MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

27.11.2013

Monkeyfood-bingo!

Filed under: Lätinää — Meri @ 16.04

Nyt se on siellä, vuosi sitten kuvattu tv-ohjelma! Jos on paremman tekemisen puute, katsele ihmeessä ja bongaa hauskimmat maneerit 😀 Tunnistin kyllä itseni ja tämän yhden siipaleen elämästäni, vaikka vähän kapea-alainen olo tulee, kun kaikkea katsotaan ravinnon kannalta. Elämä(ni) on niin paljon muutakin 😛 Toimittaja on tehnyt omasta näkökulmastani hyvää työtä, vaikka jotkut omat darlingit (kuten naurettavan hauska esimerkki olemattomasta viherpeukalostani ja muut hohotusta aiheuttaneet kohtaukset) on valitettavasti täytynyt jättää pois. Mutta ymmärrän, etten ole (vielä) tarpeeksi kiinnostava koko illan elokuvaan ja kahteenkymmeneenseitsemään minuuttiin mahtuu only so much.

Vaan hauskaa jos pätkästä on iloa muillekin kuin tutuille, kommentoikaa tai laittakaa postia, mur ät iki piste fi!

YLE Areena: Blogistania –  Meri Pekkanen ja Monkeyfood

25.11.2013

Huomenna hän tulee

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.10

Vuosi sitten marraskuussa vietin kaksi päivää kuvausryhmän kanssa omaa elämääni jollakin pinnallisella, ja silti vähän syvälliselläkin tavalla kameroiden edessä tonkien. Tulos nähdään huomenna ja ohjelman sisältö on minulle lähes yhtä suuri kysymysmerkki kuin teille, sillä en ole nähnyt syntynyttä materiaalia.

Ohjelman tekeminen oli pääosin todella hauskaa, suurin nautinto ja hauskuus oli kokata kameralle – oma kokkausohjelma (jossa luonnollisesti pursuiltaisiin yli äyräiden tekemään ruoan ohella kaikkea muuta mahdollista) olisi niiiiiin siisti 😀 Tai ehkä pitäisi vain sanoa: oma ohjelma. Myös Blogistaniassa luonani vierailevien rakkaiden kanssa päliseminen oli yhtä kivaa kuin yleensä. Hiljan edesmennyt Strutsikoira ei filmillä näy, sillä armas karvavanhus olisi stressaantunut turhan paljon kuvausryhmästä, mutta nähtäväksi jää, pääsikö Nelson mukaan silti maininnan tasolla… <3

Vaikea sanoa, onko ohjelma missään mielessä viihdyttävä vaiko vain dead boring. Mutta mikäli haluat yrittää, katso pieni siipale elämääni sellaisena kuin sen vuosi sitten koin: Blogistania – Monkeyfood ja Meri Pekkanen

5.11.2013

Surullisia uutisia

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.57

Surukseni joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli onnellisena loppuun saakka. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ikävä on valtava. :'(

Nelli Strutsikoira Nelson

Nelli Strutsikoira Nelson

30.10.2013

Minute of your time

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,mikroruokaa — Meri @ 19.56

…enempää ei tämän sämpän tekemiseen tarvita. Tästä on ollut puhetta Monkeyssa jo edellisellä vuosikymmenellä (2008), mutta koska joukkoon saattaa eksyä uusiakin lukijoita (no tuskin), niin varuiksi mainostelen!

Kyseessä on ihan oman maun mukaan tehtävä karppi, tai gluteeniton, tai herkullinen tai hauska sämpylä, joka syntyy lisää vain vesi, pese ja pidä, sekoita ja syö -metodilla mikroautouunissa. Perusidea on iisi, tee sillä mitä lystäät!

möntti

 

Alligaattorihedelmää, kookosöljyä ja metua.

Alligaattorihedelmää, kookosöljyä ja luomumetua.

Minuuttisämpylä

  • 1 luomumuna
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl rasvaa (oliivi- tai kookosöljyä, voita… )
  • 0,4 tl leivinjauhetta
  • n. 0,5 dl jauhoa

Sekoita pakasterasiaan tai sen kokoiseen astiaan ja loppu hoituu mikrossa, minuutissa. Voit jättää leivinjauheen poiskin, tuolloin pullero ei kohoa ihan niin kovin, mutta eipä se haittaa. Jauhoina voi käyttää melkein mitä vain, mutta toki näillä kookosjauhoilla ja sen sorttisilla tulee tiiviimpää kamaa ja kuohkea on perinteisesti leivässä parempi. Itse tein tänään tattarijauholla, aika tiivis sekin oli, mutta ruokaisa ja kelpo. Jäniksen selässä on turha olla nirso!

23.10.2013

Batata Split!

Filed under: Gluteeniton,haasteet,Maidoton,Vitamix — Meri @ 15.44

Kuten kaikki oikeat taiteilijat, tai starat, aluksi haluan kiittää Lauraa inspiraatiosta, sillä olen syönyt bataattivohveleita ensimmäisen kerran Lauran not so humblessa majassa jo varmaan vuosi sitten. Vohveliraudalla, jauhoilla ja Lauran haute cusine -peukalolla saa aikaiseksi vain parasta! Tämä oma versioni ei ole ihan yhtä parasta, mutta cost benefit on kohdallaan. Less is more -tyyppinen lettu!

Toiseekseen kyseessä on tilaustyö, joka lähtee mahdollisesti jakeluun myös kunnianarvoisan K3 Fitnessin Juhanin blogiin. Tilauksessa oli ehkä jotakin grandiöösimpää ja eksklusiivisempaa, mutta ei ole makeaa pottua karvoihin katsominen! Tuo oranssi mukulahan kelpaa kriittisimmällekin paleonäärille ja käsittääkseni ruokkii myös monia pienokaisia lähes ensiruokanaan. Miksei sitten meitä!

kaverit

Bataattilettu

  • 2 dl soseutettua bataattia
  • 2 luomumunaa
  • ripaus suolaa
  • (kardemummaa)

Kuori ja pilko bataatti, keitä kypsäksi. Kaada vedet pois ja soseuta. Nappaa massaa  kaksi desiä (ole tarkka, reilumpi määrä on liikaa kahdelle munalle) ja sekoita siihen kaksi munaa plus tujaus suolaa. Letut eli ameriikkalaisittain pannarit voi tehdä makeampina, jolloin kardemumma sopii niihin loistavasti, tai puhtaan suolaisina, jolloin pärjää bataatin omalla makeudella.

Paista rasvatulla pannulla pieninä plättyinä tai yhtenä suurena. Ja jos koko viritelmä repeilee ja leviää, ei sekään ole niin vaarallista. Kuka nyt ei bataattikokkelista piittaisi!

jätti

No photoshop! Uskoisitko?

 

rikki

ehjä

Batata split kelpaa rikastaa haluamillaan aarteilla, esim. pähkinävoi ja hedelmät ovat oivia. Makeanhimoisemmalle sitten jotain… Makeampaa. Why not ice cream?

29.9.2013

Lähdetään lennolle! (banaaniletut)

Filed under: Banaani,muna,Vitamix — Meri @ 7.42

Kaikenlaisia proteiinipannareita ja -lettuja on Monkeyssakin väännetty, mutta tässä, muita blogeja varmaankin vuonna muro ja mannapuuro kiertäneessä (Fit-lehden?) ohjeessa on kyllä paras vaivannäkö-maistuvuus-suhde. Nämä letut valmistuvat myös niin pikaisesti, että niitä uskaltaa ryhtyä nälkäisenäkin kokkaamaan. Erinomainen valinta sunnuntaiaamiaisen matkakohteeksi!

mmm

Destination: banaaniletut

Pakkaa Vitamixiin

  • kaksi isoa Reilun kaupan banaania
  • neljä luomumunaa
  • ripaus suolaa (tämä on oma lisäykseni, I am weird that way)

Käynnistä moottorit ja kiiihdytä.

Sytytä kaasuhella ja anna pannun lämmetä hetki. Varusta se sopivalta tuntuvalla rasvalla ja hae kannullinen taikinaa. Paista 2-3 isoa lättyä miedolla lämmöllä. Pieniä varmaan voi tehdä jos on miniplättypannu, mutta suurella pannulla pikkuruiset eivät onnistu, sillä taikina on niin juoksevaa. Melko ohut lettu onnistuu paremmin kuin paksumpi.

mmm2

Siirrä kypsynyt matkatavara lautaselle. Ja sitten: accessorize!

  • luomumaapähkinävoita
  • itse tehtyä cashew-voita
  • Lihansyöjän äidin mansikkahilloa

Bon voyage!

(Ja blaablaa proteiini ja blaablaa palautuminen mutta kyllä minusta näitä kannattaa tehdä siksi, että ne ovat hyviä.)

22.9.2013

Vitamix pistää vibaa punttiin…

Filed under: Super foods,Vitamix — Meri @ 17.24

…siispä blenderi pukin konttiin? Puntti tässä yhteydessä tarkoittaa toki sekä housunlahjetta että levytankoa, kuulaa ja käsipainoa!

En ole  hetkeen elämöinyt perheemme pettämättömästä jäsenestämme, joka ei ole koskaan jättänyt pulaan tai valittanut väsymystä. Kuten olen tunnustanut, en tällä haavaa jaksa (tai ehdikään) juuri kokkailla, mutta blenderin pyöritystä meno ei haittaa. DJ, spin that shit!

Vitamix with a view!

Vitamix with a view!

Kehvismuutien lisäksi olen pistellyt lähiaikoina menemään mm. pussillisen heraa aamiaissmuuteissa, jotka yksinkertaisina sisältävät heran lisäksi vain banaania, tuoretta vehnänorasta ja vettä. Onpa sattunut niinkin, että vehnänoras on jäänyt kokonaan pois ja aamujuoma on kuohkea tuopillinen vaaleaa nestemäistä aurinkoa. Loistoaloitus päivälle, kun omani yleensä jatkuu aamiaisen jälkeen fillarin selässä. Kovin tuhtia atriaa ei kannata alle pupeltaa, töissä voi sitten ottaa brekun numero kaksi jos nälkä yllättää.

Terve väri pannulla! Vihersmuuti on niin viime vuotta.

Get sum!

Smuutien lisäksi, joita siis taitelee myös Lihansyöjä (joskaan ei onneksi lihasta – Lihansyöjän smuutit ovat yleensä taideteoksia, jotka pyrkivät osoittamaan, kuinka smuuti todellakin voi olla myös PAHAA ruman lisäksi, mutta se ei tekijäänsä haittaa!), olen preparoinut laveassa Vitamix-kannussani mm. pannaritaikinaa, johon mm. eilen pistin kookosmaitoa, munia, kaurahiutaleita ja täysjyvävehnäjauhoa, suolaa sekä paketillisen tuoretta pinaattia. Patalaiskuuteni takaa, etten jaksa paistella pannareita amerikkalaisesti pannulla vaan hölvään koko taikinan uunipellille perisuomalaiseen malliin. Ei IHAN yhtä hyvää, mutta will do.

On myös vaikea kuvailla, kuinka järkyttävän nopeaa pähkinävoin valmistus Vitalla on. Tykkään klassisesta maapähkinävoista, mutta Vitalla olen kokeillut kaikenlaisia pähkinälaatuja ja valmistin juuri pitkästä aikaa cashew-pähkinävoita. Laitoin joukkoon pähkinöiden lisäksi MCT-öljyä ja oliiviöljyä sekä ruususuolaa. Siis mikä supertahna! Ou boi.

Spread your wings and fly!

Spread your wings and fly!

No, koko tämän alun ylistyspuhe tähtää tietysti siihen, että jos haluat, voit varustaa myös oman köökkisi Vitamixilla. Raakapuodin Christoffer lupasi, että Monkeyn lukijoiden koodi on jatkuvasti voimassa, ja koodilla siis Vitamixista irtoaa 30 euron alennus. Katso ohjeet alennuskoodin käyttöön täältä. Monkeyn lukijoiden koodi on monkeyfood23. Ja väärinkäsitysten välttämiseksi toistan, että itse en hyödy mahdollisista blenderi-tilauksistanne latin latia, kyseessä ei ole mikään provikkakuvio. SIITÄ HUOLIMATTA: Vitamix on järkiostos!

Ps. Vitamix oli mukana myös CrossFit Herttoniemen avajaisissa ja piti urheilijat loistosmuuteissa. 😛

14.8.2013

Rakas kilpirauhaseni.

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 16.48

Edit 15.8.13: väärinkäsitysten välttämiseksi sen verran aikaperspektiiviä, että pahin vaihe kesti vain muutaman kuukauden ja että olen voinut erinomaisesti jo pitkään. Olin myös hyvin terve koko episodin ajan, kuten myös ennen sitä ja sen jälkeen. Koko rumba juontui terveyden, ei laihuuden tavoittelusta. Sikäli hauskaa, että I was ALREADY there!

—-

Minua on monesti pyydetty kertomaan omasta kokemuksestani kilpirauhasen vajaatoiminnan suhteen. En ole erityisen innostunut kuvailemaan prosessia kauhean seikkaperäisesti (koska olen laiska ja tarvitsen uuden läppärin tämän lagaavan tilalle!), vaikka livenä kerron ja keskustelen siitä mielelläni, samoin s-postilla, jos vain ehdin! Oppia tuli tuvan täydeltä ja siinä mielessä yli oman tarpeen, että kokemuksista, näkemyksistä, haalituista tiedonjyvistä ja oivalluksista voi olla hyötyä muillekin ja on ollutkin. Oma näkemykseni ja tämän hetkinen paras tietoni on myös mullistunut liittyen esim. ruokavalioon.

Ehkä tärkein seikka aluksi: kilpirauhasen vajaatoimintaa on monensorttista ja sen alkuperästä riippuen kilpirauhasen toiminnan tukemiseen pätevät (ainakin osin) erilaiset seikat. Minun tapauksessani kilpirauhasen vajaatoiminta oli oire, ei sairaus sinänsä. Kirjoitukseni koskee siis tätä nimenomaista ilmiötä eikä esimerkiksi sentraalista kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta.

Käytännössä elimistöni oirehti liian pitkään jatkuneen kulutukseen nähden liian vähäisen energian- ja hiilihydraatinsaannin johdosta ja veti liinat kiinni. Tämä on se sama ilmiö, johon viitataan keittiökeskusteluissa säästöliekkinä ja jossa on kyse aineenvaihdunnan hidastumisesta. Reaktio on elimistön pyrkimys pitää itsensä hengissä. Jotta energiaa riittää välttämättömiin elintoimintoihin, sitä säästetään kaikesta muusta mahdollisesta. Elimistön lämpötila laskee, syke hidastuu, jaksaminen riittää juuri ja juuri välttämättömään.

Kiitos siis, kilpirauhaseni ja elimistöni, että pidit minut hengissä ja siedit jääräpäistä juoksuani päin seinää.

Vaikka oirelistat ovat vähän tyhjänpäiväisiä sikäli, että ihmiset oireilevat kovin yksilöllisesti ja monet oireet voivat olla seurausta kymmenistä eri syistä, tässä kuitenkin omia ongelmia kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena (tai ohella – tarkkoja syy-seuraus-suhteita ei voine vetää):

  • nivelsäryt käsissä (ehdottomasti pahin oire)
  • alaselkäkipu, joka paheni öisin ja teki pitkällään olon vähitellen mahdottomaksi
  • alhainen ruumiinlämpö (n. 35 astetta) jonka seurauksena palelin koko ajan (olen yhdessä omassa merkinnässäni verrannut jatkuvaa palelua krooniseen kipuun – kärsin siitä todella paljon)
  • alentunut lämmönsietokyky
  • ahdistuskohtaukset ja äkilliset mielialanmuutokset
  • väsymys (en jaksanut esim. nähdä kavereita)
  • palautumattomuus treeneistä ja treenitulosten lasku
  • keltainen iho
  • huono kuulo ja tinnitus
  • kuiva iho ja kuivat hiukset (ei sittenkään ns. talvikuivaa ihoa), kuivat ja kipeät silmät
  • jalkojen turvotus
  • uniongelmat: heräsin aina aamuyöstä valvomaan sydän hakaten
  • puuttuvat kuukautiset
  • olematon libido
  • nopea painonnousu ja siis nimenomaan rasvan osuus kasvoi
  • ajatuksen hitaus ja ilottomuus
  • ruoansulatusongelmat

Lista näyttää nyt jälkikäteen aika hurjalta ja tuntuu vähän surulliselta lukea omia kirjoituksiaan ajalta, jolloin ongelmia oli vielä aika paljon, vaikka silloinkin koin jo voivani paremmin. Sen aikuinen ‘paremmin’ ei ole kuitenkaan MITÄÄN verrattuna nykytilaan.

Ajallisesti kilpparini (ja elimistöni – kilpirauhanen on vain pieni osa hienovaraista ja älykästä koneistoa) pisti hommat seis 2010 huhti-toukokuussa. Sen jälkeen jossain vaiheessa söin ensin tyroksiinia, sitten Thyroid Erfaa, sitten liotyroniinia. Lopetin lääkkeet marraskuussa 2012. Osa oireista helpotti nopeasti tyroksiinin aloittamisen jälkeen (nivelsäryt), mutta tyroksiini leikkasi vain jäävuoren huipun. Liotyroniini auttoi jo moneen muuhun, mutta itse näen ja koen asian niin, että todella toivuin vasta luovuttuani kaikista ruokavalioon liittyvistä rajoituksista ja alettuani syödä huolella enemmän hiilareita ja ruokaa.

Kokemukseni mukaan läpimurto olisi jäänyt saapumatta ilman mentaalipuolen muutosta, vaikka olisin syönyt kuinka paljon. Itseäni ei parantanut pelkkä hiilareiden lisääminen ennestään alakarppiin paleoon vaan eräänlainen eating the food -filosofia, joka EI OLE dieetti, vaan jossa ruoka on vain ruokaa, polttoainetta, joka mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämäntavan. Ruoan syöminen ei tarkoita sitä, etteikö elimistönsä ja olonsa mukaan valintoja kannattaisi painottaa sellaisiin, joista oma olo paranee. Allergiat jne. ovat myös asia erikseen. Ruoka saa olla hyvää, sitä saa tehdä mieli ja sitä on parasta syödä tarpeeksi!

Jos olisin 2010 tiennyt sen minkä nyt, epäilen, että olisin toipunut suunnattomasti pikemmin ja varmaan ilman lääkkeitä. Elimistöni oirehti aliravitsemustaan ja yritti pysyä hengissä. Kuuluisan Minnesota Starvation Experimentin yhden osallistujan kokemukset kuulostavat tutuilta. Häneltä meni kolme vuotta kokeen jälkeen ns. normalisoitua. Aluksi kokeen jälkeen kaikilla osallistujilla oli loppumaton nälkä, extreme hunger, ilmiö, josta esim. Your Eatopian Gwyneth on kirjoittanut. Videolla kokeeseen osallistunut henkilö kertoo, että kulki pitkään keksejä ja kakkua taskuissaan, joita hän mutusteli. Alun tokenemisen jälkeen hänen painonsa nousi yli lähtöpainon, mutta kolmen vuoden sisällä tasaantui taas samaan kuin ennen koetta itsekseen, ilman laihduttamista tms.

Itselleni toipumisessa vaikeinta ja samalla merkittävintä oli omista terveyteen liittyvistä luuloista irtipäästäminen. Kun on tarpeeksi pitkään ajatellut, että kaikki hiilari on pahasta, ja että mitä vähemmän ihminen elämässään insuliinia erittää sen pidempään ja terveempänä hän elää (kiitos, Nora Gedgaudas), on vaikeaa syödä elämää ylläpitäen. Elimistöni on yrittänyt kertoa tätä minulle jo pitkään, mutta vei useamman vuoden, että pääsin takaisin pisteeseen, jossa pystyin kuulemaan elimistöni viestin siitä, että se voi paremmin hiilareilla ja kohtuuproteiinilla ja -rasvalla kuin alakarpilla.

Tällä hetkellä minulla on (ehkä reaktiona vuosikausien ylettömään kasvisten syöntiin) jonkinlainen aversio vihanneksia kohtaan. Myös proteiinin syöminen tekee tiukkaa enkä aio pakottaa. Fraasi ‘lihaa ja kasviksia’ tai amerikaksi ‘meat and vegetables’ kuvottaa. Juuri nyt syön paljon hedelmiä, leipää, maitotuotteita ja juon appelsiinimehua. Sen lisäksi voin syödä ja syön mitä vain, mitä mieleni tekee. Menorcalla söin esim. pitsaa, burgerin, suklaatäytteisen croissantin ja keksejä. Olo on mahtava ja syön nälän mukaan. Enkä siis vain sen kiljuvan ja vatsaa kurisuttavan nälän, vaan myös sen tunteen, että nyt voisi syödä. Toisinaan nautin pihvistä ja töissä syön lounaalla salaattia. Tiesittekö, että salaattikastike makes all the difference!!?! Elämä on ihanaa ja HELPPOA.

Kaikkineen elimistön reaktio oli looginen ja elämää säilyttävä, kun sitä näin jälkeenpäin tarkastelee. Ehkä minunkin prosessini on joltain osin vielä kesken, kuka tietää. Sen tiedän kuitenkin, että nyt olen:

  • onnellinen, iloinen, NAURAVAINEN oma itseni
  • energinen, nopeaälyinen, ei-ahdistuva, hyväntuulinen
  • kivuton, loistavasti nukkuva, halukas, kuumaverinen
  • vahva, vahvempi, nopea, nopeampi
  • …ja kuukautiskiertoni on ensimmäistä kertaa elämässäni tasan 28 päivää.

I’ll take it.

Kahvi smuutilla?

Filed under: Vitamix — Meri @ 12.08

Moi!

Sitä vaan, että onko kellään jotain killeriohjetta helpon kahvismuutin tekemiseen? Yritin tossa ennen Menorcan reissua hetken mielijohteesta nauttia kahvini ex tempore -smuutissa, mutta pakko sanoa, että banaani-jogurtti-maito-maapähkinävoi-smuuti oli parempaa ennen kofeiinilisää. HASSU JUTTU.

Kahvikehvelismuuti peanut butterilla! Ai miten niin ei oo MAKUPARI (tm).

Kahvikehvelismuuti peanut butterilla! Ai miten niin ei oo MAKUPARI ™.

Samalla terveisiä sieltä Menorcalta, joka oli ihana, ja yritän nyt viimein kirjoittaa muutaman sanan tuosta omasta kilpparikokemuksestani, kun sitä on paljon kyselty. Ehkä tämä blogaaminenkin tästä taas lähtee käyntiin, tai ehkä ei. 🙂

 

PS. Vitamix rox edelleen BIG TIME vaikka olenkin patalaiska laittamaan mitään sapuskaa!

23.6.2013

Living the life, eating the food

Filed under: Uunista,Vitamix — Meri @ 17.54

Apinakeittiössä on ollut hiljaista, kun itse apina on kiitänyt maailmalla, töissä ja treeneissä, kiireessä ja ilossa, seurassa ja seurassaan. Kiinnostus ruoanlaittoon on lähestulkoon nolla. Sen verran tilanne kuitenkin on eri kymmenen vuoden takaiseen, että nyt OSAAN kokata, vaikka en oikein viitsi. Tietysti kokkaan sen verran, että hengissä pysyn, mutta kun töissäkin on jo kolmisen kuukautta ollut huomattavan hyvä salaattipöytä, lounaseväitä laittamastakin olen päässyt.

Päivät suhahtelevat päivätöissä, CrossFit Herttoniemessä sekä valmentamassa että treenaamassa, lisäksi aikaa riittää ihmisille, lukemiselle ja fillaroinnille. Sitten viime postauksen olen käynyt Kööpenhaminassa ja Glasgowssa, joista jälkimmäisessä tällä viikolla. Matkakuume on edelleen kova ja kesäloman reissut ihan auki.

Ruoan suhteen olen vapauttanut itseni kaikista kahleista, eli vain syön. Kilpparilääkkeet lopetin marraskuussa. Olen superterve, iloinen, energinen ja skarppi. Treeni kulkee ja rautaa nousee aina vain enemmän. Jos haluat nostaa kanssani, tervetuloa Herttoniemeen! Tulevana lauantaina 29.6. meillä on siellä kevyet avajaiset (sali on kyllä ollut auki jo kolmisen kuukautta), tulkaa moikkaamaan 🙂 Pakko ei ole nostaa tai hiota, saa tulla ihan vain poikkeamaan!

Sain purkin maailman parasta mansikkahilloa (Lihansyöjän äidin, huraa!), joten sen kaveriksi piti tehdä pannaria. Pannari on summittaisella ohjeella tehty, n. 2dl kookosmaitoa, 6dl vettä, 4 munaa, muutama desi tattarijauhoa, suolaa, steviaa, kardemummaa, n. 50g voita. Uunissa 225 asteessa puolisen tuntia. I love it.

pannari2

 

pannari

Vitamix porskuttaa edelleen uudenveroisena. Nyt jauhoin sillä kaappiin unohtuneet maapähkinät voiksi, lisäsin vain oliiviöljyä ja suolaa. Ennen surautusta paahdoin pähkinät pannulla. Laitetta voi suositella lämmöllä.

butter

 

 

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress