MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

12.1.2018

Yes ve gan!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 16.57

(Sori Roots, lainasin teidän slogania otsikossa mutta se on hyvää mainosta!)

Hedelmät kauravaniljakastikkeella oli ja meni, mm mm mmmm.

Lähipäivien vegaaniset ymmärrykseni:

  • Kampin yläkerran Torrefazionesta saa herkullista vegaanista avokado-ciabattaa
  • Rainbown kaurajuoma (keltainen purtilo) on todella hyvää, bye iKaffe (Rainbow on halvempaakin)!
  • Vatsa tuntuu kestävän tetralinssejä keitettynä oikein hyvin <3 Ns. tuplakypsennystä mutta whatever it takes.
  • Joulun jälkeisen kevyen flunssan jälkeen oon päässyt taas treenaamaan ja on HURJA NÄLKÄ! Vaatii opetteluvaiheessa vähän energiaa (heh) että saa tarpeeksi energiaa vegaanisesta ruoasta, semminkin kun kasviprodet on haastavia sulamaan 🙂
  • Mun vegaanisuudelle ei ole naurettu kertaakaan 😍 Ei edes ivailtu, mikä on ihanaa, sillä ivallinen asenne on kamalinta mitä tiedän, kaikille osapuolille.

Join the crew! Vegaanihaaste, kas tässä.

11.1.2018

Laiskasti kohti kokki-intoa

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 12.53

Mä oon viimeiset muutamat vuodet ollut niin laiska kokki ettei ole tosikaan, jaksan lähinnä keittää (perunoita, riisiä, puuroa), sulattaa uunissa (leipää), paistaa munia ja kuoria hedelmät 😏

Satunnaisen kakun oon jaksanut välillä leipoa, jos on ollut oikein motivoiva syy (juukelin hyvä banaanikakku ja pavlova lähinnä). Mähän oon sellainen, että innostun asioista aina aika sata lasissa, teen niitä intohimoisesti kunnes saavutan pisteen, jossa osaan jo suhteellisen paljon ja se juttu on nähty. Jotkut perusasiat tietysti pysyy, vuodesta toiseen 🙂 Vegaanihaaste on herätellyt uinuvaa kokkauskiinnostusta ja tiistaina parantelin maanantain capoeirasta runneltua kroppaani yllättävästi pastalla. En ole koskaan syönyt aitoa mac’n’cheeseä, mutta ainakin vegaaniversio on ihan okei.

Ohje on Pidempi korsi -blogin ja seurasin sitä aika tarkasti. Keitin gluteenittomat pennet, sekoitin joukkoon ravintohiivaa, kaurakermaa ja mausteita. Santsiannokseen laitoin hieman ketsuppia, kermainen tomaattipasta ei ollut hullumpaa sekään.

Kurkumalattea oon litkinyt syksystä lähtien silloin tällöin, se valmistuu siis Ruohonjuuresta ostetulla Sonnentorin vanilja-kurkumalatte-jauheella, joka sekoitetaan kuumennettuun iKaffeen.

Tänään tein lounaaksi linssikeittoa, jonka vanhasta muistista (Monkeysta löytyvä Erkin linssikeitto) maustan sinapilla. Muuten ihan superperus, linssien lisäksi porkkanaa, perunaa, tomaattisäilykettä ja tietty ropaus sokeria niin kuin aina tomaattiruokiin. Keiton kaveriksi paistoin pari maissitortillaa kookosöljyssä, vanha barbakikka tehdä niistä herkkua!

Että kovin vähitellen rupean ryhtymään tähän vegaaniseen kokkauspuuhaan, mutta näyttäshän tää nyt alustavasti lupaavalta.

7.1.2018

Viikko 100% vegaanina

Filed under: Vegan — Meri @ 13.16

Vaikka olen ollut lähes maidoton vuodesta 2010n saakka, ja kesällä aloitin fleksovegaaniuden, oli siirtyminen totaalivegaaniksi silti yllättävän suuri muutos. Ei niinkään ruoissa, elämänlaadussa, vaivalloisuudessa tms., vaan ajattelussa. Vegaaniuteen verrattuna perinteinen kasvissyönti tuntuu lastenleikiltä! Kun pyrkii täydelliseen kasviperäisyyteen on oltava pokkaa ja kestokykyä tiedustella ja selvittää, kysellä ja suunnitella. Alkuvaiheen opettelu tietysti muuttuu nopeasti pääomaksi eikä vegaanisuus enää aiheuta päänvaivaa, mutta alku on inspiroiva silmienavaus ja seikkailu! Jos olisin hurahtanut Pokemon Gohon niin tää tuntuis varmaan samalta 😉

Tammikuun vegaanihaasteeseen voi muuten edelleen liittyä; meitä on yli 10 o00 ja määrä kasvaa koko ajan. Haasteen toteutuksesta 10/10 pistettä. Osallistujia tuetaan ja informoidaan ammattimaisesti ja modernisti, jokaista kannustetaan eikä kukaan syyllistä erehdyksistä. Haasteen idea onkin saada ihmiset tietoisiksi valinnoistaan, sitä ei kukaan vahdi tai vaadi, onnistuuko efortti täydellisesti. Harvoin kai, mutta tietysti mokia ei välttämättä itse tiedä. Mä oon vetänyt rajan siihen, että juon tarjottua viiniä kysymättä sen vegaanisuudesta, ja syön kilpparilääkkeet ja rautavalmisteen, mutta kaikki muu syömäni ja juomani on ollut ymmärrykseni mukaan vegaanista.

Kuvassa Go onia, banaania, norjalaisia kaurapuffeja(!!) ja KAHVIA mun rakkaassa Captain America -mukissa 😍

Tällä viikolla oon oppinut mm. olevani koukussa Alpron Go on maustamattomaan soijarahkaan (parempi rahkakokemus kuin aito rahka!), että blinien ja suolakurkkujen kanssa hunajan korvaa täydellisesti vaahterasiirappi, että monet ihmiset on valmiita opettelemaan ja kokkaamaan mun vuoksi vegaanista ruokaa (vegaaninen parsarisotto, FAB!! Ja ne blinit, lawdy lawd <3), että on yllättävän monta kahvilaa joissa ainakaan vegaanista gluteenitonta ei löydy, mutta toisaalta yhtä paljon positiivisia juttuja kuten se, että Mäkki mainstreamaa vegaaniutta ja toi myyntiin kolmen euron McVeganin.

Oma ajatus vääristyy niin, että kun itse päivän mittaan lueskelee useita keskusteluita vegaanihaasteryhmästä ja puhuu asiasta monien kanssa, luulee että koko maailma on tietoinen haasteesta. Sitten hämmästyy kun joku ravintola (esim. jouluna Santa Fe jossa kävin ekaa kertaa vuosien jälkeen) tarjoaa hädin tuskin yhden kasvisvaihtoehdon, puhumattakaan vegaanisuudesta. Toisaalta Kampin K-kaupasta oli savuaromi ja ravintohiiva loppu, jotka haluan tulkita haasteen vaikutukseksi; jengi tuunaa porkkalaa ja korvaa parmiggianon hiutaleilla (works like a charm), ja kun kauppaan menee sisään ensimmäinen mainoskyltti on kasviperäisestä proteiinista.

Vegaanisuus tai kasviperäisyys on suomalaiselle muutenkin mieletön ylpeys ja Suomelle myyntivaltti! Missä muussa maassa on kaupoissa vegaanitiskit tai -kaapit, 20 erilaista kasviproteiinivalmistetta, kasvimaitojen overflow tai supervegaanibrunssi Pizzariumissa?

Ainakin nää on hurmanneet:

  • Apetitin kasvisjauhispihvit pakkasesta (herkullisia)
  • Pirkka Crunchy -maapähkinävoi (ei sisällä palmuöljyä)
  • Vege Way -prodepatukat (ei taatelia, maapähkinää sen sijaan – maha ei tuu kipeeksi)
  • vaahterasiirappi on täydellinen hunajankorvike (ja paremman makuista)
  • ravintohiiva- tai oluthiutaleet tuo umamin ruokaan (nää oli kyllä tuttuja takavuosilta mutta jääneet käytöstä)

Ja sit vaan jatkuu! Vegaanihaasteeseen voi liittyä tästä: https://vegaanihaaste.fi/<<<<<<<<<< iksaa tän blogin ulkomuodon ja käytettävyyden, just gimme a lil time 😛

28.12.2017

Apina elää!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 11.31

Kävipä klassisesti kun koitin päivittää blogia ensi kerran sitten vuoden 2014; draftini katosi! Millä vuosituhannella wordpressiin tulee UNDO, just asking.

[Kuvat reissukuvia kesän Italianmatkalta by Janne 💖]

Nyt pitäisi sitten asetella sanansa yhtä hauskasti, tuskin onnistuu! Lyhyesti siis vain: hengissä edelleen ja kesästä saakka fleksovegaani. Syy: kestämätön Maailmantuska ja kauhu siitä, mitä teemme eläimille, luonnolle ja ihmisille. Nyt teen itse ainakin jotain enemmän.

Suosikkituotteitani:

  • Yosa Sport
  • Alpro maustamaton Go On (tähän peanut butteria ja hilloa!)
  • iKaffe-kauramaito
  • Tartex-tahna leivälle
  • Kolmen kaverin vegaanijäätelöt (Lawdy lawd 😝)
  • Maustamaton tofu
  • Sininen Flora
  • Lisäksi syön paljon perunaa, kauraa, riisiä, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leipää, työpaikkalounaalla papuja salaatissa, kasviksia (aika laiskasti tosin), What else?
  • Monista ravintoloista saa mahtavaa vegaanista ruokaa, suosikkini on edelleen thai-ruoka
  • Wiener nougat on ollut jouluajan peruselintarvikkeeni

Jouluksi tein myös vegaanisen Marianne-kakun, joka maistui kaikille!

Ruoan ohella kuuluu hyvää. Kilpparin vajaatoiminta on lääkityksellä tasapainossa, lämpötilat sitä vähän heittelee ja vaatii säätämistä. Treenaan edelleen paljon (see you at Crossfit Herttoniemi!), tanssin, aloitin capoeiran, valmistuin toimintaterapian maisteriksi, vaihdoin töitä, asun Kampissa. Elämä on ihanaa ja monisyistä, välillä heitellyt kovastikin.

Katsotaan josko apinan saisi heräteltyä henkiin, oli teitä lukemassa tai ei! Kaikille kaikkea hyvää, nyt ja aina ❤️

24.8.2014

Pikapäivitys! Still alive :D (Rakas kilpirauhaseni: osa II)

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 20.01

No onpa jäänyt apina ihan tunkiolle tässä, syvät pahoitteluni, elämä on sellaista. Työ, valmennustyö, treenaaminen, tanssiminen, kaikki on niin kiinnostavaa ja vuorokaudessa on vaan so many hours! Meinasin nyt kuitenkin lyhyen päivityksen antaa ihan noin kilpirauhassaagan jatkumosta, sillä eihän sekään luku vielä ollut luettu 🙂

SUPA SUPA!

What’s your super power? Mine’s HUNGER 😛 😛

Pikakertaus: aloin oireilla pahemmin keväällä 2010, sain subkliinisen kilpparin vajaatoiminnan diagnoosin keväällä 2011 ja aloitin tyroksiinin, se vaihdettiin melko pian liotyroniiniin jota söin marraskuuhun 2012. Tuolloin oloni oli loistava ja ajoin lääkkeen itse alas. Koska epäilin, että vajaatoiminnan puhkeamisen ainakin osatekijänä oli ollut liian vähähiilarinen ja -energinen ruokavalio ja koska sen onnistuin lopulta korjaamaan, ajattelin, että että kilpirauhanen olisi toipunut.

Mitä sitten tapahtui: keväällä 2014 (kyllä, TÄNÄ keväänä) kiinnitin jo alkuvuodesta huomiota siihen, että tukka oli ohentunut huomattavasti. Puhuin siitä ihmisille, jotka sanoivat, että se johtuu stressistä, joka johtuu marraskuussa tapahtuneesta pyöräonnettomuudesta ja siitä, että lokakuussa (rakas rakas rakas) Nelli kuoli. Okei. Jossain vaiheessa aloin olla jo aika superhuolestunut tukanlähdöstä ja ohuesta ponnarista mutta ystävät tuumivat, että ylitarkkailen itseäni. Onneksi otin asian puheeksi yhdessä asiantuntijaryhmässä, jossa otettiin esiin heti The Usual Suspect, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. NIINPÄ NIIN. Kuinka dorka voi ihminen olla 😀 <3 Jälkeenpäin ajateltuna oireet olivat hiipineet takaisin jo kesän 2013 lopulta korkojen kera, en vain ollut tajunnut. Vointini säilyi myös osin parempana kuin ensimmäisellä kierroksella varmaankin kiitos riittävän ravinnon. Toisaalta esim. tukkaa ei aiemmin huomattavasti lähtenyt.

Menin erinomaiselle lääkärille ja labrat paljastivat ihan OIKEAN (ehe, ehe — mm. yksi Kättärin gynekologi on sanonut minulle matkan varrella että ei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa ole) vajaatoiminnan: nyt arvot olivat moninkertaisesti ensimmäistä kertaa huonommat ja kauniisti kaikkien viitteiden ulkopuolella. Aika huojentavaa kuitenkin. Tyroksiini aloitettiin.

Tilanne nyt: annosta nosteltiin pikkuhiljaa ja kävin aina labroissa kontrolleissa. Matkalle on mahtunut kaikenlaista oirehdintaa lääkenostoista, mutta eihän se elimistö ihan huomaamatta voinekaan toimintaansa solutasolla korjata. Pian lääkityksen aloittamisen jälkeen olo alkoi kuitenkin parantua, vaikka sitten annosnostojen jälkeen oli mm. pahoja nivelkipuja monta viikkoa. Vaikea sanoa tarkasti miten olo koheni, mutta ehkä nyt ainakin mieliala. Nyt viimeisin annosnosto tuntui tekevän temput sitten jo ihan kunnolla ja ruumiinlämpö on ensimmäistä kertaa vuosiaan lähes normaali. Uskomaton fiilis 😀 Prosessihan tämä on ja hormonitoiminta on herkkä asia, jossa monenlaiset asiat heiluttavat helposti tasapainoa, mutta toivon sydämestäni, että tyroksiini jatkaisi pelittämistä ja pärjäisin tällä. Viimein tuntuu jopa siltä (en melkein uskalla sanoa tätä ääneen), että tukkakin alkaa pysyä päässä :’)

Joka tapauksessa lääkitys lienee elinikäinen. Lääkäri antoi minulle synninpäästön ja sanoi, että oli mahdollista, että kilpirauhaseni OLISI todella toipunut ja alkanut toimia riittävästi, että tekemäni lääkkettömyyskokeilu ei ollut ollenkaan pähkähullu, mutta kyllähän se on nyt sitten kokeiltu. Ruokavalio on ihmeellinen asia ja työkalu jota ei kannata jättää käyttämättä kun siihen on niin helppo vaikuttaa, mutta ei se(kään) ihmelääke ole.

HYPER HYPER!

Who run the world? GIRLS!

Well, tässä epäkoostunut jatko-osa jännittävään elämääni, joka on taas entistäkin ihanampaa ja onnellisempaa ja hauskempaa! Tsemiä kaikille, joita asia koskee. Vaikka toipuminen on joskus hurjan hidasta, elimistö on viisas ja uuttera. <3

19.1.2014

Monkeyfood tulee kotiisi!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 18.38

…tai oikeastaan kotisi tulee Monkeyfoodiin. Meinasin, että muun säällisen sisällön puuttuessa julkaisen Monkeyn lukijoiden kuvia Monkeyn ohjeella kokatuista ruoista. Sarjan aloittaa Arto, joka on viritellyt klassisista muna-banaani-lätyistä kauniita marjaversioita ja pitää uunia parempana letun kypsentämiseen. Optimiastia räiskäleelle on kakku- tai piirasvuoka.

20140119-183435.jpg

20140119-183531.jpg

Jos haluat oman kuvasi framille osoittamaan silmiinpistävää Monkeyn kuvien heikkotasoisuutta, lähetä se ystävällisesti osoitteeseeni mur ät iki piste fi. Muuli kiittää. KIITOS.

Ps. Laurahan mm. kysyi viime viikolla otanko epätarkkoja kuvia TAHALLANI vai VAHINGOSSA 😀

6.1.2014

Hakusen aarre (siemennäkkäri)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.25

Edellisillä vierailuilla Villa Hakusessa Lohjanjärven rannalla tarjolla on ollut aivan tajuttoman hyvää Pirkka-ohjeiden aatelistoa, joka kulkee nimellä Helppo siemennäkkäri. Kaiken lisäksi tuote sopii loistavasti maidottomaan ja gluteenittomaan ateriointiini, ja hardcoreimmat paleoitsijat voivat riemuita jopa sen sisältämästä perunajauhosta eli resistentistä tärkkelyksestä 😉

Näkkäri on enivei niin hyvää, ja helppoa, että sitä syö mielikseen jo pelkistä makusyistä. Boonusta on, että näkkärissä on reilusti siemeniä ja siis ravintoa, plus sen luontainen gluteenittomuus. Megakiitos Lihansyöjän äidille ohjeen bongaamisesta!

20140106-092455.jpg

Näkkäri (pellillinen)

  • 3 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 90g auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 1 dl (puhdas)kaurahiutaleita
  • 2 rkl perunajauhoa
  • vajaa 1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista 175 asteessa 25 minuuttia ja leikkaa paloiksi heti paistamisen jälkeen. Jäähdytä ritilällä.

Hyvää sellaisenaan, överihyvää voin kanssa.

4.1.2014

Homemade Sandro

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.15

20140104-090946.jpgOlen käynyt muutaman kerran läheisessä ravintola Sandrossa, ja paikan ruokavalikoima kerta kaikkiaan vetoaa! Värit, mausteet, monipuolinen kasvisten käyttö, maukkaat makkarat, suunnattoman herkullinen gluteeniton leipä… Eilinen työpäivä alkoikin himoitsemalla Sandron antimia. Paikasta ei kuitenkaan saanut pöytää illaksi ja varsinaista kyläilyä täytyi siis lykätä. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Sandrohan on helppo rekonstruoida kotiin.

Koska Sandron poikkeuksellisen hyvä gluteeniton leipä on oleellinen osa ateriaa, leipaisin ensin Napapilvi-Annan Täydellistä gluteenitonta leipää, jota olen saanut kunnian syödä armoitetulla Napapilvellä. Leipä on yksinkertaista valmistaa, kunhan muistaa laittaa tattarisuurimot likoamaan edellisenä iltana.

20140104-090859.jpg

Annan täydellinen gluteeniton leipä

  • 4 dl tattarisuurimoita
  • 2 luomumunaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 dl riisijauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta, ruokasoodaa ja guargumia kutakin

Kaada tattarisuurimoista liotusvesi pois, suurimot saavat jäädä kuitenkin hivenen kosteiksi. Sysää Vitamixiin tai muuhun blenderiin ja suraa tampin kanssa muusiksi. Myös sauvavekoitin toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Sekoita toisessa astiassa munat, öljy ja viinietikka hyvin. Lisää seos tattaripuuroon ja kääntele sekaisin.

Sekoita kolmannessa astiassa kuivat aineet ja lisää ne muihin aineisiin. Kaada voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja tasoita pinta. (Huom! Tämä kannattaa. Itse olin suurpiirteinen koska en muuta osaa ja pinta jäi juuri niin möykkyiseksi kuin millaisena meni uuniin – taikina ei siis elä uunissa, you better help it!) Paista n. 200 astessa 40 minuuttia, ota leipä sitten vuoastaan ja paista vielä ylösalaisin kymmenisen minuuttia. Omassa kaasu-uunissa, joka on hiukan miedompi tehoiltaan, leipää piti paistella vielä vähän päälle.

Leivän lisäksi tarjo(ttime)lla oli infamöösiä nakki-saksanpähkinäsalaattia, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan lähi-idän hengessä ruokailevan pöytään! ( <--- huumoria) Nakkisalaatti paikkasi Sandron mahtavan maukkaita makkaroita eikä ehkä ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta sanoisin kuitenkin, että ERITTÄIN lähelle.

20140104-090935.jpg

Hummus syntyi myös Vitamixissa (kaksi Go Greenin pakettia luomukikherneitä, oliiviöljyä, yhden sitruunan mehu, kolme valkosipulinkynttä, 4 rkl luomutahinia, suolaa) ja sai ylleen perinteisesti oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Sandrossahan hummuskin on jotain aivan fabulöösiä, kuten kurpitsahummusta, joka vie voiton tavan hummuksesta kuusi-nolla.

Kauniita granaattiomenan siemeniä esittivät puoliksi leikatut viikunat, ja porkkanat toivat pöytään karoteenia ja kontrastia. Oliivit ovat markettikamaa, luomukalamataa, ja juusto vuohen gryere. Vaikka minun leipäni ei ihan vetänyt vertoja Annalla syömääni, oli se silti eri makoisaa, varsinkin voin kanssa. Kaikkein parasta se kuitenkin on dipattuna oliiviöljyyn, jossa on hiven suolaa.

Verdict: Sandroa lähellä vain maantieteellisesti (n. 400m), mutta ravitsevaa ja herkullista! Lihansyöjä piti kaikesta.

Ps. Haluan huomattaa, että blogaan ensimmäistä kertaa iPadilla, joten jälki on sen näköistä 😀 Mutta parempi keskinkertainen kuin ei mitään vai miten se nykyajan mantra meni.

21.12.2013

Tv:stä tuttu ja Vitamix-ale!

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Vitamix — Meri @ 8.04

Taannoisessa Blogistanian jaksossa, joka on katsottavissa Areenasta vielä muutamien päivien ajan, valmistin Cake Courgettea, kesäkurpitsakakkua, joka on oma suosikkikeikkini maailmassa! Ohje on peräisin brittiystävältäni Emilyltä, johon tutustuin vuonna 2007 Bournemouthissa. Sittemmin olen valmistanut kymmeniä kesäkurpitsakakkuja eri variaatioin. Ohje ei ole pettänyt koskaan ja on edelleen, kuten lähes kaikki Monkeyssa, järettömän helppo. Pese ja pidä, lisää vain vesi.

Aika moni ohjelman nähnyt on maininnut tehneensä kesäkurpitsakakkua sen innoittamana ja ilahduin sen suosiosta. Tässä vielä kaikki Monkeyssa esitellyt variaatiot, joista tuota gluteenitonta versiota olen sattumalta tällä viikolla tehnyt jo neljästi (näistä kaksi paistuvat paraikaa uunissa). Ain’t called  party season for nuthin’!

Alkuperäinen Cake Courgette vuodelta 2007

Gluteeniton Cake Courgette

Monkeyfoodin kruununprinsessa eli kesäkurpitsakakku tattarijauhoista

Samalla mainostan, että Vitamixista saa koodilla monkeyfood23 vielä vuoden loppuun alennusta 30 euroa kun tilaa sen Raakapuodista! Vuodenvaihteessa alennus hiukan putoaa. Tartu tilaisuuteen ja tilaa itsellesi kulutusta kestävä, ihmetekoihin inspiroiva ja saakuran paras blenderi! Alennuskoodi-ohje löytyy täältä.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Samassa Blogistanian jaksossa muuten surauttelen myös Vitamixilla pakurikääpää jauheeksi! 😀

13.12.2013

Kuumaa hohtaa aurinko

Filed under: Terveys — Meri @ 19.50

…vaikka joulukuun päivät ovat lyhyitä, ei niistä valoa puutu: sitä paistavat sarastusvalo, kirkasvalo, Lifx, tänään perjantaina 13. päivä myös se oikea planeetta nimeltään Aurinko, työssä koettu inspiraatio ja innostus, saliporukan yhteishenki ja huumori, kerta kaikkinen ilo ja onni olla elossa.

Ja jottei nyt lipsahda aivan runolliseksi niin päälle vielä vähän teetä ja sympatiaa! Nimittäin keltaista, kuumaa ja karrrrmivan terveellistä kurkumateetä, joka on oiva tapa annostella elimistöönsä tuota herkästi värjäävää maustetta, joka poikkeuksellisista terveysominaisuuksista huolimatta on maultaan vahvana altis kyllästymiselle. Kun nyt tähän vuodenaikaan on tapana muutenkin läträtä lämpimien juomien kera niin kokeilkaa ihmeessä siellä terästetyn glogin, Irish Coffeen, Jäger-teen, rommitotin ja kovan teen lomassa tätä kaikkien karhujen suosikkimakeaa juomaa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä - sniff! - purkissa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä – sniff! – purkissa!

EDIT: hirveää jurnutusta tuli apinatalouden luodinkestävältä Lihansyöjältä kun en ollut maininnut, että juuri HÄN pyysi minua valmistamaan tätä ihmeteetä! Kunnia siis sille jolle kunnia kuuluu, olkaa hyvät, aina niin hauskan, älykkään ja ylivoimaisen LIHANSYÖJÄN KURKUMATEE!

Nallekarhun talviaurinko (kurkumatee)

  • 0,8 dl hunajaa
  • 2,5 tl kurkumajauhetta
  • sitruunaa, mustapippuria

Sekoita kurkuma hunajaan niin, että muodostuu tasainen tahna. Annostele tahnaa kuppiin teelusikallinen ja kaada päälle lämmintä, mutta ei kiehuvaa vettä (jotteivät kurkuman ainutlaatuiset ainesosat tuhoudu) ja sekoita. Rouhi sekaan mustapippuria ja mausta sitruunalla.

Kat hattumpaa, ei hattumpaa, titä jellonakt minäkin entin luulin! (Kirjallisuusviitteen tunnistamisesta MOJOVAT LISÄPISTEET!) Kurkumateen ohje täältä. Toki kurkumapastaa saa muuhunkin kuin teehen törkätä.

Older Posts »

Powered by WordPress