And again I’m blogging in Finnish since this is about a new Finnish gluten-free dairy-free product and not sold elsewhere. So hang in there, my English readers, this is not turning into a Finnish written but I’ll just make some occasional visits to mother tongue.

[Kuva Biofermen sivuilta, omat purkkimme olivat syödyt ennen kuin pääsin kameraan kiinni!]

Eli suomeksi mennään! Sain kesän alussa kotimaiselta pieneltä yritykseltä Biofermeltä postia ja sitten lähetyksen: katsokaa mallia Pastanjauhajilta, sain samanlaisen, käsittämättömän anteliaan setin! Kyseessä on siis kaupassa myytävistä kaurapohjaisista hapatetuista “jogurtinomaisista” tuotteista vastuussa oleva firma, joka lähestyi uuden tuotteensa esittelyasioissa. Yosa-valmisteet ovat kaurasta hapattamalla valmistettuja eivätkö siis sisällä gluteenia tai maitotuotteita lainkaan.

Makeampia jogurtteja tai muita en kaipaakaan, mutta uusin tuotteensa Ruoka&Dippi tuli ihan tarpeeseen. Kyseessä on ruokacrémen tapaan käytettävä tuote, jolla saa kastikkeisiin jne. kermaista tuntua. Ja maukasta sellaista! Pelkästään maisteltuna Ruoka&Dippi maistuu lähinnä maustamattomalta soijajogurtilta emmekä innostuneet sen dippi-ulottuvuudesta, mutta ruoanlaitossa se toimi erinomaisesti.

Sain tuotetta niin monta purkkia että sitä tuli testatuksi monessa. Parhaimpina kuitenkin vuosien takaa itselleni tuttu savulohikastike, jota en ole syönyt sen jälkeen kun jätin pastan (siitä on enemmän vuosia kuin osaan laskea). Pannulle siis sipulia ja vaikka porkkanakiekkoja, ehkä sieniä, ja Yosa Ruoka&Dippiä. Kylmäsavulohta suikaleina sekaan ja keitellään hiukan kasaan. Autenttinen maku! Todella hyvää.

Toinen kokeiluni joka sai käsittämätöntä ylistystä Lihansyöjän taholta oli lihasuikalekastike, joka syntyi suunnilleen samalla tavalla. Palaute kuului häikäisevästi “melkein yhtä hyvää kuin isän lihakastike lapsena”. Toisin sanoen varmaan juuri yhtä hyvää, aika kun kultaa muistot ja maut… Siis helkkarin maukasta ja Yosa tuo hyvän rakenteen, pitää raaka-aineet kasassa.

Ruoka&Dipin lisäksi saimme läjän erilaisia smoothieita ja “jogurtteja“, joista kaikista Lihansyöjä piti valtavasti samoin kuin kollegani töissä, jossa tarjoilin muutamia makuraadille. Ja mm. punaiset marjat -niminen tuotos sai vakiystävän puheterapeutistamme. Vanilja-Yosa olisi myös hyödyllinen jälkiruokatyyppisissä ratkaisuissa, vaikka juustokakuissa, jos sellaisia haluaa tehdä.

Oma vatsani on niin herkkis, ettei Yosa valitettavasti sovi ruokavaliooni kuin kovin harvoin, mutta suositan kyllä erityisesti Ruoka&Dippiä arjen ja juhlan pelastajana, kun täytyy saada täyteläistä maidotonta ja gluteenitonta ruokaa. Veikkaan, että Yosa lähtee vielä maailmalle! Ja huom. Yosa Ruoka&Dippihän on myös täysin kasvipohjainen eli hellii myös vegaaneja.

Awwwhh, this was good! Continuing on the raw side of life this also turned to be not just paleo and low carb but vegan as well. So it really suits everyone doesn’t it? Here’s just the basic idea, you may vary the vegetables and season it with chili or garlic or peppers or oregano. Still, it’s a perfect dish for the hottest day of the summer that’ll also please you delicate tummy being easy to digest.

Monkey Mush

• generous amount of chinese cabbage
• some broccoli florets
• a tomato
• a junk of courgette (aka zucchini)
• 2 stalks of celery
• coconut milk
• quality salt

Chop the veggies a bit and mush them in a blender. Pour in some nice coconut milk to make it more like a stew or even a soup if you like. Spice it up with salt and whateva! Tasty as hell and filling, thanks to the coconut.

I just had a wonderful weekend at my friend’s mom and dad’s summer house. As you may guess we also ate some brilliant food: self grown courgettes, freshly smoked salmon, strawberries, Asian fish stew and my friends also ate Maija’s freshly baked bread that at least smelled awfully good and cosy. And besides all this we also had some cauliflower salad that’s my friend’s family’s innovation. Yep, I think it’s an innovation; sort of a marinated and sort of a salad but better than each alone.

I made this already on Sunday to try it out myself and it turned out as good as it should. Also Meat Eater liked it tho he preferred onion over cauliflower.

The Kiikala Cauliflower

• a cauliflower or two
• onion (preferably spring onion but red onion and other will do)
• balsamico
• good quality olive or other oil

Tear the florets from the cauliflower into a big bowl. Chop the onion/onions and add. Splash some generous amount of oil and add balsamico. Use maybe a third compered to the amount of oil. Mix well and let sit in the fridge as long as you can hold it. Works after couple of hours but is ultimate after one night. A brilliant side for fish, meat or to season a salad. And you can prepare a bigger amount and eat it several days in a row… If it’ll keep.

And once again, a billion thanks to all the girls! It was priceless. <3 Wanna do it AGAIN!

A year ago thee green smoothie was a steady friend of mine as a breakfast. I wouldn’t have skipped it for anything! But since, things have changed and I rarely blend anything. I’m not a big fan of liquid food; not because I wouldn’t like it but because I believe most of the time whole food should be kept whole. Anyway, I dug up my blender and did some SOUP today! And a dessert as well. Tasted as good as ever and filled me nicely together with the nori rolls and offered some needed variation.

Raw Tomato Soup (or “stew” - not so liquidy)

•  2 ripe tomatoes
• a piece of cucumber
• 2 celery stalks (with the leaves!)
• 1 glove of garlic
• salt, pepper
• herb mixture

Cut everything up and put them in the blender, let the blender do what it does best! Garnish with some sprouted beans.

Nori Rolls

• nori sheets
• kale
• sauerkraut
• carrots

Place the kale leaves (remove the thickest stems) on the nori as shown on the picture, add sauerkraut and sliced carrot. Roll baby! Eat away.

I had a dinner with Juhana the other week, Juhana being the blogger behind an interesting (and may I say sophisticated) nutrition/health blog Aamiainen ruohikolla. Among other things, mostly nutritional, we discussed some new meal inventions. We are both devoted fans of coconut milk and Juhana told about his reoccurring desire to mix coconut milk, champignons and fresh coriander. Sounds lovely! And is.

Juhana works his Magic

• fresh champignons
• (veggies such as eggplant, cauliflower, cabbage and/or bellpepper)
• coconut milk
• fresh coriander (aka cilantro)
• turmeric, curry and possibly some sliced fresh ginger
• salt

Heat a little coconut oil in a pan and chop mushrooms and veggies, let fry or almost roast for a good while. Add a generous amount of coconut milk and continue cooking until the liquid’s gone down a bit. Season with salt and chop a whole bunch of fresh coriander, mix. After adding coriander take off the heat and prepare to eat.

Goes well as it is but is also excellent with some “paleo rice” (not cauliflower this time) by which I mean just some chopped salad or thinly sliced cabbage. The taste combo works big time!

Again the applause go for Aletheia for figuring out this one: how to get some sour cream while following paleo to go with some veggie chips, cold-smoked salmon or taco wraps (in a lettuce, naturally). Well, it’s easy. The taste isn’t quite as the original but serves as a dip brilliantly! Tested with some… err… potato chips *withdraws to a corner to do some SHAME time*

Sour Cream for Paleo People

• two handfuls of cashew nuts (soaked)
• one handful of organic sauerkraut
• dash of lemon juice
• salt, pepper
• dried or fresh dill

Let cashews soak in water for at least a half an hour. Pour away the water and put the cashews and sauerkraut in a blender. Add lemon juice and season with salt and pepper, mix. Add dill and check the taste. I had to add some water to make it mix well but didn’t ruin anything, made it a bit more moist.

If you’ll try this and come up with some awesome ideas to utilize it, please share!

At least in Finland, at least when I was still eating pizza in some distant past (like 10 years ago), it is common that pizzerias have this tasty and crunchy salad as an appetizer. It’s really a classic in my opinion, I always looked forward to that when having a pizza. It doesn’t smell as good but sure tastes great! Also easy to prepare home to create some authentic pizza feeling to your paleo goods…

Pizzeria’s Paleo Salad

• cabbage
• olive oil
• raw apple vinegar
• salt
• dried oregano, basil or other herbs

Grate the cabbage. You may grate some red cabbage, carrot or other veggies to go as well, but basic cabbage works the best. Pour in some olive oil, like for a quarter of a cabbage maybe 1,5 tablespoon. Add a little less vinegar, maybe 1 Tbsp. Season with salt and some dried herbs, mix. Eat or better yet, let sit in the fridge overnight. Delish! Perfect with meats.

Ja kuinka Nigellaa voisikaan olla rakastamatta! Ah miten uhkeiden muotojen, satumaisen kauniiden kasvojen, dramaattisen elämäntarinan ja tv showhun valittujen vaatteiden pehmeiden materiaalien lisäksi naisellisuuden ruumiillistuman lempeä itseironia ja älykäs sarkasmi purevat ainakin muulin mieleen kuin seitsemän paarmaa kesänä 2006 Karjalohjalla. Viimeistään siinä vaiheessa ostin paketin täysin, kun Mrs Lawson jossain jaksossaan mainitsi, että ideaalimaailmassa jauhot tulisi toki sihdata taikinaan - mutta että hänen maailmansa ei koskaan tule olemaan niin ideaali. Ei meidänkään! Ei meidänkään!

Ja vaikka Nigellan öinen hiipiminen jääkaapille ja santsaus suoraan suuhun voi näyttää tekemällätehdyltä, on se arkipäivää ainakin tässä huushollista. Tosin nimenomaan päivää. Närppijä nukkuu öisin.

Nigellan Christmas-keittokirja on puhuttanut ja kokattanut ties kuinka monessa blogissa. Itse varasin kirjan kirjastosta heti kun kuulin sen olemassaolosta ja nyt se on ollut lainassani jo useamman viikon. Ruokia siitä en ole vielä ehtinyt valmistaa kuin yhden. Mutta sen suolsinkin suoraan tulikokeeseen: Lihansyöjän äidin pikkujouluihin, joihin minulta oli tilattu alkupalana syödyn cesar-salaatin lisäksi kaksi lisäkesalaattia lasagnen seuraksi. Olin syvästi otettu luottamuksesta ja arvelen, että saatoin kerrankin onnistua menukokonaisuuden ajattelussa (mikä ei ole vahvuuksiani toisin kuin tempausvala).

[Niin hyvää että silmissä sumenee!]

Alkuun tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli Lihansyöjän äidin muhkea lasagne, jonka seuralaisiksi tilasin itseltäni puhdasta Nigellaa. Ensimmäinen ja koestettu valintani oli Aarresalaatti, jonka porkkanaisuus toi klassista kouluruokamaisuutta yhdistelmään. Eikö teilläkin ole hatara mielikuva siitä, että spakettivuuan kanssa olisi ollut aina porkkanaraastetta? Kaveriksi Aarteelle sitten ihan noin vaan rohkeasti kuin Nasu konsanaan kaivoin Nigellan Joulusta Red Saladin. Ja en nyt kehu, mutta kaik oli mänt lähes viimeistä papua myöten ja reseptiäkin jo kyseltiin. Niin että tästä saatte!

[Jep, kännykkäkameramies asialla.]

Red Salad

• 2 x 400g kidneypapuja (pakkaus on 400g, papuja siitä on vajaa 300g, näitä pakkauksia siis kaksi)
• 1 punasipuli
• 4 tl punaviinietikkaa
• 250 g kirsikkatomaatteja
• 2 rkl oliiviöljyä
• (tuoretta persiljaa)

Kuori ja silppua sipuli salaattiastian pohjalle, kaada päälle viinietikka. Jätä marinoitumaan ainakin vartiksi tai jopa kahdeksi tunniksi. Tällä välin huuhtele pavut lävikössä ja jätä kuivumaan. Marinaation ollessa riittävä puolita kirsikkatomaatit ja lisää papujen kanssa sipuleiden joukkoon, lorauta öljyt päälle ja sekoita. Saksi päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile.

Ps. Tinakin on ihana.

Olenko todella niin kammottava sienirihmastoineni? Onko se kalvakka värini, joka karkoittaa ystävät? Tiivis muotoni, jota ihmiset eivät osaa käsitellä? Eksoottinen persoonallisuuteni, joka on temperamentiltaan Pohjoiselle vieras? Haluaisin niin kovasti tutustua täkäläisiin ja lopulta liueta osaksi heidän kulttuuriaan, mutta kontaktin saaminen on hankalaa. Nekin harvat, joiden kanssa olen päässyt puheisiin, eivät ota uudestaan yhteyttä. Pahinta kaikessa on, että olen kuullu tminusta levitettävän juttua, jonka mukaan olen epäilyttävä ja mauton! Eikö näillä ihmisillä ole tapoja.

Jos en olisi äidiltäni oppinut Schopenhauerin viisasta ajatusta, lienisin jo luovuttanut ja palannut kotimaahani. Minua kuitenkin lohduttavat Arthurin sanat: “Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin niitä pilkataan. Sitten niitä vastustetaan kiivaasti. Lopulta ne hyväksytään itsestään selvinä.”

Se mielessäni ja toivo rihmaisessa sydämessäni yritän vielä kerran rakentaa siltaa näihin muukalaisiin ja kestää kiirastulen, kuten Schopenhauerin totuus. Toivottavasti tämä on se kieli, jota he ja heidän makunystyränsä ymmärtävät.

Yksinäisen tempehin sydänmuru

• 200 g tempehiä (eli puolet aasialaisissa kaupoissa myytävästä paketista)
• 2-4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl oreganoa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl meiramia
• 2 tl kuivattua ruohosipulia
• 1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Leikkaa tempeh ohuiksi siivuiksi ja siipaloi edelleen suikaleiksi. Kuutioi vielä suikaleet niin, että tuloksena on melkoista tempeh-murua. Siirrä tempehit astiaan ja lorottele päälle öljyä. Mausta reilusti ja maista hieman. Levitä seos uunipellille tasaisesti ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Tuloksena rapea ja maukas suolainen tempehmuru, jonka seuralaiseksi käy hyvin esimerkiksi edellisessä postauksessa mainittu uunipaistettu kaali ja punasipuli. Hyvin mahtuvat samaan uuniin ja valmistuvat kätevästi kerralla.

Temppelipekoni

• 200 g tempehiä
• chiliöljyä
• rypsiöljyä
• suolaa

Siivuta tempeh ohuiksi suikaleiksi. Kaada pannulle reilu loraus rypsiöljyä ja mausta se chiliöljyllä. Paista tempehviipaleita molemmin puolin, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita, oikein hyvä tovi siis. Mausta suolalla. Tarjoile vaikkapa leivän päällä. Käänt pii bääd.

Uskollisesti sinun,

Tempeh

Blogimaailma se on hassu. Huomasin nimittäin, kun Kurpitsamoskan Mari kokeili juuri aiemmin itse tyyppaamaani maailman terveellisintä mussea ja muistin mokoman eksistenssin. Santsasin lauantaina hallin luomupuodista kypsän avokaadon ja tänään pistin  lihoiksi. Ja mussen konsistenssihan ja maku oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Nyt vain entistä ehompana.

[Elävä ravinto itää.]

Musse de Luxe

• kypsä avokaado
• 0,6 dl kaakaojauhetta (van Houten/tummaa)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• riittävästi makeutetta (hermesetas, tomusokeri, u name it)
• kourallinen tuoretta minttua

Kaavi alligaattoripäärynän eli avokaadon liha blenderiin ja tee sille seuraa muilla aineksilla. Suraa (huraa!) sekaisin ja maistele makeus kohdalleen. Tarjoile viehättävästi mintunlehden varjon alta hymyillen.