Pienen muulin asiat ovat kerrassaan hulppealla tolalla. Mielikuvituksellisen leiriviikon, jolla mm. baunssattiin reggae-letkassa Don’t worry, be happya Kokkisodan viime metreillä, jälkeen suoritettu siirtymä mökille suuren järven rantaan tuttujen ihmisten (ja koiran!) pariin valmiiden piirakoiden äärelle virittää sorkkaeläimen kuin sorkkaeläimen viikonlopputunnelmiin. Suolainen ja punainen pesto-tomaattipiirakka nosti kasvisruoan arvostusta ja mustikkapiiras oli as good as ever. Tuoreista mustikoista, muuten.
Punainen piirakka
Pohja
- 2 dl jauhoa
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl raastettua parmesania
- 100 g rasvaa (juoksevaa tai normia)
- (2 rkl vettä)
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja parmesan ja nypi ne sekaisin rasvaan. Lisää vettä vain, jos taikina tuntuu liian kuivalta ja murenevalta. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja aseta jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.
Täyte
- 400 g kirsikkatomaatteja (Kiskon ovat NIIIN parhaita!)
- 1 prk eli n. 185 g punaista pestoa
- pippuria, öljyä
Levitä pesto levänneelle piirakkapohjalle. Halkaise kirsikkatomaatit puoliksi ja asettele ne pestopedille. Voitele tomaatit öljyllä ja rouhaise päälle pippuria ja suolaa. Paista 175 asteessa n. tunti. Valmista tuotetta voi piristää vielä halutessaan vaikka mustilla oliiveilla ja tuoreella basilikalla. Niin kuin se nyt mitään piristystä kaipaisi! 😛
Mäkijuoksutreeni oli silkkaa mielihyvää erinomaisessa seurassa ja kasvatti ruokahalua illan grillikoitosta kohden. Ennen grilliä ja jumalaisia karsinogeenejä lyötiin löylyä universumin ihanimmassa saunassa, jonka pehmeät löylyt ja uskomaton näkymä suoraan järven ylle pitkittävät sauna-aikaa.
Grilliin tuupattiin täytettyjä herkkusieniä, maissia, lihaa ja omasta toimestani mattopiknikillä koestettuja inkiväärimarinoituja kanakepakoita. Kepakot maistuivat muillekin kuin minulle ja saivat osakseen suuria kiitossanoja. Kunnia kuuluu tietysti Ruokalalle, joka reseptin minullekin esitteli. Tekisi mieli tehdä heti uudestaan, harvoin kana on näin poikaa!
Yömyöhällä sinisessä kesävalossa yllytin pelaamaan vielä korttia. Niinpä paiskoimme hullunkurisen tunnelman vallitessa kolme hyvää erää ristiseiskaa ennen makeita yöunia. Ja mitä savanniin tulee, otsikko viittaa seuraavan päivän kiihkeään Alias-otteluun. Pelaaminen on joskus niiiiiin parasta!
