Voisin väittää, että otin haasteen vastaan, mutta kyllä tämä on ihan itsekäs muulimainen paljastelunhalu, joka ajaa kuvaamaan köökkiään eikä mikään vastentahtoinen dokumentaatio. Siinä on jotain kotoisaa nähdä, minkälaisissa oloissa ihmiset ruokaansa remontoivat. Oma keittiöni on melko tuore, muutimme kesäkuussa, mutta tällaisenaan se on jo palvellut monet ruokavieraat oikein onnistuneesti. Huolimatta siitä, että jääkaappin on komerossa eteisen puolella ja jätteiden lajittelu on seka-, bio- ja sanomalehtijätettä lukuunottamatta edelleen paperipussien varassa kuvissa näkymättömässä nurkassa. Ikkunasta avautuva hurmaavan urbaani tiilipiha vei sydämeni jo ensikatselmuksessa.
Toistaiseksi ovensa ovat avanneet ainakin seuraavat kokkaavat blogaajat:
- Kurpitsamoskan Mari
- Sillä sipulin Hyppysellinen ja Pastapää
- Kulinaarimurulan Välispiikki
- Bella Vanillan Rossana
- Rakkaudesta ruokaan -blogin VilijaanaÂ
- Kirsin keittiön Kirsi
Omat kuvani ovat suunnattoman kehnoja, sillä keittiömme suurin puute on riittävän valaistuksen puute. Kattokruunu on hankkimatta ja sitä rataa. Ruokakuvat otan aina akkunan ääressä, sillä luonnonvalo on mielestäni ehdottomasti paras. Sääli vain, että Suomi on matkalla kohti pimeintä vuodenaikaa, lienee syytä painella lamppukaupoille ensisijassa.
Huomaattehan ensimmäisessä kuvassa keittiön tärkeimmän esineen, joka ei suinkaan ole suolamylly tai kaasuhella vaan SAMMUTUSPEITE! Sopii elä(i)mien pelastamiseen.
Tiskipöytä ei ihan aina kiillä, kuten tässä. Hellakin on harvinaisen neitseellisessä tilassa.
Kuvassa oleva ruokapöytä on äidinäitini peruja. Pöytä on alun perin hankittu hänen opiskelijaboksiinsa Bulevardille, jonka jälkeen ruokailuryhmä (nyt avattuna pisimmilleen kiitos suuren keittiön) on palvellut vanhempiani. Muutettuani kotoa sain armaan kaluston mukaani ja uskollisesti se on seurannut kymmenet muuttoni, asettuakseen jälleen tänne uusimpaan, yhtä ihanana kuin aina.
Myös peikkotaulu on aarteeni vuosien takaa. Tässä pöydän ääressä luen Hesarini, syön aamupuuroni ja kirjoitan postaukset mäkilläni. Vietän ylipäänsä valtaosan kotonaoloajastani keittiönpöydän ääressä, jollei valtavaa sänkyämme (240 cm leveä) korkeassa ja elämäni hienoimmassa makuuhuoneessa lasketa.
Keittokirjani, kamalassa kuvassa. Ei ihan tajutonta määrää, onneksi. Osa lainakirjoja, ja jokunen Lihansyöjän laarista. Näiden lisäksi omistan kaksi Maku-lehden vuosikertaa, läjän Etiketti- ja satunnaisia ruokalehtiä sekä erityisesti ulkomailta tuotuja ameriikkalaisia ja brittiläisiä versioita. Onpa yksi ranskalainenkin, ja tanskalainen.
Jääkaappi. Tofut, tempeh ja raejuustot sievässä järjestyksessä. Luomumunat valitettavasti kylmässä, sillä säilyttäisin niitä paljon mieluummin huoneenlämmössä. Eivät kuitenkaan ole vielä löytäneet paikkaansa muualta. Mustassa pussissa jäljellä oleva toinen savusiika ja ylähyllyllä Lihansyöjän hevosleikkelettä, jota vahingossa söin palan ja nyt en saa (mielen-)rauhaa kaviokavereiltani.
Sulatejuustopakkaus on ollut kaapissa varmaan kaksi kuukautta, niin harvinainen tuote, etten ole tullut käyttäneeksi. Voita on aina, ja Polaria, ja Kultakalkkunaa, puhumattakaan suuresta valikoimasta juureksia ja kasviksia. Hedelmät ja tomaatit, kurkku ja paprika ovat huoneenlämmössä. Hillopurkissa Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta vadelmahilloa, josta on syöty jo hyvä neljännes.
Jääkaapin ovi. Jogurtti on myös todellinen harvinaisuus, sen sijaan kalaöljykapseleita, erilaisia öljyjä ja etikoita on aina oven täydeltä. Mukana myös lohiöljy koiraa varten sekä hyväksi osoittautunut kevyt-soijakerma ruoanlaittoon.
Tällainen ja tällaisenaan kovin rakas. Ahkerassa käytössä itseni ja Lihansyöjän kavioissa. Syömään!
Kiitos paljon onnitteluista 🙂 Arvaa vaan olenko jo pähkäillyt häämenua, vaikka häät on vasta suunniteltu talveksi 2010? 😀
Keittiösi näyttää muuten todella viihtyisältä ja tuo ikkunamaisema on hieno! En yhtään ihmettele, että teidän ruokakesteillä viihdytään 😉
Comment by Sohvi — 24.8.2008 @ 15.23
Voi, kuinka kodikasta ja viihtyisää onkaan muulin kodissa (vaikka kyllähän minä sen arvasinkin). Saisikohan omankin keittiömme ankeaa ilmettä piristettyä tuommoisilla kahvoilla (vai mitä vetimiä ne nyt ovatkaan nimeltään noissa kaapeissa/laatikoissa).
Comment by rosmariini — 24.8.2008 @ 16.09
Kodikkaan ja raikkaan näköinen keittiö, tykkään teidän keittiön muodosta.
Comment by Yaelian — 24.8.2008 @ 17.08
Ihan totta puhut, muuliseni, on jotenkin kotoisaa nähdä millaisissa köökeissä kukin kokkaa! Teillä on mukava tunnelma, tykkään minäkin punaisista tiilitaloista, vaikka sen verran lande olenkin että haluan nähdä ikkunastani edes yhden puun… No nyt en sitten valita, kun oman ikkunani edessä on nimenomaan puu! En käsitä, kuinka kukaan on istuttanut puun noin lähelle taloa. Mutta on siinä se hyvä puoli, että saan seurata oravaa, joka aina yrittää päästä hyppäämään silmieni edessä katolle, eikä se koskaan pääse, vaan joutuu kiertämään toiselle oksalle.
Comment by sammakko — 24.8.2008 @ 17.35
Näyttää ihanan tilavalta ja valoisalta! Hienot ikkunalaudat ja kaikki. Nyt sit vaan seuraavaksi kuvaa siitä hienosta makuuhuoneesta…
Pari kysymystä: Miten kenelläkään voi olla opiskelijaboksi _Bulevardilla_? Ja miten voi syödä _vahingossa_ hevosta?
Comment by Matleena — 24.8.2008 @ 18.54
Muulinkolon kyökki on mukava paikka! Mutta missä keittiökoiruus Nelson piileskelee? :-O
Comment by Välispiikki — 24.8.2008 @ 18.56
Ihana maalaisrustiikkitunnelma! Sen täytyy johtua tuosta hienosta pöydästä. Ja niin paljon tilaa!
Comment by Anna — 24.8.2008 @ 20.34
Olisin onneni kukkuloilla, jos saisin kaasuhellan! Kerrostaloissa muualla kuin Hesassa? Ei tule kuuloonkaan! Tosin en nyt asu kerrostalossa, mutta kun keittiöremppa oli juuri ennen meidän muuttoa suurin piirtein tehtynä ja hella uusi, niin nyt pitää odotella sen soveliaat 10 (?) vuotta, että kehtaa vaihtaa kaasuun. En kyllä edes tiedä, saako siihen rivarissa lupaa. (Laitan keittiöni esille, vaikken puhdasoppinen ruokabloggaaja olekaan.)
Comment by Krisu — 24.8.2008 @ 21.05
[…] ja Monkeyfood […]
Pingback by Esittelyssä keittiö « Merkintöjä Melukylästä — 24.8.2008 @ 22.44
Sohvi, no eipä ihme 😀 Kerro jotain, pieni vinkki, mihin suuntaan menu on tällä hetkellä menossa… 😉 Niin pääsen minäkin osalliseksi jännityksestä 😀
Rosmu, hassua kuulla, miltä meidän keittiömme näyttää muista. Ja mitään remonttiahan tähän ei tehty, eli kaikki on pilkulleen niin kuin oli asunnonoston aikaan. Vain huonekalut ovat omat. 🙂 Noihin vetimiin olen itsekin oikein mieltynyt, hyvin on joku valinnut. Ja teidän köökkihän on niiin kodikas ja ihana! Olkoonkin että hippasen pieni, ainakin viidelle kokkisoturille 😉
Yaelian, kiitos kaunis, muoto on oikein kohdillaan käytännöllisyyttäkin ajatellen. 🙂
Sammakko, hahaha, orava olis kiva sekin. Onneksi meillä on tämä muriseva keittiöorava ikkunan tällä puolen. Ja puut ovat aivan parhaita, ja meri, mutta molemmat onneksi niin lähellä, että ne näkee päivittäin tuon keittiöoravan kanssa ulkoillessa. 🙂
Matleena, kiitos, kiitos. Ja makuuhuone kaipaa kyllä vielä jotain, ennen kuin antautuu kuvattavaksi 😀 Enkä tiedä, millä verukkeella sen tänne ruokaisaan blogiin lykkäisi 😉 Bulevardin opiskelijaboksi on minunkin mielestäni paradoksi, mutta aika on ollut silloin erilainen… Mummini on asunut siinä kämppiksen kanssa, joskus jouduttuaan perheensä kanssa lähtemään Viipurista ja jättämään kaiken. Edesmennyt jo, tuo citymummini. Mutta hulppeampaa boksinpaikkaa saa hakea! Ja hevosta nappasin vahingossa tastyt kun Lihansyöjä ei ennättänyt varoittaa; mokoma ostaa usein jotakin leikkelettä hallista ja yleensä sikaa, nautaa, poroa, lammasta tms. Ja sitten mielelläni maistan pienen palan. Niin nytkin, UHHUH :-O
Välispiik, koiruuksien koiruus oli juuri liesussa kuvaushetkellä, Lihansyöjän mukana naapuruskaupungissa. Mutta täällähän sekin usein loikoilee, ja pitää sitä ääntä. 😉
Anna, just sellasta tunnelmaa on täsä haettu… 😉 Ei vaan, se on melkein sattumansatoa, mutta miellyttää silmää ja oloa. Tämän pöydän ääreen saapi kyllä tulla ruokakesteilemään. 🙂
Krisu, itsekään en osaa kuvitella enää kokkauselämää ilman! Aivan mahti. Ja ehdottomasti köökit näytille, oli ploki mikä hyvänsä. Käyn urkkimassa. 😛
Comment by ylimuuli — 25.8.2008 @ 15.52
Kodikas keittiö. Tuota soijakermaa pitää hankkia kaupasta nyt kun kaloreita lasketaan. Onhan siinä vähemmän rasvaa ?
Comment by arleena — 25.8.2008 @ 21.31
Taidan pihdata keittiötäni. Ehkä sitten seuraavasta irtoaa.
Comment by polkkapossu — 25.8.2008 @ 22.19
Arleena, mukava nähdä sinua täällä! Tosin samalla hieman hirvittää, kun ihailemani esteetikko näkee maanläheisen keittiömme 😀 Mutta kodikasta on. Soijaruokakermassa on normina 17,2% ja kevytversiona (Light!) 5%, oman kokemukseni mukaan kevyt toimii oikein hyvin. En kamalan usein tee “kermaruokia”, mutta kaikessa, missä itse olen käyttänyt, on ollut hyvä, jopa jossain leivonnassa, etäisesti muistelen. Eli en tiedä miten suhtaudut kevyttuotteisiin, siitä riippuen. Floran kevyt&paksu -ruokakermasta (4%) on myös hyviä kokemuksia.
Polkkis, eipä tuu uutisena että teikäläinen pihtaa.
Comment by ylimuuli — 26.8.2008 @ 6.09
Sulla on Mustapippuri-kirja! 😀 Ensimmäinen koskaan katsomani “kokkiohjelma” (as if…) ikinä! Tai tarttis varmaan sanoa, että ensimmäinen, jota jakosin seurata.
Ja nuo tummat vetimet panivat inspiroitumaan. Taidan vaihtaa samanlaiset omaankin köökkiin, mikäli semmoset jostain löydän.
Comment by Mari — 26.8.2008 @ 11.05
Höhöhöhööö 😀 Sillä hetkellä kun lähetin kommentin, tunsin jo vastauksen nivoutuvan.
Comment by polkkapossu — 26.8.2008 @ 23.21
Mari, se on itse asiassa Lihansyöjän, ja onpa kirjasta kokonaista yhtä ruokaa tehtykin ainakin minun aikanani, nimittäin kanarisottoa, jolla minut on hurmattu suhteen alkuaikoina kolmisen vuotta sitten 😉 Se on hyvää! Mä en koskaan nähnyt ko. ohjelmaa. 🙂
PP, pakko elää ylös odotuksiin ja muut kamalat anglismit.
Comment by ylimuuli — 27.8.2008 @ 5.26
Mustapippuri oli paras tv-ohjelma evö! 🙂
Comment by akonan — 27.8.2008 @ 7.52
Ihanan kodikas keittiö sinulla! 🙂 Olen jo pitkään seuraillut kokkailuasi, ja paria reseptiä uskaltautunut kokeilemaankin.. Hyvin onnistuivat ne kokeilut!
Comment by Insanity — 3.9.2008 @ 8.36
Moi!
Joo, minäkin käytän tuota soya lightia 5%, tosi hyvä tuote! Ostin äsken prismasta viisi 🙂 No varastoon tietty, en ajatellut heti juoda. Lähi-Alepasta kun sitä ei saa… Ja keittiö on ihana, tulee ihan nuoruusvuodet kantakaupungissa mieleen.
Comment by Ingrid — 3.9.2008 @ 21.16
Ako, ai? Ettei Simpsonit?
Insanity, huh että ovat onnistuneet, joskus sitä jännittää, että jos joku resepti meneekin ihan pieleen kun sen on täältä joku poiminut… Että kiva. 😀
Ingrid, nimenomaan juoda 😀 Olen kyllä itsekin niin kovasti kotiutunut tähän keittiöön, on se toista kuin edellinen kapea ja pieni yksiön keittokomeroksi tituleerattuni, joka sinällään oli ok, mutta olihan se kärvistelyä! 🙂
Comment by ylimuuli — 4.9.2008 @ 5.42
Peikkotaulu on tosi hieno! Ja ikkuna on mitä mainioin valonlähde, sillä perinteinen ohje kauniiden potrettien valaisuun on “pohjoisikkunasta lankeava valo” ja ruokakuviin taas sopii vastavalo hyvin.
Noin. Sainpas kommentoitua enkä vaan lurkittua täällä 🙂
Comment by MikkO — 17.9.2008 @ 9.16
Mikko! Tervetuloa 😀 Oot ensimmäinen joka edes mainitsee peikkotaulun, kiitos. Luonnonvalo on upea, mutta sääli, kun ollaan taas matkalla kohti pimeintä aikaa… Kynttilä ei oikein aja pohjoisikkunasta lankeavan valon asiaa. Ehkä tuoksukynttilä olis parempi? Tai päre?
Comment by ylimuuli — 18.9.2008 @ 5.35