Keskustelin jokin päivä takaperin jonkun ystäväni kanssa pyttipannusta ja siitä, onko oikealle pyttipannulle olemassa kuinka tarkka määrittely. En kuollaksenikaan muista, kuka tuo ystävä oli (toivottavasti ei kovin läheinen [nolo]), mutta sen muistan, että hänen mielipiteensä korrektista spydäristä oli hyvin konservatiivinen. Siis miten niin pannupytin täytyy sisältää makkaraa ja perunaa?! Paitsi että aiheesta on kirjoitettu kirja (joka on huomioitu mm. maan ykkössapuska-blogissa Pastanjauhajissa), jossa tätä mäsäytysherkkua kokataan joka lähtöön, myös itse olen vankasti sitä mieltä, että kaikenlaiset kasaukseni, joihin ynnään ketsuppia ja sinappia, ovat spydäriä. Että en sitten tiedä, kuinka vannoutuneimmat lihapottupannun ystävät sulattavat tämän tuoreimman innovaationi, pyttipannusalaatin. Mutta koska tämä on kuitenki ihan meikäläisen ikkariblogi, tarjoilen sitä siinä missä macaronejakin. Pyttissallaadi syntyi ihan vahingossa, kun keittovihannekset on pakkasen tyhjentyessä syötävä ja sitä rataa. Kuvaa en ottanut, kun muiden aitojen pyttäreiden tapaan tämäkin mättö hurmaa maullaan. Ulkonäöllään se ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile. Että jos teissä on tarpeeksi mättityydiä eli muuli-attitudea, EAT THIS. Spydärisalaatti
  • pussi pakastekeittojuureksia
  • tomaatti
  • pätkä kurkkua
  • savustettua kalkkunanrintaa
  • raejuustoa
  • paahdettua sipulia
  • ketsuppia ja sinappia
Nappaa juurekset pakkasesta ja iske kattilaan veden kanssa, kiehauta suliksi. Pilko samalla tomaatti ja kurkku, siirrä lautaselle raejuustokourallisen kanssa. Kaada keitetyt vihannekset lävikköön ja valuta vesi pois. Levitä lautaselle salaattipohjan kanssa ja mausta seos reilusti ketsupilla, sekoita. Kuutioi kalkkuna ja sekoita siihen hyvä tujaus sinappia. Kaada kalkkis ketsuppipohjalle ja ravista päälle rutkasti paahdettua sipulia. Sitten haarukalla ääntä kohden ja napa ruskaa!