16.9.2012

Mitä syön ja ketä se kiinnostaa

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 7.57

Olen lupaillut aina välillä kertoa mitä nykyään syön, kun sitä kommenteissa kysellään. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Se johtuu a) siitä, etten noudata mitään tiettyä dogmaa vaan voin syödä monenlaista ja b) siitä, etten tiedä, kiinnostaako se kuitenkaan ketään. Maailma on niin paljon muutakin kuin se mitä syömme eikä terveyttä voi redusoida ruokavalioksi.

Siitä olen edelleen varma, että ruokavalion merkitystä ja mahdollisuuksia ei hyödynnetä lääketieteessä ja sairauden- ja terveydenhoidossa vielä lähellekään potentiaaliaan. Tutkimustuloksia tulee kuitenkin koko ajan lisää ja esimerkiksi vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisista vaikutuksista vaikka syöpäkasvaimen kutistamiseen ovat kuulleet jo muutkin kuin vannoutuneet paleoitsijat tai konkarialakarpit.

Olen käynyt pitkän tien ruokavalioideni kanssa. Nuorena ryhdyin kala-kasvissyöjäksi enkä koskenut punaiseen (en juuri vaaleaankaan) lihaan yli kymmeneen vuoteen. Tänä aikana entrasin ruokavaliota tarkemmin ja tarkemmin virallisterveelliseen malliin, ja kurkustani meni alas pääosin kokojyväviljaa, vähärasvaisia maitotuotteita, kasviksia, hedelmiä, kevytlevitettä ja kasviöljyjä.

Syömisiini on nuoresta iästä vaikuttanut halu jaksaa liikuntaharrastuksissa. Iän myötä myös oma terveys alkoi kiinnostaa kasvavasti (no pun intended) ja vähän yli parikymppisenä aloin olla jo hyvin perehtynyt ruokavaliomaailmaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että laihduttanut en ole koskaan. Lähimmäs olen joutunut nyt kilpirauhasongelmien kanssa taistellessani, kunnes lopetin taistelun. Ei elimistöä vastaan kannata tapella, kun on itse samassa joukkueessa.

No, Lihansyöjän tavattuani aloin syödä lihaa uudestaan, aluksi vähän ja vaikeasti, sitten enemmän. Suolankäyttöni lisääntyi. Koko ajan hivuttauduin lähemmäs ja lähemmäs alakarppia ruokavaliota ja viljat olivat jo minimissään, samoin maitotuotteet. Kunnes 2010 tammikuussa pistimme ruokavaliollemme nimilapun paleo ja jätimme viljat, palkokasvit, maitotuotteet, sokerin ja prosessoidut tuotteet kokonaan.

Nummella kasvaneen naudan liha, lohi, makrilli, kilotolkulla kaalia ja muita vihanneksia, marjoja, kookosmaitoa, vähän tummaa suklaata. All good. Helmikuussa 2010 luin Nora Gedgaudasin kirjan Primal body, primal mind, jossa Nora demonisoi pienimmänkin määrän hiilaria ja jonka seurauksena jätin pois hedelmien lisäksi marjat ja pääosin juureksetkin. Tietäähän sen, jos on  minua viisaampi, että nollahiilarinen ruokavalio, jossa on (vahingossa) myös liian vähän energiaa yhdistettynä korkean intensiteetin treeneihin, pätkäpaastoiluun ja ylipäänsä suureen määrään liikuntaa ja aktiivisuutta makes Meri a dull monkey.

Ongelmat kumuloituivat, kortisoli huiteli pilvissä (siis todella; normaali iltapäiväarvo olisi ollut jotakin alta 20, niin itselläni se oli 260), olin totaalinen raato plus muut kilpparin vajaatoiminnan oireet. Alamäki alkoi toukokuussa 2010. Siitä on nyt tultu kaksi ja puoli vuotta, jona aikana olen tehnyt vähittäisen ja kitkaisen siirtymän paleo-identifioituneesta vapaaksi ihmiseksi, joka voi syödä mitä vain, vaikka sitten pääosin syökin oikeaa ruokaa, pääasiassa kasviksia, ei liikaa. Terve olen ollut koko ajan.

Terveys on niin paljon enemmän kuin pelkkä ruoka. Tätä en kyllästy toistamaan. Ruokavaliota ei kannata ottaa osaksi identiteettiään, sillä silloin laittaa itsensä vapaaehtoisesti vankilaan, jota kyllä pitää avoimena, mutta jossain vaiheessa tajuaa, että avoimessakin vankilassa on rajat. Luovuus kasvaa vapaudessa ja innovaatioita syntyy, kun rajoja ylitetään. Niin myös syödessä. Jotta voisi todella tuntea, mitä oma itse, ruumis, mieli ja sen sorttiset, tuumivat erityyppisistä ruoista, nukkumaanmenoajoista, treeneistä, sosiaalisista kontakteista, ilmanlaadusta, kulttuuriharrastuksista, työnteosta, uutisista, kotitöistä ja säätiloista, täytyy olla vapaa ennakko-oletuksista, jotka antavat valmiin sapluunan sille, miten asiat pitäisi kokea. Sitten voi vain elää.

Se, että kauppajonossa kantaa ostoskoria, jossa on viittä eri väriä kasviksia, luomulihaa, käsinpoimittuja kotimaisia lakkoja ja kilo bataattia, ei tee kantajastaan parempaa ihmistä. Lapsiperheiden ostoskärryjen jakkimakupalat, einesnuggettit ja punajuurisalaatti eivät tee vanhemmista hirviöitä. Ylemmyydentuntoinen käsitys omasta paremmuudesta ja muiden valintojen kauhistelu ei auta ketään.

On niin, että moni voisi paremmin, jos söisi vähemmän sokeria ja natriumglutamaattia ja enemmän luomumunia ja tuoreita marjoja. On kuitenkin myös niin, että moni voisi paremmin, jos Suomessa olisi helpompaa tehdä lyhyempää, muokattua työviikkoa, jos kaikkia avustavia työtehtäviä ei olisi lopetettu eikä nykytyö vaatisi jokaiselta kykyä käsitellä tietotekniikkaa ja muuttuvia kokonaisuuksia, jos se päivän ainoa ihmiskontakti hymyilisi ja huomaisi, kun tarvitset apua, jos yksityisautoilijat harrastaisivat enemmän kimppakyytejä ja pakokaasujen määrä laskisi, jos naapuria ei arvosteltaisi vaan arvostettaisiin.

On niinkin, että tulevaisuudessa estetään ja hoidetaan menestyksekkäästi autoimmuunisairauksia tietynlaisella ruokavaliolla, ja että syöpäkasvaimia kuihdutetaan alakarpilla, ja että lasten allergiat vähenevät, kun tarjolla on tilamaitoa. Nyt jo nämä virtaukset heiluttelevat Suomea ja Pekka Puskaa ja edistävät pienen, mutta kasvavan joukon hyvää oloa ja pitkää ikää. Se on ihanaa.

Sekin on ihanaa, että voi syödä mitä haluaa, vaikka sitten valitsee yleensä juureksia, marjoja, lihaa ja kalaa, pähkinöitä ja hedelmiä. Niitä nimittäin syön. Syön myös jonkin verran riisiä, perunaa, gluteenittomia viljoja, kaurapuuroa, maitotuotteita ja olen syönyt muutaman hapankorpunkin. Pari kertaa olen ostanut irtokarkkia. Äsken söin aamupalaksi uunilohta, ja sen jälkeen ison annoksen jäätelöä ja itsetekemääni kesäkurpitsakakkua. Harvinaista, mutta täydellistä juuri tänään. Ei niin kovin kauan sitten en olisi pystynyt tähän. Nyt olen vapaa valitsemaan, vaikka sen jäätelön. Silti se tuskin juuri liikuttaa muita kuin minua, eikä minuakaan niin kovasti. Elämässä kun on muutakin. Mene ja hymyile!

22 Comments »

  1. Kiitos Meri! Oli mielenkiintoinen postaus:)

    Comment by Yaelian — 16.9.2012 @ 8.58

  2. Kiitos, Yaelian, ja kiva, jos sen jaksoi lukea! Pitkä teksti ilman väliotsikoita ja kuvia on nykyajan mediaan tottuneelle perin kuivaa… ;D

    Comment by Meri — 16.9.2012 @ 9.45

  3. Mäkin jaksoin ja kiinnosti! Hyviä ajatuksia täynnä oli tekstisi sun.

    Comment by Neelalee — 16.9.2012 @ 13.34

  4. Kiitos tästä tekstistä, valoit uskoa omaan ruokavalioon, omiin valintoihin.

    Comment by jemmiina — 16.9.2012 @ 14.01

  5. Kiitos Neelalee ja Jemmiina. Se kai tässä onkin oleellisinta, että valinta on aina oma, yksilöllinen, vaikka elämme kaikenlaisissa konteksteissa. Me olemme jokin piste siinä, jokin risteämä, jossa juuri meidän todellisuuteemme osuu jokin vähän erilainen kuin kellekään muulle.

    Comment by Meri — 16.9.2012 @ 16.30

  6. :)

    Comment by Laura — 16.9.2012 @ 17.48

  7. Just näin, voi vitsi et tiivistit hyvin. Itse olen tasapainoillut oman useampivuotisen karppi-paleo-osaraakailu-rentoilu-tieni kanssa ja tuntuu että vihdoin alkaa löytyä just se sopiva, ei liian kireä/säännöstelty ruokavalio joka suosii etenkin laatua (luomua) ja gluteenitonta :) mutta tuo lempeys ja sallivuus kuuluu siihen myös oleellisesti, maailma ei todellakaan kaadu siihen jätskikulhoon! (testasin varmuuden vuoksi itsekin äsken ;) eikä taatusti myöskään siihen jos syön croisantin seuraavalla Pariisin lomalla :))

    Comment by H — 16.9.2012 @ 18.16

  8. Laura, sparrauksen tulos! :D

    H, eläköön jätski ja eläköön croissant! Eläköön elämänilo ja oleminen juuri siinä, ja juuri tässä, ja kohta muualla. Kiitos palautteesta, se on arvokasta.

    Comment by Meri — 16.9.2012 @ 18.56

  9. Kiitos kertauksesta, oli kiintoisaa. Mukavaa saada lepsuilulleen ylistyksen sanoja, olen itsekin muuttunut viime aikoina vähän rennommaksi syömisten suhteen ja välillä sitä syyllistää itteensä että tarvis ryhtiliikettä tai jotain. Perhaps not after all?

    Ps. kurpitsakakkua :D oliko Olmi-versio?

    Comment by Mimmi — 16.9.2012 @ 20.37

  10. Tätä on liikkeellä, minäkin tunnen päässeeni samankaltaiseen sopuun ruoan kanssa <3 Raakaruoassa ja paleossa on puolensa mutta ankaruus ei auta.

    Comment by Anna — 16.9.2012 @ 21.50

  11. Mimmi, syyllistäminen on niin bygones! Lepsuilusta ei ole kyse. :) Ei ollut lainkaan olmi, kun oli jauhotettu chia-siemenillä! Mutta siis gluteeniton ja sokeriton, ohje on se Cake Courgette. Laitan pian sen vielä uudestaan, kun tein eri jauhoilla ja ilman sitä sokeria. Se on älyttömän hyvää :P

    Anna, ei auta ei, syyllistäminen ja ankaruus on molemmat asioita, joita ei toivoisi itseensä kohdistavan. Vapaus ja hyväksyntä eivät mitenkään poissulje sitä, että voisi syödä hyvin ja edistää terveyttään.

    Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 17.9.2012 @ 4.56

  12. Go Meri, upea kirjoitus! Itsensä syyllistäminen ja liiallinen rajoittaminen ei pitkässä juoksussa palvele ketään. Kunhan kokonaisuus pysyy hyppysissä ja järkevänä, niin pienet lipsahdukset ja itsensä palkitsemiset tuovat hymyä elämään =)

    Comment by M — 17.9.2012 @ 21.22

  13. Kiitos, Miika :D Olen samaa mieltä; kokonaisuus on tärkein, ja kohtuullisuus. Itse en puhuisi (tai ajattelisi) lipsahduksina, sillä nehän ovat osa elämää, eivät poikkeamia siitä… :)

    Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 18.9.2012 @ 6.25

  14. Tiäkkö, tarkemmin luettuani tajusin että tässä on mun tulevaisuus kirjattuna? Oon nyt vaiheessa kala-kasvissyöjä ja ruokavaliomaailmaan perehtyminenkin on hyvällä mallilla. Vaviskaa, täältä tulee Monkkis vol 2!

    Comment by Mimmi — 20.9.2012 @ 8.58

  15. Hei! Kiitos tästä – olinkin tainnut tällaista postausta sinulta joskus pyytää :) Se on hassua, että kun itse aloin seuraamaan blogiasi, me molemmat olimme paleoitsijoita ja identifioin sinut niin vahvasti paleoon. Vaikka se on selkeästi ollut vain yksi vaihe taipaleellasi. Mutta juu,käytin paleon yhteydessä imperfektiä. Aika samoilla linjoilla mennään siis! Ehkä vähän liikaakiin, kun seurasin jalanjälkiäsi jopa Pargaan! ;D

    Comment by Anna — 25.9.2012 @ 6.38

  16. Mimmi, sit vaan ploki pydeen! Koskaan en oo katunut ja blogi on poikinut vaikka ja mitä, ja poikii koko ajan :)

    Anna, itsekin identifioin itseni kovasti paleoon, mutta tosiaan, historiaan mahtuu paljon muutakin. Jotenkin lohdullista kuulla, että joku on mennyt samoja polkuja. Ei me molemmat voida ihan väärässä olla? ;D Miten Pargan reissu muuten meni?! Täytyykin käydä pläräämässä sun blogi läpi taas hetki taaksepäin! Harvoin ehtii paneutua muiden juttuihin :/

    Comment by Meri — 25.9.2012 @ 6.50

  17. Pargan reissusta en olekaan (ainakaan vielä) mitään blogiin laittanut.. Olin siellä ihan hirveän onnellinen ja rentoutunut, enkä oikein osaa pukea sanoiksi sen paikan mahtavuutta! Olen yrittänyt ihmisille kertoa, kuinka ystävällisiä pargalaiset ovat, mutta kukaan ei oikein ota mua tosissaan..! Ja Pargan luonto oli vaan niin älyttömän kaunis…

    Anyways, teki ihan älyttömän hyvää vaan makoilla auringossa kolme viikkoa eväänsä räpäyttämättä. Lukea kirjoja, uida, snorklata ja syödä hyvää ruokaa kaikessa rauhassa. Se oli tällaisen työmyyrän kolmen viikon downshiftaus :)

    Comment by Anna — 25.9.2012 @ 19.50

  18. Anna, IHANAA että matka oli noin suuri suksee! Itsekin rentouduin siellä ihan kympillä. Aina vaan jännittää suositella mitään paikkaa tai vaikka ravintolaa muille, kun mistä sitä tietää mikä muista on kivaa… :) Ja joo, mä en ole vuosikausiin ollut tekemättä “mitään”, kuten Pargassa. Was perfect! Ehkä meidän polut muuten joskus risteää ihan livenäkin, alkaa kuulostaa siltä että ehkä kannattais :D

    Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 25.9.2012 @ 20.14

  19. Mainitset kilpirauhasen vajaatoiminnan mm. tässä:
    “kortisoli huiteli pilvissä (siis todella; normaali iltapäiväarvo olisi ollut jotakin alta 20, niin itselläni se oli 260), olin totaalinen raato plus muut kilpparin vajaatoiminnan oireet”

    Jaksaisitko kertoa tarkemmin, liittyykö tuo kortisoli vajaatoimintaan?
    Millaisia muita oireita sinulla oli?

    Sain Thyroxin-lääkityksen jonkin aikaa sitten ja harjoittelen nyt sen kanssa toimimista.
    Ongelmia on tuottanut esim. neuvo ettei kalsiumia sisältäviä tuotteita saisi syödä 4 tuntiin lääkityksen ottamisesta. Kaikessa appelsiineista lähtien vaan tuntuu olevan kalsiumia.
    Ehkä suhtaudun liian kirjaimellisesti saamiini ohjeisiin, tuntuu että olisi helpointa sitten siirtää kaikki ruokailu 4 tunnin päähän lääkkeen ottamisesta.

    Kiitos kivasta blogista; monia reseptejä on tullut kokeiltua ja fetapinaattipannukakku (taitaa olla hieman muokattu) on jäänyt vakio-ohjelmistoon, nam!!

    Comment by Aino — 28.9.2012 @ 10.18

  20. Aino, kortisoli liittyy sikäli vajaatoimintaan, että elimistö yrittää sillä kompensoida vajaata kilpirauhasen toimintaa. Varsinkin kun vajaatoiminta on itseaiheutettua, tai vähintäänkin itse provosoitua (kovaa treeniä, nollahiilari, pätkäpaastoilua). Oireet oli moninaiset, pahimpana nivelkivut. Nopea painonnousu, sepä ei ole vieläkään laskenut. Koko ajan kylmä, iho kuiva, hirveä määrä kaikenlaista. Tyroksiini ei auta vajikseen, jos siinä on kyse tyroksiinin virheellisestä muuntumisesta rt3-hormoniksi. Olen siis syönyt Liothyroninia ja yritin siirtyä Thyroidiin, mutta palasin Lioon. Lion kanssa ei ole ruokailurajoituksia, sekin on kiva. SUosittelen lukemaan Kaisan kilpirauhasseikkailun ja kilpirauhas.infossa on myös forumilla paljon tietoa. Englanniksi löytyy rutkasti myös. Tyroksiini ei monillakaan toimi, osalla kyllä. Kannustan seuraamaan oireita, ei arvoja.

    Kiva, jos Monkey on mieleesi :)

    Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 29.9.2012 @ 8.01

  21. Kiitos vinkeistä, käynpä tutustumassa.

    Kaunista syksyä sinulle!

    Comment by Aino — 2.10.2012 @ 10.31

  22. Kiitos samoin! :) Tule kertomaan, löytyykö valoa tunnelin päästä!

    Comment by Meri — 2.10.2012 @ 11.31

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

Powered by WordPress