Meidän huudeilla irtokarkkeja on kyllä aina sanottu irttareiks eikä landesti irtsareiks, että repikää siitä (ja pelihousuistanne), senkin kielenkiduttajat 😉 Rakkaalla eekoodilapsella on tietysti useita nimiä, sillä kara eli karssu eli mässy eli päky maistui lapsena huolestuttavankin hyvin. Silloin en tosin ollut yhtään huolestunut vaan pidin itseäni aivan normaalina. Jälkeenpäin olen kuitenkin tuumaillut mielessäni niitä Fredan ja Merimiehenkadun Jumijamista ostettuja säkkejä, että olivatko kooltaan kuitenkin lähempänä joulupukin kassia kuin sopivaa kara-annosta… Enkä nyt tarkoita sanoa, että olisin syönyt karkkia poikkeuksellisen paljon vaan että kuinka optimaalista ravintoa se nyt oikein on. Tietysti väyrysenpäillä on sijansa kasvatuksessa ihan noin kulttuurispoliittisessa mielessäkin, että ehkä jotain on saatu vastineeksi.
Vaan optimaalisuudesta viis, mikään ei ollut lapsena ihanampaa kuin valkata luistelun jäljiltä varpaat jäässä Johanneksen puiston eli Joharin jääkentän kulmassa olleesta kiskasta (siis mikä kipsa?) pippurisia salmiakkimerenneitoja ja vaaleanpunaisia sokeroituja luita niillä penneillä mitä taskussa silloin joskus asui. Eikä partion loputtomista hiihtohaikkeista ja vaelluksista olisi mitenkään voinut suoriutua järkeään menettämättä ilman vadelmaremmejä, ufoja, salmiakkipääkalloja ja sukkuloita. Muistelenpa vielä, että osa karkeista palasi usein leirin jälkeen syömättömänä kotiin, toisiinsa liimautuneina ja möhnäisinä.
Nykyään ostan irttareita aniharvoin, joskus leffaan tai sitten hetken mielijohteesta. Koska olen närppijä, satsini eivät päätä huimaa: ehkä 40 grammaa on kerta-annoksein. Yleensä valikoimaan kuuluu yksi tai kaksi englanninlakua, pari lakutoukkaa, valkoinen lumipallo (niitäpä ei ollut, tässä joku kamala esanssinen vaaleanpunainen tuuraamassa), joku salmiakki (kuvassa Djungelvrål, erinomainen jos tykkää) ja vaahtosieni. Lisäksi ehkä pari pähkinää, maissisuklaapallo (terveisiä Satujatarelle, taas ollaan samiksia!) ja muutama banaanilastu. Lihansyöjä esittää poikkeuksetta sarkastisen kommentin pussini koosta. Että ihan överiks meni taas! (Lihansyöjä muuten ostaa pelkkää suklaata, jos joskus arpoo irttareita itselleen.)
Se on muuten outo ilmiö, kuinka toisen pussissa on aina pelkkiä huonoja karkkeja. Mikähän siinäkin on?
Avautumaan minut haasti ihana Välispiikki, ja itse haluaisin edelleen urkkia Pastanjauhajien Rosmun ja Pepan, Korianterin Liinan sekä Aamiainen ruohikolla -Juhanan irttarimakua. En tosin tiedä, syökä esim. Juhana lainkaan mäsbänderiä 😀 Sitäkin haastavampaa.
Pöndelläkin sanottiin kiska, mut karkit oli kyllä irtsareita ja ovat edelleen! Onnex meitä kuitenkin yhdistää vaahtosienet ja merenneidot pienet 🙂
Comment by Välispiikki — 26.11.2008 @ 21.01
Välispik, saavat olla, nuo lisäaineiset rakkaat! Mahtuu sitä maailmaan sanoja (ja rakkautta). ONNEX on lakutoukat ja merenneiot ja vaahtosienet. Sillä noitapillithän on ihan kamalia! ;-D
Comment by ylimuuli — 26.11.2008 @ 21.19
Saatan mä saada kerran kahdessa vuodessa sellaisen mielenhäiriön, että syön vähän näitä englantilaisia lakrisikonvehteja, jotka lapsena oli mun suosikkeja. Tummaa suklaata sen sijaan syön joka päivä. Tänään meni Lidlin appelsiinilla maustettua Ecuadoria muutama pala. :-b.. . Eli tässä asiassa oon vähän niin kuin Lihansyöjän linjoilla.
Comment by Juhana — 26.11.2008 @ 21.22
Juhana, joo mielenhäiriöhän irttarit nimenomaan ovat. Nostalginen mielenhäiriö 🙂 Ja oot oikeesti mun linjoilla etkä Lihansyöjän: mä syön päivittäin palan tai pari tummaa suklaata, Lihansyöjä sen sijaan pitää vaaleammasta ja syö harvemmin. Tosin on se kouliintunut jo tummempaankin 😉
Comment by ylimuuli — 27.11.2008 @ 6.24
Mäkin kannatan irtsareita ja kiskaa. Ollaankohan Välispiikin kanssa samalta suunnalta? 😀 Tosin tarkemmin ajatellen me puhuttiin kyllä useammin ihan “kioskeista”…
Mutta että KARA! Oon oppinut tuon sanan eräältäkin espoolaiselta, ja luulin että se on joku niiden perheessä kehitetty vitsi :D. Älä ny sano että mehukin on MEHKAA? Niinkö niillä nii.
Aivan hirmuisen vakavia nämä sana-asiat, eikö 😀
Comment by Anna — 27.11.2008 @ 12.05
Irtokarkki on irtsikka ja kioski on kioski tai kiska.
Jotain jaettavaa löytyy meidänkinkin pusseissamme siis. Mutta sullon kyllä niin vähän, etten raski sun namusia syödä. (Jotenkin tuli mieleen joku oulun reissu, jossa keräsin koko porukalle irtokarkkeja pussiin ja mietin kamalasti, että toivottavasti tässä nyt on kaikikille jotain… ;-D) Tumma suklaa on MUST.
Comment by satujatar — 27.11.2008 @ 12.12
nallekarkki.
Comment by Mirka — 27.11.2008 @ 13.26
Merkkarit ja merenneidot (ne suolaiset), remmit, luut ja huulet! Turkinpippurit, sienet, pääkallot! Muistan kaikki. 😀
Mutta mutta .. pitkä matka ollaan tultu siitä 80-luvun nostalgisesta pikkupussista nykyiseen marketlaarivalikoimaan. Jo pelkästään irtokarkkeja on tarjolla yksi käytävällinen, jonka lisäksi valmiiksi pakattuja säkkejä ja laatikoita kaksi käytävää lisää. Näin ainakin Keskolan ja S-ryhmän kaupoissa. ARGH!
Karkit vie enemmän tilaa kuin vihannesosasto stna.
Ja kun ennen vanhaan oli kiskalla valmiina 5 markan pusseja, nyt täytetään ämpärit omin käsin. 100 grammaa on nykyään kai minimi mitä ostetaan, kun ennen otettiin “markalla luita”. *niisk* Ja Makuunissa ei saa antaa lapselle karkkilapiota käteen!
Sori Müeli, nyt niuhoäiti pilasi sun muistelot! 😛
Comment by Kukka — 27.11.2008 @ 13.48
Anna, mistä sää tiesit?1+++!! Mehu on NIIIIIIN mehkaa! 😀 Luulin kyl et se on mun ite keksimä sana mut keksiihän niitä muutkin 😉
Satujatar, siinä sun keräämässä pussissa oli just jotain maissipalleroita tms. joita onnellisena natustin 🙂 Hyvän säkin kokosit. Ei vaan meinaan o heleppo tehtävä. Tummaa suklaata en vaihda. Tai kaihda.
Mirka, uuuuuuu, löytyi sunkin soft spot <3 Nallet oli hyviä.
Kukka kuule, olen aivan samaa mieltä, ei tuo ole edes mitään niuhotusta vaan silkkaa asiaa! Luonnon karkille pitäs ehdottomasti antaa enemmän kunniaa ja jalansijaa. Vaikka on hetkiä, jolloin "luonnon karkki" ei lämmitä.
Mitkä ämpärit?! Haetaan omalla ämpärillä karkkia niin kuin ennen maitoa pullolla? Miksei lapselle saa antaa lapiota? MITÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUUU?!? 😀 Ihana ku tulit muistelee ja niuhottamaan <3
Comment by ylimuuli — 27.11.2008 @ 20.30
Okei, selvennän. 😀 Karkkiämpärillä tarkoitan näitä .. no, vaikka tätä Muumi Karkkiämpäriä, josta löytyi kuvakin, tosin Finnairin kaupasta mutta myös Makuuni myy noita .. https://www.finnairshop.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplayPopupView?storeId=10001&categoryId=12126&subCategoryId=12130&productId=35381&langId=1
Eli ei haeta omalla ämpärillä, kun niitä myydään valmiina. 700 grammaa. Huh.
Ja ne lapiot! Tarkoitan annostelulusikoita, joilla vaikka Makuuneissa karkkeja laareista kaivetaan. Jos lapsi saa itse valita omat karkkinsa, pahimmassa tapauksessa sille ei tule loppua, vaan pussiin päätyy luu toisensa perään. :-O
Mutta on tosiaan aikoja, jolloin karkki tulee tarpeeseen. K-18 ei silti olisi yhtään huono ajatus. 🙂
Comment by Kukka — 27.11.2008 @ 20.47
Kukka, olen mykistynyt :-O Ennen ämpäriin laitettiin hiekkaa! Ja sen verran ymmärsin, että lapio on se karkkilaarilappari, mutta en tajunnut, että ehkä tosiaan riskaabelia antaa sellanen naperolle itselleen. En olis antanu itellenikään skidinä 😉 Paitsi että rahojen vähyys vaikutti silloin myös. Saako lapset nykyään jotenkin hirveesti käyttörahaa?!
K-18 olis niin hyvä, karkki on vaaralista. 😛
Comment by ylimuuli — 28.11.2008 @ 6.25
Haloo Helsinki, missähän landella ootte kasvaneet? Siis paikka mistä irtsarit ostetaan on tietysti kikkari eikä todellakaan kioski 😀
Comment by polkkapossu — 28.11.2008 @ 22.38
Kikkari!!! Hihii… vähänkö hyvä. Samoilla huudella muulin kanssa kasvaneena voin kertoa, että kiskaksi sitä kutsuttiin. Jos piti selventää, mikä kiska, niin esim. kybäkiska tai ärkiska 🙂 Irtokarkit oli ehdottomasti irtiksii/irttiksii, eikä mitään irttareita. Jännää, miten muutamalla korttelilla on jo vaikutusta, hehee. Tai ehkä mä vaan liikuin oudossa porukassa. Ja kyllä mäkin oon kutsunut mehua mehkaksi aina, kutsun vieläkin. Hassuu. Välillä se on tosin muhe tai hemukin.
Uuaah, muistatkos muuli niitä jäätelöitä, joissa tikku olikin purkka? Ei ollu muistaakseni kovin hääppösen makusia, mutta silti kaikki osti niitä. En vieläkään tajuu miksi. Tuli muutenkin mieleen vaikka mitä lapsuuden ajan kiskaostoksia. Sait aikaan oikein kunnon nostalgiahetken täällä kaukana kaukana poissa… 😀
Comment by hansus — 1.12.2008 @ 20.59
Pp, aiJOO! Kikkarilta. Tässon se hyvä etten enää koskaan käy kioskilla kun en kehtaa ees AATELLA SANAA KIKKARI niin miten voisin mennä 😀
Hansus, siis mitä irttiksii?! Irttarit ku irttarit. Ei rehellisyyden nimissä muistan kyllä, että sanottiin niitä irtiksikski. Oot oikeessa. Ja todellakin muistan purkkajäätelön!!! Kreisein idea evö. Myös pussiin pakattu hattara, suussa poksuva jauhe ja snoozyt on muistissa. Nostalgia on ihanaa <3
Comment by ylimuuli — 1.12.2008 @ 21.05
Joo, siis ihan kreisii. En ikinä enää ostais niitä, mutta kaipaan niitä silti 🙂 Suussa poksuvan jauhe oli ihan ykköstä. Ja ruohopurkka. Siis se vihreä spagettimainen purkka, jota oli pussissa semmonen nyrkin kokoinen möykky. Samaan sarjaan kuului tuubipurkka ja teippirullapurkka. Ihanan kasareita juttuja kaikki. Snoozya en kyllä muista… Oih, sitten oli vielä Roger Rabbit -mehujää, jossa oli ällö hyytelömäinen kielen näköinen sisus. Yrf. Kovin esanssinen, etäisesti vadelmainen maku. Nyt ku tää mun kommentti kerran on jo kaukana irtokarkeista ja kiskoista, ni muistelenpa vielä Aurinko Palmaa. Oli ihan parasta limpparia silloin lapsena. Ja ne lasipullon korkit! Taitaa löytyä vielä nykyään Laitilan limuista, vai oonko erehtynyt?
Comment by hansus — 1.12.2008 @ 21.32
Tuubipurkka oli IHANAA!! Se tuoksu on nostalgiaoodeet! Roger oli tod. ällö. Aurinko Palma oli jotain niin eksoottista ja erityistä… Huokaus. Joskus pitäs järkkää sellanen leffantsiikausilta, että hankkis paikalle kaikkee entisaikain mässyy ja jotain grillisipsejä ja paahtoleipää, niitä me syötiin sillon way back when 😀 Aika herkut. Ja Bravo-appelsiinimehua, joka maistu jaffalta.
Comment by ylimuuli — 2.12.2008 @ 7.06
Joo, me syötiin kaverin kanssa aina grillisipsejä homejuustodipillä. Kukaan muu ei tykänny homejuustosta, joten saatin koko kermaviilipurkillinen itellemme. Oli muuten loistava yhdistelmä. Ja itsetehdyt popparit! Ne on vieläkin parhautta. Ehdottomasti pitäis järkkää leffantsiikausilta! Oih, se ois niiin kivaa! Meillä on tosin vielä(kin) järkkäämättä se ruokailta. Aika noloo. Vastahan sitä on pari vuotta suunniteltu. Heh 😀
Comment by hansus — 2.12.2008 @ 12.53
Hans, hyi sinihome! Valkoiseenkaan en olis koskenut nuorena. Että piä purkkis 😉 Popparit ehdottomasti itse tehtyinä ja pippurilla maustettuina. Pitäs ehkä tehdä taas joskus. Ja tosiaan, pari vuotta ei oo hei vielä aika eikä mikään.. Sitte mummoina ;-D
Comment by ylimuuli — 2.12.2008 @ 20.34
Niinno, toiset pari vuotta menee nyt ainakin vielä, ku kerta asun täällä kaaaaukana. Tai voidaanhan me se täälläkin järkätä, jos satut näille kulmille 😉 Mummoiks asti ei kyll ootella. Ja kiitos, mielelläni pidän purkkini. Homejuustot on mahtavia! Mä pistelin sinihomejuustoa ruisleivällä jo ennen ku osasin edes puhua 😀 Mutta myönnän kyllä, että olin ehkä hieman erilainen lapsi, hehee.
Comment by hansus — 3.12.2008 @ 11.09
Hanshuhs, no ehkä yritän piipahtaa siellä päin ohikulkureissulla tms. Ja miten niin hieman?! 😀 Mää söin vaan MUUSSIA.
Comment by ylimuuli — 3.12.2008 @ 22.04