MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

3.3.2013

Skip to my lou (VIVAMOO kip’)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Optimoidut — Meri @ 12.21

Apinaelämän päivät täyttyvät töistä, urheilusta, ilosta, ystävistä, kirjoista (Kindle!), musiikista, tanssimisesta, seminaareista, luennoista, ruoasta, juomasta, strutsikoirasta, unesta, ylä- ja alamäistä, ajatustenvaihdosta, riemusta, painista… Peruselämästä siis. Rakas M.Food on siis melko tärviöllä, mutta ehkä tuhkasta nousee Feenixmonkey!

Ja jos nousee, ei se lennä vaan SKIPPAA! Skip to my lou! 

kip4

Eräs jännittävimmistä, ellei jännittävin asia, jonka olen blogaajan ominaisuudessa saanut, on suomalainen innovaatio Vivamoo kip‘. Kyseessä on säilytys-/tarjoiluastiasarja, joita voi pinoilla ja yhdistellä miten haluaa, jotka kestävät pakkasta ja konepesua ja jotka eivät (HUH) sisällä BPA-yhdisteitä. Itse pidän näistä kirkkaat vedet mieleentuovista eleettömistä, mutta jääpalankauniista kipoista, ja ne ovat saapumisestaan saakka olleet esillä ja käytyössä apinakeittiössä.

kip6

kip5

Kipot pinoutuvat nätisti kuten luvataan, ja lukittuvat paikoilleen. Pidän siitä, että näen, mitä kipoissa on. Taiteellisempi henkilö luo helposti installaation poikineen, kun hipsteriystävät seuraavan kerran saapuvat brunssille, ja täyttelee kip’it jollain jännällä (postauksen teema).

Hintakaan ei ole paha; kahden kip’in setistä saa pulittaa 23 euroa. Tuli muuten mieleen, että setistä saisi esim. hienon tuparilahjan, kun toiseen kip’iin laittaisin kidesuolaa ja toiseen jotakin leipää… Ja voihan näissä muutakin säilyttää kuin ruokaa. Omissa kuvissani ei nyt esiinny valitettavasti luovuuteni koko kirjo, mutta altistunette tulevaisuudessa erikoisemmille ratkaisuille. Kip’stähän voisi saada vaikka meemin! ;D Onko Kip’ 2010-luvun lautanen?!

kip2

Iisisti cool

Filed under: Gluteeniton,Napot — Meri @ 12.20

Ei sen tarvitse olla niin vaikeaa.

tapas

 

Juustoa, pähkinöitä, parmankinkkua, viinirypäleitä.

 

tapas2

(Gluteenitonta) paahdettua leipää, voita, brietä, mustikkahilloa.

tapas3

Dajmia, lakrids by Johan Bülow (Stokkalta).

 

14.2.2013

Leipäkauraset

Filed under: Gluteeniton,Leipää — Meri @ 19.19

Helppojen ja suhteellisen pikaisten leipäkaurasten ohje on mukailtu Hanna Markukselan ja Varpu Tavin e-kirjan Aknesta voi parantua! -ohjeen pohjalta (Kauraleipäset, s. 28). How boring (siis minulta, ei heiltä). Koska lopputulos kuitenkin oli hyvä sekä tuoreeltaan että yön yli nukkuneena, jaan reseptin.

kauraa

Leipäkauraset, reilu pellillinen

  • 3 dl kauraleseitä
  • 1,5 dl tattarijauhoa
  • 1 tl suolaa, leivinjauhetta ja leivinsoodaa kutakin
  • 1 rkl psylliumia (+1,5 dl vettä)
  • 500 g  luonnonjogurttia

Sekoita psyllium veteen ja anna turvota hetki, niin että lima muodostuu. Sekoita kaikki aineet ja jätä turpoamaan vähintään 20 minuutiksi, mutta taikina saa turvota useita tuntejakin. Lämmitä uuni n. 200 asteeseen ja nosta seoksesta sopivia kekoja tai lämpäreitä leivinpaperoidulle pellille. Varaudu lämpäreiden laajenemiseen eli jos a) haluat, että kauraset ovat erillään pysyviä leipäsiä, jätä väliin runsaasti tilaa tai b) heitä halusi romukoppaan ja leikkele pellinkokoinen lämpäre kappaleiksi kypsänä.

Paista n. puolisen tuntia. Tästä määrästä tuli omassa uunissani yksi pellillinen (9 lämpärettä, osa yhteenmetsittyneitä) ja kaksi kaupan päälle eli yhteensä 11 kaurasta.

14.1.2013

Ahvenanmaan kultakimpale!

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 17.37

Nyt on pakko mainostaa, kun olen ihan koukkuuntunut. Kaikki alkoi siitä, että rahatilanteeni meni vähän kuppaiseksi vuosi sitten. Ei mitään sen ihmeempää syytä, mutta piti alkaa syynätä rahankulutusta tarkemmin. Koska olen tällainen luomunsuosija, elintarvikeostokset joutuivat tietysti tiukkaan arviointiin; arvioinnin tuloksena suurin osa luomusta karsiutui, kauppaketjujen omat merkit ja tarjoukset tulivat luksuksen tilalle ja aloin välttää pitkälti sekä hallia että erikoiskauppoja.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

8.1.2013

Ei mitään rakettitiedettä

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 19.33

…ja nyt puhutaan siis gluteenittomasta leipomisesta. En ymmärrä, miksi gluteenitonta leivontaa pidetään niin vaikeana. Minulla on kaasu-uuni (joka ei siis ruskista kuten sähköuunit ja lämpötilojen tarkkuus on niin ja näin) ja nolla jaksamista pieteetille keittiössä. Silti uunista pukkaa herkullisia ja hyviä syötäviä, jos joskus jaksan leipoa.

Valkoiset läntit (juustot) voisivat hyvin olla myös valkosipulia.

Valkoiset läntit (juustot) voisivat hyvin olla myös valkosipulia.

Otetaan nyt esimerkiksi tämä fokatsa; meinasin tehdä sämpylöitä, mutta muistin, että hiiva on loppu. Well. Olin keittänyt aamulla perunoita. Otin pari potaattia, muusasin ne, lisäsin vettä niin että sain löysän muusin (huom! eri kuin kiljumuussi), maustoin sen suolalla ja sitten lisäilin tattarijauhoa niin, että seos oli sopivan tahnaista.

Painelin kuivahkon tahnan pellille ja istutin siihen juusto-, aurinkokuivattutomaatti-, rosmariini- (terkkuja!) ja suolasattumia voimakkaan törkkäävällä liikkeellä. Loppusilauksen plätty sai aurinkokuivattujen tomaattien öljystä, jolla valelin luomuksen ennen nuketusta.

Uunissa rieska oli ehkä vartin, melko kuumassa, reilussa kahdessa sadassa. Otin pois kun oli valmis. Rapeaa ja suolaista.

Toisena esimerkkinä voidaan ottaa tämä peltileipä, jonka kyllä rehellisyyden nimissä piti olla alun perin sämpylöitä. Mutta kun en muistanut, että se hiiva on edelleen loppu ennen kuin olin jo lämmittänyt maidon hellalla. Niinpä korvasin hiivan soodalla ja leivinjauheella. Ja perhana: siis kyllä tämä leipää muistuttaa, niin visuaalisesti kuin gustatorisesti!

peltileipä

Tästä vähän tarkempi ohje.

Gluteeniton peltileipä

  • 0,5 l maitoa
  • 2 rkl siirappia
  • reilu 1 tl suolaa
  • 5 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl gluteenitonta jauhoseosta, 2 dl kassavajauhoa, 2-3 dl tattarijauhoa (jauhoa siis n. 5-6 dl, voit käyttää mitä tahansa gluteenitonta)
  • 1 rkl ruokasoodaa
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • loraus öljyä

Enpä tiedä, tarvitseeko nestettä soodaa ja leivinjauhetta lämmittää, mutta ainakin siirappi sekoittuu lämpimään maitoon paremmin. Lämmitin siis maidon, sekoitin siihen suolan ja siirapin. Sekoitin kulhossa kaurahiutaleet, soodan, leivinjauheen ja n. 3 dl jauhoa. Kaadoin nesteen kuivaseokseen ja sekoitin. Lisäsin tattarijauhoa niin kauan, välillä sekoittaen, että tuloksena oli vielä leivinpaperoidulle pellille ‘kaadettava‘ taikina, mutta ei mikään keitto. Kosteampi kuitenkin kuin fokatsa.

Läästin taikinamassan koko pellin leveydelle mahdollisimman tasaisesti ja paistoin n. 225 asteessa ehkä vartin. Tuloksena oli rapea, murea (jonkin verran siis myös muriseva eli murtuva) ja maukas leipä, erinomainen voin kaveri. Grandma diet y’all!

Hiivaton leipominen on muuten myös juuri niin nopeaa, että ex tempore -illanistujaisissa kuka tahansa voi tempaista uuniin pienet leivänriekaleet.

Peruna.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 18.56

Uskotellakseni itselleni (ja ehkä teillekin), että tämä edelleen on aktiivinen (kröhöm) ruokablogi, julkaisen tässä pamflettien välissä jotakin, jota voidaan pitää lähestulkoon reseptinä. Onneksi en ole koskaan ollut tunnettu tarkkuudestani, joskin ohjeen suurpiirteisyys on sekin omaa luokkaansa.

Kuva sen jo kertoo.

Kuva sen jo kertoo.

Kyseessä on edullinen kasvisape, johon tulee keitettyä perunaa, aurinkokuivattua tomaattia, kovaksi keitettyä munaa, salaattia ja edamia (juusto, jossa on megana k2-vitamiinia! Juhana on iskostanut tämän lähtemättömästi mieleeni.). Eipä siinä muuta. Putaattis on halpaa ja hyvää.

28.12.2012

Mieli, ruumis ja ravinto (onko himo vika?)

Filed under: Lätinää — Meri @ 10.06

Osteopaatti Kari Suomalaisen ansiokkaan artikkelin Onko liikunta stressori vai terveyden edistäjä, vai molempia? luettuani inspiroiduin kirjailemaan tänne aiheesta, josta puhun ravintoluennoillani. Kari kirjoittaa tekstissään mm. siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat ruumiin viestit helposti vaivoiksi ja ohittavat niiden informaatioarvon. Ihmiset kokevat kehonsa välineenä suorittaa asioita ja toisinaan ajattelevat sen ‘pettäneen’ heidät, kun tärkeänä treenipäivänä tai vaikka kilpailuissa se ei venykään vaadittuihin huippusuorituksiin. Kropan viestit jätetään mielellään huomiotta tai niitä vähätellään, itsensä pakottaminen treenaamaan väsyneenä nähdään ansiona, vaikka se voi olla ylirasitetun ruumiin hätähuuto.

Sama pätee ruokaan kohdistuviin mielitekoihin. Tämä juttu täytyy aloittaa kuitenkin vähän kauempaa, joten aloitan siitä, kuinka mieli ja ruumis on länsimaisessa lääketieteessä pitkään erotettu toisistaan. Psykiatrisia ongelmia ja somaattisia (ns. fyysisiä) vaivoja hoidetaan erikseen. Hoitamiseen on eri henkilökunta, eri rakennukset, eri lähtökohdat ja eri potilaskertomukset. Sairastamiseen liittyvät erilaiset sosiaaliset statukset. On helpompaa katkaista jalkansa kuin olla masentunut tai psykoottinen; jalka nähdään erillisenä ihmisen persoonasta eikä sen katkeamista pidetä yksilön identiteetin muutoksena tai osoituksena heikkoudesta (sen sijaan se saatetaan henkilöstä riippuen nähdä vaikka viestinä rohkeudesta ja hurjapäisyydestä, jos jalka katkeaa Alpeilla lasketellessa).

Ihminen on kokonainen?

Pitkään on puhuttu siitä, että mieli ja ruumis toimivat yhteistyössä, ja että kun hoidetaan toista, tulisi toinenkin ottaa huomioon. Käytännön terveydenhuollossa se on tietysti aivan ilmeistä, vaikka resursseja, mahdollisuuksia tai osaamista omalle alueelle vieraamman puolen hoitoon tai tukemiseen ei useinkaan ole. Paljon puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisuudesta, terveydenhuolto on korvannut sairaanhoidon ja terveysretoriikassa käytetään kernaasti sanaa hyvinvointi. Stressin vaikutus kehoon tunnustetaan jo monessa paikassa. Somatisointi ja psykosomaattiset oireilut ja sairaudet tunnetaan ilmiönä, vaikka niiden diagnosointi ja hoitaminen onkin vaikeaa. Kumpi oli ensin, masennus vai kipu, unettomuus vai diabetes, työuupumus vai korkea verenpaine?

(Esimerkiksi fibromyalgiaa, joka on kipuoireyhtymä, jossa kipu vaeltaa pitkin kehoa, eivät vieläkään kaikki tunnusta somaattiseksi sairaudeksi vaan fibromyalgiasta kärsivät ihmiset saavat osakseen epäilyä mielenterveytensä pettämisestä, luulosairaudesta ja vaikka vaativasta persoonallisuudesta. Rakenteellinen esimerkki tuon invalidisoivan sairauden asemasta on se, ettei sitä sairastaville korvata apuvälineitä lääkinnällisenä kuntoutuksena toisin kuin vaikkapa samalla tavalla kivuliaissa reumasairauksissa. Toisaalta, miksi mielen tuottama kipu olisi vähemmän arvokasta kuin ‘ruumiin’ tuottama?)

Kokonaisuus on erottamaton?

Itse olen aikani kokonaisvaltaisuudesta ja mielen ja ruumiin kiinteästä yhteydestä puhuttuani tullut siihen tulokseen, että mieltä ja ruumista on mahdoton erottaa toisistaan ja että sen yrittäminen on lähtökohtana huono. Viime vuosina mielen ja ruumiin yhteydestä  tai oikeastaan erottamattomuudesta on saatu uudenlaisia todisteita, joista on kertonut mm. dokumenttisarja Mielen salattu voima. Plasebo ja nosebo, samoin kuin stressin vaikutus kaikkeen, ovat tulleet mediasta tutuiksi. Stressi ymmärretään laajasti sekä mielen että ruumiin kuormituksen tulokseksi ja yhteistulemaksi, mikä muuten nyt ajateltuna onkin huomattavan edistyksellinen tapa katsella ilmiötä, vaikka joskus alituinen stressistä puhuminen väsyttää.

Noh, taisin aloittaa vähän kaukaa, mutta nyt päästään itse pääajatukseen: samoin kuin ruumiin viestit (mm. väsymys, kipu, palautumattomuus) ovat nimenomaan viestejä elimistöltä, myös ruokaan liittyvät mieliteot voitaisiin nähdä viisaan ruumiin informaationa siitä, että jostain on puute tai jotain on liikaa. Voi olla, että kyse on liiasta altistumisesta leivonnaismainoksille tai Mäkin houkuttelevalle tuoksulle, viesti se on silti. Minua surettaa, että ihmiset puhuvat itsestään, ruumiistaan ja mieliteoistaan, niin aggressiivisesti ja halveksivasti, pääsääntöisen negatiivisesti. ‘Yhtään ei ole nälkä, mutta silti tekee mieli syödä.’ Voisiko olla niin, että elimistö on edelleen jotain vailla? Voisiko jatkuva suklaapatukan (jep, tiedän, todella tuore esimerkki) kaipuu olla merkki siitä, että elimistö tarvitsisi enemmän oikeaa ruokaa, tai unta, tai iloa? Ystäviä? Tai ettei se tarvitse mitään, mutta haluaa kuitenkin jutella?

Pitkällä johdannollani mielen ja ruumiin erottamattomuudesta ajan takaa sitä, että samalla tavalla kuin fyysinen tuntemus on elimistön keino kertoa jostain, myös ns. mieliteko voi olla ‘fyysistä’ alkuperää, ja että himo on viesti jostain, elimistön tapa ilmoittaa epätasapainosta. Ruoanhimo ei ole itsekurin puutetta tai paheellisuutta ja sen tulkitseminen sellaiseksi vie kauemmas oikeista tulkinnoista. Sen näkeminen, onko alkuperä ns. fyysinen vai psyykkinen, on mahdotonta ja turhaa. Kuka voi sanoa, missä mieli loppuu ja ruumis alkaa?

Don’t shoot the messenger

Pointtini ei ole se, että kaikki elimistön (jolla viittaan nyt sekä mieleen että ruumiiseen) keksinnöt ja mieliteot tulisi toteuttaa viipymättä tai että pullanhimo olisi aina viesti läheisyydenpuutteesta, riittämättömästä proteiininsaannista tai puuttuvista ravinteista. Mutta voisiko olla mahdollista suhtautua elimistöön ja sen toiveisiin, huutoihin ja kuiskauksiin ystävällisemmin? Hyväksyvämmin, neutraalimmin, rakastavammin? Että ai jaaha, nyt tekisi mieli pullaa. Pullanhimoon ei kuole. Olisinko väsynyt? Ehkä menen salitreenin sijaan rauhalliselle kävelylle. Tai ehkä tarvitsen rajua stimulointia ja lötköttämisen sijaan käyn tekemässä raskaan maastavedon. Ehkä jatkan syksyllä kesken jääneen rautakuurin syömistä, tai haen kirjastosta mukaantempaavan romaanin, tai soitan äidille, tai sitten leivon sen pullan ja syön sen! Ehkä vain istun hiljaa ja pohdin pullankaipuutani. Meditate on it, kuten englanniksi sanotaan, pohdiskele sitä. Tai sitten älä. Mutta tuskin elimistön viestin torjumisesta ja vihaamisestakaan on hyötyä.

Jos olen pitkähkön kilpirauhasvaellukseni tuloksena jotain oppinut, se on se, että niin kauan kuin elimistöään vastaan taistelee, tuloksena on korkeintaan välirauha. Ainoa tie todelliseen, kestävään terveyteen on liittoutua elimistön kanssa; ei muita vastaan vaan kaiken hyvän puolesta. Jos ihmiset eivät suhtautuisi elimistönsä viesteihin ja himoihin vikoina, he voisivat lempeästi havainnoida niitä ja nähdä mielitekojen, tuntemusten ja himojen informaatioarvon. Jos elimistöään ja sen haluja, tarpeita ja himoja vastaan on taistellut pitkään, vie aikaa, että luottamus palautuu, mutta sen rakentaminen kannattaa. Vasta sitten elimistön viestit voi kuulla ja päättää rauhallisesti, miten reagoida ja tehdä ns. tietoon perustuvan päätöksen (informed choice). Se se vasta on mielen-, tai oikeastaan elimistönrauhaa.

 

 

24.12.2012

Supersämpylät 2012 (barely!)

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 8.24

Jeppis. Olipahan tarkoitus postata tämä äidin supersämpylöiden gluteenittoman version ohje jo kuukausi sitten, vaan tässä ollaan. Well, kunhan ollaan yhdessä! Joulukin ja kaikki.

Olin jo olevinaan hakkeroinut näiden sämpylöiden täydellisen jauho-kaurahiutalesuhteen nestemäärään nähden, kun tehtailin sämppyjä yksikkömme pikkujouluihin (sellaiset kekkerit että oksat pois! Vai monestiko olette tanssineet Dallasin teemabiisiä Crazy Frog -versiona meikäläisen olohuoneessa?!), mutta olen autuaasti unhoittanut tarkat mitat. Kun nyt paraikaa valmistan jämämaidon (koirakummin kahvia varten hankitun) pois käyttääkseni sämpyläsatsia, yritän palautella mieleen optimaalisen valmistustavan.

Kokeillaan tällä.

Äidin supersämpylät (gluteeniton versio, gluteenillisessa käytä jauhoiksi n. 4dl sämpyläjauhoa, 4dl kaurahiutaleita ja 4dl mysliä, spelttiä tms. hippikamaa, jotenkin näin)

  • 0,5 l maitoa
  • 2 rkl siirappia (tummaa!)
  • 1 pss kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa
  • n. 5 dl kaurahiutaleita
  • 5 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • loraus öljyä

Sekoita kulhoon kuivahiiva, suola ja n. 4dl kaurahiutaleita sekä 4dl gluteenitonta jauhoseosta. Kaada maito kattilaan ja lisää sinne siirappi. Lämmitä maito-siirappiseos n. 42-asteiseksi eli sellaiseksi, että tuntuu käteen vähän kuumalta. Kaada neste hiutale-jauhoihin ja sekoita. Lisää mahdollisesti hiukan hiutaleita ja/tai jauhoa, mutta niin, että taikina jää hyvin löysäksi. Ei kuitenkaan ihan kakkutaikinaksi!

Jätä liinan alle kohoamaan vedottomaan paikkaan (esim. mikro tai uuni). Anna kohota vähintään puoli tuntia. Rötkäytä puolet taikinasta leivinpaperoidulle (kannattaa myös jauhottaa paperi) pellille ja painele runsaasti jauhotetuin käsin hiukan littanaksi. Ei kuitenkaan ohueksi, ellet halua rieskaa. Vedä taikinapyörällä viivat ja jätä liinan alle kohoamaan, toista taikinan toiselle puolelle. Taikinaa ei siis ole tarkoitus vaivata.

Anna kohota taas vähintään puolisen tuntia ja paista sitten 225 asteessa n. 12 minuuttia. Sämppä on hyvää, vaikka ei mikään perinteinen sitkoisa pallero! Enpä ole minäkään.

16.12.2012

Valkoisen persikkaa pitelevän apinan kerho

Filed under: Överi,Gluteeniton — Meri @ 19.02

Otsikko jääköön mysteeriksi, kuten tapaamisen älyllis-humoristis-regressoitunut sisältökin, mutta sen verran voin kertoa, että kyseessä oli tämän lumimyrskyisen päivän brunssi kolmen naisen ja yhden koiran kesken. Brunssi kesti viisi tuntia ja tarjolla oli seuraavanlaisia übermakuja:

  • parmankinkkua, melonia, kirsikkatomaatteja
  • piparipalloja (sis. taateleita, pähkinöitä ja piparkakkumaustetta)
  • cheddaria ja paistettua, hunajalla ja pähkinöillä kuorrutettua vuohen valkohomejuustoa
  • luumurahkaa
  • Lauran megamielettömän hyviä bataattivohveleita! Ohje tulossa.
  • graavilohta ja kwakamoulia
  • mustaa kahvia, herkullista teetä ja islantilaisia makeisia plus erinäisiä muita herkkuja (esim. osallistujat)

Incognito.

11.12.2012

Sipsi vai suklaa, en pysty mä päättää

Efu, joka ennenkin on fiitannut Monkeyfoodissa, lähetti jo hyvä tovi sitten Apinakeittiöön valikoidun erän kehittelemäänsä sipsisuklaata. Siis jep, jep – silkkaa pahetta! Suolaisia krispejä ja raakasuklaata. Valmistaminen on helppoa, jos on joskus kokkaillut raakasuklaata. Ja jos ei ole, Raakasuklaa.com tarjoilee auttavan käden ja opastaa prosessissa. Fuusiosuklaa oli kiinnostavaa ja katosi kaapista sukkelasti!

Homma ja miten se tehdään!

Efun pantry.

Efun tsipsisuklaa

  • 99 g hienonnettua kaakaovoita
  • 66 g kookosöljyä
Sulata vesihauteessa.

Ne piirtää, kell’on liituu.

Lisää seokseen:
  • 1 rkl agavesiirappia
  • 1 rkl hunajaa
  • hyppysellinen Himalayan suolaa
  • 2 rkl macaa
  • 3 rkl (raaka-)kaakaojauhetta
  • 4 rkl lucumaa
  • 1 rkl carob-jauhetta
  • 1 rkl riisiproteiinijauhoa
Maistele ja makeuta esim. vaniljastevialla, Efu on käyttänyt tähän määrään 10 tippaa.
Suorita yksinkertainen temperointi. (Monkey huom. Ei mitään hajua ;D)

Temperointi.

Waitin’ for their hot, brown DESTINY!

Siirtele vuokiin murskattua sipsiä sopiva määrä. Efun suosittelee vahvasti (eli alleviivaten) Estrellan Herkku Chips -tuotetta. Kaada päälle ruskea nektariini (jota raakasuklaaksi edellä tituleerasimme) ja anna jähmettyä. Sen jälkeen seuraa Efun ohjeen mukaan Ihmetysmakuelämys! En epäile hetkeäkään varsinkaan, kun huomioidaan käytettyjen rasvojen jetsulliset grammamäärät. Supercalifragilisticexpialidocious! Parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Ps. Jos et ole Efun kaltainen mestarisäätäjäalkemisti, voit oikoa mutkia ja sulattaa mikrossa kookosöljyä, raastaa joukkoon kaakaovoita, lisätä kaakaojauhetta, steviaa ja kaadella sellaisenaan tsipsien päälle.

Pps. Vadelmasuklaa.

Pps. Minttusuklaa.

Siitä se idea sitten.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress