Eilinen päivä sai vähän ikävän käänteen, kun brassijujutsu-treenien alkulämmöissä treenikaveri horjahti niskaan ja jalkaparkani jäi meidän molempien alle. Oikean jalan isovarvas, se mussukka, on nyt sitten ihan tuusana. Ei kuitenkaan elämää pahemmin, tiedossa siis vain pitkä ja kivulias toipuminen, ei operaatioita.
Taatanallinen kipu esti ryhtymästä kokkauspuuhiin välittömästi vanhempieni toimitettua minut kotiin ja hoivattua varvasta ja mieltäni kylmällä ja lämmöllä, mutta adrenaliinin laskettua ja särkylääkkeiden kosahdettua kattoon noudatin sisukkaasti alkuperäistä suunnitelmaani koota kasaan taas yksi keessar, katkaravuilla. Tällä kertaa sulatin ravut peräti oikeaoppisesti, en suinkaan kylmän veden alla (joka muuten on ykköstrikki kun rapua haluaa rivakasti) vaan huoneenlämmössä, hyvissä ajoin seessarhetkeä ennakoiden.
Cesarusta on tässä köökissä tervehditty useasti ja ruunupää on aina tervetullut vieras. Monkeysta paljastuvat pikaisella haulla seuraavat valtijat: Maailman tervein keisari, Kana-cesar sekä vähän erilainen seessar broilerilla. C-salaattiahan voi nauttia ihan naturellina tai sitten höystää broilerin ja rapujen lisäksi vaikka kylmäsavulohella tai -tofulla ja vuohenjuustolla. Miksei millä tahansa muulla. Eilinen versioni oli kovin klassinen, hitusen innoitusta hain Maku-lehden ikihyvästä cesar-ohjeesta.
Lohtusalaatti eli katkarapu-cesar
- katkarapuja
- romainesalaattia
- jäävuorisalaattia
- ruisleipää
- valkosipulia/valkosipulimursketta
- öljyä
- suolaa
- parmesaania
Sulata ravut, jos ovat pakkasesta kotoisin. Revi romaine ja jäävuori kappaleiksi, samoin ruisleivän käntty. Kuumenna paistinpannu ja heivaa sille öljyä, leipäpalat, valkosipulia ja suolaa. Käristele rapeiksi, laita sivuun uottelemaan. Asettele salaatti lautaselle ja valmista kastike.
- loraus öljyä
- valkosipulia
- 1 anjovisfilee
- vajaa tl dijon-sinappia
- loraus valkoviinietikkaa
- parmesaania
- sitruunaa tai siciliaa
Raasta parmesaani ja surauta kaik sekasin. Maistele ja säädä kohdilleen, jos tarvis. Näppituntumalla oppii tekemään nopeasti itselleen soveliaan version. Maku-lehden reseptissä mukana on myös kypsä keltuainen, ranskankermaa ja vaikka mitä fänsiä, mutta tavis-meiningillä mennään kyllä tiistai-iltaisin tässä keittiössä.
Levittele kastike salaatille ja kokoa päälle ravut ja ripottele krutongit. Veistele päälle vielä rouheita parmesaanilastuja ja avot, kivut ja säryt saavat hyvitystä. Jälkkäri on tietty myös suotavaa, jotta mieli rauhoittuu riittävästi.
Empatiaa siihen suuntaan. Minulta meni pari vuotta seesamiluun luukalvon parantamiseen. Se ei hajonnut edes treeneissä vaan siivotessa. Laskin wokin lattialle päästäkseni kunnolla pesemään tasot ja seuraavalla sekunnilla potkaisin siihen wokkiin.
Toivottavasti siellä paraneminen etenee hiukan nopeammin.
Comment by ari — 20.2.2008 @ 20.45
Ari, ei kuulosta kovin rohkaisevalta 😀 Mutta kiitos empatiasta, sille on hetkittäin rutkasti käyttöä, vaikka tämä morfiinijohdannainen särkylääke (vain yöksi, mä en ole työkykyinen näin vahvojen droppien vaikutuksessa) vie itsesääliset tunteet onneksi pellolle.
Viimeksi vammauduin urheilessa pari vuotta sitten, kun kylkiluu repesi kylkiluukopasta. Silloin oli kolme viikkoa treenikieltoa ja siitäkin selvisin, nyt voi harjoitella heti kun kipu antaa myöten. Mikä ei kyllä varmaan ole ihan heti… Verihanatkin ratkeilee toistaseks. Mut kylä se tästä! Ja hauskaa kun kommentoit, unohdan aina lukea blogiasi, joka on mainio. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 20.2.2008 @ 21.17
Aiaiai :-/ Paljon parantavia terveisiä sairastavalle muulinpoikaselle !
Comment by Välispiikki — 20.2.2008 @ 21.28
Pikaista paranemista! Herkullisen salaatin olet tekaissut kivusta ja särystä huolimatta!:)
Comment by Kmsu — 20.2.2008 @ 21.46
Keessarit on hyvei ja meilläkin noita vaaleanpunaisia ihanuuksia kylvetetään aina kylmässä vedessä kun ei kerta tarpeeks ajoissa ikinä muista sulatella.
Perunavarpaalle pikaisia paranemisia.
Comment by sammakko — 21.2.2008 @ 0.27
Muulinpoikasen pottu tuntuu olevan ainakin ihan pikkiriikkisen parempi, teidän toivotukset on varmaan toimineet. <3 Kiitos kovasti siis, VS ja Kmsu ja Ammakko!
Herkullista oli, salaatti teki eetvarttia 😛 Nyt olis vaan vähän anjovista avattuna ja se pitäisi upottaa johonkin… Ideoita? Ja katkat kyllä kylpee täälläkin aika säännöllisesti 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.2.2008 @ 6.34
Auts! Toivottavasti muulin sorkka on jo selvästi parempi!
Herkku keessar, taas kerran! Katkaravut on kyllä ehdotonta keessarlisäkkeiden eliittiä, pekoniin käärityn kanan lisäksi tietenkin 😉
Kokeiltiin muuten aika äskettäin samantyyppistä keessaria vähän ylihienoksi viilattuna: läheisen Äss-marketin pakastealtaasta löytyi jättikatkoja yrttiöljyssä. Ne sitten lämmitellään pannulla pari minuuttia ja heivataan salaatin niskaan. Oli muuten herkkua voikeittiölle! katkat oli oikeasti isoja ja jäivät pannuttelun jälkeenkin vielä meheviksi ja maukkaiksi…
Niin, ja samaisen salaatin niskaan heivasin vielä maailman terveimmän keisarin kastiketta! Nyt vasta sain sitä kokeiltua vaikka jo kaaauan on ollut tarkoitus. Loisto kastike, taidan tehdä seessariliemet aina sillä ohjeella tästä lähin.
Tästä tulee nyt jo romaania lähentelevä teos, mutta vielä tuolle anjovikselle jatkokäyttöä: kurkkaappas Paastanjauhajilta anjoviksella maustettu tomaattikeitto
En ole vielä ehtinyt tekemään mutta monesti keessarien jäljiltä on ollut tarkoituksena…
Comment by oliivia — 21.2.2008 @ 8.27
Onks sulla sellaista jytää anjovista vai pohjoismaista makea(hko)a versiota? Hakiksen hallissa hankolaiset myy älyttömän hyviä maustekilohaileja, jotka ovat maultaan hyvin lähellä kunnon anjovista. Mun on pitänyt postata siitä vaikka kuinka kauan, mutten ikinä muista. Me ollaan nautiskeltu niitä yksinkertaisesti uppomunan tai keitetyn kananmunan kanssa alkuruoaksi, viimeksi pistettiin pizzaan. Hankolaiset on i-ha-ni-a!
Comment by sammakko — 21.2.2008 @ 9.17
Oliivia, sorkka on ehkä hivenen parempi, ei se huonompikaan ole. Rassukka vaan vuotaa edelleen verta kaikkien rasvalappujen ja kipsaantuvien teippienkin läpi <3 Mutta nyt se saa toeta kotona rauhassa koko illan, jos vaaaan maltan.
Luksusrapuja teillä ollut, toimis saletisti tässäkin yksikössä, Lihansyöjä pitää erityisesti noista jättiläisistä oikein valkosipulisina. Ja terve keisari! Sehän onkin kyllä hyvää 😛 Anjoviskeitto on ekselentti vinkki, mennee heti tänään kokeiluun, tosin ehkä hieman versioituna 🙂 Anjoviksellahan vois varmaan maustaa vaikka mitä kun vaan uskaltais! Joku jossain vertasi sitä jopa pekoniin, mikä on villi ajatus kun itse en sitä peekkonia syö. Ehkä, ehkä 😉
Sammakko, nyt oli tuollaista pohjoismaista versiota, vaikka kaapissa olisi purkki “aitoakin”. Hallivinkki on erinomainen! Ja pitsassahan toiminee paremmin kuin hyvin, myös munan kanssa. Selkeesti on kokemattomia verkkoja tän anjovis-kilohaili-sardellin kera 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.2.2008 @ 16.13