Oikeastaan halusin vain kertoa, että olen kovasti hengissä ja hirveä meno ja meininki päällä ja että kova hinku ja aatteen palo olisi jutella vaikka mistä, mutta juuri nyt tämä on paras mihin pystyn. On ihan supermukavaa, että täällä silti reissaa porukkaa <3 Kiitos. Älkää kokonaan kadotko.

Ps. Kun nyt katsoin alkuperäisen ohjeen linkatakseni sen tähän, huomaan, että olen vähän oikonut mutkissa. Onnistuu siis ilman voitakin, ja ylipäänsä sillä lailla rennolla otteella. Kyllä te tiiätte.

Körvitsavyrts.

Paitsi kahvilla, teellä ja ruoalla, apina elää myös liikkeestä. Maailma on viidakkoni ja nyt metsään on saatu uusi playground, kun CrossFit Herttoniemi avasi ovensa. Siellä paitsi treenaan, myös valmennan, joten tervetuloa joukkoon iloiseen! Hikiseen? Nähdään levypainoilla!

Ps. Istutan vielä tännekin Facebookissa jo linkittämäni Annan kirjoituksen. Siinä on itua.

Pavlovahan on siitä hyvä, että pohjat voi (jos muistaa) tehdä etukäteen valmiiksi ja täyttäminen tapahtuu melko nopeasti. Päälle läästityn runsaan kermavaahdon päälle voi pilkkoa, vuolla, raastaa, sahata, ripotella tai roiskia ihan omaan tai Jackson Pollockin makuun sopivasti mitä lystää makeaa, miksei suolaistakin. Parhaimmillaan pavlova on kylmänä, joten em. taiteellisen riehumisen jälkeen kakun kannattaa antaa hetki levätä ulkopakkasissa tai jääkaapissa. Jotenkin kakku muistutti minua Rocky Roadista, hence the name.

Mandariinikalan pavlova

• pavlova-pohja Nigellan mukaan
• 2,5 dl kermaa
• Amerikanpastilleja, murskattuja turkinpippureita, tummaa suklaata ja Milkan toffeetäytteistä pallosuklaata

Valmista pohja (onnistuu myös viime tipassa juhlapäivän aamuna, ainakin toimintaterapeutilta – ja huom! Tein kaksi.), vaahdota kerma, kuorruta kakku ja korista. Kekkeröimään siitä sitten!

Joo maistuis varmaan.

Kun päälliset valitsee oikein, kakku on helposti gluteeniton ja laktoositon. Maidottomankin siitä voi tehdä soijakermalla tai vaikka -jäätelöllä!

Valkoisen persikkaa pitelevän apinan kerhossa on viimeisimmällä brunssilla nautittu jälleen megalaatuja antimia. Herkkujen joukossa oli kerhon jäsenen leipomaa täydellistä siemenleipää, joka erityisesti Philadelphia-juuston ja parmankinkun kanssa vei seitsemänteen (eläin-)taivaaseen…

Ohje on alunperin täältä, The Life-Changing Loaf of Bread (IT IS.) ja suomeksi sitä on käännelty ainakin tänne, Viikonloppuleipä. Tekipä sitä suomeksi, englanniksi tai vaikka pidginiksi, se. on. hyvää.

Leijonan leipä

• 2,5 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl pellavan- tai chiansiemeniä (pellava voi joskus olla kitkerää)
• 1 dl hasselpähkinää tai manteleita
• 3,5 dl kaurahiutaleita
• (2 rkl chia-siemeniä)
• 4 rkl psylliuminsiemeniä tai 3 rkl psylliumjauhoa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl vaahterasiirappia TAI hiven steviaa
• 3 rkl kookosöljyä tai gheetä
• 3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy  tai ghee ja sekoita siihen vaahterasiirappi/stevia ja vesi. Sekoita neste kuiviin aineisiin ja sekoita, seoksesta tulee paksu. Kaada taikina leipävuokaan ja jätä tekeytymään pariksi tunniksi.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa ritilän päällä n. 20 minuuttia. Ota leipä ulos, kumoa vuoastaan ritilälle ja paista vielä 30-40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun siitä kopsutellessa lähtee kumea ääni. Anna jäähtyä ja viipaloi.

Tässä vielä leipää monasti leipaisseen Leijonan pro-ohjeet:

Ja jos nousee, ei se lennä vaan SKIPPAA! Skip to my lou! 

Eräs jännittävimmistä, ellei jännittävin asia, jonka olen blogaajan ominaisuudessa saanut, on suomalainen innovaatio Vivamoo kip‘. Kyseessä on säilytys-/tarjoiluastiasarja, joita voi pinoilla ja yhdistellä miten haluaa, jotka kestävät pakkasta ja konepesua ja jotka eivät (HUH) sisällä BPA-yhdisteitä. Itse pidän näistä kirkkaat vedet mieleentuovista eleettömistä, mutta jääpalankauniista kipoista, ja ne ovat saapumisestaan saakka olleet esillä ja käytyössä apinakeittiössä.

Kipot pinoutuvat nätisti kuten luvataan, ja lukittuvat paikoilleen. Pidän siitä, että näen, mitä kipoissa on. Taiteellisempi henkilö luo helposti installaation poikineen, kun hipsteriystävät seuraavan kerran saapuvat brunssille, ja täyttelee kip’it jollain jännällä (postauksen teema).

Hintakaan ei ole paha; kahden kip’in setistä saa pulittaa 23 euroa. Tuli muuten mieleen, että setistä saisi esim. hienon tuparilahjan, kun toiseen kip’iin laittaisin kidesuolaa ja toiseen jotakin leipää… Ja voihan näissä muutakin säilyttää kuin ruokaa. Omissa kuvissani ei nyt esiinny valitettavasti luovuuteni koko kirjo, mutta altistunette tulevaisuudessa erikoisemmille ratkaisuille. Kip’stähän voisi saada vaikka meemin! ;D Onko Kip’ 2010-luvun lautanen?!

Juustoa, pähkinöitä, parmankinkkua, viinirypäleitä.

(Gluteenitonta) paahdettua leipää, voita, brietä, mustikkahilloa.

Dajmia, lakrids by Johan Bülow (Stokkalta).

Leipäkauraset, reilu pellillinen

• 3 dl kauraleseitä
• 1,5 dl tattarijauhoa
• 1 tl suolaa, leivinjauhetta ja leivinsoodaa kutakin
• 1 rkl psylliumia (+1,5 dl vettä)
• 500 g  luonnonjogurttia

Sekoita psyllium veteen ja anna turvota hetki, niin että lima muodostuu. Sekoita kaikki aineet ja jätä turpoamaan vähintään 20 minuutiksi, mutta taikina saa turvota useita tuntejakin. Lämmitä uuni n. 200 asteeseen ja nosta seoksesta sopivia kekoja tai lämpäreitä leivinpaperoidulle pellille. Varaudu lämpäreiden laajenemiseen eli jos a) haluat, että kauraset ovat erillään pysyviä leipäsiä, jätä väliin runsaasti tilaa tai b) heitä halusi romukoppaan ja leikkele pellinkokoinen lämpäre kappaleiksi kypsänä.

Paista n. puolisen tuntia. Tästä määrästä tuli omassa uunissani yksi pellillinen (9 lämpärettä, osa yhteenmetsittyneitä) ja kaksi kaupan päälle eli yhteensä 11 kaurasta.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

Valkoiset läntit (juustot) voisivat hyvin olla myös valkosipulia.

Otetaan nyt esimerkiksi tämä fokatsa; meinasin tehdä sämpylöitä, mutta muistin, että hiiva on loppu. Well. Olin keittänyt aamulla perunoita. Otin pari potaattia, muusasin ne, lisäsin vettä niin että sain löysän muusin (huom! eri kuin kiljumuussi), maustoin sen suolalla ja sitten lisäilin tattarijauhoa niin, että seos oli sopivan tahnaista.

Painelin kuivahkon tahnan pellille ja istutin siihen juusto-, aurinkokuivattutomaatti-, rosmariini- (terkkuja!) ja suolasattumia voimakkaan törkkäävällä liikkeellä. Loppusilauksen plätty sai aurinkokuivattujen tomaattien öljystä, jolla valelin luomuksen ennen nuketusta.

Uunissa rieska oli ehkä vartin, melko kuumassa, reilussa kahdessa sadassa. Otin pois kun oli valmis. Rapeaa ja suolaista.

Toisena esimerkkinä voidaan ottaa tämä peltileipä, jonka kyllä rehellisyyden nimissä piti olla alun perin sämpylöitä. Mutta kun en muistanut, että se hiiva on edelleen loppu ennen kuin olin jo lämmittänyt maidon hellalla. Niinpä korvasin hiivan soodalla ja leivinjauheella. Ja perhana: siis kyllä tämä leipää muistuttaa, niin visuaalisesti kuin gustatorisesti!

Tästä vähän tarkempi ohje.

Gluteeniton peltileipä

• 0,5 l maitoa
• 2 rkl siirappia
• reilu 1 tl suolaa
• 5 dl kaurahiutaleita
• 1 dl gluteenitonta jauhoseosta, 2 dl kassavajauhoa, 2-3 dl tattarijauhoa (jauhoa siis n. 5-6 dl, voit käyttää mitä tahansa gluteenitonta)
• 1 rkl ruokasoodaa
• 1 rkl leivinjauhetta
• loraus öljyä

Enpä tiedä, tarvitseeko nestettä soodaa ja leivinjauhetta lämmittää, mutta ainakin siirappi sekoittuu lämpimään maitoon paremmin. Lämmitin siis maidon, sekoitin siihen suolan ja siirapin. Sekoitin kulhossa kaurahiutaleet, soodan, leivinjauheen ja n. 3 dl jauhoa. Kaadoin nesteen kuivaseokseen ja sekoitin. Lisäsin tattarijauhoa niin kauan, välillä sekoittaen, että tuloksena oli vielä leivinpaperoidulle pellille ‘kaadettava‘ taikina, mutta ei mikään keitto. Kosteampi kuitenkin kuin fokatsa.

Läästin taikinamassan koko pellin leveydelle mahdollisimman tasaisesti ja paistoin n. 225 asteessa ehkä vartin. Tuloksena oli rapea, murea (jonkin verran siis myös muriseva eli murtuva) ja maukas leipä, erinomainen voin kaveri. Grandma diet y’all!

Hiivaton leipominen on muuten myös juuri niin nopeaa, että ex tempore -illanistujaisissa kuka tahansa voi tempaista uuniin pienet leivänriekaleet.

Kuva sen jo kertoo.

Kyseessä on edullinen kasvisape, johon tulee keitettyä perunaa, aurinkokuivattua tomaattia, kovaksi keitettyä munaa, salaattia ja edamia (juusto, jossa on megana k2-vitamiinia! Juhana on iskostanut tämän lähtemättömästi mieleeni.). Eipä siinä muuta. Putaattis on halpaa ja hyvää.