Apinakeittiössä on ollut hiljaista, kun itse apina on kiitänyt maailmalla, töissä ja treeneissä, kiireessä ja ilossa, seurassa ja seurassaan. Kiinnostus ruoanlaittoon on lähestulkoon nolla. Sen verran tilanne kuitenkin on eri kymmenen vuoden takaiseen, että nyt OSAAN kokata, vaikka en oikein viitsi. Tietysti kokkaan sen verran, että hengissä pysyn, mutta kun töissäkin on jo kolmisen kuukautta ollut huomattavan hyvä salaattipöytä, lounaseväitä laittamastakin olen päässyt.
Päivät suhahtelevat päivätöissä, CrossFit Herttoniemessä sekä valmentamassa että treenaamassa, lisäksi aikaa riittää ihmisille, lukemiselle ja fillaroinnille. Sitten viime postauksen olen käynyt Kööpenhaminassa ja Glasgowssa, joista jälkimmäisessä tällä viikolla. Matkakuume on edelleen kova ja kesäloman reissut ihan auki.
Ruoan suhteen olen vapauttanut itseni kaikista kahleista, eli vain syön. Kilpparilääkkeet lopetin marraskuussa. Olen superterve, iloinen, energinen ja skarppi. Treeni kulkee ja rautaa nousee aina vain enemmän. Jos haluat nostaa kanssani, tervetuloa Herttoniemeen! Tulevana lauantaina 29.6. meillä on siellä kevyet avajaiset (sali on kyllä ollut auki jo kolmisen kuukautta), tulkaa moikkaamaan 🙂 Pakko ei ole nostaa tai hiota, saa tulla ihan vain poikkeamaan!
Sain purkin maailman parasta mansikkahilloa (Lihansyöjän äidin, huraa!), joten sen kaveriksi piti tehdä pannaria. Pannari on summittaisella ohjeella tehty, n. 2dl kookosmaitoa, 6dl vettä, 4 munaa, muutama desi tattarijauhoa, suolaa, steviaa, kardemummaa, n. 50g voita. Uunissa 225 asteessa puolisen tuntia. I love it.
Vitamix porskuttaa edelleen uudenveroisena. Nyt jauhoin sillä kaappiin unohtuneet maapähkinät voiksi, lisäsin vain oliiviöljyä ja suolaa. Ennen surautusta paahdoin pähkinät pannulla. Laitetta voi suositella lämmöllä.
