Vaikka eihän me siellä oltu kun mökillä vaan pyörähdettiin, mutta olen ollut siellä nuorempana monesti ja ei kai ne terveiset nyt niin vanhene? Asennekysymys. Vaan vihdoin siis Teneriffan banaanikakun ohje ihastuttavan (ja tahattoman) retrosta Leivonta-kirjasta. Kuva julkaistu aiemmin.
Teneriffan banaanikakku
- 125 g voita
- 1,75 dl sokeria
- 3 luomumunaa
- 1 dl pähkinöitä rouhittuna
- 4,5 dl jauhoa
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl kanelia
- 1,25 dl maitoa
- 2 rkl suklaata rouhittuna
- 2 isoa Reilua banaania (tai ainakin kolme pientä)
- puolen sitruunan mehu
- 3 rkl konjakkia
Houkuta uuni 175-asteiseksi. Voitele ja korppujauhota pitkänomainen kakkuvuoka. Kuori ja viipaloi banaanit, purista päälle sitruunanmehu ja kaada konjakki. Jätä marinoitumaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli. Vaahdota toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Lisää munat ja pähkinärouhe, sekoita. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa, aina välillä sekoittaen. Lopuksi lisää suklaa ja sitten vielä banaanien marinadineste (jota työvaihetta ei ohjeessa mainita, mutta itse lisäsin sen taikinaan ettei joudu hyvä konjamiini hukkaan). Kaada kolmannes taikinasta vuoan pohjalle, levitä päälle puolet banaaniviipaleista. Taas kolmannes douta ja viipaleet. Ja loppudou sitten vielä ylimmäksi. Paistele reilu tunti, anna jäähtyä.
Päälle
- 100 g suklaata
- pähkinärouhetta
Sulata suklaa ja valele kakku sillä. Koristele vielä pähkinärouheella vaikka. Nauti kahvin kanssa ihanan kostea ja maukas kakku, palaa tunnelmissa Teidelle.
(Ps. Kokeilin Pastanjauhajien ihanan helppoa olutleipää niin, että korvasin oluen kokiksella. Maustoin fenkolilla ja kuminalla. Suureksi pettymyksekseni lopputuloksessa ei maistu kola lainkaan, vaikka leipä sinällään oli ihan syötävä. Plääh. Stick to the beer.)
[…] Ja vielä viimeisenä makeaa. Nimittäin 90-luvun alun leivontakirjan Teneriffan banaanikakku! Avot. Täytyy sanoo että töykeen hyvää. Nyt saatte vain kuvan, ohje on kirjassa mökillä. Ehkä saan senkin tänne joskus. EDIT: 13.9.2009. Teneriffan banaanikakun resepti. […]
Pingback by MonkeyFood » Leivo itsesi lomalle — 13.9.2009 @ 13.58
Jepujee, kiitos kiitos kiitos 🙂 Vähänkö olen tästä haaveillut, ja avot! Kokeiluun menee hop 🙂
Comment by camppu — 13.9.2009 @ 14.01
Jee, tyytyväinen asiakas, ainaki yks ;-D Hyvää se olikin.
Comment by ylimuuli — 13.9.2009 @ 14.10
Jeejee, kiitos! Menee kokeiluun, kunhan päästään omenasiisonista yli. Kiitskiits!
Comment by Henna — 17.9.2009 @ 17.55
Hyvää tuli! Vaikkakin jouduin tekemään ilman pähkinöitä (yksi syöjistä on allergikko). Ja konjakin tilalla oli Cointreau, eli jonkin verran tuli sovellettua. Jotenkin tykkään kuitenkin enempi Pastanjauhajien banaanileivästä, ehkä siksi, kun siinä banskut muussataan taikinan sekaan. Teidelle on vaikea palata, olin siellä n. 6-vuotiaana ja muistikuvat ovat hatarat ja matkalla otetut valokuvat ovat kaikki oransseja kun filmi valottui. Mutta isot jätskiannokset siellä sai, siitä on todisteita.
Comment by Neelalee — 18.9.2009 @ 17.24
Me leivottiin lapsuudessa usein banaanikakkua. Tai äiti taisi leipoa ja lapset nuoli taikinaa. Hauska traditio oli myös se, että seinänaapureille vietiin aina omat palat. Ei tullut sitten kurja fiilis, kun rapussa tuoksuu hyvältä, mutta se ei tullutkaan omasta kodista. Tätä olisi kiva leipoa johonkin ompeluseuraan, mies on nimittäin ilmoittanut pelkäävänsä banaania. Sekin tarina juontaa jotenkin lapsuuteen niin kuin nyt Freudin mukaan kaikki.
Comment by Rauna — 20.9.2009 @ 18.41
Henna, hitsi kun olis omenasiisoni täälläkin! …tai siis omia puita <3
Neelalee, no soveltaminenhan on kokkauksen perusluonne. Mäkin pidin aiemmin suunnattoman paljon Maailman parhaasta banaanikakusta jossa banaanit muusataan taikinaan, mutta nyt jotenkin makuaisti on kypsynyt tällaiseen versioon ja ehkä se on vaihtelunhaluakin. Hauskaa että koklasit! Teidellä oon ollu kerran jos toisenkin, edelliskerralta muistan vaan munkit, jotka oli nimeltään Berliner muttei vähääkään berliininmunkinkaltaisia.
Rauna, mahtava traditio 😀 Pitäskö mennä seinänaapureille tarjoilemaan jotain hehehe. Vois olla viilee vastaanotto o_O Aika jännää pelätä banaania. Tosin kai sitä voi mitä tahansa kammota, mutta ton tarinan kyllä kuulis mielellään. Ja kun banaani vielä on niin harmittoman makea ja pehmeä ja mieto ja kiva. Hauskannäkönenkin. Mut ei se kaikkien mieleen liene. Niinku ei kukaan meistä, onneks.
Comment by ylimuuli — 21.9.2009 @ 17.19
Kai se söi jotain huonoa banaania ja voi pahoin tai muuta semmoista. En ole ihan perillä tarinan todellisesta kulusta, mutta ei enää kaipaa sitä elämäänsä, muuten on kyllä helpon kaikkiruokainen toisin kuin eräät.. Ja en siis ole nirso, aikuisena vaan onneksi voi valita mitä syö kun itse tekee/maksaa. Me ei kyllä leivottu kakkuun konjakkia, mutta vaikuttaa hyvältä lisältä. Mums, slurpsis. Tätä voisi tosiaan kokeilla.
Comment by Rauna — 21.9.2009 @ 23.03
Rauna, kaikkiruokaiset on rakastettavia! …vaikkakaan en itse oikein ole sellainen, mutta pyrin siihen. Siis sillä lailla, että valitsen mitä teen ja syön, mutta yritän voida syödä myös mitä tahansa mitä on tarjolla. Siis etten alkaisi ongelmaksi, kuten aina silloin tällöin minut varmaan koetaan 😉 Minä olen ollut kovin nirsokin, mutta onneksi lähes täysin toipunut.
Konjakkia kakkuun! Hitsi että olis leipomiskuume. MIKÄ SE ON TÄSÄ SYKSYSSÄ KUN SAA SEN AIKAAN?!
Comment by ylimuuli — 22.9.2009 @ 6.11
Ehkä se blogibrunssi voisi alkaa yhteisellä leivontasessiolla.. Vai onkohan se liikaa vaadittu, brunssin kuuluu olla helppo, ainakin syöjille. Laitanpa tästä keretessäni siitä muuten sähköpostia.
Comment by Rauna — 23.9.2009 @ 0.16
Rauna, laita postia! Juuri eilen haikailin sen perään. EHkä sellainen tyttöbrunssi ja helppo olisi avainsana? 🙂 Pääsisköhän Uneliaalle kokille… Tai Veeralle. Olis ihanaa.
Comment by ylimuuli — 23.9.2009 @ 5.32