I’m re-posting in English this magnificent Lime Key Bar recipe, that I’ve been utilizing for several times now. It’s easy to make, keeps well in the freezer, works on the sweet tooth and is so so good for us! It also suits people that are sensitive to the caffeine in raw chocolate and helps fill in the chocolaty gap… <3
I’ve made this using some agave nectar before but this time I went totally paleo. Up to you how sweet your tooth requires, might take awhile to get accustomed to the bitter yet rich taste. You may also use cane sugar, syrap, artificial sweetener, your call.
Lime Key Bars (two freezer containers, can be cut into 10-18 pieces)
- 1 cup (2,4 dl) juice from fresh limes (or other citrus fruit)
- 0,5 cups (1,2 dl) organic virgin coconut oil
- 0,5 cups (1,2 dl) agave nectar (OR I used 10 drops of Vanilla Stevia and 1 tsp lucuma powder)
- 4 cups (vajaa litra, n. 500 g) cashews
- 0,5 tsp (Himalayan) salt
- 0,25-0,5 cups (0,5-1,2 dl) water IF necessary
First ground the cashew into flour in the blender. Add lime juice (heavy job squeezing it out!), mix. Melt coconut oil and add it together with agave (if using) and salt. Add a little water if the consistency is too heavy. Taste to adjust the sweetness and salt. Pour into silicon or plastic containers or muffin tins or whatever and freeze at least 4 hours. Cut into pieces if you made them big or grab one smaller and have a taste! Be careful not to break your teeth… Especially the sweet one. 😉
Dääm kun näyttää hyvältä, täytyypäs vkloppuna tehdä tota jos en sit mee ihan valkosuklaalinjalle 🙂
Comment by chaos — 25.1.2010 @ 17.47
Chaos, valkosuklaa kookoslastuilla ja ilman on eetua, vai onko sulla siihen vielä joku yyberimpi ohje? Mut yyberii on tääki! MOlempi parempi 😀
Comment by ylimuuli — 25.1.2010 @ 18.21
I’m so gonna buy limes tomorrow! I had completely forgotten this, it looks sooo good.
Comment by Emma — 25.1.2010 @ 18.41
Mun valkosuklaa koostuu ihan vaan yksinkertaisesti kaakaovoista, sitruunamehusta, mantelijauhosta (tulee kivan pehmeä maku) ja lakritsiuutteesta + hippunen suolaa ja muutama tippa steviaa. Tulee ihan törkeän hyvä kombinaatio! Nimimerkillä “en ainakaan syöny puolta pellillistä kerralla” =D
Comment by chaos — 25.1.2010 @ 22.43
Chaos, no ohhoh! Ootko kookosrasvalla kokeillut? Ja mistä olet hankkinut lakritsiuutetta? Steviassahan on myös lakritsinen maku joka mielestäni helpohkosti lyö läpi… Ei tosin pahasti tuo iHerbin Vanilla Stevia. Kokeilen tuota, kiitos 🙂
Comment by ylimuuli — 26.1.2010 @ 7.41
Pariin kertaan tein tuolla ohjeella + kookosrasvalla, mutta jotenkin tykkään enemmän kun siinä on vaan pelkkää kaakaovoita. Lakritsiuutetta ostin iHerbista, samoin kuin steviaa, jota en ole itseasiassa vielä edes ehtinyt maistamaan. Kokeilehan, mulla on kans suklaapileet heti lauantaina ouuujeeeee =D
Comment by chaos — 26.1.2010 @ 11.22
Chaos, jahhans, jahhans, selevä pyy 🙂 Mistä keksit lakritsiuutteen? Siis MIKSI 😀
Comment by ylimuuli — 26.1.2010 @ 21.07
Punkerovuosinani kun vielä söin normiruokaa, rakastin Valion pikaripurkissa olevaa sitruuna-lakritsijäätelöä. Ai että se oli hyvää.. samaten tykkäsin niistä Kick patukoista, joissa mukana oli myös sitruunalaku. Lisäksi poden muutenkin lakritsi-ikävää, kun en ole vielä keksinyt, miten tehdä parempia lakuja kuin kaupassa, tällä ruokavaliolla se on vähintäänkin haastavaa! Siinäpä sulle pulma ratkaistavaksi, ilmoittaudun jo etukäteen koemaistajaksi heh =D
Comment by chaos — 27.1.2010 @ 12.07
Mä oon raastanut (valko)suklaaseen sitruunankuorta ja lakritsiuutetankoa. Suolan kanssa noilla saa aika hyvän sitruunalakritsi-ulottuvuuden. Uutetanko jää ainakin osittain isommiksi paloiksi, muttei se oo haitannut. Mahtavia reseptejä, oi Goddess Ylimuuli!
Comment by Ismo — 29.1.2010 @ 20.52
Chaos, mä en ole koskaan edes maistanut sitä, onni ilmeisesti ;-D Mutta en mä niin lakuihmisiä ole ollut koskaan. Ainoa lakujuttu mikä tulee mieleen on viime vuonna löytynyt jäätelö, muistaakseni salmiakkilakritsi, sellainen puolen litran paketissa myytävä. Osuus kahdesta paketista sitä oli varmaan suunnilleen mun koko jädet viime vuonna, mutta se oli HYVÄÄ! Siis siksi kahdesta, että sitä ostettiin sitten joskus uudestaan.
Isko, no mistä säää sit oot sen tangon löytänyt? O_O Tolla kombolla näistä limekeybareista tulis varmaan ultimaattisia. Just taas söin pari palaa ja on niin järkyn hyvää ja ihan ilman makeutusta! Tai siis ministeviat ja se nanolucuma. Niin täyteläistä ja hyvää ja sitruksisista 😛 KIITOS Ismo, hyvä mieli tuli <3
Comment by ylimuuli — 29.1.2010 @ 22.32
Tangoja löytyy tanssivinteiltä, myöskin kuulemma toisilta päällysvaatteiden alta ja tankoja oon bongannut paloasemilla ja semmosissa paikoissa, missä vähäpukeiset ihmiset pitävät niistä kiinni etteivät kaatuisi tanssahdellessaan.
Em. tankojen makuominaisuuksista en kuitenkaan osaa sanoa, pois se minusta, MUTTA mr. lakritsinjuuriuutetankoon törmäsin viimeksi tänään Tampesterin Runsaudensarvi -nimisessä myymälässä. Kilohinta on kova, mutta sitäpä ei kulukaan suunnattomasti. “Irrottaa limaa ja helpottaa yskää. Nostaa verenpainetta.” Eli suurinpiirtein samat ominaisuudet kuin allekirjoittaneella 🙂
Ollos höveli, arvon Ylijumalatar, mä meen nyt kokeileen saanko tän reseptin pilattua 😉
Comment by Ismo — 30.1.2010 @ 19.03
Ismo, selviö pyysalo! Oma-aloitteisesti jo löysinkin “hiutalemuotoista” lakritsanjuurta Ekolosta, pääasiassa teeksi tarkoitettu, mutta käy myös mausteena. Kerro sitten, menikö asianmukaisesti pilalle tämä 🙂
Äsken sitten kokeilin tehdä valkosuklaata kombolla cashew, lakritsanjuuri (liotettu), kaakaovoi, kookosöljy, suola ja limenmehu (sitruunat oli loppu :-I). Oli melko hyvää ja nyt siis jääkaapissa, mutta omaan makuuni kaakaovoi ei ole hyvää noissa. Ehkä se olen vain minä… Siis ihan ok oli, mutta enemmän sitruunaa tai limeä vielä tuomaan raikkautta ja pelkkään kookosvoihin olis mun ratkaisu. En osaa sanoa, minkä verran mantelijauhon vaihtaminen cashewiin vaikuttaa, mutta koska se toimii lime key bareissa niin järkyttävän hyvin että laitoin niitä. Sitä paitsi, manteleita ei juuri nyt olekaan kuin muutamia suolattuja. Mut jatkan kokeiluita kunhan palaan reissusta 🙂 Jossen jo huomenna.
Comment by ylimuuli — 30.1.2010 @ 22.18
Koska papin kyytiminen ensi kertaa on aina tarkkaa puuhaa, seurasin alkuperäistä ohjetta. Paitsi että unohdin lucuman. Makeutuksessa käytin valkoista steviaa ja höysteeksi meni teelusikallinen jauhettua luomuvaniljaa. Paha sanoa mitä se lakritsi tekisi, meniskö mettään vai kaivoon… Ehkä pitää kokeilla jos uskaltaa. Vadelmakastike sopisi varmasti täydellisesti, koska maun juustokakkumaisuus on makuhermoja hivelevä. Liitin omaan elämykseeni pakastevadelmia ja hyvinhän nekin tuohon liittyivät.
Mietin itsekin mantelijauheen soveltumista, kun cashewt on nyt käytetty, mutta mantelijauhoa kaapista löytyy. Uskallanko kokeilla?
Hyvää matkaa! 🙂
Comment by Ismo — 31.1.2010 @ 11.37
Ismo, kuulostaa ihanalta, en lisäisi lakua ettei mene pilalle ;-D Eikö olekin juustokakkumaista! Vadelmat käyvät hyvin, tosin mulle menee ihan pelkiltäänkin miten päin tahansa. Itte tykkään ottaa lohkareen pakkasesta ja nakerrella menemään, Lihansyöjä taas ottaa itselleen aina pari palaa sulamaan kippoon ja syö pehmeinä, ei tykkää kylminä. OUTO. 🙂
Kyllä mantelia varmaan voi käyttää, kerro sitten jos kokeilet. Cashew on vaan pehmeämpi kuin manteli että rakenteesta en tiedä… Maultaankin pehmeämpi itsestäni. Mutta paha mennä sanomaan jossei kokeile!
Oi, äsken opetin äitiä ja isää tekemään Crumblea… <3
Kiitos! Piahkosti reissuun 🙂
Comment by ylimuuli — 31.1.2010 @ 16.33
Maistatin myös lähipiirillä ja kehuja tuli 🙂 Tällä kertaa kyytipoikana mansikkasurvos (ite survottua luomua pakkasesta) ja se on kyllä about täydellinen lisä.
Crumblesta sen verran, että kaverin kanssa testattiin sitä viikko sitten ja potentiaali on huomattava. Siis lähinnä crumblen, toteuttajista voidaan olla montaa mieltä. Meikäläisen uuni varmaan on vaan sen verran ärhäkkä, että ohjeen lukemat oli liikaa. Gojit mm. kärähti mustix. Mutta se on kyllä tekevä paluun vielä sopivan hetken tullen.
Comment by Ismo — 31.1.2010 @ 18.55
Ismo, ooooooooooh mansikkasurvos <3 En ole aikoihin saanut mansikoita ja nyt tuli kamala hinku :') Ehkä niitä saa sieltä reissun päältä... Crumble on joo kinkkinen siinä, että itselläkin on välillä kärähtäneet marjat, mutta minä pidän kärähtäneistä(kin) 😀 Ehkä mun lämpötilaohjeistus on turhan korkea, varmasti alle 200 riittäisi myös. Toivottavasti annat uuden mahdollisuuden! Myös päälle laitettavalla foliolla voi ehkäistä palamista ja toisaalta pitää mehevänä ja kypsyttää omenat nopeammin.
Comment by ylimuuli — 31.1.2010 @ 19.24