Leirielämä on hurjaa! ...voi tapahtua mitä vain (hoil). Palasimme juuri Lojon reissulta eli Lohjalta, jonne pyörähdimme välittömästi työvuoron päätteeksi tuulettumaan, kuten tuo mairea ilmaisu kuuluu. Tai heti työvuoron jälkeen pinkaisin kyllä tuulettumaan lenkille tihkusateeseen, jolla palautin Karjalohjan upeaan kirjastoon kaksi levyä, rullasin urkkakenttää ympäri ja lopuksi poikkesin metsälenkille ja eksyin. Tästä syystä jouduttuani umpikujaan pingoin paluumatkan aika kyytiä. Mutta eikös vaan se olekin tällainen kostea paras ilma pinkoa! Happihyppelykään ei riittävästi kuvaa tätä raikastumisen tunnetta, joka täydentyy lenkin lopuksi suihkulla.
Irtiotto sai vähän tahmea lähdön, kun emme saaneet lainaamaamme autoa käyntiin. Hätä keinot keksii ja lainasimme toisen auton. Huristelimme mahaa kurittavan mutkaista tietä tuohon ympäristömme asutuskeskittymään. Pikaisen shoppailukierroksen jälkeen, josta muuten jäi käteen eli kassiin mm. Converse-imitaatiot Fireflyt a la 9,90e sekä vanhanaikainen litteä eväsmehupullo, suuntasimme meksikolaiseen ravintolaan, josta huhu kertoo hyvää. Caballo Baio. Troijan hevonen oli kuitenkin täynnä. Vaan kuten myöhemmin tarinassa käy ilmi, onneksemme.
Baion ystävällinen isäntä neuvoi meidät läheiseen kreikkalaiseen ravintolaan
Salonikaan. Tyytyväisinä siihen, ettei tyytyminen ollut ketjupaikkaan, istuimme alas kotoisan kepeään pöytään ja tilasimme. Alkupaloiksi nautimme puoliksi alkupalalautasen (
pikilia), joka sisälsi tuhdin valikoiman kreikkalaisia herkkuja. Vanhojen tuttujen lisäksi kielemme vei mätitahnasalaatti
taramasalata, johon kuulemma tulee ainakin mätiä ja perunaa. Enivan, toimivia ohjeita hallussa?!
Pääruoaksi tilasin
horiatikin eli kreikkalaisen salaatin, niin kuin aina. Mihinkäs muuli karvoistaan pääsee. Poikkeuksellisen hyvää. Henkan fetajuustolla täytetty porsaanleike oli juuri oikean kypsyistä ja mehevää. En maistanut, mutta Henkka on itsekin erinomainen kokki. Ei turhaan kehu, se.
Sokerina pohjalla ystävällinen henkilökunta nauroi kanssani toivomukselleni saada viimeinen fetalohko sekä tuore yrttisämpylä mukaan ja toi kuljetusta varten pestyn appelsiinimarmeladirasian. Selkeitä hengenheimolaisia! Ihan sitä sydän pakahtuu. Jos siis olette nälkäisiä ja lähellä Lohjaa, suunnatkaa sinivalkoruudullisten pöytäliinojen äärelle. Fi-estaaa! Nyt pihalle grillaamaan vähän tofugrilleriä iltapalaksi.