Saavuin juuri parahiksi takaisin kotikeittiöön, jotta ehdin vielä osallistua Syyskuun ruokahaasteeseen. Haaste tosin tuotti melkoisen paljon päänvaivaa pienissä muulinaivoissa, mutta nyt on vihdoin pantu evästä kasaan hellin tuntein. Sillä eikö se ole rakkauden jaloin muoto, kun kasvissyöjä kokkaa lihiksiä lihansyöjälleen… ? Pinjansiemenet pitävät huolta myös syöjänsä sydämestä pehmeine rasvoineen.
Kansallista perinnepääruokaamme kokkailin ensimmäisen kerran jo juhannuksena, joten tuunattavahan se oli. Lopputulos oli mahtava! Maistoin palan, maistoin toisen, ja niin rapeaa ja maukasta oli piiras ettei parempaa voisi toivoa. Puolueeton tuomari sohvalta arvioi kolme lihistä mahassaan: naminamnam. Että siitä sitten vaan, menkää ja rakastukaa!
Lihis de Luxe (4 kpl)
Taikina
- 1,25 dl kermaa
- 0,25 dl soijamaitoa (sokeritonta)
- 17,5 g tuorehiivaa
- 0,5 rkl öljyä
- 1 rkl sokeria
- 0,25 suolaa
- n. 3 dl hiivaleipäjauhoja
Sekoita kerma ja soijamaito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva ja lisää mausteet sekä öljy. Alusta jauhot taikinaan ja jätä se kohoamaan kolmeksi vartiksi liinan alle lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Valmista täyte.
Täyte
- n. 250 g jauhelihaa
- 0,5 dl puuroriisiä
- n. 50 g pinjansiemeniä
- sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- sokeria
- suolaa
- pippuria
- sinapinsiemeniä
- balsamicoa
Keitä riisi kypsäksi. Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä odottamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota pannulla reilussa öljyssä ja lisää joukkoon jauheliha, ruskista. Yhdistä joukkoon riisi ja lorauta tilkka balsamicoa. Ropsauta teelusikallisen verran sinapinsiemeniä ja mausta tukevasti suolalla, pippurilla ja sokerilla. Lisää pinjansiemenet ja maistele, kunnes seos on täydellistä. Täytettä jää kyllä yli, mutta se ei ole mikään ongelma, sillä se maistuu yhtä hyvin sellaisenaan.
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se neljään osaan. Pyöritä osat palloiksi ja kaulitse kukin n. 15 halkaisijan mittaisiksi soikioiksi. Levitä täytettä n. 2 rkl kullekin lätylle. Pyyhkäise reunat vedellä ja taita puolikuiksi. Painele reunat huolellisesti kiinni ja kuvioi vielä haarukalla. Siirrä jauhotetulle alustalle liinan alle.
Kuumenna 0,5-1 litra öljyä kattilassa ja varaa viereen kattilaan sopiva kansi sekä sammutuspeite. Voit testata öljyn lämpötilaa nokareella taikinaa. Jos se nousee pintaan ja ruskistuu kohtuunopeasti, öljy on sopivaa. Nosta lihapiirakka kerrallaan reikäkauhalla hornankitaan kypsymään. Kun piiras on molemmin puolin mukavan ruskea, nosta se jäähtymään ja paista seuraava.
Kun kaikki lihikset on paistettu jätä öljy jäähtymään ja ota se talteen kunhan se on täysin viilennyt. Sitä odotellessa viekoittele itsesi ja mahdollisesti muitakin tällä ihanan vulgäärillä perinneherkulla. Jälkiruoaksi sopii vaikka ikisuosittu kakku Ellen Svinhufvud, joka luo mukavaa kontrastia ateriakokonaisuuteen.
Täytyy sanoa, että aika erikoinen valinta rakkausruuaksi! Onnea koitokseen 🙂
Comment by Mikko — 18.9.2007 @ 19.44
Ai sä et lämpee mun lihiksille? Eiks tää oo just todellinen rakkausruoka; ei kersku, ei pöyhkeile… ;-D
Comment by ylimuuli — 18.9.2007 @ 19.54
Rakkaus on kärsivällinen eikä muistele kokemaansa pahaa…
Comment by Mikko — 18.9.2007 @ 20.06
<3
Comment by akonan — 18.9.2007 @ 20.28
Kyllä on sööttiä! 🙂 Rakkausruokainspistä itse täällä odotellessa…
Comment by tusla — 18.9.2007 @ 20.40
AAH, kuolasin jo viimeksi tekemiäsi lihiksiä, ja nämä on kyllä PAKKO laittaa kokeiluun heti viikonloppuna kun ehtii irrottamaan aikaa oikealle kokkailulle. Nälkä tuli vaikka just söin lounasta…
Comment by oliivia — 19.9.2007 @ 10.53
Tusla, eiköstä vaan, söpöä piirasta 😉 Lykkyä vaan inspiraatioon!
Oliivia, kyllä kannattaa, erityisesti tämä tunettu versio, sen verran hyvältä maistui kasvistenpurijankin suussa *nolo* 😀 Ja meikäläinen söi juuri arvaa kenen kaalilaatikkoa ja oli aivan mahtavaa! Ruokavieraskin piti kovasti. Laittelen kasvisversion ohjeen kunhan tässä joudan 🙂 Ihanan helppo ja ravinteikas ja maukas ja mainio, just talvea ootellessa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 19.9.2007 @ 11.21
[…] Saattaa olla, että Apinakeittiössä kokkaillaan vielä Riistäjän kakkua, yksityisautoilijan herkkua tai Maaseudun tulevaisuutta, mutta aloitin hummukselle läheistä sukua olevalla Vihreällä hernetahnalla. Kikherneet on korvattu tavallisilla herneillä ja mausteita on ohjeesta karsittu, tosin lisäsin itse valkosipulin takaisin. Oikein maistuvaa ja mahalle mahdollisesti parempi kuin kikherne, tästä piti se lihiksiin kiintynyt lihansyöjäkin kovasti. Tänää tahna pääsee tulikokeeseen kun vien sen vannoutuneiden kasvissyöjäystävieni sekä sapaskokki Vapun ruokapöytään. […]
Pingback by MonkeyFood » Vihreä hummus — 26.9.2007 @ 13.23
Helou muuli!
Tulin vielä tännekin hehkuttamaan, että tehkää hyvät ihmiset näitä lihiksiä! Mutta varokaa, voitte jäädä kerrasta koukkuun 😉
NIIN hyvää, niin hyvää…
Aika hyvin nuo lihikset ovat vedonneet lukijoihin syyskuun ruokahaasteessakin!
Comment by oliivia — 27.9.2007 @ 7.21
Oliivia 😀 Juuri lueskelin vanhasta Makulehdestä lihisten historiaa, jonka mukaan se olisi mahdollisesti kulkeutunut tänne Pietarista. Eipä olisi lainkaan ihme 🙂 Ammoisina aikoina siinä olikin enemmän lihaa ja vähemmän muuta plus ohuempi kuori, sitten köyhyys vei lihat ja sitä rataa… Nyt taitaa suunta olla taas lihaisampaan settiin, kuten tässäkin ohjeessa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 27.9.2007 @ 19.29
[…] kokeeksi lihapiirakoihin. Lihansyöjän ainoa toive juhannuksen menuun oli toki lihapiiraat, mutta niitä on tehty jo kahdesti, mitä sitä samaa jauhamaan. Täytettä muuntelin siis siten, että korvasin […]
Pingback by MonkeyFood » Sik-sak-sokkelo! — 26.6.2008 @ 19.48
Vähän myöhässä olen liikenteessä mutta onneksi huomasin Oliivian sivuilta lihaspiiraat, niitä on ihan hullun ikävä ollut täällä valtameren takana. Taitaa mennä ensi viikonlopun ruokalista uusiksi, lihapiirakoita ja ruisleipää!
Täällä testasin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran mustekalaa, ja aihitsi sentään oli hyvää.
Comment by Taru — 9.11.2009 @ 22.46
Taru, lihisten suhteen ei koskaan ole liian myöhäistä! Lihapiiraat ja ruisleipä, OIJOI! 😛 Ja mustekala on nykyään ihan mun SUOSIKKI. Hyvät reseptit jakoon! Lähinnä käytän tosin pakasteesta niitä renkaita (paneroimattomia toki), joten ei ihan niin eetua kuin joku ihana tuore.
Comment by ylimuuli — 10.11.2009 @ 16.40