Pääsimme Lihansyöjän kanssa viime viikolla vierailemaan Sipoon Talmassa Pajuniemen tehtailla. “Tehtailla” antaa tosin totuutta karumman kuvan; perustajan, Pekka Pajuniemen,72,  asuintalo nousee punaisena ja kauniina pihapiirissä eikä varsinainen tehdaskaan ole erityisen industriaalinen. Pajuniemi on vuodesta 1976 toiminut liha-alalla ja Suomen suurin luomulihatuotteiden valmistaja.
Meidät vastaanotti Pajuniemen nykyinen toimitusjohtaja Arto Jokinen, joka kertoi tuotteita tehdyn jo 50v. samalla reseptillä. Pajuniemen periaatteena on valmistaa tuotteet ilman täyteaineita, vain elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömin lisäainein varustettuna. Kehittämistyö kaiken ylimääräisen karsimiseksi on koko ajan käynnissä. Ja ahap! – ennen kuin kysytte, nitriiteistä (E250, säilöntäaine natriumnitriitti) on tulossa oma postauksensa. Malttia. All shall be revealed!
Päivä päivältä luomummaksi
Pajuniemi on ollut uranuurtaja luomulihajalosteiden suhteen ja valmistanut mm. ensimmäisenä luomusiasta jalosteita. Kuten tunnettua, luomutuottajista on pulaa ja siksi Pajuniemikään ei vielä ole viimeistä piirtoaan myöten luomua. Pian kuitenkin, sillä tähtäimessä on nostaa luomun nykyinen osuus tuotannosta eli 25% kolmen vuoden sisällä vähintään 50%:in, mieluiten sataan! Tuotteita päivitetään luomuksi sitä mukaa kuin tarjonta kasvaa. Tällä hetkellä luomutuotteet viedään käsistä ja kaupassa joutuu usein kohtaamaan eioota. Mm. tuoreesti markkinoille tuotu luomumaksamakkara on viety käsistä.
Jokinen vahvistaa sen, mikä kuluttajillekin jo näkyy: Suomessa on meneillään luomuvallankumous! Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Pelloissa menee kolme vuotta siirtymisessä luomuksi ja eläimillä ainakin vuosi. Suunta on silti oikea ja Jokinen ennustaa, että kahden, kolmen vuoden kuluttua muutos näkyy merkittävästi. Siitä huolimatta, että luomuviljely on tällä hetkellä Suomessa tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen.
Jokinen kertoo, että luomusikatiloja on Suomessa kymmenkunta, luomunaudan tuottajia huomattavasti enemmän ja luomukanaloitakin jo suloiset 25. Ja kuten hetki sitten lehdistä luettiin, jauhelihan myynnistä jo 9% on luomua. Tilanne tuntuu uskomattomalta siihen nähden, että luomun yrittäessä tuloaan ensimmäisen kerran ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, vastaanotto oli kalsea. Nyt luomu on hip ja cool ja löytänyt yleisönsä yhtä lailla lapsiperheistä, leppoistajista, taviksista (minä! minä!), ruokavaliohifistelijöistä, anttiheikkilöistä kuin maailmanpelastajistakin (taas minä!).
[Arto ja etikettikone!]
Jokisen eväät
Jokinen itse on ollut kohta viisi vuotta Pajuniemellä ja hänen henkilökohtainen luomuhistoriansa juontaa 90-luvulta, jolloin Jokinen asui Hollannissa. Hollannin pahasti saastunut maaperä herätti jo tuolloin havaitsemaan puhtaan maaperän tärkeyden, kun lannoitteet pilasivat kanavat, ja nyt Hollanti onkin luomun edelläkävijä. Ruokavaliostakin Jokinen on kiinnostunut tuoreen vuosituhannen alussa, joten Pajuniemi eettisine arvoineen ja puhtaine raaka-aineineen on varmasti palkitseva työpaikka. Suosikkituotteekseen Jokinen nimeää luomufileeleikkeleen, vaikka vaikeahan hyvistä on yhtä valita.
[Ylimuuli ja makkaratehdas.]
Liity vallankumoukseen!
Olivatpa syysi luomu lifestyleen sitten eläinten hyvinvoinnissa, puhtaassa maaperässä, omassa terveydessä tai paremmassa maussa, liity vallankumoukseen ja sijoita pelimerkkisi luomutuotteille. Tämä arpa voittaa! Oli kyse sitten luomumunista, maitotuotteista, pähkinöistä, vaatteista tai lihasta, VAATIKAA kauppiailtanne puhtaita raaka-aineita ja maksakaa mukisematta muutama killinki enemmän, jotta eläimet eivät voisi niin pahoin. Halpa hinta paremmasta terveydestä ja puhdistuvasta omatunnosta.
Omat suosikkini Pajuniemen tuotteista ovat suolalihaleikkele, nakit, aamiaispekoni ja tuoretuotteista jauheliha. Muista luomutuotteista suosikkeja alkaa olla vaikea valita, sillä valikoima laajenee silmissä. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että myös kauppojen omat merkit ovat alkaneet brändäytyä myös luomuna. Massat ovat liikkeellä! NYT. SE. TAPAHTUU.
[…] Facebookissa oli postaus “Terveisiä Pajuniemeltä.” http://monkeyfood.net/2011/10/29/terveisia-pajuniemelta-its-all-happening/ […]
Pingback by Aamiainen ekokarppilassa | ekokarppi — 29.10.2011 @ 9.18
Mun kirjoissa sä olet kyllä enemmän ruokavaliohifistelijä kuin tavis 😉
Comment by Jaana — 29.10.2011 @ 12.28
Jaana, mä taidan olla kaikkea paitsi lapsiperheellinen tai anttiheikkilä… Ja aika huono leppoistaja 😀 Taviksen kohdalla viittasin siksi, että tavis-nimitys koetaan joskus kielteisenä, kun taas itse pidän tavallisuutta (mitä se sitten ikinä onkaan) arvossa 🙂 Ihanaa kun kävit!
Comment by ylimuuli — 29.10.2011 @ 12.32
Mites on eläinluomutuotannossa eläinten ruuan laatu? Tietty sen kai pitää olla luomutuotettua, mutta onko se oikeasti luonnollista ruokaa kyseiselle eläimelle? Mässäileekö lehmä pelkästään oikeaa ruohoa (eikä viljaa/soijaa/maissia)? Syökö kana erilaisia ötököitä (eikä viljaa)?
Tämä on minusta paljon oleellisempi kysymys kuin se, onko tuotannossa täytetty pilkuntarkkaan kaikki lainsäädännön luomukriteerit.
Comment by Samuli Pahalahti — 29.10.2011 @ 14.07
Samuli, luomueläinten ravinnosta voit lukea täältä: http://www.luomu.fi/tietoja-2/hyvaa-elaimille/luontaista-luomurehua
Esimerkiksi lehmän ravinnosta vähintään 60% on oltava ns. karkearehua eli “ruohoa”. Ei kuitenkaan pelkästään. Sekin kannattaa huomioida, että kyseessä (esim. lehmä) on ihmisen jalostama kotieläin eikä varsinaisesti mikään villinä ajelehtiva laji. 🙂 Toki itsekin soisin, että lehmukat eläisivät vain ruoholla ja sitä rataa (ja osa elääkin – täältä tilaamme porukalla aina lihaa suoramyyntinä: http://www.pasuri.fi/rotu.htm), mutta katson, että parempi näinkin kuin silkkaa tehotuotettua soijaa tehotuotetuille naudoille. En tiedä luitko, mutta olen kirjoittanut lihantuotannosta Suomessa: http://monkeyfood.net/2011/06/13/lihantuotanto-suomessa-grass-fed-liha/
Ja se, syökö eläin kuinka lajityypillisesti, on tietysti tärkeä kysymys eläimen terveyden ja hyvinvoinnin ja sikäli sen syövän ihmisenkin terveyden kannalta. On kuitenkin paljon kiinni siitä, mistä syystä valitsee itse luomun. Jos ajattelee, että tärkeintä on, että eläimillä olisi hiukan enemmän tilaa ja mahdollisuus ulkoilla, kysymys ei ole niin oleellinen. Mutta monimutkaisia asioitahan nämä ovat. Mielestäni luomutuotanto ei ole täydellistä, mutta se on askel oikeaan suuntaan ja selvästi sellainen askel, jonka myös asiasta vähemmän välittävät jaksavat ottaa.
Comment by ylimuuli — 29.10.2011 @ 16.30