Nyt olis hyvät neuvot kalliit, meikäläinen on nimittäin ilmastonmuutoksen pelossaan ja epätoivoisena ekotekonaan päättänyt hankkia lopultakin mikroaaltouunin. Hanttiin olen pannut 29-vuotiaaksi saakka, vaan nyt on pinttyneiden tapojen tehtävä tilaa uusille ja säästettävä sähköä. Sain jo mökkireissulta tuomisiksi hyvältä näyttävän mikroruokaohjekirjan (mm. leipomuksia), jonka kanssa aion kaveerata heti uuden asukkaan saavuttua.
Mutta ne neuvot eivät siis liity (pelkästään) resepteihin, vaan olisin tiedustellut, onko kenelläkään ajatuksia ja kokemuksia siitä, minkälaiset ominaisuudet mikroaaltouunissa ovat tärkeitä, etenkin kun laittaa paljon ruokaa alusta asti? Itte oon niin kujalla tän asian suhteen, että ilman pientä taustaselvittelyä ei auta astella kaupoille. Kertokaa siis, jos kahdenkympin vekotin ei riitä.
Mökkimatkalta mukaan jäi mikrovihon lisäksi myös ihania makuelämyksiä sellaisten autuuksien kuin lämminsavustetun lohen (tilliä, sitruunapippuria ja suolaa!), suklaakakun, kauralettujen ja makaruunilaatikon merkeissä. Kotiin asti kannoin litratolkulla vadelmia, mustikoita, sieniä ja sitten erityisboonuksena kaura- ja spelttijauhoja, hurahura! Ja se luonto. Yön aikana lumimyrskysi ja aamu oli aurinkoinen, kirkas ja tuulinen, suuren järven rannalla oli hohtavaa ulkomeren tunnelmaa. Viiltävä kylmyys ei estänyt kahlaamasta jäistä vapautuneella rannalla ja leikkimästä luontokuvaajaa.
[Nämä sitä suojelua kaipaavat.]
http://www.mercola.com/article/microwave/hazards2.htm
Ehkä on parempi, että et hanki 🙂
Comment by Trump — 3.2.2008 @ 21.25
Trump, ounouuuu! 😀 …mut ehkä on parempi vahingoittaa itseään kuin maailmaa? Ei vaan, sori, turhan tyly vastakkainasettelu. 🙂
Comment by ylimuuli — 3.2.2008 @ 21.42
Ota sellainen, jossa on selkeä noin kahden nappulan käyttöliittymä. Muu on turhaa. Zap vaan!
Comment by rinsu — 3.2.2008 @ 21.56
Hei jes! (Innostuin tehtävänannosta, musta tulee nimittäin isona toivottavasti tällaisiin kysymyksiin vastaileva täti.)
Mikäli käyttää mikroa lähinnä pikalämmittelyyn ja pakasteiden sulatteluun, kahdenkympin ja -nappulan laite riittää hyvin.
Jos ja kun aiot kuitenkin käyttää sitä nimenomaan ruoanvalmistukseen, voi muutamista vähän kalliimmista ominaisuuksista olla hyötyä. Ensimmäisenä tulee ainakin mieleen joistain mikroista löytyvä “grillausominaisuus”, jolloin saat ruokiin vähän ruskeampaa ja rapsakampaa pintaa – muutenhan niin mikroruoat kuin -leivonnaisetkin ovat ulkonäöltään aina keitettyjä. Mikron ominaisuuksia esittelevässä lappusessa/ohjekirjassa on siis silloin mainintaa grillivastuksista tai muusta ruskistusjutusta. Sellaisissa mikroissa voi tulla mukana myös erityisiä ritilöitä tai muita alustoja, jotka auttaa paremman lopputuloksen saamisessa sen mukaan mitä milloinkin teet.
Kalliimmissa mikroissa on myös erilaisia valmisohjelmia. Vaikka mikroruoan valmistaminen perustuukin kokeilemalla oppimiseen, voi esim. jostain kala-pikaohjelmasta olla hyötyä. (Tän heitin nyt ihan päästä kun tuli mieleen sellainen kalasymboli ja mikroaaltouuni jostain syystä :D.)
Lisää mikrokeittokirjallisuutta kannattaa etsiä divareista. Silloin kasareissa, kun laitteet yleistyivät, niiden valmistajat ja ruokafirmat teki kaikenlaista kampanjavihkosta kilpavauhdilla.
Itse en ole hirveästi tehnyt mikrossa ruokaa kotona, noilla halpismikroilla se kypsyyden kontrollointi tuntuu niin hankalalta. Ainakin kala ja kasvikset kuitenkin sopii hyvin mikrossa tehtäviksi. Mulla on pari mikrokeittokirjaa, joissa mikrossa tehdään kiisseleitä ja vaniljakastikettakin…
Comment by Anna — 3.2.2008 @ 22.14
Muistathan, että maailman parhaan martan mukaan mikrossa on helppo sulattaa suklaata!
Itse olen sitä mieltä, että halpa on hyvä. Minulla on edelleen vanhempieni vuonna muna ja kana eli 80-luvulla minulle lahjoittama mikroaaltouuni. Siinä on sulatus ja täydet tehot. Hyvin pelittää! Jos en olisi saanut uunia, olisin varmaan hankkinut sellaisen grillivastusmikron. Voi olla että vieläkin joskus sellaisen hankin.
Comment by satujatar — 4.2.2008 @ 9.42
Hmm… minä en kyllä hankkisi mikroa. Ruoasta tulee pahaa, ja sanotaan, että ravintoaineet katoaa, kun… no en tiedä mitä. Mutta suu sanoo, että kaikesta tulee mössöä ja liiskaa. Ajatus on kaunis, mutta muitakin keinoja lienee taistella ilmastonmuutosta vastaan? Samaa mieltä olen kyllä siinä, että jokaisen omat valinnat vaikuttaa paljonkin.
Comment by sammakko — 4.2.2008 @ 11.58
Minä sinuna jatkaisin taistelua mikroa vastaan, tuskin se hirvittävästi hyödyttää jos ottaa kaikki aspektit huomioon? Okei, ehkä se vie kolmanneksen energiasta, joka muuten syntyisi, mutta toisaalta se muu valmistustapa myös lämmittää asuntoa ja säilyttää ruoassa paremmin sen ravintoaineet niinkuin sammakko tuossa kommentoikin.
Muitakin tapoja taistella ilmanmuutosta vastaan on.. kuten nyt esimerkiksi laitteiden virran sammuttaminen, eikä makuuttaminen niitä stand-by-tilassa. Ja se puhelimen laturi pois seinästä.
Comment by jams — 4.2.2008 @ 16.10
Te ette totisesti tee tästä helppoa! Nyt vaihtoehtoja on kahden sijaan kolme; halpa, kallis tai ei lainkaan. 😉
Vaikka Rinsu ja Satujatar, armoitettuja auktoriteetteja molemmat, ovat halvan kannalla, täytyy sanoa, että Annalla on ammatissaan tulevaisuutta. Perustelut paremmalle mikrolle ovat mielestäni hyvät, ja sulaa se suklaa onneksi siinäkin, sehän se on pääasia 😀 Tietysti mikron valmistusprosessi pitäisi huomioida hankinnassa myös, ekologisuutensa suhteen.
Sammakon ja Jamsin mainitsemista syistä olen mikroa alun perin vastustanutkin. Nyt olen kuitenkin ajatellut voittaa epäluuloni ja lähteä puhtaalta pöydältä. Ajattelen vähän niin, että omasta ravitsemuksesta voi tässä suhteessa hyvin tinkiä maailman pelastamiseksi, varsinkin kun ruokavalio muuten on hyvin terveellinen. Makupuoli tietysti hiukan hirvittää, mutta niin monilla tuntemillani kulinaristeillakin on mikro käytössään, että rohkenen luottaa senkin olevan okei. Eikä tuo uuni täältä mihinkään lähde, lämmittäminen, puuronkeitto, sulattaminen ja sen sellainen vain vie tulevaisuudessa murto-osan energiasta.
Laturi(t) ovat nykyäänkin aina pois seinästä kun niitä ei käytetä eikä tv:tä saa pois päältä muuten kuin kokonaan sammuttamalla, kaukoa ei ole. Tietokoneen pyrin sammuttamaan kun en tarvitse ja kannettava vie lähtökohtaisestikin rutkasti vähemmän energiaa kuin pöytäkone. Valoja olen opetellut sammuttamaan sieltä missä en ole. Eniten sähköä kodissani kuluu varmasti juuri ruoanlaittoon ja kirkas- ja sarastevaloihin, joista en luovu.
Muuten ilmaston hyväksi voi varmasti tehdä monenlaista ja kulutustottumuksia lienee kaikkien syytä syynätä tarkalla silmällä sen suhteen, mitä todella tarvitsee (ruokaa tottakai!). Julkisen liikenteen käyttö, päävoittoisesti kasvispitoinen ruoka ja esim. oman kauppakassin käyttö ovat omia keinojani, myös (toivottavasti) tietoisuuden lisääminen ja puolueessa toimiminen. Lentomatkailusta tunnen piston sydämessäni ja toivon, että lentokorkeutta alennattaisiin pian, sillä käsittääkseni sillä olisi ratkaiseva merkitys napajäätiköiden sulamiselle.
Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta, mikro lienee edelleen listalla. Kiitos kaikille kommentoinnista, tätä sietääkin pohtia tarkasti. 🙂 Jaa niin, senkin lasken plussaksi, jos oma mikroiluni kannustaa myös muita kasvattamaan oman mikronsa käyttöastetta.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 4.2.2008 @ 17.08
Hei häh! Haluaisin kernaasti nähdä sen lähteen, jonka mukaan mikroaaltokypsennys hävittää enemmän ravintoaineita muihin tapoihin verrattuna.
Ennen kuin energiansäästöaiheet olivat niin pinnalla kuin nykyisin, mikron suurimpana etunahan pidettiin juuri ravintoaineiden parempaa säilymistä. Kypsennysaika on lyhempi eikä keitinliemiä tarvita (ainakaan niin paljoa) -> vitamiineja ja muuta ei liukene pois itse ruoasta samaan tapaan kuin keittäessä liedellä. Mitä niihin kamaliin mikroaaltoihin tulee, niin ne on radioaaltojen tapaisia, mutta tiheämpiä taajuuksia, jotka saa ruoan vesimolekyylit liikkumaan ja siten kuumenemaan. Ruoka kypsyy omalla vedellään: mitään säteilytystä se mikroruoanvalmistus siis ei ole.
(Säteilytys taas on se prosessi jota tehdään mm. joillekin mausteille ja joka ihan oikeasti muuttaa niiden koostumustakin, mutta siinä puhutaan jo ihan eri jutusta.)
Totta on, että mikroruoanvalmistus vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä. Eri raaka-aineiden kanssa säädöt pitää optimoida erilaisiksi ja juuri omalle mikrolle sopiviksi, ja keitoksia sekoitella vähän väliä. Siksi minäkään en sitä paljoa harrasta, kärsimätön kun olen. Mikäli homman kuitenkin hanskaa, on luvassa varmasti muutakin kuin mautonta mössöä.
Olennaista on muistaa, että mikroaaltouuni on tavallaan keitin, sillä (omassa) vedessä(än) asiat sielläkin kypsyvät. Lopputulosta kannattaa siis verrata ennemmin keitettyyn kuin uunissa paistettuun. Uunimaista rapsakkuutta ja ruskeutta on hyvin vaikeaa saavuttaa halpismikroilla. Kalliimmissa on hintaa siksi että niihin on usein kehitetty erityisiä lisäominaisuuksia yllämainittujen saavuttamiseksi. Leivonnaisten hidasta kuohkeutta ja pitkän uunihaudutuksen makumaailmaa millään mikroilla tuskin koskaan saavutetaankaan, veikkaan minä.
Mutta on mikrosta hurjasti hyötyäkin. Sehän se vasta energian ja muun elämän optimointia onkin että käyttää aina hommaan sopivinta laitetta halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Varsinkin pikkutaloudessa monen pikauunisein voisi kokata paljon kätevämmin mikron kanssa kuin koko uunin lämmittämällä.
(Ai niin, hih, siellä mikrokeittokirjassa on näin muistellessani myös vinkkejä uuniruokien mikrotuunaukseen: pinnalle kannattaa kuulemma ripotella paprikajauhetta “rusketukseksi” :D)
Comment by Anna — 4.2.2008 @ 22.40
Mieletön kiitos, Anna, just tällasta tietoa tarvitsin kannustuksekseni. Mikroa siis parjataan usein vähän turhaan ja tottumuksesta, kuten olen itsekin tehnyt. Nyt alan olla jo innostunut asiasta ja suorastaan odotan pääseväni mikrokaupoille. Ja aion houkutella sut mukaan syvemmälle mikromaailmaan jahka pääsen itse vähän alkuun mikrokokkauksessa!
Ja kalpeiltahan tuon mikrokirjan leipomukset näyttävät, mutta ei kai sellaista kaakkua olekaan, jota ei tomu- tai kaakaosokeri kaunistais! Tai sitte ihan se sulatettu suklaakastike. Yks vaihtoehto mitä pohdin on sellaisen hitsipillin (mikä lie oikea nimi) hankinta, jolla tehdään creme bruleen pinta. Eiks sillä vois ruskistaa sit lopuks kaikki pinnat, jos nyt on vieraita 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 5.2.2008 @ 6.31
Hitsipillin oikea nimi on tietysti tohotin. 😀
Comment by Matleena — 5.2.2008 @ 9.22
Terve arvon partneri,
miekin ajattelin nyt lähteä kommentoimaan kun vihdoin sain aikaseksi taas seurata kokeiluja ja
kokemuksiasi (ikäväkin on). Ja kuten tiedät, minulta löytyy mielipide asiaan kuin asiaan vaikka sillä
ei olisi minkään näköistä tietopohjaa. Mutta tähän on kokemuspohja (mikron omistaja jo vuodesta 1996).
Mikron pääasiallinen tehtävä energian säästäjänä on sulatus/lämmitys, koska tavan sähköuunissa se vie
niin paljon aikaa. Mutta tavan sähköuunissakin vain se kuumaksi lämmittäminen vie enemmän energiaa. Jos
siis leipoo/laittaa ruokaa kerralla enemmän niin uunia/liettä ei tarvitse lämmittää useasti. Mikrossa
monista alusta loppuun asti valmistetuista ruuista tulee äärettömän pahoja (grillihifimikrossa vähän parempia).
Ihan sama mitä käyttää raaka-aineeksi mutta esimerkiksi leipomukset ovat ihan hirveitä. Toisaalta jos
sulattaa/lämmittää säästää sillä jo paljon energiaa käyttämällä mikroa. Tavan uunin käyttämisessä kannattaa
miettiä onko uuni uusi vai vanha (mie en muista siun uunin ikävuosia), vanhat tunnetusti vie todella paljon enemmän energiaa. Myös jos rahaa on riittävästi voi hankkia induktiolieden, joka lämmittää lieden levyt välittömästi kun siihen laittaa kattilan tai paistinpannun. Ovat kyllä vielä pirun kalliita.
Comment by Partneri — 7.2.2008 @ 16.37
Partneri armaani! Hauskaa kun otat kantaa. 😉 Mun uuni on ihan uus eli sinänsä ekologinen, mutta aika paljon lämmittelen ruokia uudestaan ja liedellä sulatan mm. marjoja. Ja puuroahan sitä tulee myös väännettyä. Ehkä hankin siis masiinan lähtökohtaisesti sulatus-/lämmityskäyttöön ja sitten hiljakseen kokeilen mitä kaikkea muuta sillä voi saada aikaan.
Induktioliettä ei ole, tietysti kun koti saattaa olla joidenkin kuukausien sisällä ihan toinen niin sitä ei sitten tiedä mitä sieltä löytyy. Toivottavasti suuri keittiö joka tapauksessa. 🙂 Terviisiä Jojensuuhun!
Comment by ylimuuli — 9.2.2008 @ 11.57
Aah, en siis ole (ainakaan tähän saakka) ainoa ihminen joka ei ole huolinut
mikroa keittiövarustukseensa. Äitini boikotoi niitä ja niinpä ne tavat pinttyvät,
olen itsekin tietoisesti sen ostamista vältellyt. Pikkuruinen miniuunini on
palvellut minua oikein hyvin lämppäreiden teossa ja pienten ruoka-annosten
lämmittämisessä 😉
Comment by Christina — 19.2.2008 @ 8.35
Samalle sylttytehtaalle johtavat jäljet täälläkin, vanhemmillanikaan ei ole mikroa… 😉 Ja kyllähän tuo uuni hyvin palvelee ja hella, mutta ehkä sitä pitää päivittää itsensä kakstuhatluvulle ja ilmastonhuoltoon. Oon käynyt jo alustavasti katselemassa vekottomia, aika tyyriitä sellaiset grillilliset, mutta kaipa ne sitten on hyviäkin.
🙂
Comment by ylimuuli — 19.2.2008 @ 17.38
[…] vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten […]
Pingback by MonkeyFood » Monkeyperhe kasvaa: se on mikro! — 13.12.2008 @ 20.03
En tajua mitä hirveetä siinä mikrossa on?
Eihän kukaan valmista ruokaa alusta loppuun mikrossa!
Sillä voi lämmittää, sulattaa yms ruokaa tosi kätevästi.
Ymmärrän jos mikrolle ei oikeasti ole käyttöä, eihän moni tarvitse leivänpaahdintakaan.
Mutta periaatteellinen vastustaminen ei oikein uppoa minun jakeluun.
Yhtähyvin voisi alkaa kantaa veden kaivosta ja hävittää jääkaapinkin.
Comment by Aleksi — 15.3.2009 @ 16.41
Aleksi, ei siinä ookaan! Meidän Kenny pelaa ainaki aivan perkeleen mainiosti ja on korvaamaton apu tätänykyä 🙂 Leivänpaahtimella sen sijaan vois heittää vesilintua (kunhan strutsikoiraa ei lasketa sellaiseksi). Jääkaapista ja hanoistakaan (tai sekoittajasta!) en luopuis mistään hinnasta. Tai monesta muustakaan mukavuustekijästä… Kuten sisävessasta.
Comment by ylimuuli — 19.3.2009 @ 16.58