Hätäinen kutsuhuuto lapsuuden lempileivän perään! Lieneekö kellään kokemuksia samasta. Olemme yrittäneet perheenikin voimin muistaa leivän nimeä tai valmistajaa, mutta tyhjää lyö. Kyseessä oli varmaan pääasiassa 80-luvulla ja 90-luvun alussa perheessämme suosittu tumma, makeahko leipä, joka kulki meillä nimellä “ruotsalainen”. Leipä oli muodoltaan jälkiuunileivänmallinen, mutta viipaleet olivat hiukan isompia ja paksumpia. Maku oli tosiaan ruotsalaiseen tyyliin hiukan makea, ja leivässä oli valkoisia siemeniä(?). Luulen, että se myös oli maustettu fenkolilla, sillä fenkoli saa aina suussani aikaan nostalgiset makusävärit.
Jos siis keksit mikä voisi olla ollut kyseessä, kerro ja saisin mielenrauhan!
Ps. Hesarin Ruoka-osiossa on TISMALLEEN samanlainen ohje saaristolaisleivän tekoon, kuin mitä itse olen käyttänyt, kiitos Lallatilaan, jo vuosia! Hesari kutsuu leipää fänsisti kustavilaiseksi. Ai, yksi ero on omaani: Hesarin leipään tulee 25 grammaa enemmän hiivaa.
Oliskohan tuo jullimpa eli joululimppu.Tässä olis ainakin resepti
http://www.finnguide.fi/finnishrecipes/recipe.asp?c=1&t=1&p=1
Comment by Yaelian — 13.12.2009 @ 17.33
Minäkin muistan tuon leivän! Sitä ei ollut koskaan missään muualla kuin teillä. Nykyään kun näen kaupassa Pågenin leipiä (esim. Limpukkaa, http://www.pagen.fi/tuoteopas ), tuo teidän perheen leipä tulee mieleeni. Olisko ollut Pågenin, vaikka ei ehkä kuitenkaan tuo Limpukka?
Comment by vap — 14.12.2009 @ 10.52
Yaelian, etsin ihan tiettyä tuotetta, eikä mielikuvissamme kyllä joululimppu ole, vaikka limpunkaltainen makeus… Silti kiitos ohjeesta 😛
Vap, sitä me on puntaroitu, että olisko se ollu PÃ¥genin, mut ei olla tultu mihinkään tulokseen. Ainakaan vastaavaa ei ole enää myynnissä 🙁 Voisikohan niille laittaa palautetta että mikäli oli heidän leipänsä niin PALAUTTAISIVAT…. Vaikken mikään leivänsyöjä olekaan 😀 Paahdettuna oli erityisen mielettömän herkullista.
Comment by ylimuuli — 14.12.2009 @ 16.23
Mahtaisiko olla Oululaisten Mallaslimppu? Se olikin tosi hyvää, ei liian makeaa.
Comment by See — 14.12.2009 @ 21.03
See, mallaslimppu? Sitä ei siis enää liene kaupan? Olikohan siinä valkoisia “jyviä” tai fenkolia? Ooooooooo sekö se ois?!
Comment by ylimuuli — 14.12.2009 @ 21.07
Äh, ei siinä kyllä jyviä ollut, ja “ruotsalainen” viittaa varmaan valmistajaan. Höh, ja minä kun innostuin 🙂 Missä päin tätä myytiin? Jonkin verranhan leivissä oli ennen vanhaan vaihteluakin, nykyään joka paikasta saa sitä samaa huttua.
Comment by See — 15.12.2009 @ 6.23
Etelä-Helsingissä ainakin, jossa olen asunut lapsuuteni. Sittemmin vähitellen lipsunut tähän Hakaniemeen, Pitkänsillan toiselle puolelle 🙂
Comment by ylimuuli — 15.12.2009 @ 6.25
28-vuotias lukija Töölöstä kaipailee samaa leipää lapsuudestaan 🙂 Mulla on sellainen mielikuva, että siinä paketissa oli joku ruskeasävyinen kuva päällä (tämähän auttaa todella paljon). Ja valmistajaksi veikkaisin kanssa PÃ¥genia.
Kiitos muuten kivasta blogista, olen seurannut sitä pitkään, mutta olen armottoman laiska kommentoimaan…
Comment by Ellu — 15.12.2009 @ 12.03
Pågenille vaan postia sitten. Että edes kertoisivat leivän nimen ja koska sitä on saanut ja koska ei enää, jos eivät palauttamaan ryhdy. Pågenin ruotsalaisilla sivuilla on enemmän leipiä kuin suomalaisilla, mutta nykyaikaiselta hutulta pääasiassa näyttävät. Eikä Pågenin historia-saitillakaan ollut mainintaa, vaikka oli 80-lukukin erikseen mainittu (Krisprolls-korput). http://www.pagen.fi/
Comment by vap — 15.12.2009 @ 18.40
Ellu, oijoi, hauska tavata! 😀 Ehkä ollaan jo lähempänä, mullekin tulee nyt joku kuvamielikuva.
Vap ja Ellu: postia Pågenille lähtee pian. Raportoin sit. JÄNNÄÄ.
Comment by ylimuuli — 15.12.2009 @ 20.39