Vitamixiin avokadoa, basilikanippu, sitruunanmehua, suolaa ja oliiviöljyä! Huohhh, kuinka kuohhhkeaa.
Kun bataatin keittää kokonaisena kuorineen, se riisuu lähes itse itsensä veitsen pienellä avituksella.
A decent meal. Olen yrittänyt syödä vähän lihaa, sillä verenluovutus on pian edessä vuoden karenssin jälkeen, JIPII!!Â
Miten voi tulla yllätyksenä lähes kymmenen ruoanlaiton vuoden jälkeen, että hyvän keittokirjan lueskelu saa aikaan kokkuuinspiraation samaan tapaan kuin hyvän romaanin lukeminen inspiroi viimeinkin kirjoittamaan sen oman kirjan? Sääli, että romaanin kirjoittaminen ei ole yhtä helppoa kuin kokkuu. Tai nopeaa. (Sunnuntaina olen tosin rekrytoinut itselleni kriitikon Inklingiksi, ehkä se on alku!)
Vietin viime viikonloppuna perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua Kiikalassa Vapun, Johannan, Maijan ja Islan kanssa. Oli PARASTA, mitäpä muutakaan. Siis todella. Ja mikä merkillisintä, muut olivat vain onnellisia, kun minä sain pääasiallisesti puuhata köökin puolella sapuskaa. Mikä nautinto! Kun on riittävästi aikaa ja sopivan vapaat kädet, kokkuu on luovuuden ehtymätöntä virtaa. Liian tarkka resepti (ja turha hienostelu) saavat omalla kohdallani aikaan vain stressiä ja flown kuoleman.
No mutta, tästä tyttömäisestä ilosta ja läheisyydestä syntyi ihan peruskauraa. Ei mitään kulinaarisia ihmeitä, mutta maistuvia ja hyvää tekeviä atrioita. Yhdellekin aterialle katettiin seuraavanlaisia sapuskoita:
Putaattissallaad.
Potatissallaadiin tuli
Bataattissuppe.
Bataattissoppaan tuli
Oooooh-berhhhziiiin!
Tämä helppo lisäke pitää sisällään
Perus.
Perustavanlaatuiseen salaattiin tuli perustavanlaatuisesti tuoreita perusvihanneksia sekä perusmausteita, perusöljyä ja perusetikkaa.
Jälkiruoaksi oli lakkarahkaa, mmm, mmm, mmmmmmm! Varokaa lakkakuumetta eli liikaa lakkoja. Minulle se ei taida tulla helposti MOT. (Lakkakuumeesta tulee muuten mieleen haavalakka, joka nykyään tunnetaan nimellä spray-laastari. Voi rapautuvaa suomea!)
Ps. Ai mikä se keittokirja oli? Nooooo, se oli Basta! Vähän otti päästä, että Saku Tuominen on ollut tekemässä niin hyvää kirjaa, mutta hyvä että kirja on kuitenkin tehty. Siis ällistyttävän hyvä kirja. Luin kaiken.
Pps. Ja se inspiraatio? Se on jo puhunut kauttani ja preparoitsenut kotona ihan toisenlaisia ruokia kuin moneen kuukauteen! Tai siis ihan samanlaisia, mutta silti uusia. Same, same, but different. Kyllä te tiedätte.
Salaatista tulee kovasti kiinnostavampi (ja ehkä se naurattaakin enempi), kun siihen laittaa raakojen vihannesten lisäksi kypsennettyjä tai marinoituja. En ole aikoihin muistanut tai jaksanut uittaa kaaleja liemissä, mutta nyt työporukan nyyttärilounas loi paineita ja sain sentään aikaiseksi. Tämähän on nolon helppoa, josko nyt jaksaisi taas pikemmin uudestaan.
Tahinit ja kookosöljyt on tässä huushollissa syöty.
Marinoidut kasvikset ja sienet (kannattaa laittaa sienet omaan purkkiinsa)
Vuole kaaleista ohuita viipaleita, juustohöylällä saa esim. hyviä suikaleita tai porkkanakolikoita. Aseta vuollut purkkiin tahi purnukkaan ja lorauta joukkoon reilusti öljyä, vähän vähemmän etikkaa/sitruunamehua ja ripaus suolaa. Lisää mausteita, jos tykkäät. Valkosipulinkynnet tai kuivattu rosmariini tai oregano vaikka! Nesteiden ei tarvitse peittää kaikkia vihanneksia, vaan sopiva liemi on sentin, pari purkin pohjasta.
Kääntele purnukkaa niin, että kaikki saavat osansa ja siirrä jääkaappiin. Anna olla ainakin yön yli, paksummat palat ja kovemmat vihannekset tarvitsevat pidemmän ajan. Toisaalta purutuntumaisiksi jääneetkin ovat hyviä. Purkki kannattaa kääntää taas aamulla toisinperin. Tarjoile tapastyyppisesti tai sijoittele sallaadiin.
Salaattia piristävät myös perunasalaatti ja punakaalipaistos. Perunasalaattiin pilkoin keitettyjä perunoita ja kevätsipulia. Päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, suolaa ja rouhittua mustapippuria. Punakaalia paistoin pitkään voissa, mausteeksi suolaa ja kuivalla pannulla paahdettuja auringonkukansiemeniä. Terveisiä mökiltä!
Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.
Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.
Uunibataatti
Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.
Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.
Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).
Peltikaali
Koska joulu on jo melkein täällä, voi jouluruokien makuun alkaa totuttautua. Näin vältetään suuremmat kriisit aattona ruokapöydän ääressä ja suolisto pysyy juhlissa mukana!
Paleojouluun kuuluu luonnollisesti luomukinkku. Kalat, perunat, laatikot, tortut, käntyt, korput, konvehdit, kuulat, tryffelit, rosollit, piparkakut, kotikaljat, glögit, pähkinät, luumukiisselit ja muut särpimet voi sitten sovelta kukin kuten haluaa. Itse otin varaslähdön jouluun rosollintapaisen atrian kera. Vaikka perunaakin taas silloin tällöin syön, tähän kuutioin tilalle lanttua. Joissakin ohjeissa rosolliin näkee laitettavan myös suolasilliä, mikä maistuisi minullekin! Sellaista ei kuitenkaan ollut kaapissa. Ohje ei ole kummoinen, lähinnä laitan tämän ilmoille kuvan vuoksi.
Rosolli
Sienisalaatin voi valmistaa maituotteiden sijaan hyvin myös majoneesipohjaisena, which is nice. Suolasieniä saa paitsi sukulaisilta tai kaupasta, myös joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Hakaniemen torilla järjestettäviltä markkinoilta. Sieltä kerään oman suolasienisatoni.
Sienisalaatti
Liota suolasieniä sopivasti, jotta pahin suolaisuus talttuu. Riippuu täysin lähtökohtaisesta suolatasosta kauanko kannattaa liottaa. Silppua sieniä ja vähän sipulia. Lisää joukkoon reilusti hyvää majoneesia ja tarkistele maku ja tasapaino kohdalleen. Mustapippuria jotkut ehdottelevat joukkoon, kokeilla voi. Sienisalaatti vain paranee päivien mittaan… Tee siis suurempi satsi.
Olen joksikin aikaa unohtanut pekonin olemassaolon ja siis myös käytön ruoanvalmistuksessa. Ylipäänsä olen yleensä valmistanut pekonin erikseen tai osana louffia. Vasta nyt ymmärsin sen potentiaalin minkä tahansa ruoan mausteena. Enää meitä ei erota mikään <3 Nyt on pelti kii otan pekonii (PMMP).
Pretty in pink.
Pekonoiduttu liha
Kuutioi nauta (tai vaikka possu) pieniksi kuutioiksi ja paista reilussa voissa kypsäksi ja hauduttele mureaksi. Lisää joukkoon palasiksi saksittu paketillinen pekonia ja paistele vielä. Das ist das! Kinderleicht.
Lihalle kaveriksi sopii erinomaisesti hieman makea juuresmuusi, jonka punajuuri värjää kauniiksi. Hyvää kylmänä ja kuumana.
Pinkit juurekset
Kuori ja paloittele punajuuri, lanttu ja porkkana. Paista vähässä vedessä kypsäksi. Soseuta ja lisää noppi voita. Lorauta joukkoon kookosmaitoa ja tarkista vielä maku, lisää suola. Tarjoile lihan kanssa, myös hapankaali sopii tähän komboon.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa! En ole koskaan aiemmin valmistanut perisuomalaista ja perin jouluista lanttulaatikkoa. Johtunee siitä, etten ole koskaan ollut jouluruokien ystävä. Viime vuosina, lihansyönnin myötä ja muutenkin, olen alkanut osoittaa merkkejä jouluruoille lämpeämisestä. Ensin aloin nähdä hieman laajemmin ja jouluruokiimme liittyivät graavisiika ja -lohi, sitten miellyin kinkkuun ja lopulta rosolliin. Ja laatikot taas ovat paleoitsijalle erittäin hyvä vaihtoehto, semminkin, kun siirapit ja riisit voi jättää pois. Eläköön joulu!
Lanttulaatikko joutui tiukan raadin eteen heti valmistuttuaan: Lihansyöjä suhtautui epäillen yritykseen, luultavasti suojellakseen itseään pettymykseltä. Vaan lanttulaatikosta tuli IHANAA! Kookosmaito ei maistu lopputuloksessa ja siirapin poisjättö vain tekee laatikosta hieman vähemmän makeaa, mikä sai minustakin lanttiksen ystävän. Silti lantun luontainen makeus tiivistyy keitettäessä ja uunissa sopivaksi, ja maku on pehmeä ja juureva, täydellinen lihan kaveri.
Luola-apinan lanttuloora (loora on aika kamala sana O_O)
Kuori ja pilko lantut ja keitä ne kypsiksi. Kaada vesi pois ja survo ne muusiksi. Lisää sekaan muut ainekset ja aja seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja kevyesti valkopippurilla. Rasvaa uunivuoka ja kaasa seos siihen. Vuole päälle jääkaappikylmästä voista muutamia voilastuja ja paista n. 175 asteessa 69-90 minuuttia.
Seuralaiseksi lanttulooralle kelpaa vaikka paneroitu possu! Aivan piruksen hyvin kelpaakin. Eilinen ateria sai minut taas ylistämään ääneen, lukuisia kertoja, omia kokkaustaitoja. Täydellinen ateria! Makeahkoa lanttista ja suolaista, rapeaa porsasta. Elämä on ihanaa.
Paneroitu possunfilee
Suolaa pihvit. Riko kananmuna lautasella ja kaada toiselle lautaselle kookosjauhoa. Kierittele pihvit kananmunassa ja sitten kookosjauhossa. Paista voissa kullanruskeiksi ja rapeiksi. Vesi tulee kielelle jo kirjoittaessa. Kyllä porsas on hieno eläin.
Tasty pudding for a side dish.
There were some interesting traditional recipes in the national newspaper the other week. One of them was called the carrot pudding. For me a pudding is not something appealing but apparently the word may be used very liberally. This is more like a carrot casserole to me, resembles quite a lot the traditional Finnish Christmas course porkkanalaatikko. Thanks to the grating of the semi-cooked carrots the consistency is surprisingly grainy and almost brings a porridge in mind. Not in a bad way, unless you’re my mom who loathes porridge.
I liked this a lot and it was also good cold. It may be seasoned in different ways. I would’ve used nutmeg like in the original recipe but I was out of that so I replaced it with something bit more exotic. Cardamom, tarragon or curry powder might also work.
Carrots the old way
Beta Carotene Pudding
Boil or steam the carrots so that they soften a bit but indeed won’t get all mushy! Grate the carrots and mix them with coconut milk, coconut flour, eggs, melted butter and spices. Pour into a silicon mould (or a normal one buttered and floured) and bake in 175 (or more!) for until the pudding settles. Maybe 40 minutes?
For added taste sprinkle first coconut flour on the top of the pudding and then nutritional yeast. After oven this has formed the cheesy topping. In the original recipe from 1910 they also suggest to “form wavelike figures on the top” but I just skipped that. Lazy me.
Phew, just checked and there’s almost 600 posts in Monkeyfood and over 4000 comments! Not bad for a kinky kitchen monkey ey. Keep on commenting and discussing, let’s keep paleo alive. And thank you for your attention so far, there wouldn’t be Monkeyfood without you :’) Getting all sentimental here, X-mas is obviously coming.
In the cosy deep darkness of November there are some especially comforting foods. One of them is parsnip, which turns into a beautiful buttery mashed parsnip! Credits go to Kulinaarimuru, the culinary treasure of the Finnish food blog world. This has been tested by our non-paleo friends as well, at least they claimed they liked it. I did.
Mashed Parsnip
Peel and chop the parsnip. Boil/steam until soft and tender. Pour away the water but leave some in a different bowl, you might need it. Mush the parsnip with a potato masher (not in a blender) and add the butter, let melt. Check the taste and add salt accordingly. If the consistency is too thick, add a little water. Serve with fish fillets or meat and wolf down!
Powered by WordPress
