Elävän ravinnon jäätelö on banaani pakkasessa. Saattaa kuulostaa köyhältä, mutta se on kaikkea muuta! Kun pakastetun banaanin pistää tehosekoittimessa tasaiseksi, muodostuu mieletön jäätelömäinen massa, jonka kuohkeus ja luonnollinen makeus ovat melkein parempaa kuin se lehmäjäde. Massaa voi maustaa ainakin kanelilla, carobilla, kaakaolla, vaniljalla ja marjoilla, miksei myös esansseilla ja alkoholeilla. Olen vasta Jakki Jäätelökokki - urani alussa, joten tuoteperhe laajenee vähitellen. Ja tätä ei myydä Nestlelle.
Banaanijäätelön überhyvä puoli on myös sen maidottomuus, nyt kun ilman sitäkin yritän sinnitellä. Jäde on ehtaa luonnonkarkkia! Eikä sitä konetta tarvita mihinkään, tavallinen pakastin piisaa. Tässä perusohje, jonka kanssa voi sitten lähteä seikkailemaan.
Maidoton jäätelö
- 1 tai useampi Reilun kaupan banaani
Kuori banaanit ja paloittele pariin osaan. Laita pakkaseen pussissa tai rasiassa ainakin pariksi tunniksi tai ihan tulevaisuuden varalle vaikka pidemmäksikin aikaa. Kun jäätelöhimo sitten iskee, ota banaanit hetkeksi sulamaan. Kun ne alkavat hellittää umpijäästä, aja ne tehosekoittimessa tasaiseksi ja kuohkeaksi massaksi. Ajaa saa vähän pidemmän aikaa kuin vain murskaksi. Valmis!
Tässä vaiheessa voit maustaa satsin tai esimerkiksi osan siitä. Itse valmistin jäätelöksi yhden banaanin, josta otin puolet massasta erilleen. Toiseen puoleen hurautin hyvin sekaisin 1,5 teelusikallista
carob-jauhetta, jota saadaan johanneksenleipäpuusta ja joka muistuttaa kaakaota. Laitoin satsit vielä pakkaseen ennen nauttimista ja soseutin myös viisi hieman sulanutta mansikkaa sorbetiksi.
Jälkiruoka-ajan saavuttua otin jäätelöt esiin ja kokosin ihanan trion; banaanijäätelöä, suklaajäätelöä ja mansikkaa. Päälle hasselpähkinärouhetta. Mmm mmm mmm.
Ettei mene ihan nautiskeluksi, mainostan samalla Hesarin uutta blogia ja bloginpitäjää. Kukapa muu kuin vaikuttavan
Sarasvatin hiekkaa - kirjan tekijä Risto Isomäki on liittynyt blogaajien joukkoon ja kirjoittaa niistä tavallisista aiheista kuten maailmanlopusta. Tänne päin,
Pallo hukassa.
P.S. Jakki ja jäätelökone oli yksi lapsuuteni suosikkikirjoista Piilomaan pikkuaasin ohella. Parasta oli, kun kiharaturkkinen jakki painoi kotilon korvaansa vasten ja kuuli meren.