Sain Jamien silikonisen kuuden muffinssin vuoan lahjaksi jo viime jouluna ja olen vuokaa käytellytkin, mutta vasta nyt muistin kuoressa mukana tulleen lupauksen exclusive recipe included inside: Strawberry Muffins. Hah! Ja siellähän se olla kyykötti. Koska perhepiirissäni on juuri tapahtunut Suuria Asioita ja niitä juhlistettiin tänä iltana kuohuvan voimin, oli muikea mahdollisuus leipaista muffinit.
Hakaniemen torilta haetut makeat polkat olivat omiaan reseptiin, joka sisälsi oikein muulimaiseen makuun sopivia aineksia, mantelia ja valkuaisia. Vaikka hetken jo prosessin aikana epäilin että ohjeessa on virhe, kun valkuaisia ei vaahdotettukaan, muffinssien putkahdettua uunista ulos en epäillyt enää mitään vaan hymysin jo täyttä päätä. Leivonnaisten oppikirjamainen irtoaminen silikonivuoasta vain paransi tuultani ja pistelin sitten poskeeni yhden kokeeksi. Jeppistä, kymppiä pukkaa. Mehevä ja maukas, ei liian makea, ihanan kostea ja mansikkainen.
Mansikkamuffinssit hupenivat muidenkin syöjien vatsoihin iloisesti ja erityismainintana muffinssien kunniaksi kerrottakoon, että jopa lapinkoira, joka ei yleensä välitä makeasta vähääkään, nautiskeli muffinsia paperia myöden. Taas läikähti lämpimästi eläinleipurin sydän.
Jamien mansikkamuffinssit
- 125 g voita (tai maidotonta margariinia)
- 115 g murskattuja manteleita (tai rouhetta, itse pidän suuremmista sattumista)
- 200 g tomusokeria (vähän kelpaa vähentää)
- 115 g jauhoa
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 5 valkuaista
- 150 g tuoreita mansikoita (Itse mätin varmaan kolminkertaisen määrän kun eihän minulla vaakaa ole. Ihmekkös olivat meheviä :-))
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Perkaa ja viipaloi mansikat. Sulata voi ja jätä odottamaan. Yhdistä mantelirouhe, tomusokeri, jauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon munanvalkuaiset ja sitten voi, sekoita. Kääntele joukkoon noin kaksi kolmannesta mansikoista. Jaa taikina vuokiin ja nostele loput mansikat muffinssien päälle. Paista 15-20 minuuttia ainakin, oma uunini vei jopa 25 minuuttia.
Anna jäähtyä ennen kuin plopsautat ulos silikonisista kodeistaan. Taikinasta tuli kuusi silikonivuoan muffinssia ja viisi ameriikan muffinskokoisia paperivuokiin, yhteensä siis yksitoista. Maistuu sekä lämpimänä että kylmänä.
Heippu Mansikka,
Ottaen huomioon, etten ole ikinä ollut järin suuri muffareiden ystävä, nämä vaikuttavat varsin maisteltavilta. Tosin olenkin järiä suurempi manssujen kaveri.
Kyllä vähän on vieläkin itku silmässä, kun ei ollu mitään saumaa lähtee ruokablogitreffeille. Kaikesta päätellen teillä on ollu tosi kiva ilta, ja pärjäsittekin ehkä just ja just ilman mua, vaikka vähän ikävöittekin. No ehkä joskus vielä.
Comment by polkkapossu — 13.8.2007 @ 22.10
Voisiko noista eksklusiivista muffareista tuunata entistä eksklusiivisempia lurauttamalla mukaan tilkan alkkohoolia….?
Possu messiin pikkujouluihin!
Comment by Välispiikki — 14.8.2007 @ 14.13
Heippu vaan, Polkka Possunheimonheimonheimonpossu!
Itsekin kartan muffinsseja sekä kaupoissa että kahviloissa, mutta itseleivotut läpäisevät tiukan seulan, ainakin nämä uusimmat viritykset. Ja harmi oli kyllä ettet päässyt kalliolle kenoamaan, ikävöimme toki hurjina, vaan minkäs mahtaa. Oli mentävä sillä mitä oli tarjolla. Hyvinhän se menikin. Mutta ens kerralla ei sitten auta parku markkinoilla, muut menot saavat väistyä jotta vihdoin päästään PAINIMAAN!
Välispiik, voi? Olisko sulla jotku hyvät jallunjämät siellä vai mitä aattelit 😉 Pitäs muuten ehkä viritellä niitä salamahaasteita tässä joskus. Itellä vaan huonot saumat kun olen kohta neljä viikkoa pois maisemista.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 14.8.2007 @ 14.49
Likööriä aattelin lurutella, Jallu menee kokille 😀 Salamahaasteita sitten syyskuussa, kunhan itse kunkin tanssikortti hiukan väljenee varauksista?
Comment by Välispiikki — 14.8.2007 @ 16.57
Neiti senkuin luruttelee ja raportoi sitten lopputuleman. Ja jeah, kaipa se on maltettava haasteiden kanssa. Tai sitten jätän teille nipun haasteita siksi aikaa kun olen poissa ja palaan korkein odotuksin 😛 Olen muuten taas menossa Belgiaan (ensin tosin Britteihin), suklaata luvassa!
Comment by ylimuuli — 14.8.2007 @ 17.16
Oih ja voih, noi on kyllä niiiiin ihanan näköisiä! Meillä tosin sisälämpötila hiipii kohti kolmeakymppiä joten tarvii toivoa että kohta alkaa huonot säät (esmes huomenna kun lähen mökille XD) jotta pääsee kokeilemaan ennenkuin mansikat loppuvat.
Comment by deinin — 14.8.2007 @ 19.12
Taidan tehdä tuolla taikinalla jälkkörikakun parin viikon päästä suunnitteilla oleviin rapurallatuskekreihin. Raportti seuraa! Hyvää reissua, suklaisia tuliaisia 🙂
Comment by Välispiikki — 14.8.2007 @ 19.13
Deinin, mä taas pidän peukkuja että lämpimät jatkuu ja että vain öisin sataisi… Perjantaina alkaa LOMA ja suuntana on Affenanmaa, fillarein toki. Aika nostalgista kun olen ollut siellä viimeksi polkemassa 14 (!!) vuotta sitten! Mansikat eivät ehdottomasti saisi vielä loppua :-O
Velispiikkiväde, ohhoh, aikamoinen paakelsi mahtaa tulla. Ja rapuja; mä en ole ikuna päässyt niitä maistamaan. EHkä vielä lykästää. Ja kiitoksia vaan, tuliaisia tuon minkä saan laukkuun mahtumaan 😛 Tosin lähtö Britteihin vasta parin viikon päästä ja sieltä sitten Belgiaan. Mut hyväähän odotellaan, kieli pitkällä 🙂
Comment by ylimuuli — 14.8.2007 @ 20.10
Voi kun kuulostaakin kivalta tuo Ahvenanmaan pyörävalloitus. Itseni on tällä erää tyytyminen työmatkapolkuihin. Ihan kivojen maisemien poikki sekin reitti tosin kulkee, mutta johan se alkaa tuntua tässä vaiheessa kesää jo vähän turhankin tutulta, kun sen joka päivä joutuu veivaamaan. Rutkasti vaan auringonpaistetta matkan varrelle!
Pitäisi pikkuhiljaa arpoa almanakasta sopivaa pikkujoulupäivää. Onko Muuli marraskuussa ollenkaan maisemissa?
Comment by rosmariini — 15.8.2007 @ 20.29
Rosma, eikös vaan, tänään hain oikean pyöräni kaupunkikönkelin tilalle, ihana punainen maasturi jonka olen nimennyt Piisamirotaksi. Pitää kiinnitellä siihen vielä pakkari niin saa vähän tavaraakin mukaan, vaikka minimillä mennään. Pitäs vielä keksiä sellaiset nanokokoon mahtuvat lakanat, kai se on otettava kuluneimmat, ne ne on ne pehmeimmät ja ohuimmat. 🙂 Aurinkotanssia saapi tanssia ahkeraan pyöräretkemme hyväksi!
Kyllä vain olen marrasmaisemissa, loppupuoli taitaa käydä paremmin. Samoin joulukuun alun PITÄISI olla kalenterissani lähes täysin vapaa (en voi usoa?!), joten sekin passaa. Mihinkä päin Suomea olette kaavailemassa jouluista riehaa? Sijainti vaikuttaa jonkin verran siihen, kuinka aikataulu joustaa. Onpa mukavaa. 🙂
Comment by ylimuuli — 15.8.2007 @ 20.55
Eiköpähän se siellä teikäläisen kotinurkilla ole näppärintä kokoontua, kun täältä maakunnistakin on totuttu sinne muutenkin aina silloin tällöin suuntautumaan. Tai tosin minähän en tiedä, että minkälaisia huimia reissusuunnitelmia muut mahtavat mielessään hautoa, kun yritin ovelasti luiskauttaa järjestelyvastuuta tällä kertaa sinne etelän elävien suuntaan. o:)
Comment by rosmariini — 16.8.2007 @ 8.14
[…] näitä Jamien Eksklusiivisia mansikkamuffinsseja tuossa elokuulla, ja vihdoin pääsin uusintamaan reseptin, jota voin vain lämpimästi suositella. […]
Pingback by MonkeyFood » Jamien ylivedot muffinssit — 3.11.2007 @ 15.12
[…] tosin sovelsin itse – mansikkamuffinssit taas toteutuivat MonkeyFood-blogin esittelemää reseptiikkaa noudatellen. Hyviä olivat molemmat, suosittelen kokeilemaan. Erityismaininta kuitenkin annettakoon […]
Pingback by Aikainen tipu aamupalan valmistaa | Tunnelmallisia makuja — 8.3.2015 @ 21.07