Kiitos Pepan, lukaisin tällaisen mahtavan syväanalyysin siitä, miksi huono kuva on niin hyvä ja ymmärsin vahvuuteni; minä, Apinakki ja Ylimuuli Mukkelis, olen oikea paraatiesimerkki kaiken maailman turoista mitä tulee valokuvaamiseen! Mutta kuten artikkelissa todetaan, ei ihmisten silmiin satu. Hallelujaa!
Tässä jatkoa jo vuodesta 2007 jatkuneelle aidolle ja elämänmakuiselle (yuck) kuvakokoelmalleni, jolla yritän piirtää esiin kokkaus- ja kuvaustaitojeni olemattomuutta mutta sitäkin villimpänä vellovaa luovuuttani.
En ole aikoihin, siis varmaan vuoteen, käyttänyt kookosmaitoa muuten kuin aivan satunnaisesti. Pari päivää sitten muistin kuitenkin vanhan suosikkini: kookosmaito salaatin (ja minkä tahansa ruoan) kastikkeena! Ajatus sai alkunsa Matt Stonen soijakastiketta ylistävästä postauksesta, jonka seurauksena olen maistellut mustaa suolakultaa useammin kuin ennen. Soija ja kookosmaito ovat loistava pari ja aivan suunnattomasti edukseen erilaisten ruokien kastikkeena, ihan sellaisenaan. Kokeile vaikka salaattiin, jossa osa kasviksista on kypsennetty ja osa raakoja, joukossa ihan mitä vaan prodea ja päälle soijaa ja kookosta. Sometimes pretty, sometimes not, always feckin’ hot 😛
Lisää huolimatonta kuvaamista, varjoja väärissä paikoissa, suttuisia linssejä ja rumaa ruokaa tässä. Luulen, etteivät kaikki Monkeyn lukijat vieläkään ole kokanneet Pyhäpäivän parasta palaa eli louffia! LOUFFI ON IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ! SIKSI HUUDAN. Ihan tosi, tehkää oma kokeilunne, helpointa ruokaa koskaan. Helppo tehdä vegenä, tai sitten hyvin lihaisana, kuten tämä tässä (sisältää 500g jauhelihaa, 3 munaa, kookosmaitoa, kassavajauhoa, suolaa, leivinjauhetta, juustoa raasteena ja gheetä).
Jos tämä louffin kuva kaikesta huolimattomuudestani huolimatta antaa liian siloisen kuvan täydellisestä elämästäni, tässä lisää rouheaa todellisuutta Apinakeittiöstä.
