Ettei mene ihan eläväksi pöperöksi koko puuha, tähän väliin pala makeaa. Ja tottahan toki juuri
suklaata! Kuten tämän päivän
lehti kertoi, tumman suklaan suosio on Suomessa kasvussa. Ja siihen lisäisin, että niin tumman suklaan, teen kuin punaviiininkin sisältämät flavonoidit suojaavat verisuonia. Myös mielenterveyttä, sanoisin, kohtuullisissa määrin.
Ensimmäinen kokeiluni suklaan maustamisen maailmassa sijoittuu itsestään selvästi iiseihin tryffeleihin. Kaivoin esiin perusohjeen jota sitten tuunailin erinäisin eliksiirein. Makuni olivat seuraavanlaiset:
- piparminttu ja pinjansiemenet
- kardemumma
- rommi ja macademiapähkinät
Minttuiset sekä kardemummaiset suklaamuhkut saivat koristeekseen vielä värikkään suklaanapin, jonka ylikansallista valmistajaa en halua tässä markkinoida. Pyydän saada huomauttaa, että nämä Valiojäätelöäkin nykyään hallitsevan suurvalmistajan tuotteet ovat päätyneet haltuuni täysin yllättäen ja pyytämättä. Ruokaa ei kuitenkaan sovi haaskata, siksi siis sillä näet nimittäin.
Suklaatryffelit
- n. 170 g tummaa suklaata (itse käytin 70% tai tummempaa)
- 2 keltuaista
- 2 rkl kermaa
- 2 rkl voita
- makuaineet
Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen muut ainekset. Sekoita tasaiseksi, mausta ja jaa pieniin karkkivuokiin. Koristele jos siltä tuntuu ja siirrä jääkaappiin jähmettymään. Tällä lailla tehtynä konvehdit pehmenevät melko nopeasti huoneenlämmössä, jolloin ne voi nauttia lusikallakin, esimerkiksi sillä kultaisella, joka joillakin on syntyessään suussa.
Kaikista tuli hyviä, ei kai kermalla ja voilla voikaan pahasti pieleentyä, ja jokaisella maistajalla oli oma suosikkimakunsa. Kardemumman suhteen jatkan viilailua, siihen olen itse niin kovin ihastunut. Mutta herkkuisalle huviretkelle sulan suklaan maailmassa saapi pakata viinakaapistaan lähes mitä tahansa ja kaivaa kuivakaapistaan pähkinöitä, rusinoita, karkkeja, esansseja, kookosta, mausteita, siemeniä,
vuohenjuustoa, muroja, hiutaleita tai hedelmiä. Kyllä sen sitten huomaa jos idea oli huono. :-D