paprikoiden ja Aarresalaatin kanssa. Käytä uunia edelleen hyväksesi ja lykkää sinne etukäteen valmistelemasi Kullanmuru, tällä kertaa omenasta ja ahomansikoista. Sille seuraksi ehdottomasti jäätelöä!

17.5.2008

Apinan aarrehelmet

Filed under: Arkiruoka,Maidoton,On the Road,Optimoidut,Terveys,Uunista — Meri @ 8.47

helmet

En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

  • 0,75 dl spelttihelmiä
  • n. 3 dl vettä
  • suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress