Kokkius, tuo ruoanlaiton jaloin aste, läheni eilen piirun verran kun valmistin ensimmäistä kertaa ihan itse kokonaisen broilerin uunissa. Tähän saakka uuniboileri tai oikeammin kana liittyy lapsuuteeni, kun äiti teki sitä ihanan mehevää kotkoa, josta itse sain siistit rintapalat valmiiksi poimittuina. Olin kuitenkin voimaton, kun vastaan tuli Oliivian hehkutuspostaus otsikolla Maailman eniten täydellinen uunibroileri. Eettisen omatuntoni ääni vaimeni kuolauksen taa ja pakkasessani asui muutaman viikon jäänkova kana.
Eilen pakastinpaikka vapautui, kun broileri muutti autuaammille metsästysmaille. Sitä ennen vietimme pikku kana kanasen kanssa ihanan illan ja kutsuimme juureksetkin mukaan! Ja meillä kaikilla oli niin muuu-kaa-vaa… Siitä osoituksena tämänpäiväinen hankintani ruokakaupasta; ostin näet broilerin reisikoipia tehdäkseni pienemmän setin ruokaa heti uudestaan. Koipireidet voivat sitten bondailla eilisen broiskun kanssa kanojen taivaassa, ties vaikka tämä olisi kauniin ystävyyden alku.
Täydellinen broileri Apinakeittiön uunista
- pakastebroileri tai kana 1-1,5kg
- tuoretta basilikaa
- tuoretta timjamia
- suolaa, pippuria
- oliiviöljyä
- sitruuna
- 4 laakerinlehteä
- 6 valkosipulinkynttä
Lisäksi:
- pari punajuurta
- pari sipulia
- pätkä purjoa
- valkosipulia
Sulata broileri joko jääkaapissa (n. 20h) tai huoneenlämmössä (10-12h). Kuumenna uuni 225 asteeseen ja aseta uunivuoka sinne lämpemään. Silppua kourallinen tuoretta basilikaa ja tuoretta timjamia. Pese ja halkaise sitruuna. Murskaa laakerinlehdet. Litistä valkosipulinkynnet kuorineen.
Huuhtele ja kuivaa broileri talouspaperilla. Hiero vatsaonteloon suolaa (vaikka omaasikin, ainakin kanan). Yritä hellin sormin päästä kanan rintafileen ja sitä peittävän nahan väliin. Sullo paikkaan suolaa ja yrttisilppu. Työnnä päättäväisesti kanan vatsaonteloon sitruunanpuolikkaat, laakerinlehdet, valkosipulit ja hieman yrttiä. Tee koipiin kolme viiltoa ja työnnä tämänkin nahan alle hieman yrttejä. Hiero koko kana vielä läksiäislahjaksi oliiviöljyllä ja suolaa ja pippuroi ylt’ympäriinsä.
Ota vuoka uunista ja lorauta pohjalle oliiviöljyä. Aseta kana siihen kyljelleen ja nuketa uunissa viitisen minuuttia rusketuksen saamiseksi. Käännä toiselle kyljelleen ja toista. Käännä kana lopuksi rintapuoli ylöspäin ja paistele uunissa ainakin tunti, samoin kuin Oliivialla, oma broilerini oli valmis tunnin ja vartin päästä.
Kuori ja pilko sipulit lohkoiksi, kuori punajuuri ja viipaloi, leikkaa purjo renkaiksi ja irroita valkosipulinkynsistä kuoret. Kun kana on paistellut uunissa vajaan tunnin, ota se hetkeksi ulos ja lisää sen liemiin juurekset paistoajan lopuksi (n. 15-20min.). Kun broileri näyttää rapeakuoriselta, se on valmis syötäväksi. Eikä Oliivia liioitellut lainkaan, uunissa tehty kokonainen broileri on niin mehukasta ja maukasta, että makukokemukseen sulaa tyyppi kuin tyyppi.
Tuli juuri mieleeni, että viimeksi olen tainnut nautiskella uunibroilerista Tanskassa, jossa virolainen ystäväni Olga valmisti melko samantyyppisellä ohjeella ruokaa minulle parikin kertaa. Ruoka ansaitsee omassa skaalassani siten melkein lohturuoan arvonimen, ystävystyminen vieraassa maassa kun on kultaa kalliimpaa seuralliselle mielelle.
Vielä maininta, että punajuuri oli tässäkin hyvää, reisikoipisatsiin ajattelin lisätä myös lanttua. Kuvat ovat taattua “akku ei riitä esikatseluun” -digikameralaatua.
[…] laitan tästäkin sanasen, vaikka ohje on lähes identtinen edellisen postaukseni kanssa. Käytin siis ohjeeseen tällä kertaa kaksi broilerin marinoitamatonta koipireisipalaa, […]
Pingback by MonkeyFood » Superpikauusinta ja arkiherccu — 16.11.2007 @ 15.34
Hakaniemen hallista saa muuten kokonaisia broilereita, naturelleja, ei tarvitse sulatella. Juurespeti kuulosti sekin herkulta!
Comment by sammakko — 18.11.2007 @ 21.21
Sammakko, voi hienoa, enpä ole koskaan tajunnut. Siinäkin mielessä hyvä, että broilerista saa vähän useammallekin helposti ruokaa jos on tarvis, ja aika nopeasti ilman sulatteluja 🙂 Lisäksi vierailin lauantaina Araratissa, josta kylläkin saa vain pakastekanaa, mutta edullisemmin kuin tavan marketista. Broilerin kasvatuksen epäeettisyys tietysti riivaa…
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 19.11.2007 @ 10.04
Nyt vaan kultamunat tyynyn alle ja oma broiskujen sarjatuotanto käyntiin! 🙂
Comment by akonan — 19.11.2007 @ 11.09
Totta, tuo broilereitten kasvatus. Ranskassa nautin siitä, että kanat saivat tepastella ulkosalla, niillä oli kunnolla tilaa liikkua! Ja oli munatkin ihan toisen makuisia, keltuaiset niin keltaisia että. Samoin olivat hanhet (ne hanhenmaksahanhet) ja siatkin, kaikki ulkosalla. Ovat saaneet ainakin elää oikean eläimen elämää ennen kuin päätyvät pöytään.
Mutta broilerista vielä: sen kun luineen päivineen keittää, saa aivan mahtavan hyvää keittolientä…
Comment by sammakko — 19.11.2007 @ 16.35
Akonan, 😀
Sammakko, no niinpä! Munat ostankin aina luomuna, mutta kun sitä itse lihaa ei tahdo saada… Vaan tällasta tasapainoiluahan tää on. En saa millään taas luovutuksi kanansyönnistä, että keittelenpä sitä lientäkin sitten ennen kuin alan edes harkita lopettamista taas 😉
Comment by ylimuuli — 19.11.2007 @ 16.42
Kamalan pitkän ajan päästä palaan vielä kananmunakeskusteluun. Tulipahan mieleeni äsken kun rikoin kulhoon luomumunia, että niissä on hyvä ja vahva kuori! Jotkut lattiakanojen munat menee rikki keitettäessä. Häkkikanojen munat ovat meilläkin pannassa.
Comment by sammakko — 3.12.2007 @ 14.17