24.8.2014

Pikapäivitys! Still alive :D (Rakas kilpirauhaseni: osa II)

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 20.01

No onpa jäänyt apina ihan tunkiolle tässä, syvät pahoitteluni, elämä on sellaista. Työ, valmennustyö, treenaaminen, tanssiminen, kaikki on niin kiinnostavaa ja vuorokaudessa on vaan so many hours! Meinasin nyt kuitenkin lyhyen päivityksen antaa ihan noin kilpirauhassaagan jatkumosta, sillä eihän sekään luku vielä ollut luettu :)

SUPA SUPA!

What’s your super power? Mine’s HUNGER :P :P

Pikakertaus: aloin oireilla pahemmin keväällä 2010, sain subkliinisen kilpparin vajaatoiminnan diagnoosin keväällä 2011 ja aloitin tyroksiinin, se vaihdettiin melko pian liotyroniiniin jota söin marraskuuhun 2012. Tuolloin oloni oli loistava ja ajoin lääkkeen itse alas. Koska epäilin, että vajaatoiminnan puhkeamisen ainakin osatekijänä oli ollut liian vähähiilarinen ja -energinen ruokavalio ja koska sen onnistuin lopulta korjaamaan, ajattelin, että että kilpirauhanen olisi toipunut.

Mitä sitten tapahtui: keväällä 2014 (kyllä, TÄNÄ keväänä) kiinnitin jo alkuvuodesta huomiota siihen, että tukka oli ohentunut huomattavasti. Puhuin siitä ihmisille, jotka sanoivat, että se johtuu stressistä, joka johtuu marraskuussa tapahtuneesta pyöräonnettomuudesta ja siitä, että lokakuussa (rakas rakas rakas) Nelli kuoli. Okei. Jossain vaiheessa aloin olla jo aika superhuolestunut tukanlähdöstä ja ohuesta ponnarista mutta ystävät tuumivat, että ylitarkkailen itseäni. Onneksi otin asian puheeksi yhdessä asiantuntijaryhmässä, jossa otettiin esiin heti The Usual Suspect, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. NIINPÄ NIIN. Kuinka dorka voi ihminen olla :D <3 Jälkeenpäin ajateltuna oireet olivat hiipineet takaisin jo kesän 2013 lopulta korkojen kera, en vain ollut tajunnut. Vointini säilyi myös osin parempana kuin ensimmäisellä kierroksella varmaankin kiitos riittävän ravinnon. Toisaalta esim. tukkaa ei aiemmin huomattavasti lähtenyt.

Menin erinomaiselle lääkärille ja labrat paljastivat ihan OIKEAN (ehe, ehe — mm. yksi Kättärin gynekologi on sanonut minulle matkan varrella että ei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa ole) vajaatoiminnan: nyt arvot olivat moninkertaisesti ensimmäistä kertaa huonommat ja kauniisti kaikkien viitteiden ulkopuolella. Aika huojentavaa kuitenkin. Tyroksiini aloitettiin.

Tilanne nyt: annosta nosteltiin pikkuhiljaa ja kävin aina labroissa kontrolleissa. Matkalle on mahtunut kaikenlaista oirehdintaa lääkenostoista, mutta eihän se elimistö ihan huomaamatta voinekaan toimintaansa solutasolla korjata. Pian lääkityksen aloittamisen jälkeen olo alkoi kuitenkin parantua, vaikka sitten annosnostojen jälkeen oli mm. pahoja nivelkipuja monta viikkoa. Vaikea sanoa tarkasti miten olo koheni, mutta ehkä nyt ainakin mieliala. Nyt viimeisin annosnosto tuntui tekevän temput sitten jo ihan kunnolla ja ruumiinlämpö on ensimmäistä kertaa vuosiaan lähes normaali. Uskomaton fiilis :D Prosessihan tämä on ja hormonitoiminta on herkkä asia, jossa monenlaiset asiat heiluttavat helposti tasapainoa, mutta toivon sydämestäni, että tyroksiini jatkaisi pelittämistä ja pärjäisin tällä. Viimein tuntuu jopa siltä (en melkein uskalla sanoa tätä ääneen), että tukkakin alkaa pysyä päässä :’)

Joka tapauksessa lääkitys lienee elinikäinen. Lääkäri antoi minulle synninpäästön ja sanoi, että oli mahdollista, että kilpirauhaseni OLISI todella toipunut ja alkanut toimia riittävästi, että tekemäni lääkkettömyyskokeilu ei ollut ollenkaan pähkähullu, mutta kyllähän se on nyt sitten kokeiltu. Ruokavalio on ihmeellinen asia ja työkalu jota ei kannata jättää käyttämättä kun siihen on niin helppo vaikuttaa, mutta ei se(kään) ihmelääke ole.

HYPER HYPER!

Who run the world? GIRLS!

Well, tässä epäkoostunut jatko-osa jännittävään elämääni, joka on taas entistäkin ihanampaa ja onnellisempaa ja hauskempaa! Tsemiä kaikille, joita asia koskee. Vaikka toipuminen on joskus hurjan hidasta, elimistö on viisas ja uuttera. <3

19.1.2014

Monkeyfood tulee kotiisi!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 18.38

…tai oikeastaan kotisi tulee Monkeyfoodiin. Meinasin, että muun säällisen sisällön puuttuessa julkaisen Monkeyn lukijoiden kuvia Monkeyn ohjeella kokatuista ruoista. Sarjan aloittaa Arto, joka on viritellyt klassisista muna-banaani-lätyistä kauniita marjaversioita ja pitää uunia parempana letun kypsentämiseen. Optimiastia räiskäleelle on kakku- tai piirasvuoka.

20140119-183435.jpg

20140119-183531.jpg

Jos haluat oman kuvasi framille osoittamaan silmiinpistävää Monkeyn kuvien heikkotasoisuutta, lähetä se ystävällisesti osoitteeseeni mur ät iki piste fi. Muuli kiittää. KIITOS.

Ps. Laurahan mm. kysyi viime viikolla otanko epätarkkoja kuvia TAHALLANI vai VAHINGOSSA :D

6.1.2014

Hakusen aarre (siemennäkkäri)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.25

Edellisillä vierailuilla Villa Hakusessa Lohjanjärven rannalla tarjolla on ollut aivan tajuttoman hyvää Pirkka-ohjeiden aatelistoa, joka kulkee nimellä Helppo siemennäkkäri. Kaiken lisäksi tuote sopii loistavasti maidottomaan ja gluteenittomaan ateriointiini, ja hardcoreimmat paleoitsijat voivat riemuita jopa sen sisältämästä perunajauhosta eli resistentistä tärkkelyksestä ;)

Näkkäri on enivei niin hyvää, ja helppoa, että sitä syö mielikseen jo pelkistä makusyistä. Boonusta on, että näkkärissä on reilusti siemeniä ja siis ravintoa, plus sen luontainen gluteenittomuus. Megakiitos Lihansyöjän äidille ohjeen bongaamisesta!

20140106-092455.jpg

Näkkäri (pellillinen)

  • 3 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 90g auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 1 dl (puhdas)kaurahiutaleita
  • 2 rkl perunajauhoa
  • vajaa 1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista 175 asteessa 25 minuuttia ja leikkaa paloiksi heti paistamisen jälkeen. Jäähdytä ritilällä.

Hyvää sellaisenaan, överihyvää voin kanssa.

4.1.2014

Homemade Sandro

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.15

20140104-090946.jpgOlen käynyt muutaman kerran läheisessä ravintola Sandrossa, ja paikan ruokavalikoima kerta kaikkiaan vetoaa! Värit, mausteet, monipuolinen kasvisten käyttö, maukkaat makkarat, suunnattoman herkullinen gluteeniton leipä… Eilinen työpäivä alkoikin himoitsemalla Sandron antimia. Paikasta ei kuitenkaan saanut pöytää illaksi ja varsinaista kyläilyä täytyi siis lykätä. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Sandrohan on helppo rekonstruoida kotiin.

Koska Sandron poikkeuksellisen hyvä gluteeniton leipä on oleellinen osa ateriaa, leipaisin ensin Napapilvi-Annan Täydellistä gluteenitonta leipää, jota olen saanut kunnian syödä armoitetulla Napapilvellä. Leipä on yksinkertaista valmistaa, kunhan muistaa laittaa tattarisuurimot likoamaan edellisenä iltana.

20140104-090859.jpg

Annan täydellinen gluteeniton leipä

  • 4 dl tattarisuurimoita
  • 2 luomumunaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 dl riisijauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta, ruokasoodaa ja guargumia kutakin

Kaada tattarisuurimoista liotusvesi pois, suurimot saavat jäädä kuitenkin hivenen kosteiksi. Sysää Vitamixiin tai muuhun blenderiin ja suraa tampin kanssa muusiksi. Myös sauvavekoitin toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Sekoita toisessa astiassa munat, öljy ja viinietikka hyvin. Lisää seos tattaripuuroon ja kääntele sekaisin.

Sekoita kolmannessa astiassa kuivat aineet ja lisää ne muihin aineisiin. Kaada voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja tasoita pinta. (Huom! Tämä kannattaa. Itse olin suurpiirteinen koska en muuta osaa ja pinta jäi juuri niin möykkyiseksi kuin millaisena meni uuniin – taikina ei siis elä uunissa, you better help it!) Paista n. 200 astessa 40 minuuttia, ota leipä sitten vuoastaan ja paista vielä ylösalaisin kymmenisen minuuttia. Omassa kaasu-uunissa, joka on hiukan miedompi tehoiltaan, leipää piti paistella vielä vähän päälle.

Leivän lisäksi tarjo(ttime)lla oli infamöösiä nakki-saksanpähkinäsalaattia, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan lähi-idän hengessä ruokailevan pöytään! ( <--- huumoria) Nakkisalaatti paikkasi Sandron mahtavan maukkaita makkaroita eikä ehkä ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta sanoisin kuitenkin, että ERITTÄIN lähelle.

20140104-090935.jpg

Hummus syntyi myös Vitamixissa (kaksi Go Greenin pakettia luomukikherneitä, oliiviöljyä, yhden sitruunan mehu, kolme valkosipulinkynttä, 4 rkl luomutahinia, suolaa) ja sai ylleen perinteisesti oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Sandrossahan hummuskin on jotain aivan fabulöösiä, kuten kurpitsahummusta, joka vie voiton tavan hummuksesta kuusi-nolla.

Kauniita granaattiomenan siemeniä esittivät puoliksi leikatut viikunat, ja porkkanat toivat pöytään karoteenia ja kontrastia. Oliivit ovat markettikamaa, luomukalamataa, ja juusto vuohen gryere. Vaikka minun leipäni ei ihan vetänyt vertoja Annalla syömääni, oli se silti eri makoisaa, varsinkin voin kanssa. Kaikkein parasta se kuitenkin on dipattuna oliiviöljyyn, jossa on hiven suolaa.

Verdict: Sandroa lähellä vain maantieteellisesti (n. 400m), mutta ravitsevaa ja herkullista! Lihansyöjä piti kaikesta.

Ps. Haluan huomattaa, että blogaan ensimmäistä kertaa iPadilla, joten jälki on sen näköistä :D Mutta parempi keskinkertainen kuin ei mitään vai miten se nykyajan mantra meni.

21.12.2013

Tv:stä tuttu ja Vitamix-ale!

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Vitamix — Meri @ 8.04

Taannoisessa Blogistanian jaksossa, joka on katsottavissa Areenasta vielä muutamien päivien ajan, valmistin Cake Courgettea, kesäkurpitsakakkua, joka on oma suosikkikeikkini maailmassa! Ohje on peräisin brittiystävältäni Emilyltä, johon tutustuin vuonna 2007 Bournemouthissa. Sittemmin olen valmistanut kymmeniä kesäkurpitsakakkuja eri variaatioin. Ohje ei ole pettänyt koskaan ja on edelleen, kuten lähes kaikki Monkeyssa, järettömän helppo. Pese ja pidä, lisää vain vesi.

Aika moni ohjelman nähnyt on maininnut tehneensä kesäkurpitsakakkua sen innoittamana ja ilahduin sen suosiosta. Tässä vielä kaikki Monkeyssa esitellyt variaatiot, joista tuota gluteenitonta versiota olen sattumalta tällä viikolla tehnyt jo neljästi (näistä kaksi paistuvat paraikaa uunissa). Ain’t called  party season for nuthin’!

Alkuperäinen Cake Courgette vuodelta 2007

Gluteeniton Cake Courgette

Monkeyfoodin kruununprinsessa eli kesäkurpitsakakku tattarijauhoista

Samalla mainostan, että Vitamixista saa koodilla monkeyfood23 vielä vuoden loppuun alennusta 30 euroa kun tilaa sen Raakapuodista! Vuodenvaihteessa alennus hiukan putoaa. Tartu tilaisuuteen ja tilaa itsellesi kulutusta kestävä, ihmetekoihin inspiroiva ja saakuran paras blenderi! Alennuskoodi-ohje löytyy täältä.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Samassa Blogistanian jaksossa muuten surauttelen myös Vitamixilla pakurikääpää jauheeksi! :D

13.12.2013

Kuumaa hohtaa aurinko

Filed under: Terveys — Meri @ 19.50

…vaikka joulukuun päivät ovat lyhyitä, ei niistä valoa puutu: sitä paistavat sarastusvalo, kirkasvalo, Lifx, tänään perjantaina 13. päivä myös se oikea planeetta nimeltään Aurinko, työssä koettu inspiraatio ja innostus, saliporukan yhteishenki ja huumori, kerta kaikkinen ilo ja onni olla elossa.

Ja jottei nyt lipsahda aivan runolliseksi niin päälle vielä vähän teetä ja sympatiaa! Nimittäin keltaista, kuumaa ja karrrrmivan terveellistä kurkumateetä, joka on oiva tapa annostella elimistöönsä tuota herkästi värjäävää maustetta, joka poikkeuksellisista terveysominaisuuksista huolimatta on maultaan vahvana altis kyllästymiselle. Kun nyt tähän vuodenaikaan on tapana muutenkin läträtä lämpimien juomien kera niin kokeilkaa ihmeessä siellä terästetyn glogin, Irish Coffeen, Jäger-teen, rommitotin ja kovan teen lomassa tätä kaikkien karhujen suosikkimakeaa juomaa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä - sniff! - purkissa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä – sniff! – purkissa!

EDIT: hirveää jurnutusta tuli apinatalouden luodinkestävältä Lihansyöjältä kun en ollut maininnut, että juuri HÄN pyysi minua valmistamaan tätä ihmeteetä! Kunnia siis sille jolle kunnia kuuluu, olkaa hyvät, aina niin hauskan, älykkään ja ylivoimaisen LIHANSYÖJÄN KURKUMATEE!

Nallekarhun talviaurinko (kurkumatee)

  • 0,8 dl hunajaa
  • 2,5 tl kurkumajauhetta
  • sitruunaa, mustapippuria

Sekoita kurkuma hunajaan niin, että muodostuu tasainen tahna. Annostele tahnaa kuppiin teelusikallinen ja kaada päälle lämmintä, mutta ei kiehuvaa vettä (jotteivät kurkuman ainutlaatuiset ainesosat tuhoudu) ja sekoita. Rouhi sekaan mustapippuria ja mausta sitruunalla.

Kat hattumpaa, ei hattumpaa, titä jellonakt minäkin entin luulin! (Kirjallisuusviitteen tunnistamisesta MOJOVAT LISÄPISTEET!) Kurkumateen ohje täältä. Toki kurkumapastaa saa muuhunkin kuin teehen törkätä.

27.11.2013

Monkeyfood-bingo!

Filed under: Lätinää — Meri @ 16.04

Nyt se on siellä, vuosi sitten kuvattu tv-ohjelma! Jos on paremman tekemisen puute, katsele ihmeessä ja bongaa hauskimmat maneerit :D Tunnistin kyllä itseni ja tämän yhden siipaleen elämästäni, vaikka vähän kapea-alainen olo tulee, kun kaikkea katsotaan ravinnon kannalta. Elämä(ni) on niin paljon muutakin :P Toimittaja on tehnyt omasta näkökulmastani hyvää työtä, vaikka jotkut omat darlingit (kuten naurettavan hauska esimerkki olemattomasta viherpeukalostani ja muut hohotusta aiheuttaneet kohtaukset) on valitettavasti täytynyt jättää pois. Mutta ymmärrän, etten ole (vielä) tarpeeksi kiinnostava koko illan elokuvaan ja kahteenkymmeneenseitsemään minuuttiin mahtuu only so much.

Vaan hauskaa jos pätkästä on iloa muillekin kuin tutuille, kommentoikaa tai laittakaa postia, mur ät iki piste fi!

YLE Areena: Blogistania –  Meri Pekkanen ja Monkeyfood

25.11.2013

Huomenna hän tulee

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.10

Vuosi sitten marraskuussa vietin kaksi päivää kuvausryhmän kanssa omaa elämääni jollakin pinnallisella, ja silti vähän syvälliselläkin tavalla kameroiden edessä tonkien. Tulos nähdään huomenna ja ohjelman sisältö on minulle lähes yhtä suuri kysymysmerkki kuin teille, sillä en ole nähnyt syntynyttä materiaalia.

Ohjelman tekeminen oli pääosin todella hauskaa, suurin nautinto ja hauskuus oli kokata kameralle – oma kokkausohjelma (jossa luonnollisesti pursuiltaisiin yli äyräiden tekemään ruoan ohella kaikkea muuta mahdollista) olisi niiiiiin siisti :D Tai ehkä pitäisi vain sanoa: oma ohjelma. Myös Blogistaniassa luonani vierailevien rakkaiden kanssa päliseminen oli yhtä kivaa kuin yleensä. Hiljan edesmennyt Strutsikoira ei filmillä näy, sillä armas karvavanhus olisi stressaantunut turhan paljon kuvausryhmästä, mutta nähtäväksi jää, pääsikö Nelson mukaan silti maininnan tasolla… <3

Vaikea sanoa, onko ohjelma missään mielessä viihdyttävä vaiko vain dead boring. Mutta mikäli haluat yrittää, katso pieni siipale elämääni sellaisena kuin sen vuosi sitten koin: Blogistania – Monkeyfood ja Meri Pekkanen

5.11.2013

Surullisia uutisia

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.57

Surukseni joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli onnellisena loppuun saakka. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ikävä on valtava. :'(

Nelli Strutsikoira Nelson

Nelli Strutsikoira Nelson

30.10.2013

Minute of your time

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,mikroruokaa — Meri @ 19.56

…enempää ei tämän sämpän tekemiseen tarvita. Tästä on ollut puhetta Monkeyssa jo edellisellä vuosikymmenellä (2008), mutta koska joukkoon saattaa eksyä uusiakin lukijoita (no tuskin), niin varuiksi mainostelen!

Kyseessä on ihan oman maun mukaan tehtävä karppi, tai gluteeniton, tai herkullinen tai hauska sämpylä, joka syntyy lisää vain vesi, pese ja pidä, sekoita ja syö -metodilla mikroautouunissa. Perusidea on iisi, tee sillä mitä lystäät!

möntti

 

Alligaattorihedelmää, kookosöljyä ja metua.

Alligaattorihedelmää, kookosöljyä ja luomumetua.

Minuuttisämpylä

  • 1 luomumuna
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl rasvaa (oliivi- tai kookosöljyä, voita… )
  • 0,4 tl leivinjauhetta
  • n. 0,5 dl jauhoa

Sekoita pakasterasiaan tai sen kokoiseen astiaan ja loppu hoituu mikrossa, minuutissa. Voit jättää leivinjauheen poiskin, tuolloin pullero ei kohoa ihan niin kovin, mutta eipä se haittaa. Jauhoina voi käyttää melkein mitä vain, mutta toki näillä kookosjauhoilla ja sen sorttisilla tulee tiiviimpää kamaa ja kuohkea on perinteisesti leivässä parempi. Itse tein tänään tattarijauholla, aika tiivis sekin oli, mutta ruokaisa ja kelpo. Jäniksen selässä on turha olla nirso!

Next Page »

Powered by WordPress