…en ole valitettavasti lähdössä, mutta koska keli on niin keväinen ja aurinko antaa huumaavaa valohoitoa, tämä nizzahtava atria kaipasi otsikokseen tuulahduksen etelästä.

Tykkään yhdistellä aterioillani tuoreita ja kypsennettyjä vihanneksia. Usein osa kypsennettävistä on pakkasesta helppouden vuoksi. Ohje on ihan peruskauraa eikä inasenkaan vertaa innovatiivinen, mutta herkullista kuitenkin. Ehkä joku saa tästä samantapaisen aavistuksenomaisen idean johonkin uuteen, kuin voi saada muutoin aika puisevista Pirkan ja Yhteishyvän ruokalehtisistä.

A Very Nice Meal (ehkä jopa Happy meal?)

• vihreitä papuja (pakkasesta vaan)
• pakastekatkarapuja
• (jos haluat: keittojuureksia – pakasteena nämäkin)
• tuoretta pinaattia
• tomaattia, paprikaa, kurkkua, kesäkurpitsaa – valikoi suosikkisi
• tonnikalaa (reilusti purkista)
• kylmää, keitettyä perunaa
• suolaa
• kuivattua oreganoa
• loraus balsamicoa ja oliiviöljyä

Höyryttele pakastevihannekset ja katkat pienessä vesitilkassa läpikotaisin lämpimiksi. Pilko tuorevihannekset ja peruna. Kokoa lautaselle ainekset ja mausta suolalla ja oreganolla. Viimeistele balsamicolla ja hyvällä lorauksella oliiviöljyä. To me it’s perfect.

Lätyskää jälkeä tulee, kun parin vuoden paleoitsija kokeilee taas gluteenittomia viljoja keittiössään. Tämän riekaleen resepti on tavattu tattarijauhopaketin kyljestä ja sitä on muunneltu vain hiukan. Kahdesti koestettu, hyvää on, vaikka sitten uunituoreena juustoviipaleen kera.

Whiter shade of paleo?

Tattariperunarieska (yksi lätyskä, noin kahdelle)

• n. 2 dl survottua perunaa (eli keitä potut ja survo haarukalla!)
• 0,5 dl vettä
• 0,5 dl tattarijauhoa
• 0,5 dl puhdaskaurahiutaleita (tai tattarirouhetta, kuten ohje ehdotti)
• suolaa

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Survo perunat (n. kaksi keskikokoista keitettyä) ja lisää vesi. Sekoita loput ainekset joukkoon ja painele uunipellille yhdeksi isommaksi tai kahdeksi pienemmäksi rieskan räiskäleeksi. Paistele, kunnes väri on (niinnon) nätti. Kaasu-uunissa kuten meillä tulee tällaista whiter shade of palea.

Rieska with a view.

Whoomp! There it is.

Riisikakku. Päälle viipale meetvurstia ja kaksi siivua juustoa. Oreganoa, basilikaa tai pizzamaustetta. Mikroaaltouuniin 10+5 sekuntia täydellä teholla. Dässit!

Melkein tein lisäpaljastuksia edellisen postauksen hengessä, mutta antaa olla nyt toistaiseksi. Kerronkin vain sen, että työpaikallani on harjoittelussa mahtava ruokablogaajakollegani!

U heard me, tonnikalaleipää! Sori kuitenkin, sen verran huijasin, että tein näitä riisikakuille. Kuinka tylsää

Eivät ne hullumpia silti olleet, alustaksi voisi rakennella muitakin asioita, kuten perunarieskaa tai gluteenittoman pizzapohjan tapaan munia. Joku vihanneskin voisi toimia, ja keitetyn perunan viipaleet?

Kuvassakin retrot värit.

Tämä on perheemme klassikko vuosilta yks ja kaks. Äidin tonnikalaleivät. Niitä ei kyllä koskaan tehty riisikakuille vaan ihan oikealle leivälle. Olivat aina superhyviä ja menestys kavereidenkin parissa, kylmänäkin herkkuja. Melko 80-lukulaista, luulen.

Tunatopping

• 250 g tonnikalaa (öljyssä, jonka voi kyllä suurelta osin valutella pois – vesituna on niin perhanan mautonta)
• pala purjoa tai sipulia
• 2 munaa
• 0,5 dl majoneesia
• 100 g juustoraastetta

Hakkeloi purjo tai sipuli, sekoita kaikki ainekset. Maista ja mausta suolalla ja halutessasi mustapippurilla (viimeistelee retron säväyksen). Levitä mille haluat (esim. niille riisikakuille tai gluteenittomalle leivälle) ja nuketa 250 asteessa n. 10 minuuttia, niin, että väri on kullankeltainen.

Näitähän on tehty täällä ennenkin.

Apinanluolassa asuvan Lihansyöjän yksi tuoreista projekteista on Hyvinvointisivustot.fi, jonka tarkoituksena on ketjuttaa kotimaisia hyvinvoinnin alalta kirjoittelevia blogeja. Osan silmiin on saattanut osua Monkeyfoodin oikeaan sivupalkkiin tovi sitten ilmestynyt “mainospaikka“, jossa vuorottelevat tällä hetkellä Keho.net, Paleo Helsinki ja Veteraaniurheilija.

Ajatus on se, että laveasti ottaen samalla alalla hommailevat (harrastuksena tai työkseen) ihmiset ja heidän aivoituksensa löytävät samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Kun verkosto laajenee, sinne mainospaikalle voidaan myydä myös ihan “oikeita” mainoksia, jolloin jokainen verkoston jäsen hyötyy diilistä. Jos mainoksia ei myydä, kaikki saavat joka tapauksessa näyttöjä toistensa blogeissa ja lisäävät siten omaa näkyvyyttään.

Tammikuun tilastot kertovat esimerkiksi Monkeyfoodin osalta seuraavaa: Monkeyfood näkyi toisissa verkoston blogeissa huimat 50 889 kertaa ja Monkeyfoodiin klikattiin 400 kertaa. Vaivatonta ja helppoa, eikä mitenkään provosoivan kaupallista.

Hyvinvointisivustojen etusivulla kerrotaan, että verkostoon hyväksytään vain sellaisia sivustoja, joiden tuotteita sivuston pitäjät olisivat valmiita käyttämään ja niistä ehkä maksamaankin. Käytännössä verkoston jäsenet valitsee siis Lihansyöjä ;-D Voin kuitenkin vakuuttaa vuosien kokemuksella, että Lihansyöjä on lähes tulkoon tolkun mies ja avarakatseinenkin. Ei kuitenkaan siinä määrin, että mikä tahansa humpuuki ja hullutus menisi läpi. Meneekö raja shakeweightissä vai homeopatiassa, sitä en tiedä.

Jos siis pidät hyvinvointiaiheista blogia ja haluat tulla mukaan paremman olon piirileikkiin, pistä hakemus vetämään. Olet ystävien keskellä.

Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)

Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.

Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:

1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!

2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.

3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!

4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.

5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.

6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.

7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.

Däts ool fooks, pian lisää.

Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:

Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.

Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.

Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!

Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.

Olen kokonaan unohtanut blogata tämän ihanuuden! Ohje on peräisin zeniläisestä sukuhaarasta, tarkka alkuperä tuntematon. Tein ohjeen mukaan valkokastikkeeksi, mutta kun maistelin kastiketta, hurmaannuin siitä sellaisenaan ja uskallankin suositella tätä hienostuneeksi alkukeitoksi. Tuolloin koostumus kannattaa jättää hiukan paksummaksi kuin kastiketta pykätessä. Mausteitakin voi monipuolistaa, jos uskaltaa.

[Kuva ei tee tälle herkulle oikeutta, mutta kuvitelkaa umaminmakuista samettia ja olette aika lähellä totuutta!]

Valkokastike/Munakoisokeitto

• yksi keskikokoinen munakoiso
• 2-4 dl kookosmaitoa
• valkosipulia, suolaa

Kuori ja paloittele munakoiso, keitä palat kypsäksi. Säästä keitinvesi. Soseuta munakoiso valkosipulinkynnen kanssa ja lisää joukkoon kookosmaitoa. Voit lisätä joko koko purkillisen (4dl) kookosmaitoa tai säädellä paksuutta ja kermaisuutta käyttämällä nesteenä osin keitinlientä. Jos munakoiso on oikein iso, tarvitset sekä koko purkin kookosmaitoa että keitinlientä. Mausta suolalla ja hämmästele soppa loppuun vaikka siltä seisomalta… *huokaus*

Voit käyttää valkokastikkeena mihin lystäät, esimerkiksi ihanaan paleolasagneen.

Kuten Monkeyn postauksista on saattanut haistella, syön tällä hetkellä usein graavikalaa. Pääasiassa lohta, mutta yleensä sen kanssa myös graavisiikaa. Työtoverini Jennin kannustamana (“Graavaaminen on niiiin helppoa!”) päätin kokeilla valmistaa tuota herkkua itse. Ja hitto vieköön, Floyd, sehän ON helppoa! Olen graavannut lohta jo kahdesti ja asiantuntijuuteni puhkeaa kukkaan. Tässä sen hedelmät (kukan hedelmät?).

Lohen graavaaminen

• pala tuoretta lohifileetä
• karkeaa merisuolaa

That’s all folks! Jos haluaa monipuolisemmin makuja, voi tietysti hifistellä tuoreen tillin ja kokonaisten rosépippureiden tai muiden jännien kanssa, mutta näillä pärjää.

1. Levitä kalan päälle reilusti karkeaa merisuolaa.
2. Kääri kala takaisin paperiin ja siirrä jääkaappiin.
3. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran, käännä pakettia välillä kerran.
4. Vuorokauden kuluttua suolauksesta kala on valmis! Pyyhi suolat päältä pois ja leikkaa ohuita siivuja.

Siivujen leikkaus on se haastavin vaihe ja meinasin ensin jo luovuttaa, mutta nyt toisella kerralla olen lähes mestari. Kiireessä ei kannata siivuttaa, ettei samalla synny graavisormea, mutta ei se kovin vaikeaa ole: hyvin terävä veitsi, veitsenterää ensin alaspäin ja sitten taivutetaan sivulle niin, että palasta tulee sopivan paksu.

En löytänyt mitään ultrahyvää youtube-videota aiheesta, mutta tämän avulla itse äsken suoriuduin loistavasti.

Ja graavikalathan päätyvät usein esim. aamiaislautaselleni runsaiden tuoreiden vihannesten, riisin sekä oliiviöljyn kera!

Rahatilanteesta johtuen (eläköön tuplamätkyt) elelin viime vuoden lopun sillä mielellä, että eihän tässä mitään tarvetta ole ulkomaille päästä, kun kaikkihan on loppujen lopuksi pään sisällä ja siten Suomestakin voi tehdä uuden ja eksoottisen rentoutumisympäristön. Muutama kuukausi meni ihan hyvin ja olin tyytyväinen löytämääni sisäiseen rauhaan ja siten säästyviin pennosiin ja luonnonvaroihin.

Vuoden loppua kohden päänsisäinen zenini kuitenkin kiristyi. Ja sieltä se taas lopsahti, matkakuume. Oireita ei yhtään helpota, että liuta ystäviä, työkavereita, salituttuja ja läjä perhettä ovat joko palaamassa matkoilta tai sinne lähdössä. Vaikka suuren osan ajasta uskon, kun vakuutan itselleni, että kaikki on kiinni vain siitä, miten asioita katselee ja että oma sänky on parempi kuin hotellin, ja että kotimatolla pidetty carpet piknik on ihan yhtä hyvä kuin päivä kuumalla merellä, niin silloin tällöin kuume nousee turhan kovaksi.

En tiedä, onko thai-ruoan valmistaminen bensaa liekkeihin vai zeniläinen keino tuoda matkan hyviä puolia kotiin, mutta hyvää ruoka on silti. Tätä larp-salaattia olen valmistanut ennenkin, tofusta. Jep, nauretaan yhdessä.

Larp-salaatti

• 1-2 rkl kypsentämätöntä riisiä
• jauhelihaa
• pari valkosipulinkynttä
• tuoreita kasviksia: esim. paprikaa, porkkanatikkuja, kurkkua, rapeaa salaattia, sieniä, vihreitä papuja, sokeriherneitä, punakaalia tai vaikka kesäkurpitsaa

Kastike

• 2 rkl kalakastiketta
• 5 rkl limetin mehua
• shalotti- tai punasipulia, purjokin käy
• chiliä (jos vatsa kestää)

Valmista kastike ja kaada salaattiin. Kastiketta voi helposti tehdä enemmänkin ja sen makujen suhdetta voi entrailla sen mukaan, kuinka mieltynyt on suolaiseen kalakastikkeeseen. Limeäkään ei mielestäni voi olla liikaa. Kaiken kruunaavat tuoreet yrtit kuten minttu tai korianteri, mutta omasta kaapistani niitä ei ex tempore löytynyt.

Larp on hyvää vaihtelua perussalaattien joukkoon, mutta kalakastike totisesti jakaa mielipiteitä. Paahdettu riisi on mahtavan rapea, vaan varokaa hampaitanne! Salaattiin voisi hyvin lisätä myös oheen tai sekaan keitettyä riisiä, jolloin se olisi vähän hiilarisempi atria.

Olen paleourani aikana yrittänyt muutamia kertoja tehdä ns. pannukakkuja eli amerikkalaisia lettuja. Ei niistä koskaan oikein mitään tule, ja minusta pannukakku on se uunissa tehtävä ihanuus. Lettuja tekisi joskus mieli, mutta vasta nyt ryhdyin tuotekehittelemään. Ja kerralla oikein! Tuloksena on tuhti, maukas ja herkullinen plätty, joka on erinomaisen ruokaisa esim. iltapalaksi. Ja jos olet sitä kuppikuntaa, jonka mielestä ns. normiruokien paleointi on VÄÄRIN, ajattele lettua eräänlaisena munakkaana.

Paleoletut

• 3 luomumunaa
• 1 dl kookosmaitoa
• 1 dl cashew-/mantelijauhoa
• ripaus suolaa
• 10 tippaa vaniljasteviaa
• voita/gheetä/kookosöljyä paistamiseen

Sekoita ainekset. Kaada koko seos isolle lämmenneelle paistinpannulle, jossa on reipas määrä rasvaa. Anna kypsyä miedolla lämmöllä. Kun lettu on kypsynyt riittävästi, että se pysyy kasassa (kahdessa tai neljässä osassa – voit pilkkoa sen neljään osaan paistinlastalla vetämällä kaksi ristikkäistä “viivaa”) kääntämistä varten, flippaa se (eli sen osat) ympäri. Paista vielä hetki, mutta jätä melko kosteaksi. Nauti haluamillasi lisukkeilla.

Lisukkeiksi sopivat esim. omenasose, mustikat, kookoskerma, laadukas hillo tai banaani. Ja voinee näitä syödä suolaisinakin. Silloin voi olla hyvä idea jättää stevia pois. Ei varmaan hullumpaa voisulan kanssa