A year ago thee green smoothie was a steady friend of mine as a breakfast. I wouldn’t have skipped it for anything! But since, things have changed and I rarely blend anything. I’m not a big fan of liquid food; not because I wouldn’t like it but because I believe most of the time whole food should be kept whole. Anyway, I dug up my blender and did some SOUP today! And a dessert as well. Tasted as good as ever and filled me nicely together with the nori rolls and offered some needed variation.

Raw Tomato Soup (or “stew” – not so liquidy)

•  2 ripe tomatoes
• a piece of cucumber
• 2 celery stalks (with the leaves!)
• 1 glove of garlic
• salt, pepper
• herb mixture

Cut everything up and put them in the blender, let the blender do what it does best! Garnish with some sprouted beans.

Nori Rolls

• nori sheets
• kale
• sauerkraut
• carrots

Place the kale leaves (remove the thickest stems) on the nori as shown on the picture, add sauerkraut and sliced carrot. Roll baby! Eat away.

I had a dinner with Juhana the other week, Juhana being the blogger behind an interesting (and may I say sophisticated) nutrition/health blog Aamiainen ruohikolla. Among other things, mostly nutritional, we discussed some new meal inventions. We are both devoted fans of coconut milk and Juhana told about his reoccurring desire to mix coconut milk, champignons and fresh coriander. Sounds lovely! And is.

Juhana works his Magic

• fresh champignons
• (veggies such as eggplant, cauliflower, cabbage and/or bellpepper)
• coconut milk
• fresh coriander (aka cilantro)
• turmeric, curry and possibly some sliced fresh ginger
• salt

Heat a little coconut oil in a pan and chop mushrooms and veggies, let fry or almost roast for a good while. Add a generous amount of coconut milk and continue cooking until the liquid’s gone down a bit. Season with salt and chop a whole bunch of fresh coriander, mix. After adding coriander take off the heat and prepare to eat.

Goes well as it is but is also excellent with some “paleo rice” (not cauliflower this time) by which I mean just some chopped salad or thinly sliced cabbage. The taste combo works big time!

Again the applause go for Aletheia for figuring out this one: how to get some sour cream while following paleo to go with some veggie chips, cold-smoked salmon or taco wraps (in a lettuce, naturally). Well, it’s easy. The taste isn’t quite as the original but serves as a dip brilliantly! Tested with some… err… potato chips *withdraws to a corner to do some SHAME time*

Sour Cream for Paleo People

• two handfuls of cashew nuts (soaked)
• one handful of organic sauerkraut
• dash of lemon juice
• salt, pepper
• dried or fresh dill

Let cashews soak in water for at least a half an hour. Pour away the water and put the cashews and sauerkraut in a blender. Add lemon juice and season with salt and pepper, mix. Add dill and check the taste. I had to add some water to make it mix well but didn’t ruin anything, made it a bit more moist.

If you’ll try this and come up with some awesome ideas to utilize it, please share!

At least in Finland, at least when I was still eating pizza in some distant past (like 10 years ago), it is common that pizzerias have this tasty and crunchy salad as an appetizer. It’s really a classic in my opinion, I always looked forward to that when having a pizza. It doesn’t smell as good but sure tastes great! Also easy to prepare home to create some authentic pizza feeling to your paleo goods…

Pizzeria’s Paleo Salad

• cabbage
• olive oil
• raw apple vinegar
• salt
• dried oregano, basil or other herbs

Grate the cabbage. You may grate some red cabbage, carrot or other veggies to go as well, but basic cabbage works the best. Pour in some olive oil, like for a quarter of a cabbage maybe 1,5 tablespoon. Add a little less vinegar, maybe 1 Tbsp. Season with salt and some dried herbs, mix. Eat or better yet, let sit in the fridge overnight. Delish! Perfect with meats.

Ja kuinka Nigellaa voisikaan olla rakastamatta! Ah miten uhkeiden muotojen, satumaisen kauniiden kasvojen, dramaattisen elämäntarinan ja tv showhun valittujen vaatteiden pehmeiden materiaalien lisäksi naisellisuuden ruumiillistuman lempeä itseironia ja älykäs sarkasmi purevat ainakin muulin mieleen kuin seitsemän paarmaa kesänä 2006 Karjalohjalla. Viimeistään siinä vaiheessa ostin paketin täysin, kun Mrs Lawson jossain jaksossaan mainitsi, että ideaalimaailmassa jauhot tulisi toki sihdata taikinaan – mutta että hänen maailmansa ei koskaan tule olemaan niin ideaali. Ei meidänkään! Ei meidänkään!

Ja vaikka Nigellan öinen hiipiminen jääkaapille ja santsaus suoraan suuhun voi näyttää tekemällätehdyltä, on se arkipäivää ainakin tässä huushollista. Tosin nimenomaan päivää. Närppijä nukkuu öisin.

Nigellan Christmas-keittokirja on puhuttanut ja kokattanut ties kuinka monessa blogissa. Itse varasin kirjan kirjastosta heti kun kuulin sen olemassaolosta ja nyt se on ollut lainassani jo useamman viikon. Ruokia siitä en ole vielä ehtinyt valmistaa kuin yhden. Mutta sen suolsinkin suoraan tulikokeeseen: Lihansyöjän äidin pikkujouluihin, joihin minulta oli tilattu alkupalana syödyn cesar-salaatin lisäksi kaksi lisäkesalaattia lasagnen seuraksi. Olin syvästi otettu luottamuksesta ja arvelen, että saatoin kerrankin onnistua menukokonaisuuden ajattelussa (mikä ei ole vahvuuksiani toisin kuin tempausvala).

[Niin hyvää että silmissä sumenee!]

Alkuun tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli Lihansyöjän äidin muhkea lasagne, jonka seuralaisiksi tilasin itseltäni puhdasta Nigellaa. Ensimmäinen ja koestettu valintani oli Aarresalaatti, jonka porkkanaisuus toi klassista kouluruokamaisuutta yhdistelmään. Eikö teilläkin ole hatara mielikuva siitä, että spakettivuuan kanssa olisi ollut aina porkkanaraastetta? Kaveriksi Aarteelle sitten ihan noin vaan rohkeasti kuin Nasu konsanaan kaivoin Nigellan Joulusta Red Saladin. Ja en nyt kehu, mutta kaik oli mänt lähes viimeistä papua myöten ja reseptiäkin jo kyseltiin. Niin että tästä saatte!

[Jep, kännykkäkameramies asialla.]

Red Salad

• 2 x 400g kidneypapuja (pakkaus on 400g, papuja siitä on vajaa 300g, näitä pakkauksia siis kaksi)
• 1 punasipuli
• 4 tl punaviinietikkaa
• 250 g kirsikkatomaatteja
• 2 rkl oliiviöljyä
• (tuoretta persiljaa)

Kuori ja silppua sipuli salaattiastian pohjalle, kaada päälle viinietikka. Jätä marinoitumaan ainakin vartiksi tai jopa kahdeksi tunniksi. Tällä välin huuhtele pavut lävikössä ja jätä kuivumaan. Marinaation ollessa riittävä puolita kirsikkatomaatit ja lisää papujen kanssa sipuleiden joukkoon, lorauta öljyt päälle ja sekoita. Saksi päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile.

Ps. Tinakin on ihana.

Olenko todella niin kammottava sienirihmastoineni? Onko se kalvakka värini, joka karkoittaa ystävät? Tiivis muotoni, jota ihmiset eivät osaa käsitellä? Eksoottinen persoonallisuuteni, joka on temperamentiltaan Pohjoiselle vieras? Haluaisin niin kovasti tutustua täkäläisiin ja lopulta liueta osaksi heidän kulttuuriaan, mutta kontaktin saaminen on hankalaa. Nekin harvat, joiden kanssa olen päässyt puheisiin, eivät ota uudestaan yhteyttä. Pahinta kaikessa on, että olen kuullu tminusta levitettävän juttua, jonka mukaan olen epäilyttävä ja mauton! Eikö näillä ihmisillä ole tapoja.

Jos en olisi äidiltäni oppinut Schopenhauerin viisasta ajatusta, lienisin jo luovuttanut ja palannut kotimaahani. Minua kuitenkin lohduttavat Arthurin sanat: “Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin niitä pilkataan. Sitten niitä vastustetaan kiivaasti. Lopulta ne hyväksytään itsestään selvinä.”

Se mielessäni ja toivo rihmaisessa sydämessäni yritän vielä kerran rakentaa siltaa näihin muukalaisiin ja kestää kiirastulen, kuten Schopenhauerin totuus. Toivottavasti tämä on se kieli, jota he ja heidän makunystyränsä ymmärtävät.

Yksinäisen tempehin sydänmuru

• 200 g tempehiä (eli puolet aasialaisissa kaupoissa myytävästä paketista)
• 2-4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl oreganoa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl meiramia
• 2 tl kuivattua ruohosipulia
• 1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Leikkaa tempeh ohuiksi siivuiksi ja siipaloi edelleen suikaleiksi. Kuutioi vielä suikaleet niin, että tuloksena on melkoista tempeh-murua. Siirrä tempehit astiaan ja lorottele päälle öljyä. Mausta reilusti ja maista hieman. Levitä seos uunipellille tasaisesti ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Tuloksena rapea ja maukas suolainen tempehmuru, jonka seuralaiseksi käy hyvin esimerkiksi edellisessä postauksessa mainittu uunipaistettu kaali ja punasipuli. Hyvin mahtuvat samaan uuniin ja valmistuvat kätevästi kerralla.

Temppelipekoni

• 200 g tempehiä
• chiliöljyä
• rypsiöljyä
• suolaa

Siivuta tempeh ohuiksi suikaleiksi. Kaada pannulle reilu loraus rypsiöljyä ja mausta se chiliöljyllä. Paista tempehviipaleita molemmin puolin, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita, oikein hyvä tovi siis. Mausta suolalla. Tarjoile vaikkapa leivän päällä. Käänt pii bääd.

Uskollisesti sinun,

Tempeh

Blogimaailma se on hassu. Huomasin nimittäin, kun Kurpitsamoskan Mari kokeili juuri aiemmin itse tyyppaamaani maailman terveellisintä mussea ja muistin mokoman eksistenssin. Santsasin lauantaina hallin luomupuodista kypsän avokaadon ja tänään pistin  lihoiksi. Ja mussen konsistenssihan ja maku oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Nyt vain entistä ehompana.

[Elävä ravinto itää.]

Musse de Luxe

• kypsä avokaado
• 0,6 dl kaakaojauhetta (van Houten/tummaa)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• riittävästi makeutetta (hermesetas, tomusokeri, u name it)
• kourallinen tuoretta minttua

Kaavi alligaattoripäärynän eli avokaadon liha blenderiin ja tee sille seuraa muilla aineksilla. Suraa (huraa!) sekaisin ja maistele makeus kohdalleen. Tarjoile viehättävästi mintunlehden varjon alta hymyillen.

Ouyyyyyyyeeaaaahhh. Tofupihvit jotka saivat Lihansyöjän huutamaan lisää. Tässä ne ovat, kaikessa universaalisessa (tietääkö joku mitä tämä tarkoittaa?) yksinkertaisuudessaan.

Tofu Steaks (5 kpl)

• 500 g pakettia kiinteää tofua (eli Super Tahoeta)
• soijakastiketta
• paahdettua sipulia

Säädä uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen. Leikkaa tofu viideksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille. Roiski päälle soijakastiketta, melko reilusti, mutta jos et pidä kovin suolaisesta, hiukan varovaisemmin. Nostele tofuille vielä hyppysellinen paahdettua sipulia kullekin ja sitten uuniin. 20-25 minuutin kuluttua voit poistaa pihvit kuumasta ja asetella lautaselle.

Kuumuus tavallaan polttaa maun kiinni tofuihin, jolloin pitkää marinointia ei tarvita. Uunikuumennus myös muuttaa tofun rakennetta “kuivemmaksi”, mikä on selvästi miellyttävää. Erinomaisia myös kylmänä. Seuraksi vaikka vegetaristin kanasalaattia (Cheers, Yealian!).

Mock Chicken Salad

• pari varsisellerin vartta
• puolikas punasipuli
• purkki kikherneitä tai kikherne-papusekoitusta
• paprika
• reilu 1 dl tofumajoa
• suolaa, pippuria

Kuutioi selleri ja paprika, hakkeloi sipuli, huuhtele syömävalmiit kikit tai pavut, sekoita tofumajoon. Mausta reilusti pippurilla, iisimmin suolalla. Anna asettua jääkaapissa kunnes oppii olemaan eli ehkä puolisen tuntia. Syö tofupihvien seurana tai voileipien välissä.

Eihän kukaan sattumalta ole nähnyt Studio Pasilan veret seisauttavan suvereenia esitystä Kiviä taskussa? Jossei, otsikko saattaa jäädä hämärän peittoon. Itse olen nähnyt sen ainakin kahdesti.

Onhan otsikossa sentään viittaus myös reseptiin, joka on -tadaa!- terveellisempi (?) versio cole slawsta. Kaipasin hieman vaihtelua mule sloohon, jota olen haukannut napaani hurjan määrän viime päivinä. Ja jotta joka päivälle olisi oma sloonsa, kannattaa vierailla myös Uneliaan kokin tykönä maistamassa thai slawta. Cole slawn fanina perustanen pian myös Sloo Food -liikkeen! Stay tuned.

Tofu slaw

• porkkanaa
• kaalia

Raasta porkkana ja suikaloi kaali vaikka juustohöylällä. Valmista seuraavaksi tofumajoneesi.
Tofu-majoneesi (n. 3dl valmista majoa)

•  vajaa 300 g tofua (silkeniä tai esim. Unicurdin Firm Tofua, joka on mielestäni parempaa kuin Silken Tofu ja tähän tarkoitukseen pehmeämpää kuin Tahoe)
• 3 tl dijon-sinappia
• 2 tl siideri- tai riisiviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä (ekstra vöözin)
• 2 tl hunajaa
• mausteita: itse käytin currya, mustapippuria, chiliä ja suolaa

Sekoita tasaiseksi, sauvalla saanee parhaan tuloksen. Varusta porkkana-kaalisalaattia sopivalla määrällä majoa ja varastoi loput jääkaappiin. Maukasta.

(Bubblin’ Under) Mule sloo

• kaalia
• porkkanaa
• puolukkaa
• oliiviöljyä
• suolaa

Raasta porkkana, suikaloi kaali, sekoita joukkoon puolukkaa. Lorauta pieni suiku öljyä ja suolaa hyvin kevyesti. Mmmmmrrr.

(Ja kuten huomaatte, heti kun uhkailin itseäni Monkeyn lopettamisella, aloin postata kuin pieni eläin. Niiiin lajityypillistä.)

Ja heti tööttään ulos sitä peruskauraa eli terveellistä kasvisruokaa, itsepähän halusitte Resepti on peräisin parin vuoden takaiselta harjoittelujaksoltani, jossa tutustuin työyhteisön jäseniin laajemminkin. Kyseessä on erään Erkin poikkeuksellinen linssikeitto-ohje, joka on poikkeuksellinen ainakin minulle, sillä toinen klassikko-ohjeeni on Vapun, joka on tomaattipohjainen ja ihana sekin. Tähän käytetään mieluiten vihreitä linssejä ja maku muistuttaa hiukan hernekeittoa (ehdottomasti hyvällä tavalla), mutta on hienostuneempi ja köh… voisko sanoa rikkaampi?

Soppa sopii syksyisiin iltoihin ja keltaiseen ruskaan paremmin kuin hyvin ja lisäkseni siitä pitää suuresti myös Lihansyöjä (jonka nimi pitää ehkä kohta muuttaa, kun olen pitänyt niin kaidalla kasvislinjalla, vaikka tänään tuo alkukantainen atleetti aikoo toteuttaa jälleen luontoaan ja suuntaa hallin lihatiskille). Lämmittämiskertojen myötä vain paranee uuniruokien tapaan. Vihreissä linsseissä taitaa muuten olla vähemmän tärkkelystä kuin punaisissa, sillä keitto ei mene samalla tavalla puuromaiseksi kuin punaisten kanssa, vaan linssit säilyttävät muotonsa. Ja linsseissähän prodea piisaa!

Erkin linssikeitto

• 1 porkkana
• 1 suurensuuri tai 2 pienempää sipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 dl vihreitä linssejä
• 1 litra kasvislientä (vaikka vain kuutioista, 2/litra)
• 2 tl (dijonin) sinappia
• 1 tl paprikajauhetta
• 0,5 dl sitruunamehua (käytin siciliaa)
• 1 tl hunajaa
• suolaa
• (nippu tuoretta persiljaa tai kirveliä)
• loraus soijakermaa (lightkin käy)

Paloittele porkkana ja silppua sibulit, myös kynsilaukka. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullottele siinä vihanneksia muutama minuutti. Huuhtele linssit ja valmista kasvisliemi, lisää kattilaan. Keittele ja hauduttele puolisen tuntia ja lisää sitten mausteet. Kun keitto on muuten valmis, lisää hyvä tilkka soijakermaa. Anna hiukan jäähtyä ennen kuin käyt kimppuun. Tämän kanssa sopivat sohva ja villasukat vaikka sitten on hyvä varautua hikoilemaan.

Kokeilin eilen myös Satu Silvon kikhernepihvejä, jotka tosin valmistin uunissa, niitä on kokeiltu Piparminttulassakin. Paistaminen tuonee lisämakua, mutta jotenkin eivät olleet meidän suuhumme. Niistä tosin syntyi idea hummuspihveistä, että pian taas tavataan, kikhernehyllyllä. Jälkkärikin oli Mintun käsialaa eli rahkapaistos (alunperin Kotikokki.netistä). Oma versioni oli näin:

• 1 prk (250 g) maitorahkaa
• 1 luomumuna
• 1 dl spelttihiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• vaniljasokeria
• runsaasti kardemummaa
• sopivasti sokeria tai makeutusainetta

Sekoita (ja anna vaikka hetki turvota), kaada jauhotettuun pieneen vuokaan (tai suuremman vuoan keskelle, pitää hyvin muotonsa) ja paista 175 (kaasu 4) asteessa puolisen tuntia. Oikein hyvää puolukkasurvoksen kanssa, maistuu rahkapannarille.