Hehehehe, todellisuus ei kylla oikein vastaa otsikkoa, se vaan kuulosti niin kivalta. Eli terveisia Thaimaan hurmaavan auringon alta! Matka tanne kulki halki Ranskan hirvittavan Charles de Gaullen, Hong Kongin modernin kentan ja Phuketin pikkuruisen aseman lapi. Phuketissa nukuttiin myos ensimmainen yo jetlagia pois, josta aamulla varhain matkasimme lautalla Phi Phi -saarelle. Ehdin jo kommeltaakin, Phuketin hotlan aamupalalla tuijotin frittitaikinan vaivaajaa niin kiinteasti, etta kaaduin portaisiin. Nyt jalkapoyta on lahinna enaa ruma, ei juuri kipea. Mutta eiks tallasesta syysta kompuroinnin voi laskea ruokablogaajalle lahinna vahvuudeks?
Lentsikkaruoat oli ihmeen hyvia, erityisesti kun olin autuaasti unohtanut varata maidottomat atriat. Eika se pisin lennoista, 12h, saanut hyppimaan seinille, vaan ihan okei oli. Viimeisella lennolla paasin jopa laajentamaan kulinaarista reviriiani; kiinalainen dim sum on hyvaa! Mutta vahan otti koville jattaa se Haegn Datz syomatta.
Phi Philla sain heti aluksi nopean painonpudotushaasteen, kun elimisto otti yhteen paikallisen bakteerikannan kanssa. Etta biitsikunto on tiukka 😉 Johtuen kropan herkistelysta tilasin sitten toissa iltana thai-ruoan sijaan jotakin ennenkuulumatonta, juustohampurilaisen 😀 Lienee eka hamppari moneen vuoteen eika nytkaan olis nakojaan kannattanut, silla heti ohi kavellyt kaveri kommentoi valintaani: “Cheese burger – traditional thai food.” Heti vittuillaan kun vahan laskee suojauksia. Mutta maha tykkas, sita hellikaamme. Ja Lihansyojaa naurattaa edelleen… Muuten ruokakokemukset on hyvia ja hairiintymattomia. Ja olihan se sallikin ihan symppis.
Merta taytyy hehkuttaa, kun se on niin valtavan ihana! Virkistaa, mutta sallii oleilla loputtomiin. Suolainen vesi kannattelee kevyesti ja hillittomat sateenkaarikalat tulee tutustumaan. Biitsin edessa on suuri riutta, jota voi tarkkailla ja tutkia loputtomiin…
Matkalukemistona on Sabine Kueglerin Viidakkolapsi, jonka haukkasin jo tulomatkalla, ja sen lisaksi Tuulen varjo ja The Kite Runner. Parhaimpana kaikista kuitenkin Richard Dawkinsin The God Delusion (Cheers Ari), joka on tajuttoman hyva. Tekee mieli siteerata koko ajan aaneen ja milloin Lihansyoja malttaa keskeyttaa oman audiokirjansa, niin teenkin. Kehoitan: lukekaa.
Mita viela? Illalla uuden vuoden gaala, aamulla kaytiin pyrahtamassa biitsi paasta paahan. Bungalow on siisti ja kotoisa, unet pitkia ja autuaita. Eilisoinen paluu keskustasta syomasta long boatilla pimean meren poikki oli satumainen. Ai niin se hikka, se tulee kun torjuu nestehukkaa ja juo liian kylmaa vetta. Ja lamminkin on, sateista ei tietoakaan. Kevyt puolipilvi tekee onnelliseksi, kuten maisematkin.
Onnellista oloa ja hyvää uutta vuotta sinne kauas!
Comment by sammakko — 31.12.2007 @ 10.03
Kuulostaa just sellaselta reissulta mille en ikinä lähtis, varmaan ihan pashaa! 😀 Hei! Muksaa Uutta Vuotta ja entistä ehompana r.bloggaajana ensi vuoteen 😉 Nauttikaa lomasta!
Comment by Sohvi — 31.12.2007 @ 10.25
Kuulostaa nautinnolliselta ja on ilo lukea eläväisiä kirjoituksiasi. 🙂 Hyvää loppumatkaa ja Uutta Vuotta 2008 sinulle, Ylimuuli!
Comment by Juhana — 31.12.2007 @ 11.11
Kyllä siellä varmaan ihan mukavaa on …. sääli ettet nyt näe tätä valkoista härmää mitä täällä kaukana koti-Suomessa tipahtelee maata koristamaan…. Mutta totta puhuakseni Muuli haluaisin olla siellä itsekkin lillumassa siinä merivedessä – HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Comment by Marke — 31.12.2007 @ 11.48
Sammakko, kiitos ja samoin, olo on kylla kovin onnellinen, varsinkin kun juuri pelastin itseni lampohalvaukselta upottautumalla altaaseen koko paivan vaelluksen jalkeen… 😀
Sohvi, no onneks ma oon sit taalla sun sijaan 😉 Yhta messevaa alkanutta vuotta Kuopioon ja menestyksekasta r.blogausjatkoa! Nautimme. 🙂
Kiitos Juhana, aika paratiisi tama ja hauskaa, jos teksteista valittyy elo ja ilo! Erinomaisen hyvaa vointia talle vuodelle myos sinne ruohikolle, aamiainen on itelleni aina se paivan tarkein. 😉
Marke, juu missaan valkean harman, mutta kaikeksi onneksi minulla on hataria muistikuvia siita aiemmilta vuosilta… Rakentelen taalla nyt uusia kuvia paluuta varten jos jaksais sitten alkuvuoden, yleensa vuoden rankimman ajan. Mutta merivetisia auringonsateita taalta sinne, tahan vuoteen!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.1.2008 @ 9.40
Jee, huisia Thai-matkaa vaan edelleen jatkuvaa teille! Nyt on meidän Lontooseen läksiäiset ja tuuraajakin töihin löytynyt! Lähdetään 14 pv., joten ihan ei törmätä Lontoon ilmatilassa, mutta melkein. Olet täällä läksiäisissäkin hengessä mukana, koska valmistin eilen “Carloksen”. Kohta maistetaan, kerron sit ;p
Comment by vap — 4.1.2008 @ 18.46
Vapsan hei! Ketuleet lahdette ihan ristiin eika ehdita kohdata. Ehka sitten paasiaisena.
Ja onneksi olkoon tuuraajasta! Supaa. Ja hienoa olla hengessa mukana, toivottavasti ette pokerry makeuteen. Muuten Carlos on kylla hyvaa seuraa. 😀
Kamalasti halauksia ja terveisia sinne, lahden takaisin ilmastoituun bungalowiin potemaan bakteerikantaa….. The story of my life. HEIPPA!!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 6.1.2008 @ 12.43
Oli makiaa, eli vähän mutta hyvää, tosiaan. Ei kuitenkaan ollenkaan liian äklöä. Paistoin itse hiukan matalammassa lämpötilassa (150) ja pidemmän aikaa kuin ohjeessasi ollut “hetken verran”, se kuulosti niin epäilyttävän lyhyeltä ajalta ;). Ja päällysmarenkikin oli minulla paksumpi kun tein sen kolmesta valkuaisesta (sillä niin montahan siinä jää keltsuista yli). Carlokseni olikin kyllä sitten mahdollisesti hiukan kuivakka, ainakin verrattuna sinun mehevältä vaikuttavaan kuvaan. Nii,n ja sen vrran kritiikkiä vielä, että miksi marengin kohdalla ei ohjeessa lukenut että kuinka paljon sokeria.. jouduin tarkastamaan googlesta, kun ei ollut hajuakaan että mikä on marengin valkuais/sokeri suhde :). Tällainen amatöör.
Comment by vap — 6.1.2008 @ 20.32
No hyva etta maistoi kuitenkin, ja hetken verran kylla riittaa marenKille 🙂 Ja marenKin kohdalla ei ollut sokurimaaraa, kun sita ei ohjeistettu alkuperaisessakaan ohjeessa, ja paadyin itse laittamaan vain hiukan kun muuten oli niin makea kombinatsuuni. Marenki ei kai tarvitse kuin hivenen sokeria onnistuakseen, jos sitakaan? Olisi pitany laittaa etta maun mukkaan. Tai sitten joku maara vaan! Hyva kun kuukkeloit, yritan olla tarkempi, itekin aina sadattelen uusia ohjeita, jotka on liian ylimalkaisia.
Talla hetkella oon taas ihan geimeissa vointini kanssa, HUH 😀 Kokkikurssikin onnistui, vaikka en varsinaisesti kyennyt syomaan aikaansaannoksiani, maistelemaan kuitenkin. Oli ihanaa ja tutustuttiin lontoolaispariskuntaan, jotka soittaa big bandissa jota voisitte M:n kanssa menna tsiikailee ja sit meidan kaa ku tullaan. JEE?!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 8.1.2008 @ 11.27
Loved this article! It’s both insightful and entertaining. For more, check out: EXPLORE FURTHER. What are your thoughts?
Comment by Normat — 28.6.2024 @ 12.51