En ole aikoihin osallistunut kuukauden ruokahaasteisiin ja ajattelin, että lokakuun kohdalla otan itseäni niskasta kiinni ja pistän taas kapuloita haasterattaisiin. Vaan kuten saatettiin todeta jo tuoreimman haasteen alkumetreillä, meitä ei oltu luotu yhteen. Itse itseäni lainaten, olen kommentoinut haastetta houstaavan Kulinaarimurun postaukseen 2.10.08 klo 6.33 paljon puhuvasti: “Nöyyyyyy….. Mul jää nyt kaik haasteet ihan käyttämäti 😀“. Luuserihenkeä, tässä burrossa.
Ja siihen se olisi jäänytkin, ellen olisi torstaina kohdannut vahvaa tukijoukkoani, joka kannusti ja korvensi koettamaan silakkaa. Ohjeeksi sain ostaa silakkafileitä ja niistä sitten pitäisi pakertaa jotakin. Koska olen kuitenkin kuuliainen muuli, säestin eilistä hallista ostamaani tonnikalaa läjällä silakkafileitä. Kalafile kuin kalafile, tuumin. Väärin luulin. Eilen illalla tartuin silakkahaastetta hanurista ja heivasin pannulle. Seuraksi surautin uusinta uutta, innovaatiota nimeltä hasselpähkinä-päärynä-pesto. Oheen vielä kukkakaali-porkkana-pyree ja siinä se annos nökötti.
Maistoin. Pesto oli hyvää. Sose oli hyvää. Puolukkasose oli äs gud äs evör. Mutta silakka se vaan ei mene muulin kurkusta alas, pienine ruotoineen, makuineen ja olemuksineen. Siinä se siis on, heikko kohtani. Heivasin halvat silakat bioon ja nyt mietin kuumeisesti, kelle lykkään jääkaapin jämäfileet. Että ei tästä nyt mitään tullut kuin uskonvahvistusta omaan rakkaimpaan inhokkiin. Jos tästä mitään kostuttiin, niin ehkä tämän paahteisen ja hiukan makean peston ohjeen kehtaan laittaa. Anteeksi, Välispiikki. :-/
Hasselpähkinä-päärynä-pesto
- pala päärynää
- kourallinen hasselpähkinöitä
- valkosipulinkynsi
- parmesania raastettuna
- reilusti rypsiöljyä
- suolaa
Paahda pähkinät kuumalla ja kuivalla pannulla, iske blenderiin. Perään muut ainekset ja öljyä riittävästi niin, että muodostuu pestomainen kastike. Maistele suola ja parmesaani kohdilleen ja keksi käyttökohde.
Mikä rohkea yritys! Mä voin eläytyä sun tunnelmaan oikein hyvin, kun kuvittelen silakkafileen tilalle esimerkiksi aidon, paksun suolakurkkusuikaleen. Jak.
Mut pesto vaikuttaa loistavalta! Minkä kastikkeeksi suosittelisit sitä erityisesti?
Comment by Anna — 26.10.2008 @ 10.03
Tiek, uppopaistaessa ne ruodot aika hyvin pehmenee, ja sit ku ne uppopaistetut fisut vielä marinoi, ni avot. Tehtiin kesällä, oli hyviä. Mut toisaalta, mä rakastan silakoita… Joten voipi olla että ollaan kummiski eri mieltä 😉
Comment by sammakko — 26.10.2008 @ 12.31
Onnitteluni rohkeudesta! Minusta ei ole siihen. Ei kertakaikkiaan. Silakan suorastaan massiiviset ruodot pistävät jo ajatuksissa kokkauskokeilut jäihin.
Comment by TiV — 26.10.2008 @ 13.34
öööö… onko tämä nyt mukana vai ei? Kun minusta tämä ohje on liitetty Kulinaarimurulassa siihen linkkilistaan, jotka OVAT mukana? Ja sitten mä kysyn näinkin varmaan peruskaura-asiaa, mutta en kyllä tiedä, että mikä ero on muusilla ja pyreellä, ja mäkin haluan tehdä pyreetä, kun on se vaan niin paljon hianomman kuulosta kuin muusi, plääh. 😉
Comment by Krisu — 26.10.2008 @ 13.48
Haasteisiin osallistuminen on täysin vapaaehtoista, ei tartte pyydellä anteeks 🙂 Älä kuitenkaan vielä luovuta silakan suhteen peipi!
Comment by Välispiikki — 26.10.2008 @ 15.32
Anna, kiitos eläytymisestä, ei meinaan hetkeen ole tullut tällaista tilannetta vastaan. Aiemmin niitä tuli hyvinkin tiuhaan 😉 Evoluutio, evoluutio. Pestosta en osaa ihan heittämällä sanoa minkä kanssa, vähän sellainen makeahko tosiaan ja suosittelen syömään melko pikaisesti valmistuksen jälkeen ettei päärynän maku kärsi. Mutta melko mietoa se on myös. Emmie keksi 😀 Kerron jos tulee mieleen. Tuo nyt oli vain tuollainen päähänpisto, kun päärynä ja paahdetut hasselit sopivat salaatissakin ihan järkyttävän hyvin yhteen.
Sammakko, uson kyllä sua, mutten sittenkään mene itsestäni takuuseen… Ja onhan se hyvä olla jotain, mitä inhoaa 😀 Että jos joskus vaikka kysytään. 😉
TiV, minustakaan ei melkein ollut, että haurasta on tämä ihmisen keittiöelämä. Ja noista lopuista en aio edes yrittää mitään, ajatuskin kuvottaa. Anteeksi suorapuheisuuteni 🙂
Krisu, juu minä kävin siellä ilmoittamassa että tällä postauksella EN osallistu, ihan noin vaan yritin olla vitsikäs 🙂 Eli ei ole mukana. Enkä tiedä, kuka tällaista tilitystä äänestäisikään 😀 Ja eihän muusilla ja pyreellä ole mitään eroa, paitsi että muusi on yleensä varattu perunalle ja pyree muille muodoille. Itse kutsun tätä muussiksi, mutta päätin kerrankin hienostella postatessani ja nimesin pyreeksi. Melko koppavaa ;-D Vaan eihän siinä mitään valmistussalaisuuksia liene. Vaan on mun mielestä jokin ero silti perunamuussilla ja perunapyreellä. Pyree on hienojakoisempaa ja löysempää, ehkä?
Välispiik, no en minä tosissani ollutkaan pahoillani ;-D Silakka on nyt kyllä taas hyvät tovit pannassa, että saas nähdä, kaivetaanko sitä enää koskaan esiin. Mutta onhan sitä aikaa. Olis niin halpakin, mokoma ruodokas.
Comment by ylimuuli — 26.10.2008 @ 18.32
Ach sooo ja tattista. tästä lähtien teen pelkkää pyreetä, hahaa! PS. Silakkakammoisimmankin suu sulaa mun reseptillä, jota et ehkä olekaan vielä käynyt katsomassa? (jumaa, mähän mainostan 😉 )
Comment by Krisu — 26.10.2008 @ 20.28
Vika on siinä, että ostaa VALMIITA FILEITÄ, jäks. Siis ei, ei missään nimessä. Pitää ostaa ihan tavissilakoita sellaisenaan, perata ja fileroida ne itse – harjoitellut itse varmaan 1-v. asti, joten se sujuu kätevästi. Tulos on aivan toista kuin teollisuusfileet. Uso poikkee!
Comment by Polgara — 27.10.2008 @ 11.16
Krisu, juu, meillä on valta nimetä kokkauksemme fiineiksi! Ja kävin katsomassa, tuollainen voisi jopa mennä alas kurkustani 😀 Ja kissanhäntä pystyyn, nimenomaan 🙂
Polgs, ouvelvelvel velhoseni lupaan ostaa kokonaisia silakkaloita jos tuut ne minulle omin kätösesi perkaamaan. Sitten katsotaan mitä uskon ja mitä en. ;-D
Comment by ylimuuli — 27.10.2008 @ 20.56
Aika erikoinen valinta tuo puolukkahässäkkä silakoiden kanssa. Voi olisit jauhanut silakat mössöksi ja pyöritellyt kalapullia, tietysti silloin nahka pois. Olisiko se mennyt pullien muodossa paremmin alas.
Comment by arleena — 27.10.2008 @ 23.38
Arleena, puolukka valikoituikin mukaan vain siksi, että näinä päivinä syön sitä kaiken kanssa, olen jumissa. 🙂 Ja ennemmin se tuon muusin kanssa meni, kuin silakoiden. Ja okei, kalapullat vois olla vaihtoehto. Onneksi en vielä heivannut loppufileitä, uskaltaisikohan niitä vielä, vaikka lauantaista saakka ovat olleet… Kiitos neuvosta.
Comment by ylimuuli — 28.10.2008 @ 6.33
Ruodot? Mitkä ihmeen ruodot?
Mää ostan silakat kokonaisina, perkaan pään ja tyhjennän vatsaontelon mutta ehdottomasti paistan ja syön kokonaisena. Ruotoineen. Sama homma pienille muikuille.
Koko fisun paras osa on rapeaksi paistunut pyrstö!
Comment by Mirka — 30.10.2008 @ 9.41
Q_:VIVA´LA´MARAVILLOSA´COMIDA´GELATINOSA_:!!!!!
Comment by bambito.nl@hotmail.com — 29.4.2009 @ 19.49