MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

24.3.2012

Voitto kotiin? Ok kuitti.

Filed under: Gluteeniton,haasteet,laktoositon,Vege — Meri @ 19.48

Töttöröö! Juhlallinen hetki: täten rikon Monkeyfoodin useamman vuoden mittaisen ruokahaastetauon osallistumalla armaan Kulinaarimurun Jaanan emännöimään kuukauden ruokahaasteeseen, joka kantaa nimeä Pappi, lukkari, talonpoika, ruokastalkkeri. Ohjeena on hakea inspiraatio haasteruokaan kauppakuitista. Haastava osuus on ilman muuta se, ettei omaa kuittiaan saa käyttää. How clever!

Haasteohjeistuksessa kehotetaan nimeään myöden harrastamaan ruokastalkkauksen jaloa taitoa. Siinä en suinkaan ole aloittelija; yksi mielipuuhiani muutoin apatisoivassa ruokakaupan jonossa seisoskelussa on observoida edellisen asioitsijan ostoksia ja kehitellä hypoteesi siitä, mitä ostaja aikoo kokata.  Eräänlainen brainstormaus-menetelmä, joka antaa eväitä omaankin kokkaukseen. Haasteessa kuitissa mainituista aineksista tulee käyttää ainakin kahta.

Sisältää gluteenia.

Olisin muutoin livistänyt tästäkin haasteesta, mutta puhuin ohi suuni Fabossa ja menin lupailemaan osallistumista. Otin siis kuittia kuitin perään kauniiseen käteen lähikaupoissa katseista piittaamatta (onnellinen häpeä!). Saldo oli kuitenkin kehno. Yhdessä kuitissa ostoksina oli maitosuklaapatukoita, sokeritonta raparperiherukkakiisseliä ja rukiisia karjalanpiirakoita. En edelleenkään syö gluteenia ja maitotuotteidenkin olisi oltava laktoosittomia. Toinen kuitti sisälsi vissyä, salmiakkia, pullopantin, banaania ja kinkku-juusto-wrapin. Vissysmuuti? Blech.

Jaana kuitenkin päätti omakätisesti pelastaa minut ja meilasi minulle OMAN kuittinsa. Siinä menivät tekosyyt. Vaan iskihän se inspiraatio! Tulos oli riemastuttavan hyvä. Hyvät naiset ja herrat, I give you, haasteruoka!

Kuittifocaccia

Osa 1.

  • 3 keskikokoista perunaa
  • 0,75 dl vettä
  • 0,75 fl tattarijauhoa
  • 0,75 dl (puhdas)kaurahiutaleita
  • ripaus suolaa
Osa 2.
  • kalamata-oliiveja (1/5)
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa
  • luomuvalkosipulinkynsiä (2/5)
  • kypsytettyä cheddar-juustoa (3/5)
  • luomuruukkupersiljaa (4/5)

Keitä perunat kypsiksi. Muusaa tuusaksi. Lisää joukkoon vesi. Sekoita tattari ja kaura joukkoon, mausta ripauksella suolaa. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Painele taikinasta joko yksi iso tai neljä pienempää rieskaa uunipellille. Rieskat sopii painella hyvinkin ohuiksi. Valmista sitten päälliset.

Leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi, puolita (kivettömät) kalamata-oliivit. Hakkeloi persilja, raasta juusto. Painele rieskoihin reilusti valkosipulinkynnenviipaleita ja oliivinpuolikkaita. Pirskota päälle öljyä, ripottele sormisuolaa, kylvä persiljaa ja juustoraastetta. Paista uunissa n. 15 minuuttia. Tadaa! Voittajaruoka on syntynyt. Kerron, kunhan pääsette sitä äänestämään.

18.3.2012

Paleo or no paleo

Filed under: Lätinää,paleo — Meri @ 18.28

Otsikko lupaa ehkä suurempaakin kannanottoa ja pamflettia aiheesta, mutta sitä ei ole (vieläkään) luvassa. Haluan vain kertoa, että minä en ole mitenkään hylännyt paleota, mitä hylkääminen tai paleo sitten ikinä tarkoittavatkaan.

Paleossa on aina ollut oleellisinta ravinnon laatu, joka tullee pysymään kaiken järkevän syömisen keskiössä, kutsuipa ruokavaliotaan miksi tahansa. Siinä mielessä paleota tuskin voi “hylätä”, ellei sitten halua heittää hanskoja kokonaan tiskiin. Paleossa tärkeä on myös viitekehys, joka perustuu ihmiskunnan kehitykseen ja historiaan (ei kuitenkaan toisintona tai simulaationa; paleo is a logical framework, not a historical reenactment – Evolvify). Yksi tapa tarkastella järkevää ravitsemusta on perehtyä siihen, kuinka ihmiset ovat “aina” eläneet. Toinen tapa on seurata alan tutkimuksia, sekä väestö- että yksittäisiä. Kolmas tapa on seurata omaa oloa ja ruumiin reaktioita syötyyn. Eikä vain ruumiin, vaan myös mielen. Parhaita tuloksia syntyy (luulisin), kun yhdistelee näitä kaikkia luovasti, intuitiolla, eikä lukitse itseään mihinkään lokeroon.

Paleo tuntuu helpolta ja itsestäänselvältä, kun sitä on noudattanut useamman vuoden. Tottuminen voi kuitenkin estää huomaamasta ruumiin viestejä. Kun uskoo, että jokin on itselle hyväksi, se usein on. Ei kuitenkaan aina. Joskus kiivas uskominen jonkin asian hyväätekevyydestä voi sokeuttaa ongelmille. Omalla kohdallani näin kävi vähähiilihydraattisuuden suhteen.

Ns. paleo, eli maidoton, viljaton, palkokasviton ja sokeriton, mahdollisimman luomu ja prosessoimaton ruokavalio, voi edelleen olla minulle optimaalinen, jos höystän sitä aiempaa suuremmilla määrillä tärkkelyspitoisia juureksia, hedelmiä ja marjoja. Tällä hetkellä olen kuitenkin valinnut kokeilla perunaa ja riisiä, (laktoosittomia) hapanmaitotuotteita sekä uusimpina puhdaskauraa ja tattaria. Toistaiseksi kokeilu on tuonut mielelle runsaasti mielihyvää ja hyvinvointia. Erityistä iloa tuottavat perunan halpuus ja kodikas perusmaku, maustamattoman jogurtin maadoittava pehmeys ja silloin tällöin valmistettu uunituore perunarieska. Ja se, että vanhemmilla kyläillessä voi sanoa OI KYLLÄ melkein kaikelle (kuten suklaamousselle)!

Ruumiskaan ei ole protestoinut. Voi olla, että jo huomenna kerron taas hylänneeni tattarin ja maitotuotteet. Siihen saakka aion kuitenkin nauttia uudesti löytyneestä kokkausinspiraatiosta ja joustavuudesta, niin ruokavieraan kuin ravintolaruokailijankin ominaisuudessa. Parasta on se, että voin päättää asiasta itse ja saan olla väärässä.

Malja erehdyksille! …ja hyvää ruokahalua, rakkaat apinatarhan lukijat.

7.3.2012

Paluu klassikon pariin: äidin tunaleivät

Filed under: Gluteeniton,Kala,laktoositon — Meri @ 6.57

U heard me, tonnikalaleipää! Sori kuitenkin, sen verran huijasin, että tein näitä riisikakuille. Kuinka tylsää 😀

Eivät ne hullumpia silti olleet, alustaksi voisi rakennella muitakin asioita, kuten perunarieskaa tai gluteenittoman pizzapohjan tapaan munia. Joku vihanneskin voisi toimia, ja keitetyn perunan viipaleet?

Kuvassakin retrot värit.

Tämä on perheemme klassikko vuosilta yks ja kaks. Äidin tonnikalaleivät. Niitä ei kyllä koskaan tehty riisikakuille vaan ihan oikealle leivälle. Olivat aina superhyviä ja menestys kavereidenkin parissa, kylmänäkin herkkuja. Melko 80-lukulaista, luulen.

Tunatopping

  • 250 g tonnikalaa (öljyssä, jonka voi kyllä suurelta osin valutella pois – vesituna on niin perhanan mautonta)
  • pala purjoa tai sipulia
  • 2 munaa
  • 0,5 dl majoneesia
  • 100 g juustoraastetta

Hakkeloi purjo tai sipuli, sekoita kaikki ainekset. Maista ja mausta suolalla ja halutessasi mustapippurilla (viimeistelee retron säväyksen). Levitä mille haluat (esim. niille riisikakuille tai gluteenittomalle leivälle) ja nuketa 250 asteessa n. 10 minuuttia, niin, että väri on kullankeltainen.

Näitähän on tehty täällä ennenkin.

 

26.9.2011

Joulu tulee (ja riisipuuro)

Filed under: Gluteeniton,Maidoton — Meri @ 18.21

Nojoo, anteeksi. Mutta pimenevät illat ja chilliintyvät kelit antavat potkua nostalgialle eikä jouluntuloa mieleen pieninä pilkahduksina voi estää! Ymmärrän, että olen ajoissa. Ymmärrän senkin, että kaikille joulu ei ole parempi edes myöhään. Siitä huolimatta saattaa digailla riisipuurosta. Niin luolasta kuin onkin.

Tiukasti ottaen riisi ei ole erityisen paleoliittinen raaka-aine, mutta yksilöllisesti ja löysin rantein kokeillen se voi kuitenkin sopia monelle paremmin kuin vaikkapa gluteeniviljat. Tai sitten ei. Tiedät itse parhaiten. Minulle se maistuu muutaman kerran vuodessa: sushissa, intialaisen kanssa ja riisipuurona.

Paleo Porridge (paleouuniriisipuuro)

  • 2 dl puuroriisiä
  • 4 dl kookosmaitoa
  • 6 dl vettä
  • suolaa

Mittaa ainekset uunivuokaan (jonka voit halutessasi voidella – voitele ainakin, jos siedät voita, se tuo mahtavaa makua) ja sekoita. Anna porista uunissa 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Hämmentele puuroa muutaman kerran valmistuksen aikana. Tarjoile jäähtyneenä kanelin ja rusinoiden kanssa.

Puurojämistä voidaan sitten seuraavalla kerralla leipaista oikein semipaleoliittista rieskaa.

Ps. Erittäin hyvää jääkaappikylmänä.

15.11.2009

Lanttua pannuun

Filed under: Alakarppi — Meri @ 18.29

Tarkoitukseni oli tehdä perunarieskaa lantusta, mutta lopputuloksena olikin jonkinlainen pannukakku. Herkullinen, jossei muuta. Strutsikoirakin pitää kerjuukonserttiaan särkyneellä koiranäänellään, rassu, sai maistaa palan eikä voi unhoittaa tätä ihanuutta joka nyt pöydällä vetelee viimeisiään…

Lanttupannari

  • suurehko lanttu
  • 3 luomumunaa
  • n. 1 dl kauraleseitä
  • n. 150 g Bulgarianjogurttia
  • suolaa
  • vajaa 1 tl leivinjauhetta

Keitä lanttu pehmeäksi, tai optimaalisesti höyrytä, soseuta. Vaikka haarukalla, kuten itse tein. Muusinuija lieneekin ainoa asia keittiössämme, jota joskus kaipailen. Sekoita joukkoon jugge, jotta seos viilenee. Sitten munat, suola ja leivinjauhe. Tuloksena oli odottamattoman löysä taikina, joten rieskoina se ei olisi kestänyt. En halunnut lisätä jauhoja tai leseitä, joten kaadoin taikinan pellille ja paistoin yli 200 asteessa, kunnes kypsentyi.

Hyvää näinkin, parasta kinkun ja emmentalin kanssa mikroaaltouunin kautta Lihansyöjän äidin ihanalla vadelmahillolla nautittuna!

Ja sain muuten sanomista raakasuklaaresepteistäni: olen ohjeistanut sulattamaan rasvan (kaakao- ja/tai kookos-) esimerkiksi mikrossa, mutta silloinhan tuotos ei ole enää täysin raaka eli raw eli elävä. Kookosöljy sulaakin helposti vaikka vesijohtoveden lämpöhauteessa, mutta kaakaovoin sulatan itse aina hellalla. Ei sekään raakaa. Raaka peli. Tehkää te, kuten parhaaksi katsotte.

26.4.2009

Hakemisto

Filed under: — Meri @ 9.43

HAKEMISTO ON KESKEN! Rakennustyö meneillään. (Käytä hakua, josset tästä vielä löydä.)

Tällä historiallisella päivämäärällä 26.4.2009, minä, Ylimuuli Mukkelis, aloitan Monkeyfoodin ohjeiden kokoamisen käytettävään muotoon hakemistoksi. Projekti olkoon hidas ja pitkäkestoinen ja päättyköön vasta, kun käännän viimeisen sivun Sinuhesta, mutta valmistukoon ennen kesäkuun alkua. Tämän vuoden, ollaksemme tismallisia.

Aloitan alakarpeista, paleosta ja salaateista, koska niitä ohjeita kaipaan eniten itse.

Alakarppi (lähinnä maitotuotteita sisältävät, alakarppia myös kategorioissa Paleo ja Salaatit)

Leivonta, makeat (pois lukien alakarpit ja paleot leivonnaiset)

Leivonta, suolaiset (pois lukien alakarpit ja paleot leivonnaiset)

Levitteet

Paleo (käsitetty löyhästi, ohjeet saattavat sisältää pieniä määriä epäpaleoita aineita lähinnä mausteina)

Salaatit

26.10.2007

Ehtoollinen goes focaccia

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 17.27

Lienee vähän outoa postata saman reseptin kolmaskin sovellus, mutta otan sen riskin. Nämä viritykseni nimittäin paranevat kerta kerralta. Kyseessä edelleen gluteenittoman Ehtoollisleivän ohje, jota tällä kertaa sudittiin uuteen uskoon italialaiseen malliin. Ja ilmeisen onnistuneesti, sillä Epäluuloinen Lihansyöjä söi koko leivän miltei saman tein, seisaaltaan.

focaccia

Pyhä pannuleipä (puolikas ohje alkuperäisestä)

  • 0,75 dl tattarihiutaleita
  • 0,5 dl maissijauhoa
  • 0,25 dl Jytte-jauhoa (gluteeniton jauhoseos)
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 dl oliiviöljyä
  • 1 dl juustoraastetta
  • n. 1 dl kesäkurpitsaraastetta
  • 1 dl soijajogurttia (tai piimää, jogurttia tms.)
  • kuivattua rosmariinia, suolaa, pinjansiemeniä

Uunin nappulat 200 asteeseen, aineet sekaisin ja leivinpaperille läpsytellen sopivaksi rieskaksi. Rouhi päälle suolaa ja ripottele rosmariinia ja pinjansiemeniä. Taputtele siemenet ja yrtti vielä vähän kiinni pintaan ja lykkää uuniin. Vahtaile hieman, paistoajat vaihtelevat. Ainakin se 20 minuuttia menee oman leipätehtaani uunissa.

Siirryin ensimmäisen leipokerran jälkeen puolikkaaseen taikinaan, sillä ehtoollisleipä ei säily yhtä hyvin kuin tavallinen. Leivänkulutukseni on niin vähäistä, että viikko muovipussissa saa aikaan homeilmiön. Tämä määrä menee joutuisammin ja miksei voisi pakastaa. Vaan turha pakastella kun niin on nopea pyöräyttää! Ehtoisaa ehtoollista, sekalainen seurakuntani 😉

Ps. On täällä oikeaakin focacciaa tehty, toisenkin kerran.

« Newer Posts

Powered by WordPress