MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Vähän sitä on muuli 29-vuotisen elontaipaleellaan oppinut, kun luuli välittömästi reissun jälkeen postaavansa ainakin tsiljoona ruokaa ja kuvaa. Kotiinpaluu, uusi työ ja sitä myöten uusi elämä valmiina toimintaterapeuttina on vienyt ajan ja mehut tehokkaasti. Kaiken lisäksi tämä uutterasti raatanut kannettavani on ääriään myöten täynnänsä, lähinnä tilaa vievät tietysti ruokakuvat. En saa edes matkakuvia nähtäville ennen kuin olen antanut koneeni pitää pienen city spa -loman, minkä se toki on enemmän kuin ansainnut.

Jotain olen kuitenkin syönyt ja jopa kokannut. Eilen pääsin viimein myös leipomaan, puuha josta pidän niin kovin ja jonka vuoksi Välispiikin uudelleennimeänä ammattini taikinaterapeutti on melko osuva. Ja mitäkö leivoin? Itselleni syntymäpäiväkaakun! Koska omana juhlapäivänään saa toivoa ihan mitä tahtoo, uuniin pääsi kesäkurpitsakakku, Cake Courgette, jota olen ennenkin pusannut. Vieraitani pelottelin mainostamalla kakkua terveystuotteena, sillä sitä se melkein onkin; sokeria ja vehnääkin vain kovin kohtuullinen määrä, muuten nimikkovihanneksen lisäksi pähkinää, öljyä ja eilisessä versiossa kuivattuja marjoja sekä bran flakeseja. Koko kakku silti meni, kohteliaisuudestako vaiko nauttien, siitä en tiedä. Sen tosin tiedän, että kranttu isoveljeni otti toisen palan. VICTORY!

Bran flakesien hankinta juontaa paluuni jälkeiseen päivään, jolloin kaupassa sorruin koko reissun ajan himoamaani Bulgarian jogurttiin, jonka seuraksi ostin, todellakin, MUROJA. Vähän niinkuin keksit, murotkaan eivät oikein ole maailmassani olemassa, mutta mieliteko on kolme kertaa kovemmin mieliteko uupuneen muulin mielessä. Jogurtin onnistuin välttämään syöttämällä sen Nellille (mahaparkani säilyi kurjalta kohtalolta) ja bran flakeseja tuuppasin siis kakkuun, sekä taikinaan että pinnalle. Idea on kotoisin Phi Phi Bakerystä, jonka cookieissa oli corn flakeseja. Niiden rapeuttavaa vaikutusta hehkutettiin ja niinhän ne sopivat keikkiinkin. Keikin ohessa meni purkillinen kauravaniljakastiketta, oikein hyvää.

Pahoin pelkään, että myös tammikuun ruokahaaste jää historiallisesti väliin. Kunkkuideoita ei ole lausunnonkirjoittamisen lomassa putkahdellut, joten jollen osta kaupasta karkkipussia ja kuvaa sitä kauniisti, luulen, että kisa käydään ilman Apinanruokaa. Uskon, että se juuri ja juuri onnistuu niinkin. Mutta jos teidän väripeukaloanne syyhyttää, muistutan, että huominen on vielä aikaa ottaa osaa!