Yleensä se on Lihansyöjä, joka toivoo, että toisin kotiin jotakin take awayta, ja minä sitten shopaan. Sekin on aika harvinaista. Vielä harvinaisempaa on se, että minä toivon ruokaa. Ensimmäistä kertaa koko seitsemään vuoteen esitin itse tänään toiveen. Pyysin sushia.
Muutama hassu sutsi.
Ehkä tästä tulee tapa. Nälkä lähti.
I really like nori, the seaweed used in maki rolls. Since rice is a no-no and I don’t have the money (or energy) to always use smoked salmon to make these and since variation is a nice thing, we came up with these two bunnies. The latter was inspired by some nnnice mayo and cheese filled ham rolls tasted in Tallinn… Might as well be made with mayo.
Tuna rolls (no rice)
Drain the tune a bit (not all the oil out! That’s where the flavour is.) and mix with some generous amount of mayo, lemon mayo went well with these. Season with salt and pepper if needed. Cut the carrot and cucumber thinly lengthwise. Put a nori sheet in front of you and place two leaves of lettuce in the other end. Add tunamayo and veggie strips and roll. Eat like a HOTDOG! Adding some sauerkraut worked for me as well. Not for the Meat Eater tho.
Ham rolls
Smash boiled eggs with a fork and mix some butter in the egg crumble. Season with salt and possibly chopped chives. Roll into a ham slice. Easy peasy.
And now, after the basics of paleo below (see Omelette and Coconut Cream&Berries), something a little more advanced: paleo sushi (to be exact, sushi means vinegar rice so these really aren’t sushi, pardon my Japanese). Sashimi is already nicely paleo and the sushi rolls only need omitting of the rice, not too complicated. It’s possible to do these in the form of temakis (bigger rolls eaten with hands), makis or why not just throw everything on a plate and not roll at all. Rocks anyway.
The idea has long been maturing in my mind and this pushed me over the edge to actually prepare them. I experimented with two different meats (cold-smoke beef and suolaliha, salty meat?!) and cold-smoked salmon, the last one being absolutely the best. Other one of my favourite was the one where I substituted the rice with grated carrot; very, very moist and tasty! These would probably work also brilliantly with whitefish that is thinly sliced and salted (graavisiika) and with some smoked ham. And of course the Japanese thin omelette, Tamago.
Riceless maki rolls
Prepare the veggies by cutting the into long matchstick size sticks, also the avocado. Take out the nori sheet and place it on a sushi mat. Cover it evenly with the meat/fish/omelette leaving a little space on the other end of the sheet. Place the desired veggies in a row quite near the low end as shown in the picture and roll, roll, roll! If you want to, you may used a little wasabi inside the rolls as well, rubbing it into the meat (thin “stripe” under the veggies). Use a little water to slightly moisturize the end of the sheet to make it keep together. Cut into bite size portions with a sharp knife.
OR proceed as above, but instead of covering the sheet with the meat, cover it with grated carrot (or maybe cucumber, courgette or whatnot) and place the meat similarly to the veggies in the previous one.
Serve with organic Shoyu soy sauce, wasabi and nori, sushi ginger.
So next time I wanna put a maki feast together, I’m gonna opt for:
…ja muut hassut vatsalihasliikkeet. Eilisen treenin jälkeen valmistelin toissapäiväisten temaki-festien jälkimainingeissa japanilaishenkistä ruokaa, joka päätyi markkeeraamaan Monkeyversiota riisipalloista. Autenttista japanilaista ruokaa ajatellen varmaan hirvittävä loukkaus, mutta oikein hyvää ja helpompaa kuin sushi. Nyt vain ovat silmät turvoksissa kylmäsavulohen suolasta, mutta onneksi on perjantai, perjantai!
Monkey Onigiri eli Monigiri (kahdelle)
Keitä riisi kypsäksi ja sekoita siihen sopiva määrä maustelientä, anna hieman jäähtyä. Voit nostella riisiä jäähtymisen edistämiseksi. Suikaloi lohi ja gari, sekoita. Lisää seokseen hyvä määrä wasabia (niin että hiukan maistuu, muttei polta suuta). Sekoita seos edelleen riisiin ja muotoile seoksesta lopuksi kaksi palloa. Valmista seuraksi salaatti
Kuulas salaatti
Suikaloi porkkana perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi, kuori ja raasta kyssäkaali. Vuole kurkku ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä ja raasta pieni pätkä piparjuurta hienoksi raasteeksi. Sekoita edellämainitut ja revi joukkoon vielä sopivasti salaattia.
Kastike
Sekoita soijaan sopiva määrä wasabia. Kokoa koko komeus asettamalla pallero lautaselle ja ympäröi se salaatilla. Kostuta kastikkeella sekä riisipalloa että salaattia. Koristele mustilla seesaminsiemenillä, jos olet juhlatuulella. Huvittele syömällä puikoilla!
Lisää Japani-inspiraatiota voi hakea Sammakolta, jonka ohjeet ovat myös autenttisuutta ajatellen kosher.
Kiehtova Suomeen sijoittuva japanilainen elokuva, Ruokala Lokki, loi mieleeni erityisen tunnelman ja elokuvakokemuksen lisäksi päättäväisen kaipuun kokeilla japanilaista sielunruokaa, riisipalloja. Olen kerran sellaisen syönytkin, toissavappuna Kaivopuiston piknikillä Japanista kotoisin olevan uimahyppytreenikaverini valmistamana. Muistan vain, että se oli hyvää. Bongailin ohjeen perässä pitkin intternettiä ja löysin ihan hyvältä kuulostavan ja pistin saman tein tohinaksi.
Lopputulos oli osin miellyttävä ja osin mauton. Toisten pallojen riisin maustoin yhden ohjeen mukaan five-spicella, jossa on mm. kanelia. Pallo muistutti siten kovasti liikaa riisipuuroa tuodakseen tunnelmia Japanista. Sushiriisistä valmistamani pallot olivat parempia ja niiden musta seesaminsiemenkuorrutus oikein hyvä. Ylipäänsä riisipalloissa eli onigireissä vaivasi riisin suhteeton määrä täytteeseen. Hyvän täytteen kuitenkin improvisoin ja se kävi helposti ja heittämällä myös seuraavan päivän salaattiin. Sushi-inkivääri eli gari sopii maustajaksi yllättävän moneen yhteyteen.
Hienoisen pettymyksen aiheuttaneen sielunruokaepisodin jälkeen pyysin tuolta treenikaveriltani ohjeen, jonka mukaan hän valmistaa palleronsa. Vielä en ole ehtinyt kokeilla, mutta aion. Ja jos teillä lojuu erinomaisia riisipalloreseptejä nurkissa, lakaiskaa ne tänne päin! Muulin sielu on nälkäinen 😛
Riisi
Huuhtele riisi ja keitä miedolla lämmöllä, paremminkin höyrytä kypsäksi. Sekoita joukkoon sushiriisiliemi tai muut mausteet, anna jäähtyä.
Tonnikalatäyte
Silppua purjo ja gari, sekoita se tonnikalaan ja lisää joukkoon muutama lusikallinen maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla.
Riisipallojen pyörittely
Kastele kätesi ja ripota niille suolaa. Ota pieni kourallinen riisiä ja painele palloksi lumipallon tapaan. Paina palloon varovasti syvennys, ujuta sinne täytettä ja sulje kolo takaisin palloksi. Pyörittele pallo seesaminsiemenissä (paahdetut vaaleat ovat myös hyviä) tai pyöräytä ympärille pala noria. Se on siinä. Sapuskaa sielulle.
Vaihtoehtoisia täytteitä voi kehitellä esimerkiksi savulohesta, japanilaisista umeboshi-luumuista tai etikkasäilykkeistä.
Ps. Vaikka ei minussa tosin sielua ole, pata-ateistissa. Nälkä tulee kyllä ilmankin.
Eilen koitti pitkästä aikaa ihan perinteisen kalantuoksuisen sushin väsäys perinteisellä porukalla. Vauhtia haettiin Hakaniemen hallin Soppakeittiön höyryävästä bouillabaissesta ja kalatiskeiltä, aasialaisesta kaupasta Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta sekä tavan ruokakaupasta. Sushimenuun oli tällä kertaa laskettu kaikkien ikisuosikki lohinigirin lisäksi katkarapunigiri, Philadelphia-makit, kaksi leväsalaattia sekä roippeet sashimina ja itsekäärittävinä temakeina syötäviksi. Kerrankin määrät menivät nappiin ja tuloksena oli täysi, muttei liian täysi vatsa. Ruokajuomina tarjoiltiin pullo Beaujolais [bosholee] Nouveauta sekä vihreää teetä. Jälkkäriksi pari palaa tummaa suklaata ja olo oli ilman tapaan lenseä, uiui onnea.
Sushia on Monkeyfoodista tehty aiemminkin, joten kirjaan vain Philadelphia-makien ja lempileväsalaattini ohjeen.
[Puoliksi leikattuihin norileväarkkeihin tehtyjä minimakeja.]
Philadephia-makit
Valmista riisi ohjeen mukaan ja edelleen makit perinteiseen tyyliin; levit norille ensin riisi, tee keskelle pieni syvennys ja levitä siihen edelleen reilusti Philadelphiaa, kylmäsavulohta ja kurkkua. Kieri rullaksi ja leikkaa terävällä veitsellä, nauti soijan ja wasabin kera. Makien valmistukseen ohjeistusta esimerkiksi vanhassa haastepostauksessa.
Merileväsalaatti (wakame-kurkkusalaatti)
Liota wakame vedessä pehmeäksi ja leikkaa sopiviksi suikaleiksi. Vuole kurkku ohuiksi siivuiksi esim. juustohöylällä ja leikkaa sitten vielä suikaleiksi. Levitä suola kurkkuviipaleille ja laita hetkeksi sivuun. Paahda seesaminsiemenet kuivalla ja kuumalla paistinpannulla paahteisiksi. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja halutessasi pieni loraus öljyä kulhossa. Puristele kurkuista varoen ylimääräinen neste ja lisää kaikki ainekset kulhoon, sekoita.
Huom! Jos käytät muuta merilevää kuin wakamea, tarkista pakkauksesta, riittääkö liotus vai täytyykö levä keittää ennen syömistä. Esim. hijiki-levä vaatii keittämisen. Ja terveisiä vaan Marjalle, joka pioneerina kokeili salaattia hieman erheellisen ohjeen perusteella… Häpeän puna leviää muulinturpaan. Nyt ohje on kuitenkin korjattu kiitos Johannan ohjeistuksen. 🙂
Tämä on aivan killerihyvää omaan makuuni, mutta ohje on melko summittainen, syntyy fiilispohjalta. Eilen salaatin valmisti Johanna, joka onkin leväsalaattien mestari! Tarjolla oli myös toinen salaatti, mutta sen ohjetta en omista. Ehkä Johanna vielä ohjeistaa sen kommenteissa? (Jos nyt edes koskaan lukee Monkeyfoodia! Rakkaat ystävät voivat olla niin… kovia. ;-))
[Kookosriisinigiri tuoreella viikunalla, kumkvatilla ja viinirypälekiekolla]
Koska kuvat olivat niin kauniita päästyäni vihdoin katsomaan niitä koneelta, on ihan pakko laittaa pienet myöhäismaistiaiset taannoisista sweet sushi -kekkereistä. Aika askartelua, joka näppäryyden laji ei varsinaisesti lukeudu vahvuuksiini, mutta ihan piruksen mukavaa hyvässä seurassa. Ja erinomaista illanviettopuuhaa; ensin saa shopata kaupasta villisti kaikki eksoottisimmat hedelmät ja hauskimmat karamellit ja sitten voi riehua keittiössä. Kuormasta syömisen aikaansaama sokerihumala pitää tunnelman hilpeänä. Vinkki! Lähde kotiin ennen kuin sokeridarra iskee. Tätä krapulaa voi ennaltaehkäistä muuten samoin kuin sitä alkomahoolistakin aiheutuvaa, syömällä hyvän aterian Oikeaa Ruokaa ennen päihtymistä.
[Englanninlakunigiri]
[Kirpeään karkkiremmiin kiedottu maki, päällä viinirypälesiivu. Erinomaista tervasiirappiin dipattuna.]
[Sashimia]
Tänään pääsen taas sommittelemaan sushia, ihan sitä aitoa. Siitä lisää myöhemmin, lempeää lauantaita!
Vaikka sushi onkin tärkeää, ei siihenkään tule suhtautua niin suurella kunnioituksella, etteikö se voisi kotiutua kohtuuhelppojen arkiruokien joukkoon. Omassa köökissäni sushia syntyy helpommin, kun jokaisen riisipalleron ei tarvitse olla millilleen. Kalliit ja hankalammin hankittavat kala ja avokadokaan eivät ole välttämättömiä, kun purkkitunalla ja tofullakin selviää. Ainakin hetken.
Nämä purkkitunaiset sushit saivat innoituksensa Ichibanissa hetki sitten lounaan sijaan listalta nauttimistani paloista nimeltään tonnikalasalaatti. Ihan perusraastepöydästä ei ollut kyse eikä makaroonitonnikalasotkustakaan (joista molemmista kyllä pidän), vaan omaan makuuni maistuvan makuelämyksen tarjonneista herkkupaloista. Kysyin annoksen ainesosia ja ne kerrottiin minulle ilahduttavan auliisti.
Sittemmin metsästin vielä koekeittiöni tueksi oikeansuuntaisen ohjeen blogista nimeltä My Korean Kitchen. Kokeilin palojen valmistusta sekä blogin tapaan kurkkuun kietoen että Ichibanin malliin norikääreellä. Jälkimmäiset olivat kaksihenkisen raatimme selkeät suosikit.
Tonnikalasalaatti sushissa
Valmista sushiriisi ohjeen mukaan. Valuta tonnikalasta öljy. Hakkeloi sipuli ja sekoita se tonnikalaan. Silppua myös surimitikut pieneksi ja lisää seokseen. Valmista “salaatinkastike” maustamalla majoneesi kevyesti suolalla ja pippurilla ja pyöräytä se sitten muiden ainesten joukkoon. Jos haluat kääriä palasi kurkkuun, kuori vihreä pitko ja suikaloi siitä kuorimaveitsellä pitkiä suikaleita. Mikäli luotat sanaani Ichibanin version paremmuudesta, kuutioi pätkä kurkkua täytteen joukkoon.
Muodostele sushiriisistä kostutetuilla käsille melko matalia riisipallosia. Kietaise palleron ympärille joko kurkkuliuske tai vaihtoehtoisesti noriarkista saksilla suikaloimasi pala. Ympärille kietaistava aines saisi ylittää riisipallon korkeuden, jotta täyte pysyy riisin päällä. Kurkku pysyy hienosti, noria voi hieman kostuttaa, jotta se liimautuu kiinni. Seuraavaksi voit mättää tonnikalaseosta näin muodostettuihin kuppeihin ja simsalabim, juuv gat salad.
Jos tunatäytettä jää, kuten meillä, siitä voi kääriä peräti kokeellisia makeja, jolloin täytteellä ikään kuin korvataan makin riisi. Seuraksi vaikka kurkku- tai porkkanasuikaletta, jos paloitteluenergiaa piisaa.
Seuraksi sopivat hyvin aiemminkin testatut savutofunigirit. Koska kyseessä todellakin oli arki-illan arkiruoka tuttuakin tutummassa seurassa, jätin jännittämisen sikseen ja leikkelin tofun taiteellisesti reiluiksi paloiksi. Riisipallot puolestaan pyörittelin tavanomaista pienemmiksi, näin sain aikaan tyylikkään proteiinipainotuksen. Kuten havaitsette, tofunigirit näyttivät nyt enemmän sieniltä kuin viimekertaisilta diivoilta. Mutta ei piä tehä ruoanlaitosta liian hankalaa tai voi vahingossa tulla liian kova nälkä. Se aiempien versioiden noripala tosin parantaa makua.
Kääräisin vielä pari temakia riisistä, savutofusta ja wasabista. Tässä näytillä myös atrianaloitusvaihe lautasella. Ei autenttisen japanilaista, mutta helppoa ja hyvää. Soijan, wasabin ja garin seurassa, luonnollisesti.
Kuten ehkä huomasitte, Apinakeittiössä meinasi käydä ohraisesti tämän kuun (lähes nimikko-)haasteen kanssa. Kokeneinkin rouhija menee vipuun, kun päätä ensin sekoitetaan Marskin hurmaavalla seuralla pikkujoulukekkereissä ja sitten lähdetään sähköjäniksenä tuumasta toimeen. Vaan eipä siinä, nuolin haavani pikaisesti ja tässä sitä taas ollaan, kiitos haasteen jo toinen soijarouheinnovaatio. Sikäli kohtalonomaista, että alkuperäinen ideani oli tehdä nimenomaan sushisovellus soijarouheesta. Nyt ei jäänyt sitten yksikään kortti käyttämättä.
Lähdin tuunailemaan ehdotonta suosikkiruokaani sushia tänään melkein aamuyöstä, kun en saanut enää kuuden jälkeen unta mielessä hurjina pyöriviltä rouhekeksinnöiltä. Yhtenä innoittajana ohjeeseen toimi pikkujoululahjastani paljastunut kookoskerma, kunniaa pukille! Muuten resepti on vain kierteisen ja nälkäisen mieleni tuotos, jonka hedelmät upposivat napaan ihan suitsaitsukkelaan. Maku on pehmeä ja täyteläinen, nämä makit sopisivat uljaasti jonkin suolaisen kalanigirin rinnalle. Osallistun siis marraskuun ruokahaasteeseen kahdella soijarouheisella makiversiolla, jos se vain sopii.
MonkeyFoodin makit
Valmista ensin sushiriisi. Ohjeen voit luntata edellisestä sushipostauksestani, tuo resepti tuottaa ainakin omassa keittiössäni poikkeuksetta maukkaan ja koostumukseltaan oikeanlaisen riisin. Tein riisiä viidesosan ohjeesta, josta syntyi neljä makirullaa, kustakin noin kuusi palaa plus reunapalat, jotka aina hieman hajoavat.
Riisin jäähtyessä valmistele soijarouhe. Tämä määrä riittää tuohon neljään makirullaan.
Kiehauta kerma ja sekoita siihen kookos, josset käytä valmista kookoskermaa. Itse käytin Soyjackin jääneen desin kaurakermaa, jonka päivitin kookoskermaksi etnokaupasta saatavalla kookosjauheella. Turvota rouhe kuumennetussa kermassa ja lisää hiven kiehautettua vettä, jos purutuntuma jää liian kovaksi. Mausta suolalla sopivaksi. Maku saa jäädä silti makeahkoksi.
Valmista sitten soijarouheesta kahdenlaisia makeja.
Soya Ginger
Kuori porkkana ja pilko se ohuiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta se makien rullausta varten bambumatolle. Levitä sushiriisi ohueksi kerrokseksi norille märin käsin ja jätä reunoihin noin sentin verran varaa. Painele pikkusormella lappeellaan keskelle riisiä vako. Asettele vakoon soijarouhetta koko pituudelta. Lisää sitten inkivääriä jälleen koko matkalle, oman makusi mukainen määrä. Inkivääri on kuitenkin enemmän mauste kuin täyte. Lisää lopuksi porkkanasuikaleet pitkin pituuttaan ja kääri maki kasaan. Jätä pötkö odottamaan toisten makien valmistusta.
Soya Chili
Pilko kurkku pitkiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta bambumatolle. Levitä riisi, tee vana ja kaada siihen varoen sweet chili -kastiketta. Lisää päälle soijarouhe ja lopuksi kurkkutikut. Kääräise kasaan ja leikkaa kaikki valmiit makirullat paloiksi.
Tarjoile hyvän soijakastikkeen ja wasabin kanssa, ja kuten olen nykyään oppinut, maut saa parhaiten esille kun palojen välissä napostaa palan sushi-inkivääriä eli garia.
Koen itseni kaikkea muuta kuin päteväksi ravintolakriitikoksi, siksi kerron vain lyhyesti viime aikojen bongailuista ja vähän suosikeistakin. Etenen maantieteellisesti katsoen kotioveltani kohti keskustaa.
Lemon Grass on tuore thaimaalainen ravintola Kallion sydämessä (Kolmas linja 12) ja ihan naapurissani. Olen ruokaillut paikassa kolmesti, kaksi kertaa listalta (kanavartaat, hapanimeläkalaa) ja kerran lounaan (tofua ja nuudeleita). Ruoka on erinomaista, palvelu ystävällistä ja paikka kotoisa. Annokset ovat mukavankokoisia ja lounaaseen kuuluu keitto ja jälkiruokameloni. Lemon Grassista on muillakin ollut vain hyvää sanottavaa. Ekstraplussaa onnenkissasta, joka vatkaa lykkyä akkunassa sekä ovensuuhun asetetuista lahjoista (jumalille?).
Silvoplee (Toinen linja 3) on kaupungin harvoja kasvisravintoloita. Paikka aloitti puhtaasti elävän ravinnon paikkana, mutta siirtyi pian myös lämpimän kasvisruoan pariin. Paikka toimii periaatteella punnittava buffet, lautaselle saa kerätä haluamansa päivittäin uusiutuvasta valtavasta valikoimasta maukkaita kasvisruokia. Proteiininlähteitä on käytetty kiitettävästi ja maitotuotteet on korvattu kaura- ja soijatuotteilla. Siemenkastikkeet ja soijabolognese ovat erityisesti kokeilemisen arvoisia. Paikalle ei välttämättä lämpeä ensikäymältä, mutta odottakaas kun pääsette makuun!
Mayassa voi maistella monenlaista tortilloista salaatteihin ja pihviin. Mikonkatu 18 ei vakuuttanut ensivierailulla, mutta nyt uuden yrityksen tuloksena olin todella tyytyväinen grillattuun kalaani, jättikatkoihini, kasvis-quinoaan ja maitoa sisältänyttä hummerikastiketta paikanneeseen punasipulivinaigretteen. Huhu kertoo, että Mayan lounas on myös runsas sisältyvine keittoineen ja salaatteineen.
Kluuvikatu vitosen Belge on ollut kohteena useita kertoja vuosien varrella, aina ihan kelpo ruoin. Viime visiitillä annos oli kuitenkin yliveto, savustettu merilohi sitruuna-chilikastikkeella, jättikatkavartaalla, parilaperunalla ja pinaatti-fenkolipaistoksella suli suussa. Valikoima ei kuitenkaan vedä puoleensa sushinkaltaisella vetovoimalla.
Yume on japanilainen ravitsemusliike, Kluuvikadulla sekin, Belgeä vastapäätä. Miljöö on mukavan lämmin ja kaunis, palvelu epätyypillisen pulppuavaa. Miso, sushi ja sashimi maistuivat kovasti hyvälle ja alkuun tuotu “kokin terveinen” oli toki boonusta. Paikasta jäi mukava mieli, vaikka hinnat hipovatkin opiskelijan taivaita.
Ja lisää japanilaista! Kämp Galleriassa sisällä sijaitseva Zen Sushi ei vakuuttanut lainkaan. Paikka on mielestäni pikaruokaravintolahenkinen, joskin ihan tyylikkäästi, palvelu ei oikein asiantuntevaa ja ruoka keskinkertaista. Lounaspaikkana varmaan ihan okei, mutta itse valitsen tämän kokemuksen perusteella edelleen Ichibanin.
Koto on jälleen japanilainen ravintola, Kalevankatu 21:ssä, miellyttävä ja valoisa. Kokemukseni rajoittuu yhteen kertaan, jolloin söin merileväsalaattia, sushia, sashimia ja tuoreita soijapapuja (edamame!), joita en ole vielä mistään muualta Suomessa löytänyt. Herkullista ja suuri plussa soijapavuista, ei silti Raku Yan veroista sushia. Edullisempi kylläkin. Menisin uudestaan.
Loppuun vielä maininta perheemme ikisuosikista, Lönnrotinkatu 33:n kiinalaisesta ravintola Fortune Housesta. Paikka on todella kohtuuhintainen, palvelu on äärettömän ystävällistä (kanta-asiakkaat ja heidän tapansa tunnetaan, arvatkaa kuinka hankala oli saada annokset sienineen, kun ensimmäiset vuodet pyysi aina ilman :-D) ja ruoka hyvää. Ei gurmeeta, mutta kukas kurmeesta jaksaa joka päivä välittää. Onnea on kotoisa olo ja täysi maha. Burp.
Seuraavaksi halajan La Société du Cochoniin, Postres on ollut listalla jo pitkään ja Korea Housea on suositeltu. Saa kasvattaa listaa. Jaa niin, tällä viikolla olen menossa myös Korkeavuorenkadulle l’Osteriaan, josta minulla ei ole harmainta hajua. Annoksia saa suositella, jos paikka on jollekin tuttu.
Powered by WordPress
