Aluksi vähän Reilua asiaa; kaikki kynnelle kykenevät ja kykenemättömät, muistattehan Toukokuun ruokahaasteen! Aiheena Reilun kaupan tuotteet, joita saa nykyään myös esimerkiksi Lidlistä. Lisäksi valinnanvaraa löytyy eli vaikka keittäisit kupin kuumaa Reilun kaupan kahvia. 😉
Ruokahaasteeseen postaukseni liittyy sikäli muutenkin, että Rosmariinin skaban avannut haastepostaus hyödyntää oikeaa apinanruokaa eli banaania. Koska juhlimme oman perheeni kanssa eilistä äitienpäivää tänään, en laittanut sentään banaanimuhennosta (vielä!) porisemaan, vaan iskin sorkkani kauan haaveilemaani Pippurimyllyn Banaanileipään. Jos olet banaanin ystävä, suosittelen tsekkaamaan myös Juukelin hyvän banaanikakun ohjeen.
Noudatin ohjetta melko tunnollisesti vaikken ruokavaakaa omistakaan, eli grammoissa lienee pientä boheemia säätöä, mutta kuka niitä laskee. 😉 Ainoastaan saksanpähkinät korvasin pecanpähkinöillä saatavuussyistä. Leipä paistuu paraikaa uunissa ja tulen raportoimaan mausta kunhan ape on kylässä korkattu, mutta ainakin taikina oli niin äärihyvää että oksat pois. (Puhuin palturia; koska leipä ei ihan irronnut täysin vuoasta pääsin jo maistamaan, voi jösses mikä mahtiherkku!)
Lisäksi tein huvikseni toistamiseen Saran pähkinäherkkua, johon sovelsin pähkinäeväideni jämät eli cashew-, maa- hassel- ja pecanpähkinöitä, manteleita sekä ropsauksen auringon- ja seesaminsiemeniä. Myönnän, että parhaiten toimivat cashew ja pecan, mutta myös mantelit ja hasselit maistuvat. Maapähkinät skippaan ehkä tulevaisuudessa. Siemenet vähän hukkuivat joukkoon, mutta eivät ne pahaakaan tee.
Piti tulla vielä lisäraportoimaan kun pääsin mutustelemaan “leipää” kunnolla. Kuten kävin Pastanjauhajille kommentoimassa, ihan uskomattoman muheva, mehevä, maukas ja maistuva. Kaikki raadin jäsenet elikkäs laajennettu perheeni söivät hyvällä halulla. Meillä tämä oli ihan jälkiruokaseurassa pähkinäherkun ja marenkikakun seurassa. Aivan täyskymppi omaan makuuni leivonnaisten suhteen. Ja muistin senkin, että pecanpähkinät ovat mielettömiä paahdettuina. Lykkäsin niitä siis paitsi taikinaan, myös pinnalle lastujen seuraan. Mmm aaah waah. Kokeilkaa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 14.5.2007 @ 20.20
Moi! Miten ihmeessä näin kauan pidetty blogi on voinut pysyä piilossa?
Lisään sut linkkilistalleni, jotta muutkin tietämättömät tänne löytävät, sopiihan tuo?
Comment by Lintu75 — 14.5.2007 @ 22.04
Meikäläinen on täällä katveessa piilotellut *ovela* Ei vaan, erinomaisen mukavaa jos lisäät listalle, itse olen oman blogisi vakiovieras. 🙂 Vinkkipalsta on sitä paitsi ainakin juuri minulle sopivaa kauraa, kaikenlaiset leivontajipot ovat enemmän kuin tervetulleita!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 15.5.2007 @ 5.49
Voi ei. Ukrainafani. Aaaaarrrghh. No käy edes linkkaamassa Roisinia sivuiltani ja kuuntele maailman top 3 musiikkia ;D
Comment by polkkapossu — 15.5.2007 @ 10.18
Voi Roisin on jo vuosia esiintynyt päiväunissani (ja stereoissani), en ole aivan menetetty tapaus 😀 Huojentavaa, eikö totta.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 15.5.2007 @ 17.28
[…] Kyseessä on jälleen Banaanileivän tapaan suomalaiseen makuun kakku eikä leipä, siksi nimesin tuotteen pikkusormi pystyssä C.C.:ksi. Maku on mehevä, mausteinen, pähkinäinen ja vain paranee päivien kuluessa. Kaakku säilyy reilun viikon ilmatiiviisti säilytettynä, itse olen pidellyt sitä jääkaapin viileydessä. Vaativa koemaistajani sai tänään oman osansa ja ylisti C.C.:n mahtavaa maukkautta! Ei liian makeaa vaan juuri sopivan muhevaa ja ihanaa. Mielestäni myös kovien juustojen seuralaisena todella hyväkäytöksinen. […]
Pingback by MonkeyFood » Cake Courgette — 17.9.2007 @ 16.47