Veitsi välähtää, kurkku katkeaa…
Kakku! …on valmis. Edellinen lausutaan tietysti peloittavalla äänellä eläytyen sanojen viimeisiä vokaaleja venyttäen. Ainakin meillä päin lausuttiin. Lapsuuden ajan kauhuvitsissä valmistuu kyllä voileipä eikä kakku, mutta kurkkua tähänkin tarvitaan.
Inspiraatiosta olen satasella velkaa Kasvimaan Sammakolle, joka valmisti kurkkuherkkua hetki sitten. Omani leivoin sekoitellen riehakkaasti reikäpäänä sekä Sammakon reseptiä että erään potilaani kotoa kopioimaani lehden mukana tullutta (kevyttä) pähkinä-porkkanakakun ohjetta. Ryöstösaalista siis! Ja eikö niin sanota, että ryövätty maistuu kaksin verroin paremmalta? Eikö?
Kakun pyöräytin ihan Asian kunniaksi, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Valmistin likilaskuiselle, vaikkakin hillittömän herkullisen tuoksuiselle (pannu)kakulle kuorrutteen, jottei olisi niin olmi. Vaikka tiesittekö, että olmi on sokea salamanteri? Voiko OLLA mitään sympaattisempaa. <3
Olmin oma kakku
- 2,5 dl raastettua kurkkua
- 1,5 dl murskattuja pähkinöitä (esim. saksan- ja pekan-)
- pieni kourallinen pinjansiemeniä
- 0,5 dl spelttijauhoa + 0,5 dl hiivaleipäjauhoa (tai 1 dl grahamjauhoa)
- 1 dl fruktoosia eli hedelmäsokeria
- 1 dl öljyä
- 3 munaa
- 2 valkuaista
- 1 tl kanelia
- 1 tl kardemummaa
- 2 tl vaniljasokeria
- suolaa
Uuniin hönkää 175. Voitele pitkänomainen leipä-/kakkuvuoka tai sitten ihan pyöreä ja korppujauhota kookoshiutaleilla. Sekoita mausteet suolaa lukuunottamatta jauhoihin. Raasta kurkku ja murskaa pähkinät. Sekoita eri kulhossa öljy ja fruktoosi, lisää joukkoon munat, pähkinämurske, raaste ja jauho-mausteseos. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele muun taikinaseoksen joukkoon. Valuta vuokaan ja paista keskitasolla n. puoli tuntia.
Ja varoitan, kakku lässähtänee uunista ulostulon jälkeen. Sen tuoksu ja maku saavat kuitenkin paljon anteeksi, etenkin jos valmistat sille kuorrutteen. Itse sovelsin seuraavaa. Mitat ovat sinne päin, sillä tein näppituntumalta.
Kuorrutus
- n. 50 g voita
- n. 3 rkl tomusokeria
- lime
Raasta limen kuori ja sulata voi. Sekoita voihin sokeri ja lisää sitten vähitellen mehua. Älä hätäänny, vaikka voi-sokeriseos aluksi hieman erottuu, kun sekoitat lisää ja lisäät mehun, se tasoittuu. Läästi kuorrute kakun pintaan ja koristele vaikka pinjansiemenin.
Kakku on mehevä, kostea ja maukas, mutta ilman kuorrutetta jäisi liian olmiksi, joten jos et suunnittele kuorruttavasi, mausta hivenen voimakkaammin ja kasvata pienesti sokurin määrää. Sen verran kakun kelpoisuudesta, että minun oli tarkoitus viedä loppukakku tänään töihin, mutta arvatkaa jäikö siitä kuin rippeet, kun Lihansyöjä pisteli sen onnellisena poskiinsa? Kaikesta huolimatta hehkun täällä tyytyväisyyttä, leipurin paras kiitos on ahne asiakas 
Edit 13.2.08: nyt seuraavana päivänä kakku on vielä tajuttomasti parempi; perun siis puheeni lisämausteista tai -sokerista, jos malttaa yön yli, kakku maistuu ilman kuorrutteita mitään aivan pirun hyvälle.
Hih, miu
Kommentti polkkapossu — 13.2.2008 @ 7.44
Jostain syystä tästä viestistä napsahti mieleen hirmuinen flashback varhaisteinivuosilta. Todella häiritsevää, en edes osaa sanoa mikä sen tässä postauksessa tekee.
Joka tapauksessa läpileikkaus kakusta näyttää ainakin ihan julmetun hyvältä.
Kommentti jams — 13.2.2008 @ 9.40
Hei pliis elä laita tuommosia linkkejä! Olin just syömässä nuudeleita, kun avasin tuon olmi-sivuston
Kommentti Sohvi — 13.2.2008 @ 17.16
Polokka! Unohdin muuten kommentoida sitä Yosaa, joka tosiaan on kauratuote. Yo-kirjoitusaikoina pistelin niitä aika paljon, ja erityisarvon oli saanut se sinisen purkin metsämarjamaku, jota kutsuin luovuudekseni. Sen voimilla mentiin siis kirjoituksissakin, välineurheilua.
Kovin sokerisia ne valitettavasti on.
Jams, varhaisteinivuodet voi olla melko häiritseviä
Kakku oli eilen hyvää, muta nyt yön yli lepäiltyään, se on todella JULMETUN hyvää. Ai kamala.
Sohvi, hahahha, maistuiko?
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 13.2.2008 @ 18.14
Hei ethän muuten voinut olla huomaamatta mun runoa…”ma olmi oon”?
<3
Kommentti polkkapossu — 13.2.2008 @ 20.39
PP, en tietenkään? Siitähän tää koko salamanterisoppa sai alkunsa.
Kommentti ylimuuli — 13.2.2008 @ 21.18
Mä tein toissailtana niitä Kuukausiliitteen kookoslättyjä. Olivat hyvejä, mutta niistä ei vaan saanut julkaisukelpoista kuvaa aikaiseksi. Olmikaakku näyttää ehanalta, mut vähänkö tätä kiinnostaa et mikä on tuo Asia…?
Kommentti Välispiikki — 13.2.2008 @ 22.02
Heh, no kai sen nyt tiesin
Kommentti polkkapossu — 13.2.2008 @ 22.11
Välispiku, ua ua
Lättyjä! Mut kuvaaminen on välillä tuskasta. Ja joskus ihmettelee jälkeenpäinkin vielä kuinka kehnoja otoksia sitä julkasee 
Mut sit taas ilman kuvaa postaaminen on niin olmia. Vaik Olmin oma kakku onki kaikkee muuta <3 Asian tiedät jo että ei se sen kummempi ole 
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 14.2.2008 @ 6.45
Ahh, Google toi mut tänne jotain reseptiä etsiessäni. Mikä upea blogi!!! Ainakin tämä Olmin oma kakku tulee kokeiluun heti.
Ruokataivas!
Kommentti Leena — 14.2.2008 @ 12.55
Kiitos Leena, mieli ihan kirkastui noin ylitsevuotavasta palautteesta.
Vaikka ennemmin kuin ruokien taivas tämä on ruokien muistokirjoituspalsta; syömisensä jälkeen kukin annos repostellaan täällä, tosin ilman tavallisten muistokirjoitusten kultareunaa… Raatorehellisesti ;-D
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 14.2.2008 @ 16.53
Hyvä kuulla, että yön yli vetäytyminen vielä parantaa lopputuloksia!
Kommentti jams — 14.2.2008 @ 21.25
Jeps, tää on kelpo kaakku tehdä etukäteen jos on vieraita tulossa.
Kommentti ylimuuli — 14.2.2008 @ 22.36
Keikkihän näyttää hyvältä, samoin kuorrute! Kakun salaisuus tosiaan on siinä, että sen maku paranee päivä päivältä… Vaikka jossain vaiheessa sitä on maltettava syödäkin, ettei käy ihan köpelösti
Muulis, sulla on ihan mahtavia tarinoita, höröhöröttelen täällä aina itsekseni!
Kommentti sammakko — 15.2.2008 @ 10.25
Sammakko, nuo paranevat tuotteet on mun mielestä ihania! En pidä sellaisista, jotka pitää syödä heti tai ei ollenkaan.
Ja tän keikin kaa ei kyl ollu sitä vaaraa että ois jääny kaappeihin ajelehtimaan kun on niin maukas! 
Ja ihanaa jos höröttelet, se on fiksuinta mitä tietokoneen ääressä voi tehdä
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 15.2.2008 @ 17.07