Niin, kyse ei valitettavasti ole jännittävän elokuvan kakkososasta, vaan siitä brutaalista tosiasiasta, että koko eräleiriviikon armaassa vatsassani itänyt tauti on ravistellut muuliparkaa koko viikonlopun. Rantalentis ja jätti-frisbee Beamo eivät parantaneetkaan pöpöä, vaan vasta tänään olen päässyt elpymisen alkuun.
Eilisen elin banaaneilla, kaurakekseillä ja äidin sämpylöillä, tänään söin jo puuroa ja kanaa. Melkoisen riutunut olo, mutta tästä noustaan! Joka tapauksessa, selittää viikonlopun kokkaustyhjiön. Tauti saattoi olla peruja Iilijärven mökin vesijohtovedestä, jossa oli suositeltua korkemmat mangaani-pitoisuudet. Pitihän sitä silti pöljän muuloksen mennä sitä ahnaasti janoonsa juomaan ensimmäisenä iltana litratolkulla, tässä on tulos.
Beamosta täytyy lausua muutama sana lisää, mikäli tämä pehmo-hulahulaa muistuttava lennätettävä objekti ei ole teille tuttu. Itse tutustuin vempeleeseen lauantaina ja heti piti hakea oma kaupasta (Clas Ohlson). Kyseessä on siis jättimäinen frisbee, jota saapi heiteillä koko kropan voimin. Hiki tulee ja hauskaa!
Jottei mennä ihan ilman ruokaviittauksia, tässä kuvat aiemmassa postauksessa mainitsemastani taimenesta, ennen ja jälkeen savustuksen. Komea kala ja kovin herkullinen.
Sen kummempia kerrottavia ei toipilaalla ole, mutta yhden voin luvata; ensi lauantain syntymäpäiväjuhlien sankarin toivomuksesta leivon lahjaksi Martha Stewartin
Vanilla, vanilla - cupcakeja eli muffinsseja, eli viimein odotetun valokuvan maailman ensi-ilta tuloillaan! ;-) Nyt takaisin samaan puuhaan kuin missä
blogikokkikollegani näyttää myös olevan. Tosin ilman sitä jädeä ja lomaa.