...kuten huudettiin ala-asteen pihalla ja samaan aikaan yritettiin muodostaa twist-narusta mahdollisimman läpipääsemätön verkko kilpailijoiden selvittää. Yhtä päätön ja hännätön on tämä kokoelma kokkailuitani, mutta toivottavasti sieltä erottuu edes jokin hyvin hennonpunainen langanpää. Ja jossei erotu niin syy on tässä päässä, ei siellä.
Minua on pitkään himottanut tehdä karjalanpiirakoita ihan sen tekemisprosessin kutkuttavuuden vuoksi. Olen tehnyt piiraita elämässäni aiemmin yhteensä kahdesti, kerran työväenopiston kurssilla ja toisen kerran kotonani. Että en ole vielä ihan noin niinkuin leipääntynyt rypytykseen ja pulikointiin (varsinkaan meressä). Viime viikolla tartuin syntyjuurihärkääni sarvista ja palasin henkisesti Viipuriin (ehkä rinkeli olisi osuvampi? Eikä ainakaan se mummeistani, jonka ehdin tuntea, leiponut ikinä mitään. Tämä henkinen perintö on siis ihan uudistuotantoa.). Täytteeksi en kuitenkaan tuupannut sitä perinteisintä, vaan sovelsin suunnilleen seuraavaa (
pohjaohje täällä, sama siis kuin supikkaissa):
- quinoaa
- kookosmaitoa
- tonnikalaa mexicana
- (0,5 dl soijaa+1 dl kiehuvaa vettä+1 rkl öljyä=voiteluun)
...eli kuinka tehdään maailman epäortodoksisimmat karjalanpiirakat! :-D Onneksi valtauskonto onkin kristillinen, ei joudu tällainen pata-ateisti itse pataan. Keitin siis quinoan eli kvinoan eli kinoan kookosmaidossa kypsäksi ja sekoitin joukkoon tunan. Paiston jälkeen voitelin piiraat soijakastike-vesi-öljy-seoksella. To-del-la maukkaita piiraita, suosituksia sateli ainakin Lihansyöjältä ja äidiltään, joka muuten on valioluokan maistaja.
Tässä yhteydessä vielä mainostan kun tuli kommenttiloorassa puheeksi, että
karjalaiset ruissipsit on aatelisruokaa! Ja niin helppoja. Olen itsekin ihan unohtanut ne O_O
Paitsi karjalanpiirakoihin, olen viljellyt quinoaa myös kokeeksi lihapiirakoihin. Lihansyöjän ainoa toive juhannuksen menuun oli toki lihapiiraat, mutta
niitä on tehty jo
kahdesti, mitä sitä samaa jauhamaan. Täytettä muuntelin siis siten, että korvasin riisin quinoalla, muuten mentiin normisetillä, vain voimakkaammalla ja tulisemmalla maustamiselle (tänks, Chipotle Tabasco). HYVÄÄ huusi Lihansyöjä. (
hyvää kuiskasin minä).
Eikä siinä vielä kaikki! Hyviä korvikeranskalaisia tai oikeastaan alkuperäisiä parempia syntyy näin:
Le Lanttu
- lanttu
- pari sipulia
- öljyä
- valkosipulia
- suolaa
Suikaloi lanttu lohkoperunan kokoisiksi suikaleiksi ja samoin sipuli. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Pieni päälle ainakin monta valkosipulinkynttä ja hölvää öljyllä. Rouhi päälle erkkinä suolaa ja nuketa uunissa, ehkä 200 asteessa, noin 40 minuuttia. Slurrrrrppps.
Seurana vaikka Polkkiksen ohjeella osin maustettua spelttipastaa tonnikalalla ja lehtileipää
hummuksella. Ja hei, jos ette ole jo suuria hummuksen ystäviä tai ylipäänsä tuttuja, kokeilkaa! Se on IHANAA (huudanko liikaa?). Riittävästi suolaa ja valkosipulia ja ah, sopii muuten tajuttoman hyvin lehtileivän päälle sekä vaikka kurkun kanssa. Myös
vihreää hummusta voi kokeilla, jos pitää pakasteherneistä niinkuin eräät.
Että tästä taas köökin ääreen, kiitos hei.