MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

7.1.2018

Viikko 100% vegaanina

Filed under: Vegan — Meri @ 13.16

Vaikka olen ollut lähes maidoton vuodesta 2010n saakka, ja kesällä aloitin fleksovegaaniuden, oli siirtyminen totaalivegaaniksi silti yllättävän suuri muutos. Ei niinkään ruoissa, elämänlaadussa, vaivalloisuudessa tms., vaan ajattelussa. Vegaaniuteen verrattuna perinteinen kasvissyönti tuntuu lastenleikiltä! Kun pyrkii täydelliseen kasviperäisyyteen on oltava pokkaa ja kestokykyä tiedustella ja selvittää, kysellä ja suunnitella. Alkuvaiheen opettelu tietysti muuttuu nopeasti pääomaksi eikä vegaanisuus enää aiheuta päänvaivaa, mutta alku on inspiroiva silmienavaus ja seikkailu! Jos olisin hurahtanut Pokemon Gohon niin tää tuntuis varmaan samalta 😉

Tammikuun vegaanihaasteeseen voi muuten edelleen liittyä; meitä on yli 10 o00 ja määrä kasvaa koko ajan. Haasteen toteutuksesta 10/10 pistettä. Osallistujia tuetaan ja informoidaan ammattimaisesti ja modernisti, jokaista kannustetaan eikä kukaan syyllistä erehdyksistä. Haasteen idea onkin saada ihmiset tietoisiksi valinnoistaan, sitä ei kukaan vahdi tai vaadi, onnistuuko efortti täydellisesti. Harvoin kai, mutta tietysti mokia ei välttämättä itse tiedä. Mä oon vetänyt rajan siihen, että juon tarjottua viiniä kysymättä sen vegaanisuudesta, ja syön kilpparilääkkeet ja rautavalmisteen, mutta kaikki muu syömäni ja juomani on ollut ymmärrykseni mukaan vegaanista.

Kuvassa Go onia, banaania, norjalaisia kaurapuffeja(!!) ja KAHVIA mun rakkaassa Captain America -mukissa 😍

Tällä viikolla oon oppinut mm. olevani koukussa Alpron Go on maustamattomaan soijarahkaan (parempi rahkakokemus kuin aito rahka!), että blinien ja suolakurkkujen kanssa hunajan korvaa täydellisesti vaahterasiirappi, että monet ihmiset on valmiita opettelemaan ja kokkaamaan mun vuoksi vegaanista ruokaa (vegaaninen parsarisotto, FAB!! Ja ne blinit, lawdy lawd <3), että on yllättävän monta kahvilaa joissa ainakaan vegaanista gluteenitonta ei löydy, mutta toisaalta yhtä paljon positiivisia juttuja kuten se, että Mäkki mainstreamaa vegaaniutta ja toi myyntiin kolmen euron McVeganin.

Oma ajatus vääristyy niin, että kun itse päivän mittaan lueskelee useita keskusteluita vegaanihaasteryhmästä ja puhuu asiasta monien kanssa, luulee että koko maailma on tietoinen haasteesta. Sitten hämmästyy kun joku ravintola (esim. jouluna Santa Fe jossa kävin ekaa kertaa vuosien jälkeen) tarjoaa hädin tuskin yhden kasvisvaihtoehdon, puhumattakaan vegaanisuudesta. Toisaalta Kampin K-kaupasta oli savuaromi ja ravintohiiva loppu, jotka haluan tulkita haasteen vaikutukseksi; jengi tuunaa porkkalaa ja korvaa parmiggianon hiutaleilla (works like a charm), ja kun kauppaan menee sisään ensimmäinen mainoskyltti on kasviperäisestä proteiinista.

Vegaanisuus tai kasviperäisyys on suomalaiselle muutenkin mieletön ylpeys ja Suomelle myyntivaltti! Missä muussa maassa on kaupoissa vegaanitiskit tai -kaapit, 20 erilaista kasviproteiinivalmistetta, kasvimaitojen overflow tai supervegaanibrunssi Pizzariumissa?

Ainakin nää on hurmanneet:

  • Apetitin kasvisjauhispihvit pakkasesta (herkullisia)
  • Pirkka Crunchy -maapähkinävoi (ei sisällä palmuöljyä)
  • Vege Way -prodepatukat (ei taatelia, maapähkinää sen sijaan – maha ei tuu kipeeksi)
  • vaahterasiirappi on täydellinen hunajankorvike (ja paremman makuista)
  • ravintohiiva- tai oluthiutaleet tuo umamin ruokaan (nää oli kyllä tuttuja takavuosilta mutta jääneet käytöstä)

Ja sit vaan jatkuu! Vegaanihaasteeseen voi liittyä tästä: https://vegaanihaaste.fi/<<<<<<<<<< iksaa tän blogin ulkomuodon ja käytettävyyden, just gimme a lil time 😛

28.11.2012

Super Sandwich!

Monkeyfoodissa monesti starbaillut CocoVi tuotteineen haastoi ruokablogaajat kogaamaan jotain überterveellistä murkinaa lähettämästään gudibägistä; bägi sisälsi kookosöljyä, kaakaonibsejä, gojimarjoja ja Kalaharin suolaa. Kilpailuruoan tuli sisältää kahta tai useampaa näistä neljästä superfuudista.

Kiitos nopealla varoitusajalla tulleesta virkamatkasta koko kisa meinasi jäädä osallistumatta, mutta kokosin itseni ja tempaisin kasaan erinomaisen evään! Huomisaamuna nousen Amerikan koneeseen tämän kanssa. Mikään vähempi kuin SUPER ei Jenkkeihin kelpaisikaan.

Idea lähti ihan siitä hahmotelmasta, että halusin ehdottomasti käyttää ainakin kookosöljyä ja suolaa, sillä ne ovat suosikkituotteeni. En myöskään halunnut preparoida mitään perussuperfuudia tyyliin raakasuklaa, siemenkakku tai smuuti. Suunnittelin siis täysin omaan makuuni sopivan tuotoksen, joka on helppo välipala ja säilyvä eväs.

Kaverikuva.

Muotonsa tuotos sai perinteisesti eväsleivästä, ja vielä nimenomaan siitä kerrosleivästä eli sandwichistä, joka ei ole mitenkään perisuomalainen, mutta tännekin hiipinyt muovipakkauksissaan. Tämä sandwich tarjoilee urheilevalle tai aktiivisesti hässäävälle syöjälleen superruoan lisäksi turvallista tärkkelystä, tärkeitä rasvoja ja umamin makuelämyksen.

Saanko esitellä, Super Sandwich!

Cashew-kookos-spreadi sekä aiemmin tehty peanut butter!

Pakko purasta.

Super Sandwich (gluteeniton, maidoton, vegaaninen)

Valmista ensin spreadi eli levite:

  • 3 dl cashew-pähkinöitä
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • 1/3 tl Kalaharin suolaa

Voit halutessasi liottaa cashewt, itse laitoin ihan kuivana menemään. Kasaa pähkyt, sulatettu kookosöljy ja suola tehosekoittimeen (optimaalisesti Vitamixiin) ja suraa tahnaksi siten, että nostat aluksi säädön nopeasti ykkösestä kymppiin, pistät sitten turboa silmään ja painelet samalla tampilla tahnaa leikkuriin. Hyvä pähkinävoi muodostuu noin minuutissa.

Kaapi spreadi astiaan. Ota esiin Super Sandwichin osa Sandwich:

  • kaksi riisikakkua

Voitele kaakut levitteellä. Viimeistele antioksidantein:

  • goji-marjoja
  • omenaviipaleita

Ripota toiselle puolikkaalle reilusti gojia ja viipaloi toiselle tuoretta omenaa. Yhdistä puolikkaat ja HAUKKAA menemään! Maku on tuhti, täyteläinen, suolaisenmakea. Riisikakku on rapeaa, goji nautinnollisen sitkeää ja omena mehukasta. Tän jälkeen aivot käyvät satasella ja penkistä nousee kingkong. DING DONG! Kiitos CocoVi.

(Kun Superin kääräisee pakettiin, kulkee se Apinan kanssa turvatarkastuksen läpi taivaalle.)

 

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

30.7.2012

Roonie, my love

Palasimme Pietarista, tuosta mahtavasta, MAHTAVASTA miljoonakaupungista vain kolmen ja puolen tunnin junamatkan päästä toissayönä ja aion kirjoittaa sellaisen travellerisuosituskuosituspostauksen, että menette sinne kaikki! Nyt kun kerran kävin ensimmäistä kertaa siellä niin, että minulla on blogi. Edellisestä kerrasta oli seitsemän vuotta.

Ennen kuin päästän Pietarin ruoka- ja matkatarinat valloilleen (minulta erityisesti pyydettiin kuvia atrioista), otetaan pientä välipalaa. Inspiraatio löytyi Pietarin yhdestä valtavasta kauppakeskuksesta, Galeriasta, jossa jopa MINÄ kykenin tekemään muutaman vaatehankinnan huolimatta vahvasta shoppausaversiostani. Ennen shopautusta näet istuin hetken Lihansyöjän seurassa kahvilla ja nautimme puoliksi gluteenittoman brownien. Pakko myöntää, että oli todella hyvää huolimatta hurjan pitkästä listasta sisältämiään asioita.

Noh, tämä raaka-brownie eli rawnie eli rooniehan on silkkaa superruokaa ja fantastista balsamia ruumille, joten kuolema kuittaa univelat ja roonie reissuhorjahdukset! Ohjeen pohjana tuttu Aletheian juttu, olen kokannut ennenkin. 

Ja siis iishimpää raakabrownieta saa hakea. Kaikenlaisia upeita ohjeita on kirjat, blogit ja muut pullollaan, ja toki on sallittua liotella taateleita ja pähkinöitä ja siemeniä yön yli ja hifistellä lesitiinillä ja antaa kaakaojauhohiukkasille rentouttavaa hierontaa, mutta jos olet kauniisti sanottuna yhtä nopeatempoinen kuin minä, this will do. Rooniesta kiitän CocoVin taannoista pakettia. Kookosöljykin on niin mukavasti kesällä juoksevaa, että haaleat vesihauteet voi unohtaa ja ihan mennään oppikirjan mukaan ja entsyymit säilyy ja niin edelleen.

Roonie (Ilokokin pieneen irtopohjavuokaan)

  • 10 taatelia
  • 1 dl cashewta
  • 0,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl raakakaakaojauhetta
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • 0,5 dl mulpereita
  • vaniljasteviaa, ripaus suolaa, kanelia
  • pieni loraus vettä tarvittaessa

Blendaa erissä tai kimpassa riippuen surauttimesi kapasiteetista. Painele pienehkön astian pohjalle tasaisesti ja valmista kuorrute.

Kuorrutus

  • 4 taatelia
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • raakakaakaojauhetta
  • ripaus suolaa, vaniljasteviaa
  • loraus vettä tarvittaessa

Kaikki karuselliin ja nuppi sekaisin! Levitä pohjan päälle ja siirrä kaakku hetkeksi jäähylle. Okei sitte voit maistaa! Tuoreet (tai pakkas-)marjat eivät Roonieta pilaa.

23.7.2012

Onneksi olkoon, Hakaniemi

Filed under: Lätinää,raw food,Super foods,Terveys,Vegan,Vege — Meri @ 14.00

Hakaniemen muutoinkin runsas palvelutarjonta täydentyy syyskuussa, kun entisen Kristillisen kirjakaupan tilalle aukeaa Ruohonjuuri. (Tietysti jonkun toisen mielestä tämä muutos voi tarkoittaa tarjonnan supistumista.) Mitähän vielä osaisin kaivata tänne? Etelä-Helsingin kaipuutani ei poista mikään määrä palveluita, mutta kyllä Hakaniemessä on hyvä elää.

 

16.7.2012

Joulu heinäkuussa ja ruokakuvauksen pikakurssi

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Super foods,Vegan,Vege — Meri @ 18.58

Paketti! Se saapui CocoVilta viime viikolla, hain sen Strutsikoiran suosiollisella avustuksella kotiin.

Painava. Helposti särkyvää. Onko se Toukopoukon sielu? o_O

Hmm… Näyttää modernilta eikä ole mustavalkoinen. Hylkään ensimmäisen oletuksen. Ehkä se on väri-tv?

Tv on purettu osiin. o_O

Tv:n osat ovat terveellisiä. Who knew?

CocoVin Sami pisti viestiä viikko sitten ja kyseli, haluaisinko Monkeyyn Cocovin tuotteita kokeiluun. Jo vain! CocoVi on tosin tuttu jo vuosien ajalta ja ruokakunnassamme kuluu säännöllisesti mm. kookosöljyä, kaakaojauhetta, pakuria ja supermarjoja likviditeettitilanteen mukaan vaihdellen. Kiinnostavimmat uutuudet minulle olivat aprikoosinsiemenet, nokkonen ja hamppuproteiini. Sain kahta ensimmäistä sekä läjän muuta, oh boy oh boy oh boy!

Saanko esitellä, strutting down the Monkey catwalk, superfoodit jumalan armosta!

Näyttävät ihan manteleilta.

Kun manteli saapuu paikalle, aprikoosinsiemenet menevät pähkinöiksi.

Manteli ottaa johtajuuden ja järjestys on palautettu.

These girls are putting their best side forward.

More cowbell!

Kani ja elämän tarkoitus: mikä supermarja uppii geimit sfääreihin?

Sarvikuono on suuntansa valinnut. Mulperi perii maan.

I’m too sexy for my foods, too sexy for my foods, so sexy it’s cool!

Kaakao on jumalten ruokaa, ja jumala on King Julien. “Look at me, I’m a lady! Which of you were attracted to me?”

Kamera korostaa valtaa ja alamaisuutta. But does my bum look big in this?

Kani alistaa, kaakaomassa alistuu.

Trail mix ja Naked Ape Paleo Kit. Naisille, jotka lakkaavat omia kynsiään.

Trail mix deconstructed. Sano hei sammakolle!

This ain’t gonna be pretty.

Viivat steviaa, nokkosta ja kaakaota. Vedätkö muutakin kuin pulkkaa?

16.6.2012

Sattuman kasvissatoa

Filed under: Kevyt,Sallad,Side order,Sieniä,Vegan,Vege — Meri @ 11.00

Salaatista tulee kovasti kiinnostavampi (ja ehkä se naurattaakin enempi), kun siihen laittaa raakojen vihannesten lisäksi kypsennettyjä tai marinoituja. En ole aikoihin muistanut tai jaksanut uittaa kaaleja liemissä, mutta nyt työporukan nyyttärilounas loi paineita ja sain sentään aikaiseksi. Tämähän on nolon helppoa, josko nyt jaksaisi taas pikemmin uudestaan.

Tahinit ja kookosöljyt on tässä huushollissa syöty.

Marinoidut kasvikset ja sienet (kannattaa laittaa sienet omaan purkkiinsa)

  • vihanneksia tai vihannesta (esim. kesäkurpitsaa, munakoisoa, porkkanaa, paprikaa)
  • herkkusieniä
  • öljyä
  • balsamiviinietikkaa (tai mitä tahansa etikkaa tai sitruunamehua)
  • suolaa
  • mausteita

Vuole kaaleista ohuita viipaleita, juustohöylällä saa esim. hyviä suikaleita tai porkkanakolikoita. Aseta vuollut purkkiin tahi purnukkaan ja lorauta joukkoon reilusti öljyä, vähän vähemmän etikkaa/sitruunamehua ja ripaus suolaa. Lisää mausteita, jos tykkäät. Valkosipulinkynnet tai kuivattu rosmariini tai oregano vaikka! Nesteiden ei tarvitse peittää kaikkia vihanneksia, vaan sopiva liemi on sentin, pari purkin pohjasta.

Kääntele purnukkaa niin, että kaikki saavat osansa ja siirrä jääkaappiin. Anna olla ainakin yön yli, paksummat palat ja kovemmat vihannekset tarvitsevat pidemmän ajan. Toisaalta purutuntumaisiksi jääneetkin ovat hyviä. Purkki kannattaa kääntää taas aamulla toisinperin. Tarjoile tapastyyppisesti tai sijoittele sallaadiin.

Salaattia piristävät myös perunasalaatti ja punakaalipaistos. Perunasalaattiin pilkoin keitettyjä perunoita ja kevätsipulia. Päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, suolaa ja rouhittua mustapippuria. Punakaalia paistoin pitkään voissa, mausteeksi suolaa ja kuivalla pannulla paahdettuja auringonkukansiemeniä. Terveisiä mökiltä!

 

 

19.2.2012

Amazing Aubergine (maailman paras paleovalkokastike ja keitto)

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,paleo,Soosit,Soppa,Vegan,Vege — Meri @ 19.38

Olen kokonaan unohtanut blogata tämän ihanuuden! Ohje on peräisin zeniläisestä sukuhaarasta, tarkka alkuperä tuntematon. Tein ohjeen mukaan valkokastikkeeksi, mutta kun maistelin kastiketta, hurmaannuin siitä sellaisenaan ja uskallankin suositella tätä hienostuneeksi alkukeitoksi. Tuolloin koostumus kannattaa jättää hiukan paksummaksi kuin kastiketta pykätessä. Mausteitakin voi monipuolistaa, jos uskaltaa.

[Kuva ei tee tälle herkulle oikeutta, mutta kuvitelkaa umaminmakuista samettia ja olette aika lähellä totuutta!]

Valkokastike/Munakoisokeitto

  • yksi keskikokoinen munakoiso
  • 2-4 dl kookosmaitoa
  • valkosipulia, suolaa

Kuori ja paloittele munakoiso, keitä palat kypsäksi. Säästä keitinvesi. Soseuta munakoiso valkosipulinkynnen kanssa ja lisää joukkoon kookosmaitoa. Voit lisätä joko koko purkillisen (4dl) kookosmaitoa tai säädellä paksuutta ja kermaisuutta käyttämällä nesteenä osin keitinlientä. Jos munakoiso on oikein iso, tarvitset sekä koko purkin kookosmaitoa että keitinlientä. Mausta suolalla ja hämmästele soppa loppuun vaikka siltä seisomalta… *huokaus*

Voit käyttää valkokastikkeena mihin lystäät, esimerkiksi ihanaan paleolasagneen.

 

20.11.2011

Enter snowman!

Filed under: Gluteeniton,Kevyt,paleo,Side order,Vegan,Vege — Meri @ 17.16

Koska joulu on jo melkein täällä, voi jouluruokien makuun alkaa totuttautua. Näin vältetään suuremmat kriisit aattona ruokapöydän ääressä ja suolisto pysyy juhlissa mukana!

Paleojouluun kuuluu luonnollisesti luomukinkku. Kalat, perunat, laatikot, tortut, käntyt, korput, konvehdit, kuulat, tryffelit, rosollit, piparkakut, kotikaljat, glögit, pähkinät, luumukiisselit ja muut särpimet voi sitten sovelta kukin kuten haluaa. Itse otin varaslähdön jouluun rosollintapaisen atrian kera. Vaikka perunaakin taas silloin tällöin syön, tähän kuutioin tilalle lanttua. Joissakin ohjeissa rosolliin näkee laitettavan myös suolasilliä, mikä maistuisi minullekin! Sellaista ei kuitenkaan ollut kaapissa. Ohje ei ole kummoinen, lähinnä laitan tämän ilmoille kuvan vuoksi.

Rosolli

  • etikka- tai keitettyä punajuurta
  • etikkakurkkua
  • omenaa
  • porkkanaa
  • perunaa/lanttua
  • (sipulia)
Keitä juurekset ja kuutioi ne muiden ainesten kanssa kulhoon. Mausta suolalla tai suolasillillä. Jos antaudut meijerivelhon valtaan, voit valmistaa rosollikastikkeen löysästi vatkatusta luomukuohukermasta, etikkapunajuuren liemestä ja tilkasta etikkaa.

 

9.11.2011

Tempo on tämä

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.00

…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

  • paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
  • öljyä
  • mausteita
Suikaloi tempe ensin ohuiksi levyiksi, levyt sitten vielä suikaleiksi ja suikaleet edelleen pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun reilusti öljyä tai muuta rasvaa ja mausta se huolellisesti. Reilusti suolaa ja esimerkiksi oreganoa tai vaikka karria! Laita mielimausteitasi. Levitä muru uunipellille ja paista rapeaksi n. 200 asteessa, vähintään se 20 minuuttia.
Hyvää (minun mielestäni) lämpimänä ja kylmänäkin melkein, kun sekoittaa salaattiin tai jo mainittuihin lämpimiin kasvislisäkkeisiin.
Older Posts »

Powered by WordPress