MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

No onpa jäänyt apina ihan tunkiolle tässä, syvät pahoitteluni, elämä on sellaista. Työ, valmennustyö, treenaaminen, tanssiminen, kaikki on niin kiinnostavaa ja vuorokaudessa on vaan so many hours! Meinasin nyt kuitenkin lyhyen päivityksen antaa ihan noin kilpirauhassaagan jatkumosta, sillä eihän sekään luku vielä ollut luettu 🙂

What’s your super power? Mine’s HUNGER 😛 😛

Pikakertaus: aloin oireilla pahemmin keväällä 2010, sain subkliinisen kilpparin vajaatoiminnan diagnoosin keväällä 2011 ja aloitin tyroksiinin, se vaihdettiin melko pian liotyroniiniin jota söin marraskuuhun 2012. Tuolloin oloni oli loistava ja ajoin lääkkeen itse alas. Koska epäilin, että vajaatoiminnan puhkeamisen ainakin osatekijänä oli ollut liian vähähiilarinen ja -energinen ruokavalio ja koska sen onnistuin lopulta korjaamaan, ajattelin, että että kilpirauhanen olisi toipunut.

Mitä sitten tapahtui: keväällä 2014 (kyllä, TÄNÄ keväänä) kiinnitin jo alkuvuodesta huomiota siihen, että tukka oli ohentunut huomattavasti. Puhuin siitä ihmisille, jotka sanoivat, että se johtuu stressistä, joka johtuu marraskuussa tapahtuneesta pyöräonnettomuudesta ja siitä, että lokakuussa (rakas rakas rakas) Nelli kuoli. Okei. Jossain vaiheessa aloin olla jo aika superhuolestunut tukanlähdöstä ja ohuesta ponnarista mutta ystävät tuumivat, että ylitarkkailen itseäni. Onneksi otin asian puheeksi yhdessä asiantuntijaryhmässä, jossa otettiin esiin heti The Usual Suspect, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. NIINPÄ NIIN. Kuinka dorka voi ihminen olla 😀 <3 Jälkeenpäin ajateltuna oireet olivat hiipineet takaisin jo kesän 2013 lopulta korkojen kera, en vain ollut tajunnut. Vointini säilyi myös osin parempana kuin ensimmäisellä kierroksella varmaankin kiitos riittävän ravinnon. Toisaalta esim. tukkaa ei aiemmin huomattavasti lähtenyt.

Menin erinomaiselle lääkärille ja labrat paljastivat ihan OIKEAN (ehe, ehe — mm. yksi Kättärin gynekologi on sanonut minulle matkan varrella että ei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa ole) vajaatoiminnan: nyt arvot olivat moninkertaisesti ensimmäistä kertaa huonommat ja kauniisti kaikkien viitteiden ulkopuolella. Aika huojentavaa kuitenkin. Tyroksiini aloitettiin.

Tilanne nyt: annosta nosteltiin pikkuhiljaa ja kävin aina labroissa kontrolleissa. Matkalle on mahtunut kaikenlaista oirehdintaa lääkenostoista, mutta eihän se elimistö ihan huomaamatta voinekaan toimintaansa solutasolla korjata. Pian lääkityksen aloittamisen jälkeen olo alkoi kuitenkin parantua, vaikka sitten annosnostojen jälkeen oli mm. pahoja nivelkipuja monta viikkoa. Vaikea sanoa tarkasti miten olo koheni, mutta ehkä nyt ainakin mieliala. Nyt viimeisin annosnosto tuntui tekevän temput sitten jo ihan kunnolla ja ruumiinlämpö on ensimmäistä kertaa vuosiaan lähes normaali. Uskomaton fiilis 😀 Prosessihan tämä on ja hormonitoiminta on herkkä asia, jossa monenlaiset asiat heiluttavat helposti tasapainoa, mutta toivon sydämestäni, että tyroksiini jatkaisi pelittämistä ja pärjäisin tällä. Viimein tuntuu jopa siltä (en melkein uskalla sanoa tätä ääneen), että tukkakin alkaa pysyä päässä :’)

Joka tapauksessa lääkitys lienee elinikäinen. Lääkäri antoi minulle synninpäästön ja sanoi, että oli mahdollista, että kilpirauhaseni OLISI todella toipunut ja alkanut toimia riittävästi, että tekemäni lääkkettömyyskokeilu ei ollut ollenkaan pähkähullu, mutta kyllähän se on nyt sitten kokeiltu. Ruokavalio on ihmeellinen asia ja työkalu jota ei kannata jättää käyttämättä kun siihen on niin helppo vaikuttaa, mutta ei se(kään) ihmelääke ole.

Who run the world? GIRLS!

Well, tässä epäkoostunut jatko-osa jännittävään elämääni, joka on taas entistäkin ihanampaa ja onnellisempaa ja hauskempaa! Tsemiä kaikille, joita asia koskee. Vaikka toipuminen on joskus hurjan hidasta, elimistö on viisas ja uuttera. <3