(…when you’re in need of love they give you care and attention.)
Niinhän se on, että ruoanlaitossakin sitä helposti lehmääntyy pyörimään niiden samojen kavereiden kanssa. Toisin kuin ihmiskaverit, näitä kaveriporukoita kannattaa kyllä hiukan vaihdella sesongin mukaan. Ja yleensä se tapahtuukin melko itsestään, kotimaiset tomaatit kun eivät talvella houkuta ja toisaalta ihanan muhkea keräkaali kutsuu leikkimään keskiaikaa patoja ja keittoja keittelemällä.
Tämä on siis eräänlainen kiertotie kertoa, etten ole kokannut mitään uutta mullistavaa, vaan aion boresti latoa eteenne pari perushelppoa atriaa muistutukseksi. Kas näin:
Kuka maksaa?
Okei, ehkä maksapihvit ei ole se iisipiisein paleokeikka, mutta suositeltava yhtä kaikki. Kysykää vaikka Dr. Terry Wahlsilta, joka paransi MS-tautinsa metsästä-keräilijä-ruokavaliolla (paleon pidempi ja poliittisesti sitoutumattomampi nimi). Erihyvää puolijäisten puolikoiden kera.
Ottaako kaaliin?
Tämä rumahinen mainostaa yhtä lailla sekä ikimuistoista ja lämmittelykertojen myötä alati parantuvaa kaalisoppaa että jauhelihakeittoa. Tässä siis molempia aineksi. Kaalisopan voi tehdä myös nakkisattumilla (tai miksei merenelävin?) ja vastaavasti jauhelihasoppaan ei ole pakko tupata kaalia. Paleosopalla on helppo keitottaa – jopa niin helppo, etten tarjoile ohjetta. (Uusavuttomille vinkki: kasvista ja juuresta pataan, perään vettä ja lopuksi proteiinisattumat sekä suolaa.)
