Kysymys on ehkä syvällisempi kuin vastaukseni, mutta nämä pähkylät paahtuivat Worcestershire-kastikkeen ja sitruunan kera. Käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää. Ohjeen bongasin Graemen suorastaan seksikkäästä ruokablogista Blood Sugar, jossa pähkinöitä tarjoiltiin maaliskuussa. Siitä saakka idea on kuumottanut aivoissani odottaen täyttymystään. …vihdoinkin.

Paahdetut pähkinät

• n. 200 g erilaisia pähkinöitä
• Worcestershire-kastiketta
• yhden sitruunan tai limen kuori
• suolaa, pippuria

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Raasta sitruksen kuori ja sekoita se pähkinöihin. Roiski päälle sopivasti W-kastiketta, niin, että kastiketta riittää jokaiselle suupalalle. Kaada leivinpaperitetulle pellille ja paahda uunissa 20 minuuttia. Poista pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, ja paahda pähkinöitä vielä sillä, kunnes väri on sopivan ruskea. (Sitä se tosin on jo uunin jäljiltä, en ole aivan varma, saavutetaanko pannupaistolla mitään lisäetua.) Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile Graemen tapaan paperitötteröstä. Hurmaannu.

 Eihän siinä kauaa mennyt kun Lettupannusta bongatut raejuustolätyt kärisivät jo apinaköökinkin pannulla. Ja aijai, kuinka herkullisina! Pientä viilausta ei voinut välttää, varmasti hyviä miten päin tahansa. Lätysköiden kera ammennettiin Lontoosta tuotua agave-nektaria, taas uutta, “terveellisempää” makeutetta. Kyseessä siis luonnontuote, jolla on suhteellisen matala (ainakin rutkasti sokeria alempi) glykeeminen indeksi. Maku oli mainio ja tänään on koestettu jo ensimmäinen agavea soveltava leivontarespa, jossa agave-nektari ei muuten suinkaan ollut se oudoin ainesosa.

Raikkulätyt apinan makuun

• 1 dl graham- tai hiivaleipäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 250 g raejuustoa
• 2 munaa
• n. puolikas pieni banaani
• pieni loraus piimää
• samanmoinen öljyä
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• rasvaa paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaani haarukalla soseeksi ja lisää kaikki aineet kuiva-aineseokseen. Maistele ja lisää hieman banaania, jos makeus ei ole riittävä. Muista silti, että lättyjen päälle kelpaa valella siirappia, hilloa, marjoja, kermaa tai sokeria, jos kieltä karvastelee. Kuumenna paistinpannu lämpimäksi, omalla hellallani säätöaste 3 tuotti täydellisen tuloksen. Iske nokare rasvaa pannulle ja nosta sille sitten reiluja ruokalusikallisia paistumaan. Itse paistoin suurehkolla pannulla aina kolme lättyä yhdellä kertaa. Käännä, kun lätyt kuplivat ja paista vielä hetki. Raejuusto sulaa ihanasti ja tulos on maukas ja ruokaisa, monkey loves! Luonto kiittää Lettupannua.

PS. Vielä olis tunti aikaa äänestää ruokahaasteessa! Meili laulamaan.

Nämä kräkkerit syntyvät sormia napsauttamalla ja ovat todellakin pop. Parasta on, että näitä piissejä voi popsia lähes jokainen; paleot, karpit, keliaakikot, laktoosi-intolerantit ja vegetaristit kaik yhes koos. Imagine all the people, living life in piiis… U-uuu-u-u-uuu.

Piiskräkkers

• 4,7 dl mantelijauhetta
• 1 tl soodaa
• n. 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 tl kuivattuja (italialaisia) yrttejä kuten 2 tl timjamia + 1 tl basilikaa
• 2,35 dl parmesanraastetta
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl vettä
• ripaus suolaa
• ripaus kurkumaa väriksi

Käännä uunin nupit kaakkoon tai ei aivan, 175 astetta riittää. Paahda valkosipulimurska pannulla, raasta parmesaani ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Maista ja säädä mausteet, jos tarvis. Seoksesta pitäisi muodostua hieman murumainen, kasassa kuitenkin pysyvä massa. Jos seos jää liian irtonaiseksi, lisää tilkka vettä. Levitä massa leivinpaperoidulle pellille kostutetuin käsin mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista uunin keskiosassa viitisentoista minuuttia, kunnes keksi on kullankeltaista ja kuivaa. [Edit 11.12. Jos haluat, voit jäähtymisen jälkeen paloitella levyn ja paistaa paloja vielä muutaman minuutin ekstrarapeuden aikaansaamiseksi. Ens kerralla aim sou gona!]

Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, jotta keksi asettuu. Leikkaa sitten taikinäpyörällä, pitsaleikkurilla (ehkä amerikkalaisempi ilmiö?) tai veitsellä sopiviksi paloiksi. Vaihtoehtoisesti voit katkoa levyn epämääräisiin lohkareisiin. Erinomaista suolapalaa, rapeaa ja maukasta. Päällisiäkin voi sommitella makunsa mukaan.

Ohje on losangelesilaisen Karinan blogista Gluten-Free Goddess.

Mistä on pienet ruokablogit tehty? Kokeiluista, tärähtäneistä kokeista, pohjaan palaneista kuvista, hyvästä mausta ja hirvipaisteista, banaanista, mausteista, haasteista ja helmistä, kannustuksesta ja kommenteista. Nojuu, lässytys loppuu heti alkuunsa, mutta tämän postauksen kultajyvät on tosiaan kerätty kahden kommentoijan, Arjan ja Matleenan ohjeista. Aika jyviä ovatkin!

Arja kertoi ihastuneensa paahdettuihin mustapippureihin ja nostaneensa pippurinkulutuksen kertaheitolla kattoon. Myyntipuhe oli niin erinomainen luvaten pähkinäistä makua ja peräti umamia, että eilen illalla kasasin itseni ja pannut ja pistin tuulemaan. Tuloksena oli kuten luvattu, enemmän kuin osansa summa. Pähkinäisyys pehmensi pippurin tulisuutta ja sopi seuraksi paistetulle munalle kuin valettu. Arja ohjeisti ryöppäämään mustapippurit kolmesti, itse laiskana vain huuhtelin huolella lävikössä. Ehkä ryöppääminen olisi silti viisasta.

Paahdetut mustapippurit a la Arja

• kokonaisia mustapippureita

Ryöppää mustapippurit kolmessa vedessä ja kuivaa vaikka talouspaperin päällä. Lämmitä paistinpannu ja paahda pippureita kuivalla pannulla, kunnes poksahtelevat kuin popparit konsanaan. Varo polttamasta, itse onnistuin telomaan muutaman pepan ihan mustaksi. Höystä paahdetuilla pippureilla ruoka kuin ruoka.

Toinen paahtoinen mauste on peräisin Matleenalta, ohjeen alkuperäinen nimi on Crispy capers. Itse olen syönyt ilmeisesti juuri näitä paahdettuja kapriksia syksyn Tanskan reissulla, kun sain alkupalaksi ilmiömäisen hyvää valkoista kalaa, kukkakaalipuretta ja höysteenä mahtavan makuisia, rapsahtavia kapriksia. Ja niistähän tuli kotioloissa aivan yhtä mielettömiä! Kokeilkaa, vaikkette kapriksesta piittaisi. Nämä ovat eliittiä.

Matleenan kaprispaahto

• oliiviöljyä
• pieniä kapriksia

Huuhtele kaprikset lävikössä kylmällä vedellä ja anna kuivaa. Kuumenna hyvä loraus öljyä pannussa ja paista kaprikset siinä ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta talouspaperille jäähtymään ja tarjoile esimerkiksi juuri kalan kera, tai miksei vaikka salaatissa. Tautisen hyviä! …jos ilmaisu sallitaan.

Jälkkäriksi pilkoin itselleni pitkästä aikaa maailmassani Ainoaa Oikeaa hedelmäsalaattia. Tätä on tehty omassa perheessäni aina juuri näin. Ja aina se maistuu yhtä ihanalta, ilman mitään sen eksoottisempia hedelmiä, marjoja tai mausteita. Pirskahteleva, raikas ja sopivasti makea. Parhautta.

Hedelmäsalaatti

• omenaa
• appelsiinia
• banaania
• keltaista jaffaa (laitti käy)
• hilloa

Kuori aplari ja banaani, pilko. Poista omenasta kota ja pilko sekin. Sekoita ainekset ja lisää mitä tahansa hedelmistä, jos se on aliedustettuna kombossa. Kaada päälle reilusti kylmää jaffaa ja lusikoi sekaan jonkin verran hilloa. Sekoita ja tarkista makeus ja happo. Lisää tarvittaessa limua tai hilloa. Kaikki punaiset hillot puolukka pois lukien käyvät tähän täydellisesti. Ole hyvä ja syö - tervetuloa (meidän) kotiin.

Sen jälkeen kun Pastanjauhajat kokkasivat Marthan comfort foodia, olen tuumaillut, että mitä voisi olla suomalainen lohturuoka. Suklaa lienee ylikansallinen lohduttaja, ehkä pitsa ja pastakin, mutta mitkä nimenomaan kotimaisen kulttuurin ruoat hellivät loukattua, väsynyttä tai surullista mieltä parhaiten? Makaronilaatikko? Makkara? Lihis? Mitä sata ihmistä sanoo?

Koska omaa mukavuusruokaani olivat lapsena peekän muusin lisäksi äidin letut (päälle pelkkää hienoa sokeria) ja teini-iän tuiverruksessa ystävän äidin plätyt (terveisiä Jennin äidille!), piti tilaisuuteen tarttua. Nimittäin tuunata pannuherkkuja ilman gluteenia, maitoa ja sokeria. Taas mentiin paleoliittisen ihmisen viitoittamaa polkua ja havaittiin se hyväksi. Eritoten Lihansyöjä oli ihan liekeissä mökki-illan jälkkäristä.

Pikaiset paleopannarit (n. 10 pikkulettua)

• 2 munaa
• 1,2 dl makeuttamatonta omenasosetta (esim. Piltti)
• 1,2 dl pähkinävoita (ei maapähkinä, esim. cashew-)
• (kanelia)
• (vaniljauutetta)
• kookosöljyä

Sekoita keskenään munat, omenasose, pähkinävoi ja haluamasi mausteet tasaiseksi taikinaksi. Lämmitä paistin- tai (pikku-)lettupannu ja paista kookosöljyssä pieniä paksuja lettuja (pancakes) molemmin puolin. Tarjoile vaikka itsetehdyn vadelmahillon, pilkotun banaanin, omenan ja kanelin, vaahterasiirapin tai lämpimien mustikoiden kera. Aaaaaah… Comfort.

Ja jos teilläkään ei ole cashew-voita ihan siinä hollilla, sitä on helppo itse valmistella. Lykkäsin ehkä pari kourallista casheweita blenderiin ja ajoin jauhoksi. Sitten lisäilin kookosöljyä aina lorauksen kerrallaan, kunnes seos muistutti sopivasti pähkinävoita. Ei mitään ongelmaa, vaikka määräkin oli sinne päin. Itse unohdin myös mausteet autuaasti kun toimin muistinvaraisesti, eipä haitannut. Veikkaan, että näitä toivotaan pian uudestaan

Tänään Apinakeittiössä käytellään sitten pois loput siitä eilen avatusta silkkitofusta (pehmeä tofu), ettei se jää kaappiin homehtumaan. Kyseessä pikainen arkiunelma, joka käy välipalaksi tai jälkiruoaksi vaativampaankin makuun. Ravintoarvot ovat kohdallaan ja sokerihumalan sijasta tulee oikein hyvä olo. Ihan perfection siis, ainakin itse kokin (ja opinnäytetyöpartnerin) mielestä.

Boysenmarjaa ja minttua mukissa

• 175g silkkitofua
• 250g pakaste-boysenmarjoja
• tuoretta minttua
• 6 saksanpähkinää
• (hiven sokeria tai makeutusainetta)

Ota marjat jääkaappiin sulamaan muutama tunti ennen herkun h-hetkeä. Kun se sitten koittaa, siirrä muutama marja sivuun koristelua varten ja lykkää loput blenderiin. Lisää tofu ja pyöräytä kuohkeaksi massaksi. Silppua minttu ja sekoita joukkoon. Murskaa vielä pähkinät ja lisää ilman, että enää ajat koneella. Maista ja makeuta halutessasi hieman hunajalla, siirapilla, sokerilla tai nestemäisellä makeutusaineella (käytin muutaman tipan). Annostele mukiin taikka lasiin ja korista marjoin ja mintuinlehvin. Kaunis, raikas ja upea.

Ps. Pian postausta pukkaa Vapun parhaista marinoiduista herkkusienistä sekä jättikatkoista pistoun kera.

Elämähän se on pelkkää ruusuilla tanssia ja pakastebanaanin puputusta! Mitä sitä muuli muuta. Tänään tällaisella setillä, vähän enempi proteiinia ja ei ihan niin makeaa kuin pelkkä banaani.

Silkkitofu ja jäädytetty banaani (kahdelle)

• pakastettu banaani
• 1/2 pkt silkkitofua (paketti n. 350g, etnokauposta nimellä Silken Tofu)
• 8 hasselpähkinää
• tuoretta minttua
• (vaahterasiirappia)
• (2 saksanpähkinää)

Ota banaani pakkasesta. Kun banaani hieman sulaa, vatkaa pehmeä tofu massaksi. Banaanin ollessa jauhantakunnossa hurauta se blenderillä jäätelömassaksi. Yhdistä massa tofuun ja sekoita. Murskaa hasselpähkinät samaisessa blenderissä (tai muutoin) ja lisää joukkoon. Ota pieni nippu tuoreita mintunlehtiä ja saksi kappaleiksi. Yhdistä minttu muuhun massaan ja annostele. Koristele pisaralla vaahterasiirappia ja saksanpähkinällä ja vietä annoksen kanssa ansaittu tauko opinnäytetyön vääntämisestä.

Edit 21:00: Kokkausinspiraation puutteessa suosittelen vierailemaan Possukerhon menu-sivulla. Mahtavia ideoita, olen vaikuttunut.

Kun vatsa ja sen toiminta nyt liittyvät niin oleellisesti ruokaan, rohkenen tuoda aiheen esille täälläkin. Kaikki juontaa juurensa kahdeksan vuotta sitten diagnosoituun vatsakatarriin, joka milloin ärtyy ja milloin leppyy. Stressi tunnetusti on ihan killeriä mahalle, samoin kuin kahvikehvi josta muuten yritin joskus luopua enkä enää aio. Lisäksi oma vatsalaukkuni jupisee aika lailla mm. rukiista, hapokkaista hedelmistä ja marjoista yhdessä muun ruoan kanssa nautittuina, palkokasveista, sokerista, vehnästä, hiivasta sekä paistetusta että kovin mausteisesta ruoasta. Jaa niin, listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta ehkä vain sanon, että aloitan aamuni aina kaurapuurolla enkä koskaan koske särkylääkkeisiin.

Koska jaksamisen tiukille vetänyt kesä on vetänyt tiukille mahansa yhdessä vatsataudin avituksella, on sitä jotenkin saatettava tolalleen. Lääkäriin on suunta jahka ehdin, sitä ennen vähän käypää omahoitoa. Sain haltuuni lehtiartikkelin, jossa mahakatarria käsitellään aika monipuolisesti. Sieltä poimin tämän maha- ja makuautuuden, viherpirtelön. Nimi ei ole kovin houkutteleva, joten kutsukaamme sitä tästä lähin Vihreäksi enkeliksi. Vihreää siitä tekee kermainen avokado ja makeaa muheva banaani. Itse ropsin joukkoon vielä viherjauhetta ja kauraleseitä, mutta mikäli erityisiä vatsaprobleemeita ei ole, passaa ne ja keskity olennaiseen.

Maku on lempeä ja upea, koostumus pehmoisa. Aivot alkoivat jo hyrrätä tämän soveltamista makeisiin leivonnaisiin. Ravitsemuskouluttuja Paula Heinosen, jota olen ollut joskus kuuntelemassa livenäkin, ohjeessa voi lisätä myös omenamehua, itse ohensin pienellä vesitilkalla.

Vihreä enkeli (yhdelle)

• puolikas kypsä avokado
• puolikas kypsä Reilun kaupan banaani
• 3 rkl vettä

Kaikki blenderiin ja tahnaksi! Nautitaan ihan sellaisenaan tai sitten ihan kuten haluatte. Vatsa toivottavasti kiittää.

Jutussa muuten kehoitettiin siemailemaan ahkerasti myös yrttiteetä, joten olen tehnyt parhaani ja piankos olen kyllästetty mintulla ja kamomillalla. Yritän myös hetken pysyä vähän enemmän erossa maitotuotteista, kokeiluluontoisesti. Laktoosiahan en toleroi sitäkään. Ja hyvä on, yritän myös pärjäillä minimitsufeilla. Jos teillä muuten on samanlaatuisia vatsaissueita ja niihin hyviä vinkkejä, olen enemmän kuin kiitollinen. Nexiumeja odotellessa…

Jep jep, tuoretta ilmaisua, mutta minkäs sille voi, että nämä venäläistyyliset rahkaletut todella olivat yhtä makoisia genressään kuin saaristolaisleipä omassaan. Etiketin kuvateksti lupaa syrnikkien vievän kielen mennessään ja esittää ultimatumin, ettei paluuta tavan lettuihin enää ole. Täsmää minuun. Nää on parhaita.

Syrnikit eli rahkaletut

• 2 dl maitorahkaa (Ehrman 4-eva!)
• 4 munaa
• 6 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl sokeria
• ripaus suolaa
• 2 tl vaniljasokeria
• voita paistamiseen

Sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi. Paista voissa pannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin n. 0,5 dl taikinaa per lätty. Itse tein isolla pannulla aina kaksi kerrallaan, onnistui mainiosti. Etiketissä ehdotellaan seuraksi hilloa, marjoja ja jäätelöä tai ilman sokerilisäystä suolaisten täytteiden kera. Kardemumma ja sitruunamehu käyvät kuulemma myös maustamaan taikinaa.

Apinakeittiössä taikinaan käytettiin hiivaleipäjauhoja ja sokeri korvattiin makeutusjauheella, vajaa desi. Vaniljasokuri oli ihan aitoa itseään. Maku on mahtava ja seurana meni tuoreita mansikoita, itsekeiteltyä raparperisosetta sekä vaahterasiirappia. Finder’s, keepers! Sumuisten vuorten kuvat on otettu gesmikameralla oikean jäätyä Karjalohjalle. Ja niin, tein ministi vajaan taikinan kun munia oli vain kolme, tuloksena tasan kahdeksan lettua, neljä molemmille.

Nyt lähden Hakaniemen torille kahville ja sitten kesähäihin. Au revoir!

Tämä setti on silkka Nigella-inspiroitunut ihanuus! Lainaksi saamani Forever Summer -kirjasta löytyy veden kielelle saava ohje raparperiunelmaan. Alkuperäisnimi on sekin messevä, Rhubarb Fool. Nigellan versio on hieman monivaiheisempi ja sisältää rahkan ja valkuaisen sijaan kuohukermaa, mutta tämä arkisempi versio on myös mahtavaa.

Monkey Food’s Rhubarb Fool (2 annosta)

• 250 g raparperia
• 3 tl vaniljasokeria
• 1 prk (250g) maitorahkaa (Ehrman!)
• 1 kananmunan valkuainen
• makeutusainetta

Kuumenna uuni 190-asteiseksi. Puhdista raparperin varret, suikaloi ja hakkeloi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunivuokaan ja annostele kolme reilua teelusikallista vaniljasokeria seuraksi. Sekoita raparperi ja sokeri ja iske päälle folio. Työnnä uuniin n. 45 minuutiksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita maitorahka vaahdon joukkoon varovasti nostelemalla. Mausta seosta hieman makeutusaineella, sokerilla tai muulla hunajaisella. Lisää hellästi joukkoon jäähtynyt raparperi ja annostele.

Näillä sokerimäärillä lopputuloksessa raparperi maistuu mukavasti happamalta ja kokonaisuus on aika kirpeä. Itse olen sellaisen ystävä. Jos pidät hieman makeammasta, lisää vaniljasokeria lusikka tai pari ja makeuta valmista tuotosta vaikka sillä vaahterasiirapilla. (Ilman lisäsokereita annos Foolia sisältää n. 140 kcal, 14,4 prot., 18,3 hh, 0,4 rasvaa.)