Näitä postaamattomia juttuja kertyy varmaan kaikilla aina jonkin verran varastoon ja ihan saadakseni mielenrauhan jaan kanssanne nämä simppelit vinkit. Tai simppelit siinä mielessä, että toista reseptiä lukemaan ohjaan toiseen blogiin ja toinen ohje on vain mielenvirkistykseksi ja tueksenne maailman ruokamyrskyissä.
Punajuuripesto (ohjeeseen tästä ovesta), jota laittelin tuossa kevään aikana, somisti viimeisinä elinpäivinään pikapitsaani. Ja siis häh kuinka hyvää! Kyseessä tortillapohja (kokojyvä-, of cooz), päälle punajuuripestoa, raejuustoa ja parmesanlastuja. Nuketetaan kuumassa uunissa hetken verran ja päälle revitään thai-basilikaa. Mmmmmmmmmmm. Punajuuripesto löysi tarkoituksen elämälleen. Tässä vielä lätty ennen uunia.
Pestokierteitä pykäsin viemisiksi harjoittelupaikkaani viimeisen päivän kunniaksi, kun osakseni jäi suolainen puoli. Taktikoin hieman, sillä tiesin, että jengi elikkäs henkilökunta oli saapunut edellisenä päivänä risteilyltä ja laskeskelin, ettei suolainen ja rasvainen pestokierre voi jättää herkässä tilassa olevaa ihmistä kylmäksi. Ja hienosti hävisivät. Toki maistoin itsekin ja ainakin uunituoreena oli niin tajuttoman herkullista, että melkein en pystynyt pysymään asettamassani yhden kierteen rajssa. Ja valmistus helppoa kuin heinänteko (niille joilta se hikinen homma luonnistuu)!
Ohje on, kuinkas muuten, melkein alkaa nolottaa, Pastanjauhajien luottovarastosta poimittu. En tiedä kuinka juhlavaa on aina toistella täällä muiden ohjeita, mutta on niin mukava suositella onnistuneita juttuja. Pestokierreleipien ohje, olkaa hyvät! Perusleipätaikinaa siis ja väliin pestoa. Itse käytin vihreää ja purkin per taikina. Öljy lävisti uunissa kierteet ja lopputulos oli rapea ja ihana. Ulkonäkö ei lainkaan ole samaa luokkaa kuin originaalin luojansa blogissa, mutta maku kai se vielä näissä ruoissa rulettaa.