MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

6.5.2008

Kaalia uuniin ja sitten kaaliin

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Optimoidut,Side order,Uunista,Vegan,Vege — Meri @ 15.29

kaalialootaan

Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

  • n. 800 g kaalia
  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
  • 2 rkl soijaa
  • 1 rkl siirappia
  • 1,5 tl curry-jauhetta
  • mustapippuria
  • 0,5 kasvisliemikuutio
  • 2 dl vettä
  • 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

—

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

—

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

21.4.2008

Purkkiparsalla parempiin piireihin

Filed under: Herkut,Optimoidut,Piiraat,Uunista — Meri @ 17.59

vierasherkku2

Parsa. Taas se on käynyt täällä ja tehnyt tuhojaan. Lasipurkin olmeista kepakoista nimittäin syntyy ihan tajuton piiras, vakavasti otettava vierasherkku, jota kelpaa tarjoilla nirsoissakin piireissä. Piiraan ohje on peräisin kollegani Marjan reseptivarastosta ja on käsittääkseni kestänyt kulutusta käytössä useamman vuosikymmenen. Ja syystä, niin tarkasti perheeni tuhosi sen viimeistä murenaa myöten eilen sunnuntailounaalla.

Piiraan kokeiluun liittyi eräs haastava piirre, joka ei kuitenkaan ollut se huhtikuun sellainen. Tehtävänantoon sisältyi näet pyyntö keventää alkuperäistä ohjetta, joka sisälsi mm. kuohukermaa ja 4 dl mustaleima-emmentalia. Voit siis vapaasti tuunailla aineksia takaisin raskaampaan suuntaan, mutta tässä kohtuullisesti kevennetyssä versiossa maku ei kyllä kärsinyt yhtään. Tästäkin versiosta saisi vielä hoikemman vaihtamalla kerman ja juuston laihempaan, mutta niin, sitten makukin lienee kompromissi. Tehkää kuten tahdotte, tässä kuitenkin erinomainen ohje supermaukkaan ja suussasulavan suolaisen piiraan tekoon.

Marjan fiini vierasherkku (piiras n. seitsemälle hlölle)

Pohja

  • 2 dl jauhoa (sämpylä-, hiiva- ja vehnä- käyvät yhtä lailla)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl raastettua parmesania
  • 100 g voita
  • (2 rkl vettä)

Voitele piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet ja  lisää niihin huoneenlämmössä notkistunut voi, nypi sekaisin. Jos taikina jää aivan liian kuivaksi, voit lisätä hieman vettä. Itse en ole vielä koskaan joutunut niin tekemään. Painele taikina piirasvuokaan. Taikina on todella nafti, eli sen saa painella melkein läpikuultavan ohueksi, kärsivällisesti ja lempeästi. Reunoille sen ei tarvitse hirveästi nousta, mutta jonkin verran kuitenkin. Siirrä jääkaappiin (min. 1/2 h) ja valmista täyte. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Täyte

  • 300 g vähärasvaista (esim. 10%) jauhelihaa
  • sipuli
  • 2-4 valkosipulinkynttä
  • mustapippuria
  • suolaa

Pilko sipuli ja valkosipuli, paista pannulla voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä sivuun odottamaan ja valmista parsatäyte.

Parsatäyte

  • 3 rkl voita
  • 2 rkl jauhoja
  • 1 lasipurkki parsaa (käytin valkoista, n. 330 g nesteineen, alk.per. ohjeessa 400 g)
  • 2 dl 15 % ruokakermaa
  • suolaa, (valko-)pippuria

Päälle

  • parmesania tai 100 g 8% fetaa (Apetina)

Pilko parsat, säästä parsojen liemi! Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot ja sekoita, anna kiehahtaa. Sekoita parsatölkin liemi ja kerma keskenään ja lisää seos kattilaan vähin erin, koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehua muutama minuutti ja sekoittele. Mausta ja lisää parsapalat, anna vielä porista hetki kasaan ja tarkista maku. Muhennoksen tulee olla aika paksua ja kiiltävää.

Kokoa piiras levittämällä piiraspohjalle jauheliha-sipuliseos ja kaada päälle parsamuhennos. Raasta päälle parmesania tai murustele ylle feta. Paista uunin alatasolla n. 45-50 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit paistaa piirasta 225 asteessa puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä runsaan salaatin kanssa ja kerää kehut. Myö puolestani jään jännäämään, mitä Marja sanoo kevennetystä versiosta. O_O

vierasherkku

25.2.2008

Kiish, kiish, kiish, kiish, puush, puushissa

Filed under: Leivonta,Maidoton,Piiraat,Uunista — Meri @ 18.38

kiish

Älkää sanoko, ettette muista Kiss kiss -mainosta?! Tässä ollaan tosin vähän toisenlaisten pussycattien parissa kuin karamellikissojen, sillä tein, kuten olin suunnitellut, eilen piirakkaa. Enkä mitä tahansa pläjäystä, vaan nimenomaan ritaripulsu Meri-Tuulin punasipuliquichea. Quiche on kai ranskaa ja piirasta se ainakin minun mielestäni merkitsee ja lausutaan kiish. Mutta yhtä hyvin voi olla rehdisti maatiainen ja sanoa ihan ilman kekkulointia jotta pu-na-si-pu-li-pii-rak-ka, hyvää se on kuitenkin.

Ohjelmassa piiraita tehtiin pieniin quiche-vuokiin ja kuulemma muffinssivuoka käy myös. Käytössä olevat fasiliteetit huomioiden päädyin itse kokonaiseen piirasvuokaan, johon määrät istuivat kuin nakutetut. Käytin poikkeuksellisesti KAUPAN TAIKINAA (mon dieu!), jota alkuperäisessä ohjeessakin käytetään, ja myönnän, Välispiikin hapankaalipiiraaseenkin sovellettu ruis-perunataikina oli ihan paikallaan tässä. Piiras olikin loistava vierasvara; jollain lailla hienostunut, makean ja suolaisen kaunis rakkausliitto ja nimikin niin pompöösi, ettei paremmasta väliä.

kiish2

Hei pliis, tee mulle punasipulikiish (piirakkavuoallinen)

  • 6 punasipulia (tai 4 valtavaa)
  • oliiviöljyä
  • 2 tl aniksen siemeniä (jauha morttelissa jos haluat, itse jätin kokonaisiksi)
  • 1 dl balsamicoa
  • 1 dl sokeria
  • suolaa
  • 1 pkt valmista ruisperunataikinaa
  • voita
  • 100 – 200 g fetaa, vuohenjuustoa tai Lefkotiri-juustoa (kekä se on?)

Ota taikina sulamaan tuntia ennen kokkaushetkeä tai sulata mikrossa (n. 8 min.) Laita uuni 180 asteeseen. Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi puolirenkaiksi. Paistele ne pannulla tai kasarissa öljyssä anisten siementen kera pehmeiksi keskilämmöllä.

Samaan aikaan voit voidella piirakkavuoan voilla ja painella siihen sulaneen taikinan. Jos haluat olla todella chic ja estää taikinan kohoilun, levitä sille foliota ja aseta painoksi esim. kuivattuja herneitä tai riisiä. Lykkää uuniin alatasolle ja paista kypsäksi, mutta älä anna ruskistua (osoittautui haastavaksi, ruskistuu pikaisesti).

Kun pohja on uunissa ja sipulirenkaat pehmenneet, lisää pannulle sokeria ja sekoittele, kunnes kiteet ovat sulaneet. Lisää joukkoon balsamico ja anna haudutella, kunnes neste on melkein kaikonnut. Mausta suolalla ja siirrä kiiltävänpunaiset renkaat odottamaan pohjaa, jollei se vielä ole valmis.

Ota piirakkapohja uunista ja säädä lämpö 230 asteeseen. Anna pohjan hieman jäähtyä ja levitä sille sitten punasipuliseos. Murustele päälle valitsemasi juusto ja iske uunin hetkeksi, kunnes juusto on saanut väriä tai juusto pehmenee. Vuohenjuuston voi asetella piiraalle myös sentin paksuisina kiekkoina, mutta ainakin feta meni hienosti murustellen. Mielestäni 100 g olisi ollut turhan vähän ja käyttämäni 200 g ei sekään ollut yhtään liikaa.

Tarjoile piiras kuumana tai jääkaappikylmänä. Meillä se sai seurakseen kalkkuna-päärynä-juustosalaattia sekä vieraiden tuomaa maailman parasta katkarapupiirakkaa. Aika vieraskorea tapaus, tämä kiish, vaikkei oikein kuvattavaksi hämärässä alistunutkaan. Lienen muuten jo aiemminkin kehunut Lihansyöjän äidin kokkaus-ja leipurintaitoja, mutta lisään pökköä pesään! Katkapiiras oli nimittäin hänen käsialaansa, samoin kuin valtava, mahtavan makuinen kinuskikaakku, jota syötiin synttäreiden kunniaksi jälkkärinä. Oih.

30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Banaani,Gluteeniton,Kana,Maidoton,Optimoidut,paleo,Uunista — Meri @ 21.48

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. 🙂

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

27.1.2008

Aurinkoinen iltapäivä

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Uunista — Meri @ 21.38

ruudut

Tänään on ollut Sellainen sunnuntai. Tiedätte varmaan, sellainen ihana ja vähän epätodellinen, kun on tullut yöllä kotiin Hesarin jälkeen, laittanut itselleen yöpalaa ja juonut teetä lämmetäkseen, nukkunut ensin yhdeksään ja sitten vaivoin aina vartin lisää kerrallaan, lopulta noussut ja tehnyt aamupalaa auringon paisteessa. Tietoisena siitä, että päivän ainoa meno on iltapäivälounas perheen luona lähellä, että ehtii lukea ja leipoa, maata ja makoilla ja ajatella itsekseen.

Sellaisena sunnuntaina saa inspiraation kokeilla uuden yrttikirjan teeleipiä, vähän säveltäen kaapin sisällön mukaan, mielessä niiden vieminen lounaalle. Kun niitä ensin itse maistaa vielä kuumina, vähän pettyy, mutta aika tekee tehtävänsä ja lounaan jälkeen ne syödään käsistä, itsekin pidän. Vähän rapeita, runsaita ja rusinaisia leipiä täytyy tehdä toistekin, sanotaan.

Teeleipää (n. 12 palaa)

  • 2 luomumunaa
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 3 dl rusinoita (tai paloiteltuja taateleita, luumuja, kuivattuja marjoja)
  • yhteensä 1,5 dl auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä, pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä, pähkinärouhetta… mitä vain haluat
  • 2 dl hiivaleipäjauhoa
  • 0,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl fenkolia (tai rosmariinia)
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja peitä pelti leivinpaperilla. Murskaa fenkolinsiemenet pienemmiksi morttelissa. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, fenkoli ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rusinat ja siemenet ja kääntele sitten joukkoon jauhoseos. Painele taikina tasaisesti pellille ja paista n. 25 minuuttia, suosittelen uunin alaosaa, omat leipäni meinasivat palaa ja lopussa lisäsin folion suojaksi. Leikkaa kypsä levy ruuduiksi ja tarjoa teen seurana, voilla tai ilman.

(Ai miksi muuli valvoi neljään? Kolmesta hyvästä syystä.)

13.12.2007

Tofu etsii rajojaan

Filed under: Pitsaa,Soija,Uunista,Vege — Meri @ 10.53

Sain eilen vieraita kun kummipoikani saapui isänsä kanssa kyläilemään. Suunnitelmana oli kokkailla pitsaa ja jälkkäriksi uuniomenaa ja näin myös tehtiin. Ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mikä näitä kahta ruokalajia yhdistää paitsi syömärit ja uuni, mutta sehän on tofu! Ruoat olivat lievän kokeellisia alusta loppuun, mutta ne nautittiin silti kiitollisen ruokakunnan toimesta hyvinkin tyytyväisinä. Ja huomatkaa, kolmivuotias ei ole ihan se helpoin miellyttää. Olen ylpeä.

Apinakeittiön kokeelliset kokkauskutsut alkoivat pitsapohjan veivauksella. Normipohja, mutta nesteenä aplarimehu. Pohjan kohoiltua riittävästi sitä pulikoitiin kolmen kokin taholta ja saatiin aikaan kubistinen muoto. Päälle levitettiin tomaattikastiketta, pala parasta Pirkkaa eli parmiggianoa, uunissa paahdettuja munakoisoviipaleita ja niille vielä purkkipestoa (very unorthodox, purkki-). Tofu astui mukaan kuvioon ohuina siivuina marinoidusta versiosta.

Lisäksi Puolen kilon Oliivian vieläkin paremman pizzan inspiroimana päälle rikottiin kaksi tänään saamaani kotikanalan munaa, jotka olivat valtavia. Ja syystäkin; toiselle munineista kanoista oli nimittäin tulossa kaksoset. Monkeyfood onnittelee. R.I.P. tiput.

pitsa

Lätty viihtyi uunissa vähän turhan pitkään, kuten mustuneet reunat osoittivat. Tofu oli käpristellyt pekonin tapaan, mutta kuivahtanut liikaa. Makuakin lienisi ollut enemmän, jos nuketus olisi ollut armollisempi. Kaikkein erikoisimpia olivat munat, jotka olivat hyytyneet ihan nätisti, mutta muodostaneet samalla päälleen muovimaisen, kiiltävän kuoren. 😀 Katsokaa vaikka.

muovimuna

Munia lukuunottamatta pitsa oli silti hyvin syömäkelpoista ja munillekin pitää antaa toinen mahku. Muovimunapitsan traumoja hälventämään kolmen kokin kopla taikoi jälkkäriksi omenapaistosta Pekka Heinäsen Sydänystävällinen soija -teoksen mukaisesti. Setti olisi kannattanut säätää johonkin aakeaan ja laakeaan kuten piirasvuokaan, sillä syvässä uunivuoassa se ei ihan päässyt tavoitteisiinsa eli omenoiden riittävään kypsyyteen. Vaan onhan purutuntuma kiva asia.

Ja hyvää paistos oli kuitenkin, vaikka mikäpä lämmin ei olis kylmän vaniljajäätelön kanssa. Kysykää vaikka kummipojalta, joka ei kylläkään pidä omenista, vaan söi pelkkää taikinaa. Ainoa hyvä soijajäde on muuten mielestäni Tofulinen viisikanttinen purkki, vaikka onkin kovin makeaa. Muista soija-ja kaurajädeistä ei oo mun mielestä edes samalle viivalle. Olkaa eri mieltä.

Pekan Soija-omenapaistos

  • 300 g pehmeää tofua (silkkitofu)
  • 6-8 omenaa
  • 2 rkl siirappia
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 rkl soijajauhoa
  • 1 dl soijakermaa (purkin loput 6-% soijaruokakermasta oli okei)
  • 2 rkl kasvisöljyä

Uuni päälle, 180 astetta. Poista omenista kodat ja viipaloi ohuiksi. Sekoita muut ainekset keskenään tahnaksi ja levitä vuokaan. Painele omenasiivut syrjittäin seokseen ja paista n. 20 minuuttia jos käytät aakeaa ja laakeaa, pidempään, jos astiasi on syvempi. Tarjoile jäden tai vaniljasoosin kera.

tofuomenapaistos

Maha täynnä on hyvä riehua jättimäisen jumppapallon kanssa kun kerrankin on sopivia pelikavereita.

Ps. Oli pakko laskea; söimme aterialla yhteensä viittä eri soijatuotetta. Todella feng shui.

5.12.2007

Kolmesti haukeava

Filed under: Arkiruoka,Kala,Maidoton,Soppa,Uunista — Meri @ 10.11

Olimme viikonloppuna häissä, joissa pääsin mm. tantsuamaan humppaa! Ja minkä biisin tahtiin; mahtava peräsin ja pulleat purjeet… Hyppivästä hyörinnästä on jopa video. Sitä ei tosin YouTubessa nähdä.

Häissä toteutui myös yllättävä diilauskeikka, sain nimittäin aika läjän tuoretta, ilmeisesti lohjanjärveläistä(?) haukea. Viime päivät on siis menty hyvässä kalassa ja hauesta on viritelty muutamankin sortin eväs. Aluksi armas Lihansyöjä valmisti haukimureketta ja paistoi vielä voissa fileitä seuraksi. Aterialta jääneitä fileitä olen sitten soveltanut monenlaiseen purtavaan, parhaalla menestyksellä kalasoppaan.

haukea

Murekkeen ohje on Ruokalan luottokamaa, maku oli hyvä, mutta koostumus on todella täyttävä. Semminkin, kun samaan syssyyn nauttii niitä paistettuja fileksiä. Murekkeen ohje on tässä kokonaisuudessa, vaikka siitä tehtiin pienempi versio. Kerma korvattiin Monkeyssa kevyella ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla.

Kalamureke (hauesta)

  • 1 kg haukifileetä
  • 8 dl kermaa
  • 4 munaa
  • suolaa
  • valkopippuria
  • muskottia
  • raastettu sitruunan kuori
  • cayennepippuria

Jauha kala lihamyllyssä kolmesti tai sauvasekoittimella hienoksi. Suolaa massa ja anna lepäillä puolisen tuntia. Lykkää uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kalamassaa taas tehosekoittimessa ja lisää siihen munat yksitellen. Lisää lopuksi kerma ohuena nauhana. Mausta massa ja kaada terriinivuokaan (käytimme tavallista leipävuokaa) ja anna paistella uunissa tunti-puolitoista, vesihauteessa. Massan maku kannattaa tarkastaa ennen uuniin laittoa.

Perunat olisivat varmaan sopineet murekkeen kera. Nyt mureketta syötiin marinoitujen herkkusienien (timjami-rosmariini, pelittää!) ja huvipuistosalaatin kanssa. Maku oli mukavan sitruunainen ja kotoisa. En kyllä ymmärrä miksi kotoisa, kun ei lapsuudenkodissani juuri haukea ole näkynyt eikä hirveästi kaloja muutenkaan. Omassa kodissanikin hauki on vieraillut vain kerran, jossei Ultra Bran Haukea lasketa. Silti.

mureke

Paistetut haukifileet

  • haukifileitä
  • voita
  • suolaa

Suolaa fileet. Voita pannuun ja paistoon! Tarkista jälleen suola ja syö.

Haukisoppa syntyi vanhaan hyväksihavaittuun malliin tomaattimurskapohjaan, johon lisäsin kalan ohella kasviksia, katkarapuja ja maustoin yksinkertaisesti kalafondilla. Sopat sopii syksyyn ja talveen. Ja suuhun.

haukisoppa

Ruokien kuvaaminen oli taas haasteellista haasteellisempaa, mutta saanette idean. Apinanruokakeittiö lähettää suurterveiset kalastajille ja kiittää saaliista! Hmm, vielä tunnustan, että ainoastaan Lihansyöjä ei ollut häissä lihapatojen äärellä, vaan minäkin. Kasvisruoka kun sisälsi maitoa. Eikä se lihapata hullumpaa ollut 😛 Sääli, että ne hiukopalaksi aiotut karjalanpiiraat jäivät maistamatta. Josta tuleekin mieleeni, että supikkaita voisi taas sommitella. Ja mustikkakukkoa!

26.11.2007

Rotan ratatui ja tahinikala

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Kala,Uunista — Meri @ 15.15

ratatouille

[Varmin tapa mällätä ruokakuvat on yhdistää lautaselle tummaa ja valkeaa]

Olihan se Ratatouille nähtävä, kun kerrankin on kokkaaminen päässyt filmin keskiöön. Hyväntuulen pätkä, hieman ehkä pitkitetty, mutta upeasti animoitu. Erityisen uskomattomia olivat kohtaukset, joissa aamuaurinko valaisi tilaa. Juuri se aito, kellertävän kultainen nousevan auringon valo oli vangittu kuviin. Keittiökohtaukset tuntuivat amatööristä autenttisilta ja päähenkilö miellyttävältä tyypiltä, noin jyrsijäksi.

Leffan lopussa valmistui pätkän nimiruokakin, ratatouille, ja tottaKAI settiä oli keiteltävä kotikeittiössä. Ratatouille ei yleensä mene uuniin, mutta mitä rotta edellä sitä sorkkaeläin sokeasti perässä. Samassa pätsissä kohisi kasaan helposti Muutakin kuin kuskus -blogista napattu kala tahinikastikkeella.

Rotan ratatui

  • sipuli
  • munakoiso
  • kesäkurpitsa
  • 500g tomaattimurskaa
  • timjamia
  • suolaa, pippuria
  • öljyä
  • (valkosipulia)
  • (pecorinoa tms. juustoa)

Asenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoison solakammasta päädystä ohuita kiekkoja ja laita lävikköön, suihki päälle suolaa ja jätä valumaan. Leikkaa myös kesäkurpitsasta vastaavia kiekkoja, siirrä sivuun ja kuutioi loppumunakoiso ja -kurpitsa sopiviksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja kuumenna pannulla hieman öljyä. Kuullota sipuli, lisää kuutiot. (Tässä vaiheessa voit lisätä myös valkosipulia, jos tahdot. Itse säästelen mahaa.) Anna paahdella vähän aikaa ja lisää sitten tomaattimurska. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatulla timjamilla. Anna porista tovi ja siirrä soosi sitten uunivuokaan.

Ravistele munakoisoviipaleista valuneet nesteet ja paahda vielä kiekkoja kesäkurpitsakiekkojen kanssa kuumalla pannulla. Asettele kiekot uunivuokaan jotenkin taiteellisesti ja raasta päälle pecorinoa. Uuniin!

rata

Sei tahinissa

  • 400 g pakasteseitä
  • 2 limeä tai 1 sitruuna
  • 2 runsasta rkl tahinia
  • 2 runsasta rkl vettä
  • suolaa

Ota seit sulamaan muutama tunti ennen nälkää. Kokkaushetkellä kuutioi sei ja iske uunivuokaan hyvän suolan kanssa. Sekoita mukissa tahini, vesi ja yhden limen tai puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla. Kaada seos kalapalojen päälle ja sujauta samaan uuniin ratatouillen kanssa. Anna ruokien muhia ehkä puolisen tuntia ja poista sitten lämmöstä.

Anna molempien patojen jäähtyä kunnolla ennen annostelua. Ja ennen kuin haukkaat, purista kalan päälle vielä yhden limen tai puolikkaan sitruunan mehu ja tarkista suola. Yhdistelmänä ranskalainen ratatui ja libanonilais-syyrialainen tahinikala voi epäilyttää, mutta kulttuurien sekamelska oli muheva ja maukas. Juuri sopiva lounas lämmittämään chilliä marraspäivää.

—

Ja lopuksi vielä kyselen, olisiko kellään mahtavaa piparkakkureseptiä, jonka haluaisi ohjeistaa? En ole leiponut piparkakkuja sitten lapsuuden ja nyt palan halusta päästä kaulimaan, mutta haikailen oikein rapeiden ja ehkä poikkeuksellisestikin maustettujen pepparkaakkojen perään.

20.11.2007

Roll over, Mannerheim

Filed under: Eksotiikkaa,Sieniä,Soija,Uunista — Meri @ 22.03

Niin se taas kannatti, pienoinen joulunvietto. Ruokablogaajien kokkijuhla nimittäin näytti valon ja suorastaan haastoi kokeilemaan klassista liharuokaa törkeästi lihattomana. Ja hei hei hei, ruoka on killeri. Mannerheim, pyöri haudassasi, 2000-luku syö soijarouhevorschmackkia!

soijakki

Autenttiseen Marskin vorschmackiin tulee sekä lampaan- että vasikanpaistia enkä ole suoraan sanottuna edes moista maistanut, kemuissakin meni sivu suun sisältämänsä kerman vuoksi. Mutta vierestä seuranneena uskaltaisin sanoa, että koostumus on hyvin samankaltainen, pinta rapea ja ainakin tämä toimii järkyttävän hyvin punajuuren ja suolakurkun kera. Parasta soijarouheruokaa, joka muulin kurkusta on alas valahtanut. Helkkari, olispa joku lihansyöjä hollilla antamassa toisen mielipiteen!

Ohjenuorana toimi Marttojen tarjoaman Marskin vorschmackin ohje, jota skaalailin pienemmäksi ja kuittasin lihan rouheella. Muuten ainesosat ovat samoja lukuunottamatta sieniä, mikä veikin muulin katkeraan ansaan; tästähän tietysti piti tulla haasteruokapostaukseni, mutta SILLIHÄN ON KALAA! Nauran itselleni vahingoniloisesti. Naurakaa toki kanssani! Nyt voin ainakin nimetä tämän typerästi ensimmäisen ajatukseni mukaan. Soyjackkihan ei olisi haasteita voittanut.

soijakki2

Soyjack (kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkuun)

  • 2,5 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • 1 sipuli
  • 2 sillifileetä
  • 2 herkkusientä
  • suolaa, valkopippuria
  • 0,25 dl korppujauhoa
  • n. 1,5 cl konjakkia
  • 1 dl kauraruokakermaa (14%)

Lisäksi

  • etikkapunajuuri
  • maustekurkku

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä viitisen desiä vettä, liuota kasvisliemikuutio veteen ja iske soijarouhe sekaan turpoamaan. Tällä välin pilko sipuli ja huuhtele sillifileet (ihan purkista, sellaisia pieniä). Hienonna sipuli ja silli pieneksi joko tehosekoittimella tai veitsellä. Pilko sienet. Kaada soijarouhe siivilään ja valuta liiat nesteet pois.

Kuumenna pannu ja paista soijarouhe, sipuli, sienet ja silli voissa. Mausta tukevasti suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi korppujauho, kerma ja konjakki. Maistele sopivaksi. Kaada seos uunivuokaan ja paistele 20 minuuttia. Pilko punajuuri ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja tarjoile hieman jäähtyneen soyjackin kanssa. Levitä aterimesi ja ajattele Finlandiaa.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress