Viikolla juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäivää ihan noin arki-iltaisesti synttärikahvien merkeissä, mutta menussa ei ollut ainakaan näin tuutausarilla (2000-luku!) mitään arkista. Kaverini nimittäin halusi regressoitua takaisin onnellisiin lapsuusvuosiin neonväriselle kahdeksankymmentäluvulle. Ja tiedättehän te, mitä silloin syötiin; ainakin kaalisiiliin iskettyjä cocktail-tikkuja!
Suolapalana tarjolla oli tikkujen lisäksi munariisipasteijoita, jotkaovat myös autenttinen muisto shifonkihuivien vuosikymmenestä. 80-luvulla kaikki keittiöinvaasion tehneet lapset valmistivat lapsellisen helppoja kauralastuja samaan aikaan, kun heidän vanhempansa kuorruttivat mokkapaloja koulun myyjäisiin. Jos pöytään nostettiin kakku, oli se usein säilykemandariininlohkoilla koristeltu täyteunelma, Sacher tai marjainen kiillekakku. Näin itse luulen.
Menu oli mahtava ja illan ohjelmakattaus sisälsi nostalgisen Levyraadin. Mm. Tzooz Maikölin hempeät tahdit hellivät ruoansulatusta kun tuu mats mokkapalaa saivat aikaan makean yliannostuksen… Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen, olihan ne aiiiika hyviä!
Takuuvarmat mokkapalat (pellillinen)
- 3 munaa
- 2,5 dl sokeria
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2,5 tl leivinjauhetta
- 2 tl vaniljasokeria
- 2,5 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
- 1,5 dl maitoa
- 150 g voita
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Sulata voi. Sekoita sitten jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon (optimaalisesti siivilöiden) kuiva-aineseos ja sekoita. Lisää maito ja sulatettu voi ja kaada seos pellille. Paista n. 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Nosta jäähtymään ja keitä sumpit. Kun pohja on kunnolla jäähtynyt, valmista kuorrute. (Jos pohja on vielä lämmin, se saattaa imaista kuorrutteen.)
Kuorrute
- 8 rkl kahvia (jämät siitä jota äskön keitit)
- 100 g voita
- 4 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
- n. 6-8 dl tomusokeria
Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita sitten kaakao, tomusokeri ja kahvi, lisää joukkoon voi ja vatkaa tasaiseksi. Kaada jäähtyneelle pohjalevylle ja levitä tasaiseksi. Koristele nonparelleilla tai kookoshiutaleilla ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja dingding, olet kasarilla!
Jos kuorrutteen määrä arveluttaa, voit puolittaa sen. En kuitenkaan suosittele. Omasta mielestäni mokkapaloissa tulee olla mehevä pohja ja reilusti päällystettä, turha niitä muuten on tehdäkään saati syödä. 😉
Vielä pakko tiedustella, mitkä muut ruoat ovat jääneet teille mieleen 80-luvulta, kekkereissä ja ylipäänsä?! Ja pysy kanavalla; vielä tänään julistan Maaliskuun ruokahaasteen!
Itse olen sitä mieltä, että merkittävän osan 80-luvun lopusta ja 90-luvun alusta olisi voinut jättää väliin. Maailma ei ollut silloin helppo paikka, mutta toisaalta en olisi tämä seesteinen ruskeasilmäinen setä ilman niiden vuosien kolhuja.
Kauralastut ja mokkapalat muistan ja jälkimmäisiä tekee aina välillä mieli vaikka en ole niitä tehnytkään sitten sen kahdeksankymmentäluvun. Tämä siitä huolimatta, että ex-avovaimoni kiinnitti minut tukevasti Kahvi on pahaa ry:n.
Söitkö muuten Tompan katkarapujen kera? Jos, niin piditkö?
Comment by ari — 1.3.2008 @ 10.43
Maailma ei ollut eikä taida vieläkään olla kauhean helppo, mutta ehkä juuri kärsimys on jalostanut sinut tuollaiseksi timangiksi. 🙂 Kahvi on joskus paikallaan, nyt kun olen ollut taas yli puoli vuotta ilman, pärjään ihan hyvin vain sillä terästetyin kakkukuorrutein… Joskus kahvintuoksu tosin kantautuu nenääni niin houkuttelevana, että ihan hieman kaipaan sitä. Maku ei kuitenkaan yleensä ole aivan niin mahtava kuin tuoksu, tästä aiheestahan on muuten päivän Kuukausiliitteessä mielenkiintoinen artikkeli.
Keittelin joo tomppaa katkojen kanssa ja maistui niin maan maukkaalle, samassa sopassa oli siis myös kanaa. Oikein tuhti ja herkku pakkaus, ens kerralla aion vetää vielä ilman sitä broileria. Cheers ideasta, siis!
Comment by ylimuuli — 1.3.2008 @ 10.48
Meillä oli parisen vuotta sitten kasaribileet. Suolaisena tarjottavana oli ainakin lämpimiä leipiä. Siis ei mitään nykyajan grillileipäkotkotuksia, vaan ihan uunissa valmistettuja läpysköjä. Päällä oli ainakin ananasrenkaita ja juustoa, ja luultavasti myös ketsuppia, ja lihansyöjille kinkkua. Sit varmaan oli jotain juustonaksuja ja muita lapsuusajan napoja. Makeana tarjottavana oli mokkapaloja ja Banana Split -annoksia. Juomana punaista Jaffaa ja ananaslimua.
Noiden lisäksi 80-luvusta tulee mieleen lähinnä joitain lapsuusajan karkkeja ja jätskejä. 80-luku oli ihanaa aikaa!
Comment by Matleena — 1.3.2008 @ 11.34
Punaista jaffaa! Italia, siitä pidin. <3 Ja lämppärithän on kyllä niin kasaria, kuten juustonaksutkin. Jälkimmäisiä en tosin pienenä voinut itse sietää 😀 Lapsuusajan karkit on kyllä ihan oma lukunsa, niiden perään vois haikailla vaikka tuntikausia... Ja joskus niin tulee tehtyäkin. Eniten kaipaan edelleen oikeita salmiakkimerenneitoja ja Black Peteä, nyyh.
Comment by ylimuuli — 1.3.2008 @ 12.24
Mitäs tuo Black Pete olikaan? Kuulostaa todella tutulta.
Omia suosikkinamujani olivat ainakin jossain vaiheessa sellaiset kovat salmiakkitangot, joiden sisällä oli salmiakkijauhetta. Olikohan niiden nimi Patu(?). Kakarana tuli myös keräiltyä sellaisia litteitä purkkapaketteja, jotka sisälsivät pelikortin näköisiä keräilykortteja, joissa oli bändien ja laulajien kuvia. Madonna oli se halutuin ja
metsästetyin kortti. Ja yksi parhaista oli myös Herrey´s. Muistaakohan noita kortteja kukaan?
Comment by Matleena — 1.3.2008 @ 14.23
Black Pete! Ah, tuo 80-luvun namien parhautta, sitä on vieläkin iksu. Näin pari vuotta sitten unta Bläk Petestä, ja unessakin sen saaminen oli jotenkin timattien metsästyksen veroisen ponnistuksen takana.
On pitänyt jo monesti kiittää sua hauskasta blogista ja kiinnostavista resepteistä, nyt Bläkkis töykkäsi mut vihdoin tälle tielle 🙂 Sulla on niin hieno, rento asenne keittiössä, ai laik veri mats.
Comment by Heipukka — 1.3.2008 @ 14.25
Tämä on hauska aihe!
Jälkkäreistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen satusienet, jotka valmistettiin näin: Matalalle lautaselle kipattiin kermavaahtoa, johon tökättiin banaaninpätkiä. Banaaninpätkien päälle aseteltiin tölkkipersikanpuolikas. Persikanpuolikkaat koristeltiin suklaalastuilla.
Muistaakseni meillä syötiin 80-luvulla muutenkin aika usein säilykehedelmiä, varsinkin jonkinlaista valmista, purkitettua hedelmäsalaattia.
Leipomuspuolella yhdistän ainakin bostonkakun ja ananaskeikauskakun (taas säilykehedelmiä!) tukevasti 80-lukuun.
Comment by Rappiotäti — 1.3.2008 @ 14.37
mmmmm…mokkapaloja…. Tässä ainakin jotain, mitä tuli mieleen:
– Tiikerikakku oli leipomuspuolella meillä ainakin ehdoton tarjoiltava
– kaupan vohvelikeksit, sitruunan ja mansikanmakuisina
– Kiinankaalisalaatti, jossa ananaksenpaloja
– itse tehty “pizza”: murotaikina piirakkavuokaan, päälle ketsuppia, tonnikalaa, juustoraastetta ja koristeeksi tomaatinsiivuja ja ketsuppiraitoja.
– rexkakku, vai meniko tää jo 70-luvun puolelle? Ei enää muista. Pahaa se oli lapsen suussa kuitenkin… 🙂
– jääsuklaa pienissä foliovuoissaan
– ruotsalaisten jul/pÃ¥skmust korvaa vähän Rallyn kaipuuta, mutta Sittislimua pitäis vielä saada.
– appelsiiniriisi, muulloinkin kuin jouluna
– hedelmäsalaatti: banaania, appelsiinia, omenaa ja sokerivettä. Jos oikein hienosteli, niin kaupan säilykehedelmäpurkki sekaan. Tarjoillaan kermavaahdon kera.
Comment by annamanna — 1.3.2008 @ 14.46
Ihan totta, mokkapalat, kauralastut ja sacherkakku. Kaali-appelsiini-raejuustosalaatti, lämpimät leivät, avain kaulassa (tai meillä Salaisessa Piilossa). Wham, Duran Duran, Bananarama, koulun disko. He-ma-pa jäisenä kauniista jälkiruokakulhoista. Pakastetalo. Vitoset: vadelmanväriset viisi sitkeää karkkia, jollaiseen heiluva hammas jäi, minkä takia oli pakko keksiä selityksiä kotimatkalla. Kalkitokset. Hopeatoffee. Munariisipasteijat ja voitaikinaan tehty lohi-riisipiirakka. Marjarahka ja Dyllastia (Dynastia tai Dallas, kumpi viikko sitten olikaan). Hubbabubba.
Comment by sammakko — 1.3.2008 @ 15.24
Matleena, Black Pete oli sellainen lakritsilevy, oikein sitkeä, jota myytiin oranssissa käärepaperissa piraatin kuvalla varustettuna. Vähän kuin levy hopeatoffeeta, mutta parempaa, minusta. Patun muistan hyvin! Niistä pidin. Nehän kai muuttuivat jossain vaiheessa Turkinpippuritangoiksi tms.?
Ja kortteja kerättiin joo plus tarroja purkkapaketeista, ja Snoozyjä, sellaisia naamankuvia joissa oli nenän kohdalla reikä. Herrey’s ei soita kelloja?
Heipukka, Black Pete oli todella jotain! Jos olis edes jokin käsitys kuka tai mikä sitä valmisti niin vois alkaa massiivisen painostusoperaation. Ja ehanaa, että äidyit kommentoimaan itsesi julki! Mukavaa jos olet viihtynyt ja toivottavasti viihdyt vastakin. 🙂 Reseptien suhteen olen muuten myös altis vaikutteille, eli saa sysiä johonkin suuntaan, jos on hyviä ohjeita tai muuten kiinnostavia aiheita.
Rappiotäti, sulla on kyllä ehkä universumin ärein nimi 😀 Satusienet kuulostaa järkyttävän kaheskytlukulaisilta, vaikka aika satumaisilta myös. Maistuivatko? Mulla on vähän ongelmallinen suhde purkkipersikoihin, jostain syystä en oikein kykene niihin. Ehkä pitäs vaan siedätyshoitaa satusienillä. Bostonkakku on muuten ihanaa, en ookaan ymmärtänyt liittää sitä tuolle vuosikymmenelle. Ananaskeikauskakkua sen sijaan en ole koskaan maistanutkaan, vaikka kylläkin kuullut siitä. Ja säilykehedelmät tais sitten tulla oikein muotiin (ja ylipäänsä kauppoihin) joskus silloin, niin niitä on näköjään viljelty niin maan erkisti. Eikä ihme, näinhän se menee. Jos silloin ois ollu ruokablogeja nii persikkaa olis kulunu tölkkitolkulla, en epäile. Kuluuhan sitä edelleenkin monin paikoin.
Annamanna, tikru on klassikko, edelleen mun mielestä aika toimiva kahvikeikki. Ananassalaattikin on älytuttu koulusta, se on hyvää. Ja vohveleista pidän myös Erittäin Salaisesti. Itsetehdystä pitsasta tuohon malliin en ole tiennyt mitään, valtionsalaisuus! Nykyversiot on ehken sitten lähempänä “totuutta” 😉 Homo sapiens on kekseliäs rotu, ihmekkös pärjäilee täällä edelleen. Rex lienee aiemmalta vuosikymmeneltä, siitäkin olen vain kuullut ja Saa vaivata -kirjassa olisi sen ohje, mutta en kokeile josset kerta suosittele. Ja jääsuklaa on puistattavaa, vasta opin hiljattain sen nimen. Rally, aplaririisi ja Sittis on tuikituntemattoa muulin maailmassa :-O Mut hedelmäsalaattia meidän perheen malliin JUMALOIN.
Sammakko, avainkaulalapset, unite! Sähän lähdit oikein nostalgiatripille 😀 Pet Shop Boys! Mikä pakastetalo? O_o Irttarit oli kyllä sillon jotain IHan Muuta kuin nykyään, luut ja merkkarit ja kaik. Kalkitos, kekä?! Etäisesti tuttu nimi. Mä olin muuten Dynastiapoppoota, sen minkä nyt niin naperona niistä ymmärs. Nykyään Dallasin tunnusmusa kyllä iskee kovemmin. Hubbis on mahtipurkka!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 1.3.2008 @ 19.08
Ensin löi pitkään tyhjää ja ajattelin että kaikki onkin tullut tuossa edellä jo sanottua, mutta olihan vielä ainakin tämä, ehdoton kekkereiden suolapala: voileipäkeksit, ne aidot neliskanttiset. Ne oli voideltu ja päällä juustoa/ makkaraa tai maksamakkareviipale sekä paprikasiivu tai kurkkuviipale. Jos oli oikein hienoa niin ehkä myös persilja koristeena 😉 En kaipaa niitä lainkaan, vieläkin puistattaa ajatella… Ja broilerin koipireidet, savipadassa riisin kanssa valmistettuna. Silloinhan ei oltu mistään suikaleista ja pihveistä kuultukaan.
Yllättävän vähän sitä muistaa, enkö sitten ollutkaan lapsena ruoasta kiinnostunut? Hmm, luurankojako kaapissa 🙂
Comment by oliivia — 1.3.2008 @ 19.38
No Herrey´s! Diggi-loo diggi-ley alla tittar på mig! Katsopa vaikka Youtubesta. Euroviisut ja missikisat olivat 80-luvulla vuoden kohokohtia. Tuula Polvi oli ihan kuin prinsessa.
Kalkitokset oli niitä juttuja, joita… no, kalkitettiin. 😀 Siirtokuvia, vai mitä lie toiselta nimeltään.
Comment by Matleena — 2.3.2008 @ 10.17
Oliivia, voileipäkeksit. <3 Niistä myönnän pitäneeni, ihan sellaisenaan, mutta eipä niitä juuri tule vastaan enää. Ja olemattoman ravintosisällön vuoksi niitä ei tartu kaupastakaan… Eikö Rex-keksit olleet jotain vastaavia, joista sitten se kakku tehtiin? Broilerin koipireisiä meillä en muista olleen, mutta kokonaisia kanoja kyllä, sitten äiti sai perata kaik hyvät “turvalliset” kohdat syötäväks 😀 Edelleen vältän nahkaa ja monenlaista epämääräistä. Vaikken lainkaan siinä määrin 😉 Eikä ruoka kyllä ollut lapsena erityisen kiinnostavaa, itse asiassa täytyykin kohta haastatella vanhempia että oliko vai ei, just ollaan lähdössä sunnuntailounaalle!
Matleena, Tarja Smura! Ja Ã…sa Lövdahl oli ehkä kaunein mun mielestä. Siirtokuvat oli huippuja! Ja taas tulee euroviisut, onneks kaik paineet on menneet ku se yks himoittu voitto on jo tullut. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.3.2008 @ 11.50
Rex-kakku oli käytännössä jääsuklaata ja suhtkoht mauttomia keksejä kerroksittain 😀 Oliskohan NallePuhkeksit tänä päivänä lähimpänä maultaan?
Appelsiiniriisi löytyy ruotsinkielisistä resepteistä nimellä ris á la Malta. Keitettyä riisiä ja vaniljanmakuista kermavaahtoa sekaisin, sekaan appelsiinifileitä, syödään kylmänä.
Comment by annamanna — 2.3.2008 @ 16.26
Annamanna, yäääää, Rex kuulostaa karmealta 😀 Ja Nalle Puhit lienee jotain ihan sellasia peruskekuja? Ei mitään käsitystä. 🙂
Appelsiiniriisi ei houkuttele, muistuttaa tosin paljon tanskalaista joulujälkkäriä ris a la mande, manteliriisiä, joka muistuttaa taas meidän riisipuuroamme, muttei ole yhtä hyvää, vaan liian makeaa ja ällöä. Siis minusta. Riisipuuro on mannaa!
Ootkos muuten sama AM kuin Kehossa, saako tiedustaa? Valehtele jossei saanut 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.3.2008 @ 17.01
Keho?? ei sano mulle mitään. Rupesi vain vanhat nickit olemaan turhan leviälti netissä, halusin erotella äiti-ruoka-kommentit muusta elämästä ja tuo tuli ekana mieleen.
Rexkakku oli karseeta, en oo syönyt ainakaan 25 vuoteen… Nallepuhit (ja kait alkuperäiset Rexkeksitkin) on perusmauttomia murokeksejä.
Tuo Ris á la Malta on Ruotsissa just aika yleinen joulujälkkäri. Enkä sitäkään oo 80-luvun jälkeen suuhuni pistänyt 😀
Comment by annamanna — 3.3.2008 @ 14.46
Annamanna, oo selvä, anteeksi jos hämmensin. 🙂 Nikissä ei siis ole mitään vikaa. Ja murokeksit on kyl sellanen “herkkujen” laji, etten ymmärrä kuka niitä napostaa kun kaupoissa pysyvät… Vaan enpä tiiä, niin ne Marietkin maistuivat ihmeen hyviltä kun käytin paketillisen Carloksen (sitruunamarenkipiiras) pohjaan… Ehkä murokeksitkii tekis uuden tulemisen ;-D
Vaan voin siis lakata unelmoimasta REx-kakusta kiitos sun huolellisen kuvauksen, myös riisit voin jättää tanska- ja ruotsalaisille 🙂 Tuli muuten mieleen, että Thaimaassahan on myös perinteinen riisijälkkäri, ei tosin jouluun liitoksissa, nimittäin Sticky rice with mango. Ei sekään mun suosikkeja.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 3.3.2008 @ 17.12
Voi voi, minulla ei ole kerrottavana mitään muistoja tuolta kultaiselta vuosikymmeneltä. Istuin silloin vielä pinnasängyssä eikä kulinaarisista elämyksistä ole mitään kommentoitavaa… Mutta minut pysäytti nuo mokkapalat. En ole niitä nimittäin koskaan tehnyt, mutta mieluusti olen kyllä syönyt ;).
Comment by Christina — 3.3.2008 @ 19.49
Kalkitokset jo selvitettiin, joten jäljellä on Pakastetalo. Huima, kylmä paikka, josta sai vain ja ainoastaan pakasteita. Sinne oli päästävä äidin mukaan, ihan ehdottomasti. Ostettiin (varmaan ainakin) pakastekanaa, tai ehkä se jo sillon oli broileria, he-ma-paa (kyllä, parhaimmillaan jäisenä!) ja maailman parasta appelsiinimehutiivistettä, joka oli kuin nektaria (rähmäkäpälät aina kokeilemassa).
Noin muuten kahdeksankymmenluvusta tuli yllättävän vähän ruokajuttuja mieleen. Ehkä kotona kuitenkin syötiin aika perusruokia? Ja lapsethan muistaa tietty karkit… lätkäliigat, merkkarit (ne oikeet), fazerin siniset napit, suffelit (joita onneksi saa edelleen!).
Mitä sun vanhemmat muisti kasareista?
Comment by sammakko — 3.3.2008 @ 20.10
Christina, voi pientä 😀 Mut mokkapalahommiin sitte mars ja ownaat kasarin näin jälkeenpäin! Joku hyvä (eli tod. huono) kauhuleffa seuraks ja pyjamabileet, sellases ympäristös meillä ainakin joskus mokkiksia kulu. Kulu kyllä irttareitakin, jotain kovia pääkalloja ja muita. Miten karkkikin on niin nostalgista 🙂
Sammakko, pakastetalo on kyllä jääny kokematta, vaikka kanoja on kyllä syöty. Hemapaa meillä ei koskaan ole kotona ollut, se on mulle henk. koht. tuttu vasta koulun maittavista (hrm) kasvisruoista. Mikä oli parasta aplarimehutiivistettä?! Meillä juotiin aina Fanttia, joka oli IHANAA vadelmamehutiivistettä, ja mun parhaalla ystävällä oli aina Bravo-aplarimehua tetrassa, maistu jaffalta!
Fazerin siniset napit! Alan pian vollata :’) Suffelimainoksenkin muistan elävästä, jotku hyvännäköset poika ja tyttö pomppi jättisuffelilla. Driiiim oooon.
Arvaa muistinko edetä kasariasiaan; meidän keskustelu ruoka-aiheesta rajoittui, että kommentoin isille, että se aina yritti saada maistamaan kaikkea, ja minä hullun ronkelina pelkurina en missään nimessä halunnut, ja isä ei muistanut tästä toimintatavasta mitään. Äiti puolestaan jatkoi, että hän ei koskaan ole pakottanut ketään syömään mitään, sillä on joutunut itse pienenä tyttönä istumaan tuntikausia kylmän puurolautasen edessä, ja äiti inhoaa ja kammoaa puuroa sydämensä pohjasta. Häneltä riittää siis sympatiaa Einari Epäluuloille. <3 Eikä isikään niin paha ollut, tai itse olen vain oppinut paremmille tavoille 😉
Comment by ylimuuli — 3.3.2008 @ 21.40
Meilläkin se oli nimenomaan isi, joka vaati että kaikkea pitää maistaa, ainakin kolme kertaa (ja ottaa KUNNON pala), vasta sitten voi päättää tykkääkö vai ei. Ihan kelpo neuvo, näin jälkeenpäin ajatellen. Ja pöydässä on meilläkin istuttu, inhokkini keitettyjen perunoitten edessä. Kerran riideltiin aiheesta isin kanssa oikein kunnolla, minä istuin ja vollotin niitten kammottavien perunoitten edessä, kunnes isi-kulta taipui ja paistoi perunat voissa, ripotteli päälle paprikajauhetta ja ruohosipulia, ja minä söin itku kurkussa mutta hyvällä ruokahalulla. Kumpikin voitti 😉
Aplarimehu, sitä en ole koskaan enää löytänyt. Mutta se oli kuin olikin maailman parasta.
Comment by sammakko — 4.3.2008 @ 15.28
Mikä niitä isejä oikein RIIVAA?! 🙂 Neuvo on kelpo, kun makuaisti on kehittnyt, mutta lapsestahan ruoat voi maistua kovinkin eriltä… Ja TUNTUA pahoilta suussa. Erityisesti jos on sensorisen prosessoinnin ongelmia, jotka siis ei ole ihan tavallisia muttei nyt kamalan epätavallisiakaan. Juuri purutuntuma on itselle ollut aina se tärkeä, sen takia limaiset sienet ja katkaravut ja simpukat ja muut on olleet aiemmin mahdottomia. Nyt enää loput äyriäiset 😀
Aika hyvä matsi ollu teillä, hienoo ku pidit puoles! Aplarimehut on kyllä Bravota (kiitos Vapun) lukuunottamatta mulle äärivieraita. En muutenkaan oo mehuihminen, vaikka mehumuuli kyllä.
Comment by ylimuuli — 7.3.2008 @ 22.54
Herkkuohje tämä mokkapalat, tuli leivottua. Linkitin ohjeen sivultasi omaan blogiini koska täältä löytyi senmoinen hehkutus herkusta. Kiitoksii:)
Comment by vaaleanpunainenmarenki — 19.10.2012 @ 20.16
Marenki, tää on kyllä ihan pettämätön ohje, toimii aina. Kiitos linkityksestä!
Comment by Meri — 20.10.2012 @ 10.12