MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

14.8.2013

Kahvi smuutilla?

Filed under: Vitamix — Meri @ 12.08

Moi!

Sitä vaan, että onko kellään jotain killeriohjetta helpon kahvismuutin tekemiseen? Yritin tossa ennen Menorcan reissua hetken mielijohteesta nauttia kahvini ex tempore -smuutissa, mutta pakko sanoa, että banaani-jogurtti-maito-maapähkinävoi-smuuti oli parempaa ennen kofeiinilisää. HASSU JUTTU.

Kahvikehvelismuuti peanut butterilla! Ai miten niin ei oo MAKUPARI (tm).

Kahvikehvelismuuti peanut butterilla! Ai miten niin ei oo MAKUPARI ™.

Samalla terveisiä sieltä Menorcalta, joka oli ihana, ja yritän nyt viimein kirjoittaa muutaman sanan tuosta omasta kilpparikokemuksestani, kun sitä on paljon kyselty. Ehkä tämä blogaaminenkin tästä taas lähtee käyntiin, tai ehkä ei. 🙂

 

PS. Vitamix rox edelleen BIG TIME vaikka olenkin patalaiska laittamaan mitään sapuskaa!

23.6.2013

Living the life, eating the food

Filed under: Uunista,Vitamix — Meri @ 17.54

Apinakeittiössä on ollut hiljaista, kun itse apina on kiitänyt maailmalla, töissä ja treeneissä, kiireessä ja ilossa, seurassa ja seurassaan. Kiinnostus ruoanlaittoon on lähestulkoon nolla. Sen verran tilanne kuitenkin on eri kymmenen vuoden takaiseen, että nyt OSAAN kokata, vaikka en oikein viitsi. Tietysti kokkaan sen verran, että hengissä pysyn, mutta kun töissäkin on jo kolmisen kuukautta ollut huomattavan hyvä salaattipöytä, lounaseväitä laittamastakin olen päässyt.

Päivät suhahtelevat päivätöissä, CrossFit Herttoniemessä sekä valmentamassa että treenaamassa, lisäksi aikaa riittää ihmisille, lukemiselle ja fillaroinnille. Sitten viime postauksen olen käynyt Kööpenhaminassa ja Glasgowssa, joista jälkimmäisessä tällä viikolla. Matkakuume on edelleen kova ja kesäloman reissut ihan auki.

Ruoan suhteen olen vapauttanut itseni kaikista kahleista, eli vain syön. Kilpparilääkkeet lopetin marraskuussa. Olen superterve, iloinen, energinen ja skarppi. Treeni kulkee ja rautaa nousee aina vain enemmän. Jos haluat nostaa kanssani, tervetuloa Herttoniemeen! Tulevana lauantaina 29.6. meillä on siellä kevyet avajaiset (sali on kyllä ollut auki jo kolmisen kuukautta), tulkaa moikkaamaan 🙂 Pakko ei ole nostaa tai hiota, saa tulla ihan vain poikkeamaan!

Sain purkin maailman parasta mansikkahilloa (Lihansyöjän äidin, huraa!), joten sen kaveriksi piti tehdä pannaria. Pannari on summittaisella ohjeella tehty, n. 2dl kookosmaitoa, 6dl vettä, 4 munaa, muutama desi tattarijauhoa, suolaa, steviaa, kardemummaa, n. 50g voita. Uunissa 225 asteessa puolisen tuntia. I love it.

pannari2

 

pannari

Vitamix porskuttaa edelleen uudenveroisena. Nyt jauhoin sillä kaappiin unohtuneet maapähkinät voiksi, lisäsin vain oliiviöljyä ja suolaa. Ennen surautusta paahdoin pähkinät pannulla. Laitetta voi suositella lämmöllä.

butter

 

 

28.4.2013

Elämän tarkoitus on… Katsokaa, bataattilasagne.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 19.09

Olisi niin paljon sanottavaa ja puhuttavaa ja pohdittavaa eikä millään siihen aikaa ja resursseja, niin täksi se sitten redusoituu (onpa toimiva suomennos). Vaikkei uusia reseptejä Monkeyyn juuri tupsahtelekaan, laittelen sen vuosikautisesta valikoimasta kaikenlaista silloin tällöin täällä omassa keittiössäni, vaikka laiskaakin laiskempi kokki kun nykyään olen, niin usein mennään tosi simppelillä linjalla. Hauskaa, jos uudetkin lukijat löytävät näitä klassikoita, kuten vaikkapa tämän bataattilassen, joka ei oikeastaan ole lasse mutta herkullista kuitenkin.

Oikeastaan halusin vain kertoa, että olen kovasti hengissä ja hirveä meno ja meininki päällä ja että kova hinku ja aatteen palo olisi jutella vaikka mistä, mutta juuri nyt tämä on paras mihin pystyn. On ihan supermukavaa, että täällä silti reissaa porukkaa <3 Kiitos. Älkää kokonaan kadotko.

lasagna

Ps. Kun nyt katsoin alkuperäisen ohjeen linkatakseni sen tähän, huomaan, että olen vähän oikonut mutkissa. Onnistuu siis ilman voitakin, ja ylipäänsä sillä lailla rennolla otteella. Kyllä te tiiätte.

 

3.4.2013

Jackson Pollock ei koskaan pysähtynyt – miks mun pitäis?

Filed under: Lätinää — Meri @ 6.02

Vaikka Monkey on ollut pitkään hiljainen, niin kyllä täällä edelleen syödään ja erityisesti juodaan kahvia (sekä mustaa teetä). Sain ihanalta Annachickiltä eilen Virontuliaisina kahvia, joka on maustettu pumpkin spicella eli kurpitsamausteella! Tuo amerikkalainen maustehan sisältää yleensä (tietääkseni) kanelia, inkivääriä, muskottia ja neilikkaa, ehkä maustepippuriakin, joten phunk me, joulu tuli keskelle aurinkoista (!!!!!) huhtikuista keskiviikkoaamua 🙂 Ja phunk you, soijamaidolla höystettynä! Who knew.

Körvitsavyrts.

Körvitsavyrts.

Paitsi kahvilla, teellä ja ruoalla, apina elää myös liikkeestä. Maailma on viidakkoni ja nyt metsään on saatu uusi playground, kun CrossFit Herttoniemi avasi ovensa. Siellä paitsi treenaan, myös valmennan, joten tervetuloa joukkoon iloiseen! Hikiseen? Nähdään levypainoilla!

Ps. Istutan vielä tännekin Facebookissa jo linkittämäni Annan kirjoituksen. Siinä on itua.

1.4.2013

Pavlova goes Rocky Road

Filed under: Överi,Cake&Cookies,Gluteeniton — Meri @ 17.39

Reilu viikko takaperin Villa Hakusessa vietettiin eräänlaisia yllätyssyntymäpäiviä ja läsnä oli ihmislauman lisäksi kaksi karvaista olentoa, monta kalaa sekä yksi Pekka. Juhlaväen suut ruokittiin karjalanpaistilla, puikulaperunoilla ja lukuisilla herkuilla, joista tässä esimerkinomaisesti yksi yksinkertainen, mutta nätti kuin sirkusponi.

Pavlovahan on siitä hyvä, että pohjat voi (jos muistaa) tehdä etukäteen valmiiksi ja täyttäminen tapahtuu melko nopeasti. Päälle läästityn runsaan kermavaahdon päälle voi pilkkoa, vuolla, raastaa, sahata, ripotella tai roiskia ihan omaan tai Jackson Pollockin makuun sopivasti mitä lystää makeaa, miksei suolaistakin. Parhaimmillaan pavlova on kylmänä, joten em. taiteellisen riehumisen jälkeen kakun kannattaa antaa hetki levätä ulkopakkasissa tai jääkaapissa. Jotenkin kakku muistutti minua Rocky Roadista, hence the name.

roki

Mandariinikalan pavlova

  • pavlova-pohja Nigellan mukaan
  • 2,5 dl kermaa
  • Amerikanpastilleja, murskattuja turkinpippureita, tummaa suklaata ja Milkan toffeetäytteistä pallosuklaata

Valmista pohja (onnistuu myös viime tipassa juhlapäivän aamuna, ainakin toimintaterapeutilta – ja huom! Tein kaksi.), vaahdota kerma, kuorruta kakku ja korista. Kekkeröimään siitä sitten!

Joo maistuis varmaan.

Joo maistuis varmaan.

Kun päälliset valitsee oikein, kakku on helposti gluteeniton ja laktoositon. Maidottomankin siitä voi tehdä soijakermalla tai vaikka -jäätelöllä!

 

5.3.2013

50 Shades of siemenleipä (Leijonan gluteeniton)

Filed under: Gluteeniton,Leipää — Meri @ 20.24

shades

Valkoisen persikkaa pitelevän apinan kerhossa on viimeisimmällä brunssilla nautittu jälleen megalaatuja antimia. Herkkujen joukossa oli kerhon jäsenen leipomaa täydellistä siemenleipää, joka erityisesti Philadelphia-juuston ja parmankinkun kanssa vei seitsemänteen (eläin-)taivaaseen…

Ohje on alunperin täältä, The Life-Changing Loaf of Bread (IT IS.) ja suomeksi sitä on käännelty ainakin tänne, Viikonloppuleipä. Tekipä sitä suomeksi, englanniksi tai vaikka pidginiksi, se. on. hyvää.

shades2

 

shades3

Leijonan leipä

  • 2,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 dl pellavan- tai chiansiemeniä (pellava voi joskus olla kitkerää)
  • 1 dl hasselpähkinää tai manteleita
  • 3,5 dl kaurahiutaleita
  • (2 rkl chia-siemeniä)
  • 4 rkl psylliuminsiemeniä tai 3 rkl psylliumjauhoa
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl vaahterasiirappia TAI hiven steviaa
  • 3 rkl kookosöljyä tai gheetä
  • 3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy  tai ghee ja sekoita siihen vaahterasiirappi/stevia ja vesi. Sekoita neste kuiviin aineisiin ja sekoita, seoksesta tulee paksu. Kaada taikina leipävuokaan ja jätä tekeytymään pariksi tunniksi.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa ritilän päällä n. 20 minuuttia. Ota leipä ulos, kumoa vuoastaan ritilälle ja paista vielä 30-40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun siitä kopsutellessa lähtee kumea ääni. Anna jäähtyä ja viipaloi.

shades4

Tässä vielä leipää monasti leipaisseen Leijonan pro-ohjeet:

• jos tekee esim. brunssille, kandee varata melkeinpä pari tuntia aikaa, koska uunissa menee tunti ja valmisteluissa vähän ja leivän pitää antaa jäähtyä reilusti
• huomaa, että leipä tulee kipata ulos vuoasta puolivälissä
• kandee pakastaa siivuina ja sujauttaa paahtimeen tarpeen vaatiessa
• parhaat päälliskombot: philis + speck (tai prosciutto) TAI philis ja hillo TAI voi ja cheddar
• kannattaa tehdä eka resepti ohjeen mukaan ja sitten tuunailla: olen lisännyt porkkanaa, kokeillut oliiviöljyä ja vähentänyt pähkinöitä lisäten kaurajauhoa

Kaikki kuvat by Laura.
Ps. Philis on Piladelphia. But you knew that!

3.3.2013

Skip to my lou (VIVAMOO kip’)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Optimoidut — Meri @ 12.21

Apinaelämän päivät täyttyvät töistä, urheilusta, ilosta, ystävistä, kirjoista (Kindle!), musiikista, tanssimisesta, seminaareista, luennoista, ruoasta, juomasta, strutsikoirasta, unesta, ylä- ja alamäistä, ajatustenvaihdosta, riemusta, painista… Peruselämästä siis. Rakas M.Food on siis melko tärviöllä, mutta ehkä tuhkasta nousee Feenixmonkey!

Ja jos nousee, ei se lennä vaan SKIPPAA! Skip to my lou! 

kip4

Eräs jännittävimmistä, ellei jännittävin asia, jonka olen blogaajan ominaisuudessa saanut, on suomalainen innovaatio Vivamoo kip‘. Kyseessä on säilytys-/tarjoiluastiasarja, joita voi pinoilla ja yhdistellä miten haluaa, jotka kestävät pakkasta ja konepesua ja jotka eivät (HUH) sisällä BPA-yhdisteitä. Itse pidän näistä kirkkaat vedet mieleentuovista eleettömistä, mutta jääpalankauniista kipoista, ja ne ovat saapumisestaan saakka olleet esillä ja käytyössä apinakeittiössä.

kip6

kip5

Kipot pinoutuvat nätisti kuten luvataan, ja lukittuvat paikoilleen. Pidän siitä, että näen, mitä kipoissa on. Taiteellisempi henkilö luo helposti installaation poikineen, kun hipsteriystävät seuraavan kerran saapuvat brunssille, ja täyttelee kip’it jollain jännällä (postauksen teema).

Hintakaan ei ole paha; kahden kip’in setistä saa pulittaa 23 euroa. Tuli muuten mieleen, että setistä saisi esim. hienon tuparilahjan, kun toiseen kip’iin laittaisin kidesuolaa ja toiseen jotakin leipää… Ja voihan näissä muutakin säilyttää kuin ruokaa. Omissa kuvissani ei nyt esiinny valitettavasti luovuuteni koko kirjo, mutta altistunette tulevaisuudessa erikoisemmille ratkaisuille. Kip’stähän voisi saada vaikka meemin! ;D Onko Kip’ 2010-luvun lautanen?!

kip2

Iisisti cool

Filed under: Gluteeniton,Napot — Meri @ 12.20

Ei sen tarvitse olla niin vaikeaa.

tapas

 

Juustoa, pähkinöitä, parmankinkkua, viinirypäleitä.

 

tapas2

(Gluteenitonta) paahdettua leipää, voita, brietä, mustikkahilloa.

tapas3

Dajmia, lakrids by Johan Bülow (Stokkalta).

 

14.2.2013

Leipäkauraset

Filed under: Gluteeniton,Leipää — Meri @ 19.19

Helppojen ja suhteellisen pikaisten leipäkaurasten ohje on mukailtu Hanna Markukselan ja Varpu Tavin e-kirjan Aknesta voi parantua! -ohjeen pohjalta (Kauraleipäset, s. 28). How boring (siis minulta, ei heiltä). Koska lopputulos kuitenkin oli hyvä sekä tuoreeltaan että yön yli nukkuneena, jaan reseptin.

kauraa

Leipäkauraset, reilu pellillinen

  • 3 dl kauraleseitä
  • 1,5 dl tattarijauhoa
  • 1 tl suolaa, leivinjauhetta ja leivinsoodaa kutakin
  • 1 rkl psylliumia (+1,5 dl vettä)
  • 500 g  luonnonjogurttia

Sekoita psyllium veteen ja anna turvota hetki, niin että lima muodostuu. Sekoita kaikki aineet ja jätä turpoamaan vähintään 20 minuutiksi, mutta taikina saa turvota useita tuntejakin. Lämmitä uuni n. 200 asteeseen ja nosta seoksesta sopivia kekoja tai lämpäreitä leivinpaperoidulle pellille. Varaudu lämpäreiden laajenemiseen eli jos a) haluat, että kauraset ovat erillään pysyviä leipäsiä, jätä väliin runsaasti tilaa tai b) heitä halusi romukoppaan ja leikkele pellinkokoinen lämpäre kappaleiksi kypsänä.

Paista n. puolisen tuntia. Tästä määrästä tuli omassa uunissani yksi pellillinen (9 lämpärettä, osa yhteenmetsittyneitä) ja kaksi kaupan päälle eli yhteensä 11 kaurasta.

14.1.2013

Ahvenanmaan kultakimpale!

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 17.37

Nyt on pakko mainostaa, kun olen ihan koukkuuntunut. Kaikki alkoi siitä, että rahatilanteeni meni vähän kuppaiseksi vuosi sitten. Ei mitään sen ihmeempää syytä, mutta piti alkaa syynätä rahankulutusta tarkemmin. Koska olen tällainen luomunsuosija, elintarvikeostokset joutuivat tietysti tiukkaan arviointiin; arvioinnin tuloksena suurin osa luomusta karsiutui, kauppaketjujen omat merkit ja tarjoukset tulivat luksuksen tilalle ja aloin välttää pitkälti sekä hallia että erikoiskauppoja.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress